Ekat minit maailmalle

Eilen tuli aika sanoa heipat ensimmäisille Naavan mineille, kun kolme ei-kotiinjäävää tyttöä pakkasivat reppunsa ja lähtivät. Kaksi heistä lähti lemmikkikotiin lähistölle, ja kolmas neitien kasvattajalle. Tällä kertaa minien lähtö tuntui vähän vähemmän haikealta kuin yleensä. Tuleehan pikkutyyppejä aina ikävä, mutta nyt kun minejä on ollut kokonaiset kahdeksan, koen porukan harvenemisen tulleen hyvään saumaan muksujen sosiaalistamisen kannalta. Etenkin lemmikkikotiin muksun ensimmäisiksi rotiksi menneet kun saavat uudessa kodissaan taatusti vielä huomattavasti enemmän yksilöllistä huomiota, ja samalla itselle vapautui lisää resursseja sosiaalistaa omia uusia perheenjäseniä. Oman lauman lisäksi meille jäi vielä Naavan kolme poikaa, eli pesä ei kuitenkaan tyhjentynyt onneksi ihan kerrasta. 

 

Kotiin jäi Usva... <3

...sekä Kasi <3

Eilinen oli muutenkin vähän härdellipäivä, kun suuntasimme ensin aamusta Raumalle Jussin serkulle. Sielä ollessamme Jussi sai sitten puhelun siitä meille tulossa olevasta terraariosta, että heidän muuton kannalta paras hetki tiputtaa terraario meille olisi suunnilleen nyt. Terraariolle kun oli luvattu kyyti muuton yhteydessä, sillä niin sitä ei tarvitsisi laittaa palasiksi vielä liikkeellä, joka vähentäisi härdelliä sielä päässä. Sovittiin sitten, että he käyvät tiputtamassa terraarion autotallille meidän ollessa vielä reissussa. Onneksi autotallille pääsee ajamaan hyvin isommallakin autolla.

Kotimatkalla kävimme sitten poimimassa matkan varrelta Saijan toisesta sijoituskodista kaksi kääpiörottaneitiä, jotka olivat myös lähdössä uusiin koteihin Naavan minien seurana. Toinen heistä oli niin hauskan värinen tapaus, että uhkasin heti pölliä hänet meidän jengiin. En sitten kuitenkaan saanut. Minien haun yhteydessä jäin joksikin aikaa suustani kiinni Kirsin kanssa ja katselemaan myös hänen aikuisia stanttunaaraitaan, joista etenkin pari olisi mennyt minulle ensivilkaisulta läpi uroksista, nyt kun olen pelannut sen verran kauan vain kääpiöiden kanssa.  

Alman tuleva asumus. Oikeassa reunassa näkyy vähän sohvankulmaa mittakaavaksi.

Kotona ehti sitten istahtaa hetkeksi alas ja käydä katsomassa saapuneen terraarion ennenkuin minejä tultiin hakemaan. Hakijoita kiinnosti nähdä vähän muutakin meidän jengiä kuin rottia. Meidän kämppä on taas jonkinasteisessa projektikaaoksessa, mutta pienen hetken asiaa päässäni pyöriteltyä totesin ettei kuitenkaan niin pahassa, etteikö eläimiä voisi näyttää. Jossain mieleni perukoilla minulla kun elää yhä se haavekuva siististä kodista, jossa kaikki eläintilat ovat kaappeja myöten täysin tip top. Tämä haave sijoittuu kuitenkin selvästi johonkin rinnakkaistodellisuuteen, jossa vähintään yksi eläintiloista ei ole jatkuvassa "rakennamme uutta näyttelyä" -tilassa. Hyvin usein kun tuntuu, että projektien väliset suvantovaiheet, joissa kaikki on paikoillaan, kestävät hyvällä tuurilla yhden kuvanoton ajan - ja siihenkään ei päästä läheskään aina. Nytkään Iisakin kirkko ei ole vielä valmistunut, kun alkaa jo bunkkerimylläys Alman uuden terraarion sisälle saamiseksi. 

Minien lähdettyä rauhoitun kuitenkin sitten joksikin aikaa rottalaan tekemään palapeliä, ja seuraamaan siinä samalla omien laumautumista ja sosiaalistamaan pikkupoikia. Muiden tyttöjen lähdettyä kun siirsimme sitten Naavan, Kasin ja Usvan muiden omien seuraan. Myöhemmin illalla jatkoimme sitten myös bondailua Nuttu-siilin kanssa.

Nuttu-neiti tassupesulla

Tämä kevät on ollut nyt uusien perheenjäsenien ja bunkkerimylläyksen aikaa. Isoimmat bunkkeriprojektit pyritään nyt kuitenkin saamaan maaliin ennen Jussin kesälomaa, josko sitten siihen kohtaa kesää saataisiin pieni suvantovaihe peleille ja rauhoittumiselle. Samalla pidetään sitten vähän taukoa eläintapahtumista, kunnes sitten elokuussa hypätään taas syvään päätyyn emännöimällä kaksi näyttelyä ja yhdet kesäpäivät täällä meillä. Voi myös olla, että saadaan sitten loppukesään taas pieniä piippereitäkin, jos yksi suunnitelma toteutuu. 

Uusien perheenjäsenten osalta näyttää myös hyvin vahvasti siltä, että pian on aika esitellä vielä yksi tyyppi. Hän ei ole sikäli aivan uuden uusi, sillä hän on asunut meillä jo jonkin aikaa sijaiskodissa, ja muuttanut itseasiassa kodinhoitohuonekaranteenista jo jonkin aikaa sitten matelijahuoneen puolelle. Mutta odotan asiassa vielä Jussin allekirjoitusta, jos hän haluaa tehdä asiasta virallisen.