Hunajamarinoitu kalkkuna ja muita kuulumisia

Asetin vuodenvaihteessa tavoitteeksi tuoda enemmän arkea blogiin. Tähän mennessä en ole onnistunut siinä kauhean hyvin, sillä meidän arki on onneksi ollut muutakin kuin eläinlääkärikäyntejä, kuolemaa, poikasia, uusia asukkaita ja eläintapahtumia. Niitäkin on ollut kuitenkin sen verran, että kun ei ehdi kirjoittaa kaikesta, kirjoittamisen kohteeksi ovat valikoituneet ne. Olkootkin että niitäkin on ollut sen verran, että en ole jaksanut/ehtinyt kirjoittaa edes viimeisimmästä frettipäivästä, sillä samana päivänä meille tuli myös kaksi uutta tyyppiä laumaan, mikä tuntui paljon isommalta uutiselta. Arkea onkin näkynyt sitten enempi instan puolella, ja instaan postatut jutut julkaistaan nykyään myös automaattisesti facebookin puolelle, niin että ne näkyvät niillekin seuraajille, jotka eivät instagramia käytä. Silti ne jäävät yhä näkemättä niiltä, jotka lukevat pelkkää blogia, mikä on vähän sääli, kun blogi on kuitenkin ollut näistä kolmesta aina se oma lempilapseni. 

Tähänkin koosteeseen olen koonnut vain muutamia juttuja, joista minun on ollut tarkoitus kirjoittaa blogiin, mutta en ole ehtinyt tai jokin muu juttu on tuntunut akuutimmalta päivittää, joten nekään eivät ole vielä tasolla mitä tänään syötiin tai kuinka söpösti joku nukkui asennossa x, eli niitä arjen tärkeimpiä juttuja. Sille tasolle pääsyä hankaloittaa se, että tämän jengin kanssa sattuu ja tapahtuu aina.

Ruttu ihmettelemässä hännänpäästä kotona noussutta härdelliä

Tästä esimerkkinä tapaus hunajamarinoitu kalkkuna, eli Ruttu. Rutulla on monia lempinimiä, ja yksi niistä on ollut jo pitkään pakastettu kalkkuna, sillä etenkin silloin jos rouvan tassut ovat jäässä, hän tulee mielellään limputtamaan jalan tai mahan päälle, ja siinä pienessä paketissa varpaat jäässä ollessaan hän tuo mieleen pakastekalkkunan. Yhtenä päivänä puolitoistaviikkoa sitten Jussi huomasi että Rutulla on hännän päässä jokin roska, ja kun hän ajatteli napata sen pois, lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä ei ollutkaan roska vaan palovamma: hännän pää oli toiselta puolelta kuoriutunut ja karrella useamman sentin matkalta. Ja mikä tässä tapauksessa oli oudointa, Ruttu ei silti tuntunut aristavan häntäänsä millään tavalla, enkä ollut kuullut sen älähtävän missään kohtaa niin että sitä olisi sattunut. Eli meille on yhä täysi mysteeri, miten rouva on onnistunut häntänsä telomaan. Kyseisenä päivänä meillä kun ei ollut edes yksikään levy päällä keittiössä missään kohtaa päivää. Häntää on nyt hoidettu Vetramilillä ja paraneminen ollut kohtalaisen hidasta, mutta kaikki musta on jo hävinnyt hännästä, eli sen suhteen olemme jo luottavaisia, että häntä tulee toipumaan ennalleen, sen sijaan että hännän pää olisi mennyt kuolioon, mitä yhdessä kohtaa pelkäsin. Hoitorupeaman aikana meidän pakastekalkkunasta on kuitenkin tullut hunajamarinoitu kalkkuna, sillä kiitos Vetramilin, Ruttu haisee nyt koko ajan hunajalta.   

Häntä 1,5 viikkoa sitten

 

Häntä viikko sitten

Häntä tänään

Frettipäivää vietimme Itäharjun Mustissa ja Mirrissä Turussa. Päivä alkoi varsin rauhallisissa merkeissä, vaikka ensimmäiset innokkaat olivatkin paikalla heti liikkeen auetessa nimenomaan frettejä katsomassa. Mutta aamupäivän mittaan meno vilkastui ja siinä kohtaa olin taas iloinen, että Jussikin oli mukana vastailemassa kysymyksiin ja antamassa frettejä silitettäväksi, niin kukaan ei joutunut sitten odottelemaan niin kauaa päästääkseen juttelemaan. Palkkioksi päivästä saimme valita tuotteita liikkeestä, ja päädyimme siihen, että neidit saivat työskennellä ruokapalkalla, eli täydensimme koko käytettävissä olevalla summalla näätien raakaruokavarastoa. Fretit ja kääpiörotat kun ovat pitäneet näyttelypalkintojen muodossa sen verran hyvin huolta siitä, että lauma on saanut myös uusia virikkeitä ja nameja, jonka lisäksi olen itse tehnyt muutamia isompia namitäydennyksiä työpaikan kimppatilausten kautta.

Nuoriso pääsi myös Musti ja Mirri Itäharjun someen

Päädyimme siihen, että Mustin terraario tulee valmistumaan todennäköisemmin, jos emme ala säätämään projektiin alunperin hankitun lasikuituverkon kanssa. Kaveri onneksi kiinnostui lunastamaan lopun rullaa omiin projekteihinsa, ja vaihto sovittiin Tropicalssille Jussin toimesta hänen työpäivänsä jälkeen. Liikkeellä Jussi pääsi tutustumaan myös sielä myynnissä olevaan gargoylegekkoon, ja mitä enemmän hän vertaili tyyppiä Kilroyhyn, sitä varmemmaksi hän tuli, että kyseessä on sama laji. Tästä oli ollut vahva epäilys jo aiemmin, vaikkakin tässä kohtaa jääkin sitten mysteeriksi, miten luonnonvaraisena vain Uuden kaledonian saarella tavattava laji on voinut päätyä salamatkustajaksi vaatekolliin. Tämän myötä on myös melko varmaa, että Kilroy ei ole vielä täysikasvuinen, eli kyseessä on nuori yksilö.  Jussi sai liikkeeltä myös Kilroylle tuliaisiksi pienen rasian kotisirkkoja, jotka ovat liikkeen tyypin herkkua, ja hyvin ne tuntuivat maistuvan myös Kilroylle. Kilroy on nyt muutenkin alkanut saamaan massaa, eli olemme tällähetkellä varsin toiveikkeita sen suhteen, että pojalla on mahdollisuudet toipua reissustaan. 

Kyllä tämä ehkä tästä vielä joskus

Eilen myös Naavan minien osalta saavutettiin yksi merkittävä merkkipaalu ja minit täyttivät viisi viikkoa. Tämän myötä pojat erotettiin omaksi porukakseen, ja Naava tyttärineen muutti päälauman naapuriin. Vaikka Naavan minit ovat olleet todella reippaita, tämä oli selvästi aika jännä paikka etenkin pojille, kun porukka kutistui äkisti kolmannekseen. Kukaan mineistä ei ole kuitenkaan muuttamassa uusiin koteihinsa ihan vielä, eli tähänkin muutokseen saadaan sopeutua rauhassa tutustussa ympäristössä tuttujen hajujen keskellä. Kääpiöillä minimiluovutusikänä kun pidetään kuutta viikkoa, mutta näistä tyypeistä osa lähtee mahdollisesti vasta kesäkuun alussa silloin olevan näyttelyn yhteydessä. Tälläviikolla aletaan kuitenkin taas pikkuhiljaa kasata meidän päälaumaa kokoon, kun käymme lauantaina hakemassa kotiin lauman kolmannen juniorivahvistuksen Hanskin. Ensiviikolla saamme ehkä kotiin myös mammailemassa olleen Tähden (Tähden minit täyttävät myös tällä viikolla viisi viikkoa, mutta yksi pojista on muita pienempi, miksi kasvattaja vielä vähän arpoo vieroittamisajankohdan kanssa). Hanskin ja Tähden kotiutumisen ja Naavan muualle lähtevien tyttärien lähdön jälkeen aletaan sitten katsoa Naavaa, Kasia ja Usvaa laumaan. Sitten meillä on taas kahdeksikko, kuten alkuvuodestakin, vaikkakin sukupolven vaihdoksen myötä vähän erilainen kahdeksikko, kun olemme joutuneet hyvästelemään mummoja ja pääsemme tekemään tuttavuutta junnujen kanssa.