Kun töistä tuli tieto, että ainakin keväälle on tiedossa vähemmän tunteja (työskentelen tällä hetkellä nollasopimuksella), aloin heti laatia kunnon projektilistaa. Sitä päätti käyttää töistä vapautuvan ajan ja energian siihen, että kotona ja eläintiloissa kaikki olisi sitten tiptop. Homma kusi kuitenkin heti kättelyssä, kun sain influenssan. Nyt sitä on ollut pari viikkoa periaatteessa terveiden kirjoissa, mutta hengästyn ja väsyn edelleen huomattavasti helpommin kuin ennen sairastumista. Sitä on siis joutunut vähän himmailemaan suunnitellun supertehokkaan kevään ja täyden suursiivouksen kanssa. 

Sitä on joutunut taas vastakkain sen kanssa, että sitä on onnistunut sisäistämään vähän turhankin suorituskeskeisen minäkuvan, jonka on hankala sulattaa joutenoloa. Kyllähän se meni taudin ollessa pahimmillaan, kun kaikki energia meni siihen, että koitti keksiä missä asennossa henki kulkisi edes auttavasti, mutta sen jälkeen on tehnyt taas vähän tiukempaa sallia itselleen se, ettei minusta ole tällä hetkellä vetämään sata lasissa. Että vaikka kotona on miljoona hyödyllisempää asiaa joita voisin tai joita minun "pitäisi" tehdä, voin silti välillä vain koota palapeliä tai istua frettien kanssa kasvihuoneella juoden teetä. Ettei minun tarvitse muuttua työvuorojen vähennyttyä välittömästi täydelliseksi pullantuoksuiseksi kotirouvaksi. Etenkin kun liian tiukat tavoitteet johtavat tällä hetkellä herkästi vain siihen, että en saa aikaiseksi mitään muuta, kuin istun sisällä miettien kaikkia asioita, mitä minun pitäisi aloittaa aloittamatta mitään ja tuntien samalla huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole tehokas, mutta että en myöskään lepää.

Valitettavasti pää tarvitsee eilisen kaltaisia päiviä muistuttamaan, että olen koittanut vetää satakymmenen lasissa niin pitkään, ettei se lasi ole tahtonut pysyä enää vähään aikaan kasassa. Että nyt ei ole oikeasti sen aika, että minun tarvitsisi aloittaa koko ajan jotain uutta, kehittää itseäni, etsiä uusia haasteita ja ylittää itseni. Vaan minun pitäisi oikeasti opetella välillä antamaan olla. Keskittyä nukkumaan, syömään ja kävelemään rauhakseen ympäristöä ihmetellen. Keskittyä asioihin, jotka ovat ympärilläni nyt. Tämän kokoisen lauman kanssa se "ei mitään" kun on sekin paljon muuta, kuin että sitä makaisi kaikki päivät sohvannurkassa katsoen Netflixiä. Sitäkin pitäisi kyllä ehdottomasti kokeilla joku päivä. 

Jos hiljainen kausi töissä jatkuu pidempään, sitä pitää toki alkaa miettiä uusia työkuvioitakin. Mutta juuri nyt sitä voisi olla paikallaan opetella vähän hengittämään. Olla yrittämättä koko ajan jotain. Antaa arjen rullata perusasioiden äärellä. Hyväksyä se, ettei elämästä tarvitse tulla valmista nytkään. 

Toissapäiväinen menetys kun valitettavasti taas alleviivasi, että en voi odottaa lepäämisen kanssa sitä täydellistä elämäntilannetta, kun elämässä ei ole mitään stressinaiheita, vaan voin vain asettua huolivapaaseen kuplaan kellumaan kunnes akkuni on täynnä. Tehdä ensin kaikkea valmiiksi, ja levätä sitten. Vaan että minun olisi opeteltava palautumaan joka päivä ja riippumatta siitä, olenko tehnyt kyseisenä päivänä jotain kyllin tehokkaasti ansaitakseni sen. Minun olisi myös opeteltava hyväksymään se, että lepääminen ei myöskään ole yksi suoritus muiden joukossa, jonka voi kirjata kalenteriin ja hoitaa tehokkaasti alta pois. Sille toki tarvitsee varata aikaa, mutta en voi itse suoranaisesti päättää, paljonko aikaa se ottaa. 

Ensitöikseni silppusin projektilistan. Kyllä tärkeimmät sillä olevat jutut muistaa ilman listaakin. Ja ne ottavat nyt sen ajan minkä ottavat. Ilman listaa en toki pääse yliviivaamaan siltä mitään, mutta toisaalta en voi myöskään jumittua tuijottamaan kaikkia yliviivaamattomia kohtia. 

Ja vaikka sitä koittaa nyt laskea rimaa päänsä sisällä, niin kyllä sitä johonkin aina lupautuu. Nyt seuraavaksi ollaan huomenna mukana Tropicalssin eksopäivässä Turussa sekä puhumassa Herpille Koti -ringistä että esittelemässä frettejä. Sinne sopii siis tulla moikkaamaan klo 12-16 välillä. Kysymään vaikka tuosta meidän sijaiskotilaisesta, jos harkitsee viljiksen hankintaa. 

Lepää rauhassa Ronja

Nostimme eilen kilpikonnat sisälle talviunilta. Horros oli mennyt molemmilla tasaisesti, eikä kumpikaan ollut menettänyt talven aikana painoaan, eikä kummankaan kilvessä ollut näkynyt mitään poikkeavaa. Viikkopunnituksissa molemmat ovat vaikuttaneet jänteviltä, ja alkaneet hieman liikkua. Talven aikana ei ollut siis toisinsanoen tapahtunut mitään, mistä olisin nähnyt syytä huolestua.

Kun nostin talvehtimisboksit sisälle lämpiämään, Donatella lähtikin nopeasti liikkeelle. Ronja sen sijaan ei, ja kun nostin Ronjan boksista, se tuntui jäntevän sijaan veltolta. Ronja ei millään tavalla haissut tai mitään, hänestä oli vain kadonnut kaikki jäntevyys. Ja sillä hetkellä tiesin, että olemme menettäneet tytön. Horroksessa kilpikonnien elintoiminnot kuitenkin hidastuvat selvästi, joten Jussi halusi tarkkailla asiaa vielä lopun iltaa ja yön yli ennen lopullisen tuomion julistamista. Mutta eihän se odottamalla muuksi muuttunut, vaikkei siitä ole kuin muutama päivä, kun Ronja vielä reagoi siihen, kun kävin avaamassa jääkaappia ja tekemässä pintapuolisemman tarkistuksen.

Joku ehkä muistaakin kun syksyllä arvoin, kuinka paha olisi, jos jättäisimme tänä vuonna horroksen kokonaan väliin. Että jotenkin oma pää harasi asiassa normaalia enemmän vastaan, ja olisin halunnut pitää kilpikonnatkin hereillä ja tarkkaillun alla koko talven. Vaikka se ajatus on kieltämättä pyörinyt päässä paljon eilen illalla ja tänään aamulla, en silti kadu, että en toiminut sen tunteen mukaan. Donatella ja Ronja kuitenkin aloittivat itse paaston syksyllä ja alkoivat vetäytyä nukkumaan. Donatelalla alkoi myös paino laskea, kun koitin lykätä unille laskemista. Eli päätös talvihorroksesta oli tehtävä, sillä matelijahuone olisi ollut aivan liian lämmin tila edes harkita puolittaista talvilepoa, vaikka konnien omat valot ja lämmöt olisi pidetty kuinka suljettuina tahansa. Eli horros oli ainoa järkevä vaihtoehto.

Se ei silti tee tästä helppoa.

Lepää rauhassa Ronja

 

 

1985-2025

Pesässä piippaa

Tänään aamulla Naavan pesästä kantautui se kauan kaivattu poikasten piippailun ääni. Oli jo aikakin, sillä Naavan maha alkoi olla jo aika pinkeä. Naavalla oli kotoa lähtiessä painoa 180g. Eilisessä punnituksessa jo 271g Senkin perusteella alkoi siis olla odotettavissa, että minejä on tulossa ja todennäköisesti enemmän kuin pari. Naava tekikin tähän mennessä isoimman meillä syntyneen kääpiörottapoikueen, ja synnytti kokonaiset kahdeksan miniä. Aiempi ennätys meillä on ollut seitsemän.

 

Naavan minit tänään <3

Jussi oli käynyt tarkistamassa tilanteen aamulla vähän ennen seitsemää ennen omaa töihin lähtöään. Silloin pesässä oli ollut vielä hiljaista, ja Naava makoilemassa pesäkoppinsa päällä. Itse menin töihin vähän myöhempään, ja kävin tarkistamassa tilanteen hieman ennen yhdeksää. Silloin Naava oli pesässä, ja pesästä kuului piippailua. Arvelin synnytyksen saattavan olla vielä käynnissä, joten en vielä siinä vaiheessa edes koittanut alkaa laskea minejä, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Laitoin vain Saijalle viestiä, että meillä piippaa ja suuntasin töihin nähtyäni Naavan vilaukselta. 

Naava-mamma eilen <3

Töistä tultua vaivattiin sitten mammaa sen verran, että nostimme Naavan hetkeksi häkistä, jotta saimme tarkistettua että mammalla kaikki vaikutti olevan kunnossa, sekä laskettua minit. Kaikki kahdeksan pientä nakeroa. Koska tilanne on mammallekin uusi, halusimme pitää ensimmäisen tarkastuksen mahdollisimman nopeana, joten emme koittaneet kurkkia vielä yhtään sukupuolia. Vaikka myönnettäköön, että sukupuolet kyllä kiinnostavat kovasti, sillä meillä olisi laumassa parin pikkuprinsessan paikka auki. Ihan noin pieniltä en kyllä osaa muutenkaan sanoa sukupuolia täysin luotettavasti edes Jussin kanssa vertailemalla. Mutta sen ehtii kyllä myöhemmin.

Nyt he ovat täällä, elossa ja terhakkaina mammansa hoivissa, ja se on tärkeintä juuri nyt <3

 

Naavan paluu lemmenlomalta

Naava on taas kotona <3 Naavalta bongattiin ensimmäinen kiima heti neidin lähtöä seuraavana päivänä, ja koska uusia kiimoja ei tullut ja paino lähti nousemaan, nyt näyttäisi siltä, että tällä kierroksella tärppäsi sitten heti. Lauantaina tuli täyteen kaksi viikkoa oletetusta tiinehtymisestä, joten jos kaikki menee toivotusti, meillä pitäisi piipata viikonloppuna. Kääpiörotissa ei ole vielä montaakaan rex-turkillista yksilöä, miksi Naavan kasvattajakin odottaa tätä poikuetta erittäin suurella mielenkiinnolla. Ollaankin sitten toisten sijoituskotien ja kasvattajan kanssa kilpaa kuiskailtu mammalle vauvatilauksia, kun minä haluaisin vauvueeseen ehdottomasti pieniä prinsessanakkeja meidän lauman jatkoksi, kun taas vastaavasti se jolla isä on sijoituksessa toivoisi kovasti pieniä prinssinakkeja ja kasvattaja haluaisi itsekin omaankin laumaansa pieniä kähäräkarvoja. Täytyy nyt vain toivoa, että kaikkien tilaukset olisivat menneet perille asti.   

Naava <3

Tähden kiima löytyi viikkoa myöhemmin kuin Naavan, joten hänen kohdallaan vielä odotetaan, lähteekö paino kasvuun. Mutta Tähden osalta on nyt tosiaan sovittuna, että hän jää sitten toiseen sijoituskotiin synnyttämään, niin että kummassakin päästäisiin sitten keskittymään yhden poikueen sosiaalistamiseen.

Eilisen vaakalukema. En kyllä enää ihan luota meidän vaakoihin, mutta seurataan nyt, jos luku kasvaisi tasaisesti.

Nyt saa siis peukuttaa ihan kympillä, että saataisiin vihdoin vauvauutisia blogin puolelle!

Tänään voidaan myös piirtää ruksi seinään, sillä minä ihan oikeasti maltoin luovuttaa jo toisen meidän käärmesijaiskotilaisista uuteen loppuelämän kotiinsa sen sijaan että se olisi jäänyt tänne meille. Meillä sijaiskodissa olevasta viljakäärmeestä taas ei ole tullut vielä tiedusteluja, ja olen ehtinyt antaa sille jo lempinimen, eli sen kanssa katsotaan vielä miten käy. 

Tervetuloa kotiin Alias

Niinhän siinä sitten kävi, ettei päästy kesään asti ilman uusia tulokkaita. Herpille Koti -ringille on tullut viime aikoina useampia sateenkaariboia, ja vaikka kuinka koitin sivuuttaa tyypit, en onnistunut siinä. Brasilian sateenkaariboa on yksi niistä lajeista, joihin olen ollut ihastunut jo vuosikymmeniä, mutta jollaista meillä ei ole entuudestaan ollut. Joten aikani asiaa pyöriteltyäni laitoin HeKo-ringin ylläpidolle viestiä, että jokin ringin boista voisi muuttaa meille. Itselläni ei ollut mielessä tarkempia kriteerejä sen suhteen, millainen meidän tyypin tarvitsisi olla, joten annoin Joonaksen ja Niinan valita kuka meille muuttaisi.

Alias <3

Koska tiedän ettei monien HeKo-tyyppien taustoista ole kauheasti tietoa, en osannut niitä juurikaan etukäteen edes kysellä. Sen verran tiesin Aliaksesta, että kyseessä tulisi olemaan naaras, ja kyse olisi aikuisesta eläimestä. Olinkin sitten varautunut ehkä vähän isompaan tyyppiin mikä kotiin sitten saapui. Influenssan takia itse kun en ollut tällä kertaa eläimen luovutustilanteessa edes mukana. Kun sitten avasin Aliaksen kuljetuspussin päästääkseni neidin terraarioonsa, hän katsoi minua lyhyesti, nappasi sitten hampaillaan kiinni kämmenselkääni ja kietoutui tiiviisti käteni ympärille. Alias veti itsensä käteni ympärille sen verran tiukaksi rullaksi, että totesin helpommaksi antaa hänen pitää otteeseensa siinä, kunnes Jussi tuli hetken kuluttua takaisin sisälle, ja sain avukseni lisäkädet tyypin irroittamiseen. Siinä odotellessa keskityin katselemaan sitä, kuinka kaunis tyyppi on, vaikkakin ehkä hieman luonteikas.

Tässä "haliessa" ehti napata sitten ensimmäisen kuvankin neidistä

 

Haavat eivät olleet mitenkään isoja, niitä vain tuli useampi kerralla

Kun sitten saimme irroitettua Aliaksen ja nostettua hänet terraarioonsa, kävin puhdistamassa käden puremahaavan vedellä ja saippualla. Purema ei tehnyt juurikaan kipeää, vaikka toki se hieman kirpaisi. Haavan puhdistamisen jälkeen oli sitten heti vuorossa pieni askartelutuokio, sillä Aliakselle varatussa terraariossa oli ovenkahvoina laseihin tehnyt reiät, jotka totesimme heti liian isoiksi Aliakselle. Onneksi tämä korjautui helposti ja nopeasti parilla prikalla ja siipimutterilla.  

Ovenkahvareikiin tehtiin tällaiset blokit

Tätä päivää lukuunottamatta Alias on ollut kuulemma sijaiskodissaan rauhallisempi tapaus, joten nyt annamme Aliaksen rauhassa kotiutua. Sitten kun Alias on asettunut kunnolla taloksi ja alkanut hyvin syömään, katsellaan uudestaan näitä käsittelyasioita, että menikö tämä tämän päiväinen vain muuttostressin piikkiin. Siihen asti tyydyn ihailemaan tuota kaunotarta pienen välimatkan päästä.

Influenssan kourissa

Niinhän siinä taas kävi, että huolella laadittu projektilista piti jälleen laittaa sivuun odottamaan. Nyt kun töissä hellitti, iski sitten influenssa. Jussilla oireet alkoivat ensin, mutta aloitimme molemmille heti Tamiflu-lääkityksen, sillä heti oireiden alettua tai altistuksen tapahduttua aloitettuna se voi joskus estää taudin kehittymisen tai lyhentää sairausaikaa. Olemme pari kertaa kokeneet sen, millaista on hoitaa tätä eläintarhaa molempien ollessa sängyn pohjalla, joten sitä tilannetta välttelee viimeiseen asti. Valitettavasti tällä kertaa lääkityskokeilusta ei ollut kuitenkaan apua, vaan sairastuimme molemmat. 

Eilen tuli maailman sammakkopäivän kunniaksi kuvattua pitkästä aikaa sammakoita. Ylemmässä namuja.

Tässä alemmassa sininuolimyrkkysammakot Blue ja Beta

Tällä viikolla onkin sitten hoidettu taas vain kaikkein välttämättömimmät hommat, ja odotettu sitä parempaa päivää, jona jaksaisi enemmän. Olin kovasti toivonut, että olisin ollut jo tänään oireeton, ettei minun olisi tarvinnut perua yhtä tapaamista huomiselta. Jussin osalta tauti kun hellitti jo eilen. Valitettavasti tänään aamusta oli pakko ilmoittaa, että olen tartuntariski. Saamme silti kotiutettua Alias-käärmeen huomenna, mutta sen yhteyteen suunniteltu rupattelu kahvittelun merkeissä katsottiin varmemmaksi perua. Se harmittaa, vaikka eilen pääsisikin olemaan vähän sosiaalinen, kun Suomen herppiharrastajat järjesti eilen etäkahvittelut Teamsin kautta. 

Luci pyytämässä oven avausta

Kissat ovat olleet taas ihan onnessaan, kun kotona on ollut koko ajan ihmisiä, ja ihmiset ovat pysyneet kivasti paikoillaan sohvalla ja sängyssä. Muu lauma ei arvosta ihmisten sairastelua ihan yhtä paljon. Etenkin freteillä on ollut tylsää, sillä pyrin kipeänä välttämään niiden koskettamista niin paljon kuin mahdollista. Eli etenkin junnut ovat saaneet viihdyttää lähinnä toisiaan. Parta-agama Lucikin on alkanut taas kevään edetessä aktivoitua, ja sen on nyt taas parina päivänä ollut koputtelemassa terraarion laseja pyytäen päästä jaloittelemaan. Ja kun pyyntöön on vastattu myöntävästi, seuraavaksi Luci on ollut koputtelemassa bunkkerin ovea, että seuraavaksi pitäisi päästä tutkimaan pelkän matelijahuoneen sijaan koko alakerta. 

Luci ja taustalla yksi keskeneräisistä taustaprojekteista

Kissojen lämpötyyny

Instagramin puolella tuli törmättyä useampaan kertaan Villasukkakirjailijan stooreihin Bilteman lämpötyynyn käytöstä kissoilla. Meillä kuitenkin koitetaan pitää tänä vuonna tiukempaa kulukuria, ja pitää ylimääräiset hankinnat kurissa. Eläinkulujen osalta tämä on johtanut rajaukseen, että eläimille hankitaan tänä vuonna vain täysin välttämättömiä asioita, sekä mahdollisesti sellaisia, joiden voidaan katsoa parantavan niiden elämänlaatua merkittävästi. Niinpä sitä tuli hetki arvottua, voitaisiinko lämpötyyny laskea jälkimmäiseen kategoriaan. Koska kyseessä oli alle 20€ investointi, ja lämpöhoito on todettu erityisen tehokkaaksi etenkin nivelrikko- ja spondyloosikissoilla, totesin että tuote on meilläkin kokeilun arvoinen.

Lämpötyyny hankittiin siis erityisesti Löllöä silmällä pitäen, sillä Löllöllä on nivelrikkoa ja spondyloosia, ja Löllön selän nikamamuutosten myötä pojan toinen takajalka tahtoo usein puutua. Mutta koska Löllökin on kissa, eikä kissojen mieltymyksistä ikinä tiedä, mietin jo etukäteen sitäkin, että mikäli Löllö tai kukaan muukaan kissoista ei kelpuuttaisi tyynyä, olisiko itselläni sille käyttöä omien hartiajumieni kanssa. Sitä ajatusta ei ole kuitenkaan tarvinnut viedä loppuun asti, sillä kissoista kolme on tykästynyt tyynyyn kovasti.

Kaikkein eniten lämpötyynyä käyttää Löllö, joka tulee yleensä paikalle heti, kun kuulee että tyyny laitetaan päälle. Löllö makaa tyynyllä usein selällään, ja pyrkii monesti hakemaan lämpöä etenkin alaselkään ja lonkkien alueelle. Löllö kyllä haluaa tyynyllä ollessaan myös rapsutuksia, ja arvostaa jos rapsuttajan käsi tulee sellaisessa kulmassa, että hänen on mahdollista ojentaa toinen takajalkansa suoraksi kättä vasten. Silloin kun tämä onnistuu, se tkee niin hyvää, että Löllö intoutuu monesti leipomaan tassuillaan samalla kun kehrää tyytyväisenä. 

Ruttu varmasti rakastaisi lämpötyynyä ekstrapaljon, jos saisi sen päälle viltin, niin että voisi kääriytyä kunnon lämpökuplaan. Mutta koska Ruttu ei ole maton ensisijainen käyttäjä, lämpötyyny on käytössä ilman vilttiä. Sen takia Ruttu monesti ensin kyseleekin, pääsisikö hän jonkun hupparin sisälle tai jonkun syliin vilttiin käärittynä, ja vasta jos tätä optiota ei tarjota kyllin nopeasti, Ruttu alkaa hivuttaa itseään lämpötyynyn suuntaan. Lämpötyynyllä Ruttu mieluiten limputtaa ja painaa tassunsa ja häntänsä niin tiiviisti tyynyä vasten kuin mahdollista. Tyynyllä ollessaankin Ruttu kyllä monesti tarkkailee ympäristöään siltä varalta, että huppari- tai vilttioptio tulisi tarjolle.

Kolmas lämpötyynyn käyttäjä meillä on Aino, joka on kanssa selvästi ihastunut lämpötyynyn käyttöön. Ainon ainoa ongelma tyynyn kanssa on se, että Aino ei haluaisi jakaa sitä muiden kanssa, ja häntä selvästi välillä ärsyttää odottaa, että Löllö tulee valmiiksi ja tyyny vapautuu. Löllön ollessa tyynyllä, Aino saattaa kävellä moneen kertaan ohi selvästi tyynyä katsellen, ja ottaa välillä parinkin metrin loikan lattialta sohvalle huomatessaan lämpötyynyn vapautuneen. Ainon ollessa lämpötyynyllä Ainoa saa katsella, mutta ei koskea, sillä lämpöterapia menee selvästi vähän pipariksi, jos joku sotkee turkin silittämällä sitä. Mikäli lämpötyynyn vapautumisessa kestää liian kauan, Aino saattaa lähteä hivuttautumaan tyynylle, vaikka joku muu olisikin sillä vielä.

Kissanelikosta Mauno ei ole sen sijaan osoittanut mitään kiinnostusta lämpötyynyä kohtaan, vaikka sitä on pojallekin vähän näytetty. Ei ole selvästi meidän isännän juttu tuollainen. Maunon kohdalla lämpötyynyn muut käyttäjät kun tuskin olisivat hidaste, sillä Mauno nyt muutenkin saattaa mennä välillä avuliaasti pesemään Ainon korvia, ja ottaa sitten vain parempaa niskalenkkiä, kun sisko ei aina niin arvosta asiaa. Kunnes sisko iskee sitten tassulla päähän ja jättää pojan katsomaan hölmistyneenä jälkeensä, että mistä toinen nyt taas suuttui. Löllön kanssa taas Mauno on hyvin halailu ja pussailu väleissä. 

Kaikenkaikkiaan lämpötyyny on ollut meillä siis aika hitti tämän pari viikkoa kun se on ehtinyt olla käytössä.

Puhtaat sydänäänet

Viime vuonna omat stressitasoni alkoivat nousta sen verran eläinten sairasteluihin liittyen, että meidän piti tehdä hetkellisesti päätös, että keskityimme vain akuutteihin terveysongelmiin, ja lykkäsimme vähän senioritarkistuksia, hammashoitoja ja oireettomien asioiden kontrolleja. Tänä vuonna on sitten alettu taas hoitaa niitä ajantasalle. Tällä viikolla ruksasimme siltä listalta Hattaran sydänkuuntelun.

Silloin kun Mallu toissajouluna kuoli äkillisesti ja alustavissa ruumiinavaustuloksissa todettiin muutoksia sydämessä, vein sekä Mallun emon Nutellan, että Mallun serkun Hattaran sydänultraan. Silloin en tosin juuri ajatellut, että Hattarakin on sukua Mallulle, vaan hänen piti olla meidän terve kontrollieläin, sillä vaikka Mimma tekee paljon sydänultria, hän ei ole tehnyt niitä paljoa freteille. Lopputuloksena Nutellan tulos oli täysin puhdas, mutta Hattaralta löytyi toisen asteen av-blokki sivuääni sydämestä. 

Hattaran reissukämppä. Työpäivä meni taas hyvin riipparissa nukkuen.

Koska kyseessä oli satunnaislöydös täysin oireettomalla ja päällisin puolin terveellä eläimellä, sovimme ensimmäisen kontrollin reilun kuukauden päähän, jotta näkisimme onko tilanne silloin sama, vai edennyt. Sillä kun saisimme hieman kartoitettua sitä, kuinka paha tilanne on, ja saisimme parempaa kuvaa siitä, onko kyseessä nopeasti vai hitaasti etenevä muutos, vai jotain muuta. Kontrollissa sydän taas kuunneltiin ja Hattaraan kiinnitettiin ekg-piuhat, niin että saimme kuvaa sydämen lyönneistä. Ensimmäinen kontrolli oli puhdas, eikä sivuääntä enää havaittu. Tämä ei ole täysin tavatonta, sillä yksittäinen sivuääni voi selittyä myös esimerkiksi lievällä infektiolla tai muulla satunnaisella ohimenevällä tekijällä.

Koska ensimmäinen kontrolli oli puhdas, uskalsin lykätä seuraavaa kontrollia pidemmälle, sillä ensimmäisen kontrollin perusteella oli jo todennäköistä, että selvisimme säikähdyksellä, ja Hattaran sydämessä olisi tuskin sellaista vikaa, joka voisi vaikuttaa eliniän ennusteeseen tai vaatisi jatkuvaa lääkitystä. Minä en myöskään olisi viime vuoden puolella ollut valmis keskustelemaan enää yhdestäkään loppuelämän jatkuvasta lääkityksestä, ellei tilanne olisi selvästi akutisoitunut.

Mutta keskiviikkona oli sitten kontrollipäivä. Nappasin Hattaran mukaan, mutta unohdin tyylikkäästi tahnatuubin kotiin. Sovittiin sitten Mimman kanssa, että kuunnellaan sydän ensin läpi, ja vasta jos kuuntelussa löytyy mitään poikkeavaa, kytketään ekg-piuhat. Ekg-piuhojen kanssa eläin kun pitäisi saada pysymään mieluusti useampi minuutti paikoillaan, ja fretin pitäminen paikoillaan ilman tahnaa on aika mahdoton tehtävä. Onneksi kuuntelussa ei kuulunut merkkiäkään sivuäänestä.

Nyt kahden puhtaan kontrollin jälkeen uskallan jättää Hattaran sydämen osalta rauhaan, eikä asiaa tulla enää kontrolloimaan, ellei Hattaralla tule joskus oireiden perusteella syytä tarkistaa, mikä sydämen tila on. Mallunkin osalta lopullinen avaustulos kun sitten paljasti, että hänellä muutokset sydämessä eivät olleet aiheuttaneet kuolemaa, vaan ne olivat luultavimmin seurausta kuoleman aiheuttaneesta munuaisten vajaatoiminnasta.  

Vaikka Hattaran tulos oli odotettu, olo on aika huojentunut. Nyt sekä Hattaran sydänkuuntelu, Löllön ja Rutun senioritarkit sekä kissojen hammaspäivä ovat takana ilman uusia diagnooseja tai listaa uusista tarkkailtavista asioista. Tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi. 

Onko ihmisellä oikeus omistaa lemmikkejä?

Eksopuolella on jo viimeiset kymmenen vuotta pelätty positiivilistan tuloa. Eli listan siitä, mitä lemmikkejä ihmisen olisi oikeus pitää kotonaan. Listoista on esimerkkejä useammista eri maista, ja ne tahtovat olla parhaimmillaankin hyvin sattumanvaraisia. Nykyään harrastuksen parissa on useampia tuhansia lajeja, joten ei ole mitenkään mahdollista koota sellaista työryhmää, jolla olisi aikaa, asiantuntemusta ja riittävästi muita resursseja käydä listaa objektiisesti läpi ja arvioida kunkin lajin lemmikiksi sopivuus erikseen. En itseasiassa pysty edes kuvittelemaan, millaisella työryhmällä olisi mahdollista edes laatia se lista, saati arvioida sitä. Jos miettii että esimerkiksi minä olen harrastanut eksoja yli 30 vuotta, ja vaikka tiedän monesta lajista vähän, silti törmään joka vuosi lukuisiin uusiin lajeihin, joista en ole kuullut koskaan aiemmin. Se ettei jokin laji ole ainakaan toistaiseksi yleistynyt, ei kuitenkaan automaattisesti tee siitä hankalasti pidettävää tai huonoa lemmikkiä. Samaan tapaan kuin jonkin lemmikin yleisyys ei tee siitä automaattisesti helppoa ja kaikille soveltuvaa.

Positiivilistan tarpeellisuutta perustellaan muunmuassa laittoman eläinkaupan kitkemisellä, sillä maailmanlaajuisesti laiton eläinkauppa on yksi suurimpia bisneksiä heti aseiden ja huumeiden jälkeen. Eksoottiseksi lasketun kääpiöhamsterin ostajalla kun ei välttämättä heti ensimmäisenä tule mieleen, että samassa keskustelussa niiden kanssa puhutaan myös siitä ilmiöstä, että kun jonkin lajin uhanalaisuus status muuttuu lajin kannan pienentyessä, samalla lajista käytävä kauppa lisääntyy. Tämä näkyy valitettevasti myös osissa poliittisissa kannanotoissa positiivilistaa perusteltaessa, eli päättäjiltä saatetaan esimerkiksi kysyä, pitäisikö kenen tahansa saada pitää olohuoneessaan tiikeriä tai gorillaa, ja sitten vastaukset esitetään muodossa "vastaajista x prosenttia oli sitä mieltä, että eksoottisten lemmikkien pitoa pitäisi rajoittaa". Vaikka sitten käytännössä sitä listaa laadittaessa puhutaan enemmän siitä, otetaanko sille listalle myös gerbiili, vai riittääkö jos sillä on jo hiiri.

Toki positiivilistalla haluttaisiin suojella myös eläinyksilöitä ja varmistaa, että lemmikkinä pidettäisiin vain lajeja, joiden tarpeista on riittävästi tietoa, ja joille voidaan siten taata riittävän hyvät olosuhteet ja esimerkiksi niiden tarvitsema lääketieteellinen hoito. Mikä on toki ajatuksena kaunis. Mutta henkilökohtaisesti en valitettavasti usko, että saatavilla olevan tiedon määrä on useimpien tarjolla olevien lajien kohdalla se ratkaiseva ongelma. Mikäli hyvään eläimenpitoon riittäisi, että jokin laji on ollut lemmikkinä pitkään, sitä on tutkittu kattavasti ja siitä on saatavilla tavallisille lemmikin omistajille suunnattua tutkimuksiin perustuvaa tietoa, voisiko joku selittää minulle, miten esimerkiksi kissakriisi on mahdollinen? Kissojen kohdalla kun kukaan ei voi ainakaan vedota, että eläin jää hoitamatta siksi, ettei siitä olisi saatavilla tietoa, tai että ei onnistu löytämään eläinlääkäriä, joka hoitaisi kissoja. Samaan aikaan monien eksojen kohdalla ihmiset mittailevat ilmankosteuksia ja terraarion uv-säteilyn määrää saadakseen optimoitua ne sopiviksi pitämälleen lajille. 

Vasta perustetun Responsible Reptile Keeping yhteisön yhden postauksen kommenteissa joku kysyi, miten voi olla mahdollista, ettei jokainen joka omistaa matelijoita ole jo barrikaadeilla positiivilistoja ja muita rajoituksia vastaan. Se vähän kolahti, sillä en tiedä, olenko minä sielä. Ymmärrän positiivilistan haasteet, eikä se ole mielestäni missään määrin toimiva malli. Samaan aikaan osien vastustajien ihmislähtöiset reaktiot siihen, kuinka meidän harrastustamme ei saa rajoittaa ja ihmisillä on oikeus pitää mitä lemmikkejä haluaa, työntää minua toiseen suuntaan. Sillä vaikka olen elänyt ikäni lemmikkien parissa, ja tulen varmaan myös elämään, ellei asiaan tule isompia rajoituksia, kyseenalaistan vuosi vuodelta vahvemmin, pitäisikö meillä olla oikeutta omistaa ylipäätään mitään eläimiä. Minua ärsyttää se, kuinka positiivilistan kohdalla huomiota kohdennetaan nimenomaan eksoottisiin eläimiin, ja ylikorostetaan niiden pitoon liittyviä ongelmia. Toki minä olen harrastukseni myötä nähnyt läheltä myös monia eksoihin liittyviä ongelmia, ja haudannut monia eksoja, jotka ovat kärsineet erilaisista väärien olosuhteiden aiheuttamista kehityshäiriöistä. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, vielä enemmän minä olen nähnyt niitä kissoja ja koiria, joilla hampaat mätänevät suuhun, joilla kudos on tulehtunut luuhun asti hoitamattoman turkin alla, joiden on annettu laihtua luuksi ja nahkaksi, koska eläin on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Eikä tässä ole vielä edes menty niihin tapauksiin, mitä on saanut kuulla eläinsuojeluyhdistyksissä työskenteleviltä ystäviltä, jotka ovat saaneet kuskata välillä saman päivän aikana useita kissoja suoraan populaatiopaikalta lopetettaviksi erilaisten tulehdusten, ampumavammojen ja muiden myötä.

Tiedän monia eksoharrastajia, joita esimerkiksi Viral vegansin kaltaiset toimijat ärsyttävät. Viral Vegansin monet videot ja julkaisut kun keskittyvät hyvin vahvasti siihen, mikä nykyisessä eläintenpitokultturissa on pielessä, ja ne jättävät näyttämättä sen, miten paljon moni eläimiinsä panostaa, ja miten paljon niiden pidon ympärillä on myös taitoa, osaamista ja asialleen omistautuneita ihmisiä. Kuitenkin itse koen monesti virkästäväksi sen, että sielä pureudutaan kuinka ihmisten koko eläinsuhde on pielessä, eikä vain eksoihin. Toki myös positiivilistan kannatus on erittäin vahvaa joissain eläinsuojelupiireissä, mutta sielä osa sentään sanoo ääneen myös sen, että koko lemmikkien pito pitäisi ylipäätään kieltää tai sitä pitäisi ainakin rajoittaa paljon nykyistä vahvemmin. Vaikka en olekaan asiasta täysin samaa mieltä, minun on helpompi saada kiinni sen ajatuksen johdonmukaisuudesta, kuin siitä, miksi osan mielestä esimerkiksi käärmeiden pito on suunnilleen epäeettisintä mitä ihminen voi tehdä, mutta samaan aikaan ei suoda ajatuskaan sille, onko sen kotona olevan kissan tai koiran lajityypillisiin tarpeisiin panostettu oikeasti niin paljon enemmän, että sen elämänlaatu olisi ihmiselle rakennetussa kotiympäristössä merkittävästi parempi, kuin sillä käärmeellä terraariossaan. Halu kieltää valtaosa eksoottisista puuttumatta kissojen ja koirien pitoon tuntuu minusta hyvin vahvasti iskulta sinne, mihin on helpointa iskeä. Eksot ovat tarpeeksi marginaalissa verrattuna vaikkapa kissoihin, joten niiden kieltämisen taakse on helpompi saada riittävästi ihmisiä, kuin kaikkien lemmikkien kieltämisen taakse. 

Tiedän, että minun pitäisi pelätä myös sitä, mitä tapahtuu, mikäli positiivilista tulisi ja rajaisi pois valtaosan meillä nyt olevista lemmikeistä. Siinäkin kun on ollut eroja, miten siirtymävaihe on toteutettu, eli onko kieltoon menneet lemmikit saanut pitää niiden luonnollisen elämänkaaren loppuun asti, vai onko ne määrätty hävitettäväksi. Itse haluaisin uskoa, että Suomessa päädyttäisiin ensimmäiseen vaihtoehtoon, jolloin tilanne olisi sama kuin meidän Mihail-haisunäädän kanssa silloin kuin haisunäätien pito kiellettiin vieraslajiasetuksella 2015. Eli lajia ei saanut enää maahantuoda, myydä tai lisäännyttää, mutta olemassa olevat yksilöt saivat elää elämänkaarensa loppuun. Matelijoiden kohdalla läheskään kaikki eivät kuitenkaan usko, että tämä olisi lopputulos, sillä matelijoissa on useita lajeja, jotka voivat elää jopa 25-70 vuotta, eli siirtämäajasta tulisi pahimmillaan ihmisiän kestävä, ja sen valvonnan toteuttaminen olisi äärimmäisen hankalaa. Vaikka en tiedä, kuinka järkevänä koen, että ihmisten ylipäätään sallitaan pitää lemmikkejä, en halua edes kuvitella, miten pääni kestäisi sen, jos minun pitäisi pyytää joku tänne tappamaan iso osa lemmikeistäni. Jos se, miten pääni on hajoillut tyyppien viime vuosien sairasteluista ja kuolemista antaa mitään osviittaa, on huomattavan hyvä, että en pysty edes kuvittelemaan sitä. Sen sijaan en osaa ahdistua yhtään siitä, kuinka esimerkiksi Ruotsissa monille eksoottisille on alettu vaatia lakiin huomattavasti nykyistä isompia minimivaatimuksia. Toki se menisi meilläkin erittäin haastavaksi, jos esimerkiksi kaikki matelijabunkkerin tyypit pitäisi vaihtaa lyhyellä siirtymäajalla huomattavasti nykyistä suurempiin terraarioihin, mutta se olisi kuitenkin pohjimmillaan vain järjestelykysymys, ja itse näkisin tulevassa eläinsuojelulainsäädännössä täyskieltojen sijaan paljon mieluummin jopa hyvin radikaaleja lisävaatimuksia sille, että jos lemmikkejä pidetään, miten niitä pidetään. En siksi, että esimerkiksi meidän nykyiset eläintilat olisivat lähelläkään sitä, mitä esimerkiksi Ruotsissa osa koittaa nyt ajaa läpi. Vaan koska tiedän, että edelleen monen mielestä lemmikkien pito on ihan ok tasolla, vaikka lemmikille olisi tarjolla vain se lain vaatima minimi, ja se ei ole nykyisellään monen lajin kohdalla paljon mitään.     

Kissojen ja koirien omistajat joutuvat harvemmin miettimään, mitä tekisivät, jos heidän lemmikkinsä kiellettäisiin. Tekeekö se sen, ettei silloin tule yhtä paljon myös miettineeksi sitä, onko kyseisen lemmikin pito eettisesti kestävää? Kuinka usein olet miettinyt, pitäisikö ihmisellä ylipäätään olla oikeus omistaa lemmikkejä? Ja jos, kenellä pitäisi olla oikeus valita, mistä lajeista elämäsi eläin olisi mahdollista valita?

Projektia pukkaa

Mustin terraario eteni taas vähän, mutta tämä päivä osaltaan vahvisti sitä, että kyseiseen projektiin tulee kulumaan paljon enemmän aikaa kuin olimme alunperin ajatelleet. Nyt pitääkin pitää sen projektin osalta taas tuumaustauko ja miettiä, miten hankkeen saisi palasteltua paremmin joko helpommin yksin toteutettaviin tai muuten pienempiin osiin, että sitä olisi helpompi edistää muutenkin kuin viikonloppuisin. Koska pelkkänä viikonloppuprojektina Mustin huone ei varmasti valmistuisi ennen kesää, sillä meillä ei ole keväällä juurikaan kokonaan vapaita viikonloppuja. Tämän päivän etenemisestä vastasi pitkälti Jussi yhdessä Antonin kanssa minun keskittyessä matelijahuoneen juokseviin asioihin.

Mustin huone rakentuu

Samalla kun haimme lisää tarvikkeita Mustin terraarioprojektiin, nappasin samalla muutaman pu-vaahdon sekä autotallissa odottavalle terraariolle että tänään haetulle terraariolle, josta myös puuttuu tausta. Voi olla, että aliarvioin menekin niiden osalta, ja joudun hakemaan vielä tuubin tai pari, kun pääsen työn touhuun. Näihin pienempiin askarrellaan molempiin pu-vaahto-Elastupor -taustat, eli meidän tarvitsee tilata myös Elastuporia

Ensiviikolla pitäisi ottaa työn alle myös kunnon siivosmaratoni, sillä ainakin kääpiörottien häkki sekä viljisten ja pytikoiden terraariot olisivat perusteellisemman puhdistuksen tarpeessa. Rottien ja viljisten kämppiin pohjamateriaalit ovat jo valmiina, eli niistä pääsee hyvin aloittamaan. 

Löllö ja Aino ottavat rennosti lämpötyynyllä

Yksi odottamani kuorma ei saapunut vielä perjantaina, joten huomenna pitää varautua myös noutokeikkaan. Pääsin nimittäin hamstraamaan vähän isomman erän kissanhiekkaa, rottien siementankoja, kissojen nameja ja rotan ruokaa. Tilaus toimitetaan kuitenkin muualle kuin kotiin, joten ne on haettava heti kun kuorma saapuu.  

Näiden lisäksi pitäisi alkaa miettiä pihan keväthommia, sekä keskittyä nukkumiseen, syömiseen ja palautumiseen. Tässä voi auttaa, ettei minulla ole ainakaan ennakkoon tiedossa ihan niin paljoa työvuoroja nyt keväälle, mitä olen talvella tehnyt. Mutta niiden osalta tilanne voi aina muuttua, jos joku töissä sairastuu. Joten sen varaan ei ikinä kannata täysin laskea. 

Tämä tuli vastaan Roskalava-ryhmässä, ja siitähän se ajatus taas lähti...

Lähiviikot kalenteri tulee siis olemaan melkoisen tyhjä, että ehdin ruksia to-do -listaa lyhyemmäksi. Etenkin nyt kun Naavan osalta ensimmäinen kiima bongattiin jo eilen, joten jos oikein hyvin käy, voi meillä piipata jo kolmen viikon päästä <3 Sain myös synninpäästön Naavan lihomisen osalta, kun selvisi että meidän vaaka valehtelee. Täytyy vain toivoa, että kyse on tyyliin pattereista eikä siitä, että vaaka olisi kokonaan hajoamassa. Mutta pääasia on ettei Naava ole lihonut yli 200 grammaiseksi.

Naava ja Tähti treffeille

Joululoman astutukset eivät tuottaneet tulosta kummankaan neidin kohdalla, joten kääpiörotat Naava ja Tähti lähtivät tänään lemmenlomalle. Kasvattaja päätti vaihtaa neitien sulhot toiselle kierrokselle, joten tällä kertaa neidit pakkasivat vuorostaan laukkunsa ja lähtivät kyläilemään sulhojen luo. Sovimme myös, että mikäli kummatkin neidit saadaan kantaviksi, ensin tiinehtynyt tulee meille synnyttämään, ja toinen jää synnyttämään sinne sijoituskotiin, jossa neidit ovat nyt astutettavina. 

Neidit lähtökuopissa

Haluaisin olla yhtä optimistinen kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta kun edes varmasti näkemäni astuminen ja painonnousu eivät johtaneet mihinkään, niin väkisinkin sitä lähtee vähän vähemmin fanfaarein tälle kierrokselle. Etenkin kun tämän päiväinen punnitus paljasti, että Naava on vieläkin tuhdimmassa kunnossa kuin ennen edellistä astutusta, mikä ei ainakaan paranna todennäköisyyksiä. Kun kyllähän minä olin silmälläkin nähnyt, että Naava on pyöreähkö, mutta vasta vaakalukema herätti siihen, että kuinka pahasti. Tässä kun on tainnut käydä vähän sama kuin kissojen kohdalla silloin kun Mauno siirtyi erikoisruokavaliolle, eli en koe, että olisin tehnyt rottien ruokinnassa mitään muutoksia viime aikoina. Mutta nyt kun asiaa miettii, minun olisi pitänyt tehdä, sillä lauma on ollut kuukauden neljännestä pienempi, kun mummot olivat ensin kolme viikkoa sairastuvalla ja sitten heidät jouduttiin lopettamaan. Eli häkkiin olisi pitänyt mennä vähemmän ruokaa ja herkkuja.

Mutta nyt on myöhäistä aloittaa pelletti-parsakaalikaalikuuria, joten nyt pidetään vain kaikki peukut ilmassa ja toivotaan parasta. Neitien on tarkoitus viettää reissussa siihen asti, että tiineys olisi niin varma kuin mahdollinen, eli mikäli kaikki menee toivotusti, toinen tytöistä palautuu kotiin loppukuusta ja toinen sitten myöhemmin keväällä vietettyään mammaloman lemmenloman jatkoksi. 

Näillä siivoaa taas hetken

Neitien kasvattajalle tiputtamisen jälkeen jatkoimme Tampereelle sukuloimaan, ja kotimatkalla koukkasimme Maukulan toimitilojen kautta hakemassa kotiin kasan pesuaineita. Maukulalla kun oli rahankeräyskampanja Puhtopoikien kanssa, jonka kautta pystyi hankkimaan tukkupaketteja erilaisia pesuaineita. Osallistuimme kampanjaan tilaamalla 8kg laatikon pyykkipulveria, pari kanisterillista siivousaineita ja 100 tiskitablettia. Pesuainetiivisteet kestävät meillä varmasti ainakin vuoden verran, mutta veikkaan että tiskitabletit saamme hävitettyä kolmessa kuukaudessa ja pyykkipulverin vajaassa puolessa vuodessa, joten kadun vähän jo nyt, etten hamstrannut niitä enempää. Meidän laumakoolla kun voi olla varma, ettei pyykki ja sotkut lopu ikinä kesken. 

Mustin terraarioprojekti aloitettu

Tämän piti olla jo syksyn projekti, mutta talvi hävisi välistä taas vähän varkain. Mutta nyt operaatio kylmähuoneesta Mustin huoneeksi on vihdoinkin kunnolla startattu. Ensimmäisessä vaiheessa Jussi liimasi paikoilleen seiniin hankitut Finnfoam levyt, jotka toimivat paitsi eristeenä, myös pohjana, jonka päälle muita juttuja lähdetään kiinnittämään. Seuraavaksi olisi vuorossa, että Finnfoam levyn paloista lähdetään tekemään joitain pinnanmuotoja, jonka jälkeen levyt peitetään lasikuituverkolla ja lähdetään rappaamaan. 

Levyjen liimaus käynnissä

 

Tämä on ensimmäinen tämän mittaluokan terraarioprojekti meidän taloudessa, minkä takia joudumme opettelemaan ihan uusia materiaaleja ja työtapoja. Lattia-pintaa huoneessa on kuutisen neliömetriä, ja seinäalaa siten yli parikymmentä neliötä, joten Elastopurilla päällystetty polyuretaanitausta, joita on harrastettu pienemmissä terraariossa, ei tullut oikein kyseeseen sen enempää ajankäytöllisistä kuin kustannussyistä. Saimme kuitenkin Tropicalssin Tinolta käyttöömme muutamia apuvälineitä, joita voimme sitten testailla laastin kuviointiin, sitten kun pääsemme projektissa sinne asti. Tropicalssista on muutenkin käyty hakemassa tähän projektiin vinkkejä ja apuja, sillä Tinolla on kokemusta tällaisista isommistakin terraarioista. 

Rappauslaastia tuli alkajaisiksi hankittua kymmenen säkillistä, joten voi olla, että sitä joudutaan vielä täydentämään. Laastia kun on myös tarkoitus käyttää pinnanmuotojen rakentamiseen, joten sitä tarvitaan reilumpi kerros. Projektia ei kuitenkaan saada vedettyä läpi ihan yhdeltä istumalta, joten aikaa täydennyksiin on kuitenkin vielä projektin edetessä. Sillä emme ole vielä kiirehtineet ovenkaan tilaamisen kanssa, vaikka sekin olisi toki hyvä hoitaa piakkoin. 

Kylmähuoneen tuleva asukas kylvyssä

Autotallissa on myös yksi pienempi terraario, joka odottaa sellaista perinteisempää taustaa. Sekin pitäisi kantaa sieltä sisälle, että pääsisi työstämään sitä tämän isomman projektin lomassa. Vaikka nämä projektit keskittyvätkin vuoden teeman mukaisesti pääosin olemassa olevien lemmikkien elintiloihin, ollaan matelijahuoneessa varautumassa myös yhden uuden tulokkaan tuloon, kun haemme ensiviikolla meidän jengiimme yhden Herpille Koti -rinki tyypin lisää, ja tällä kertaa pysyvästi meille. Aiemmin tänä vuonna meille kun tuli jo muutamia HeKon sijaiskotilaisia, joiden kohdalla olemme toistaiseksi onnistuneet olemaan ilmoittamatta niiden jäävän meille. Siitä huolimatta olemme onnistuneet jo nimeämään toisen sijaiskotilaisista, mikä osaltaan vahvistaa sitä, että me emme todellakaan tule ikinä lähtemään sijaiskotitouhuun kissojen kanssa, tai ei ainakaan ennen, kuin kissalaumassa olisi oikeasti tilaa ja resursseja mahdollisille foster failureille. 

Tällä viikolla olisi edessä myös Naavan ja Tähden miehelään lähtö, joten pidetään kaikki peukut pystyssä, että maalis-huhtikuun vaihteessa meillä sitten vihdoinkin piippaisi pesässä <3

Levätkää rauhassa KIelo ja Opuntia

Tänään tehtiin sitten se lopullinen päätös, ja laitoimme sekä Kielon että Opuntian nukkumaan. Opuntialla ei ollut mitään yhtä selkeää syytä niinkuin Kielolla, ja ellei Kielon kohdalla olisi tarvinnut tehdä vielä päätöstä, olisin todennäköisesti jatkunut Opuntian kanssa vielä tarkkailulinjalla. Mutta nyt kun Kielon aika tuli, päätimme että mummot saivat lähteä samaa matkaa. Tällöin meidän ei tarvinnut myöskään tehdä päätöstä siitä, uskaltaisimmeko palauttaa Opuntiaa laumaan sen oltua nyt kolme viikkoa Kielon seuraneitinä sairastuvalla, vai olisiko meidän ollut parempi pelata varman päälle, ja erottaa Pihlaja laumasta Opuntialle kaveriksi ja jatkaa erillisen mummolauman pitoa eri huoneessa. Yksin jättämistä kun en pidä rottien kanssa vaihtoehtona. 

Tällä viikolla on tullut itkettyä pää migreeniin jo muutamana päivänä, ja sama teema jatkuu tänäänkin. Vaikka järjellä päätös oli helppo, olihan molemmilla mummoilla jo ikääkin, tunne harasi vastaan viimeiseen asti. Olisin halunnut olla tässä asiassa kaikkea muuta kuin järkevä. 

Mummot jäivät työpaikalle odottamaan kyytiä klinikan yhteistyötuhkaamoon. Totesin jo torstaina töissä, että en tiedä kuinka pieni tuhkahippunen sieltä tulee sitten takaisin, jos tähän päädytään, kun en ole ennen tuhkauttanut kääpiörottia. Mutta tässä tilanteessa en halunnut edes ajatella muuta vaihtoehtoa, kuin että mummot menevät tuhkattavaksi ja tuhkat lasketaan sitten meidän muistolehtoon.

Mummojen sairastupa odottaa kylppärissä vielä purkamistaan. Siihen hommaan tuli hommattua taas kunnon desinfiointiaineetkin, eli käydään kaikki sairastuvassa käytetyt tavarat läpi Virkon S -desinfiointiaineella ennenkuin palautetaan niitä muun lauman käyttöön. Pyrimme tällä lajikirjolla pitämään antibioottien käytön minimissä, ja suosimaan siivouksessa ennemmin peruspuhdistusaineita ja vesihöyryä desinfioivien pesuaineiden sijaan, että minimoisimme riskit resistanttien bakteerikantojen muodostumiseen. Mutta joskus tehoaineillekin on paikkansa.  

Rauhallista matkaa,

Kielo 13.10.2022 - 1.3.2025

Opuntia 3.9.2022 - 1.3.2025

Kuulumisia sairastuvalta

Tämä on taas niitä postauksia, joita en ole osannut kirjoittaa. Olen aloittanut tämän mielessäni useasti, ja päivästä riippuen se on ollut kaikkea äärimmäisen positivisen ja täysin luovuttaneen väliltä. Reilun kahden viikon takaisen hammaspäivän jälkeen kaikki kissat toipuivat anestesioistaan nopeasti, ja alkuun näytti siltä, että myös Kielo-rotan oireet hävisivät täysin. Toki Kielo aivasteli välillä, mutta aivasteluhan on ihan normaalia. Jussi tuki havaintoani, ja olimme molemmat tyytyväisiä. 

Kuitenkin mitä enemmän olen viettänyt aikaa sairastupana toimivassa kylpyhuoneessa, sitä vaikeampi minun on kieltää sitä että kyse on muustakin kuin aivastelusta. Että Kielo kujertelee tai rohisee. En oikein edes tiedä miten kuvailisin ääntä muuten, kuin että en todellakaan pidä siitä, ja että Kielo ei kuulosta siltä miltä pitäisi. Oireilu ei kuitenkaan ole yhtä jatkuvaa kuin ennen kuuria, joten haluaisin olla vielä optimistinen. Sen takia puhuin antibioottikuurillekin jatkoa kahdesta viikosta kolmeen. Että jos tämä nyt kuitenkin vielä tästä.

Kylpyhuoneessa Kielo on majaillut Opuntian kanssa minidunassa, eli veto on minimoitu kaikin mahdollisin tavoin. Kylpyhuoneessa on lattialämmityksen takia hieman lämpimämpää kuin rottalassa, ja suihkussakäyntien ja saunomisen myötä ilma on kosteampaa. Höyryhengityksen ja antibioottien tukena on mennyt vielä Nutriplussaa ja hunajapuuroa. 

On päiviä kun mietin Kielon ilmoittamista Lemmikki- ja kesyrottien pääsiäisnäyttelyyn. On päiviä jolloin olen valmis myöntämään itselleni että vain pitkitän päätöksen tekoa, ja että eutanasia olisi paras ratkaisu sekä Kielon itsensä että lauman kannalta. Antibioottikuurin jälkeen yhä oireilevana kun olisi aina kohonnut riski sille, että kuurista ovat selvinneet vain sitkeimmät taudinaiheuttajat, mikä edistää antibioottiresistenssin syntyä. Antibiooteilla kun pitäisi pyrkiä aina tuhoamaan kaikki aktiiviset taudinaiheuttajat, ja puolittainen voitto on vaaratekijä. Etenkin kun ottaa huomioon Kielon iän, pelkään että toivoessani muutamaa lisäkuukautta tai joitain hyviä viikkoja, riskeeraisin kaikki muut laumassa. Sillä vaikka jos kyseessä olisi myco, ja koko lauma todennäköisesti kantaisi sitä, olemme nyt saattaneet onnistua antibiooteilla vahvistamaan sitä tuhoamisen sijaan. 

Soutaan ja huopaan, enkä luota omaan objektiivisuuteeni asiassa. Minä todella haluaisin nyt onnellisia loppuja ja vauvakuplaa, enkä lisää hyvästejä. Nyt koitan seuraavat päivät hengitellä rauhassa, ja katsoa mihin tilanne etenee. Ja kuurin loputtua Kielo lähtee sitten töihin kontrolliin, jotta joku minua objektiivisempi katsoo tytön läpi. Joku joka on nähnyt sen sekä lähtötilanteessa, että mihin siitä sitten päädytään. Joku joka tietää, kuinka vaikea asia on minulle, mutta jonka luotan kuitenkin sanovan siihen ammattilaisen mielipiteensä. 

Samaan aikaan kun on pidetty sairastupaa kylppärissä, rottalassakin on ollut ilmankostutin käytössä, Sielä tarkistettiin myös ikkunan tiivisteet ja hommattiin kapan sijaan pitkät verhot. Eli pyritään pitämään huoli siitä, että kaikki altistavat tekijät olisivat minimissä.

Lepää rauhassa Shongo

Jo aiemmin yksin jäänyt jättiläistuhatjalkaiseni Shongo löytyi tänään kuolleena terraariostaan. Shongo ja Lolo tulivat meille kumpikin täysikasvuisina, eikä niiden ikä ollut tiedossa, joten en osaa sanoa, menivätkö tyypit vanhuuttaan. Meillä Shongo ehti olla vajaa kaksi vuotta, sillä sain Shongon ja Lolon Jussilta kihlajaislahjaksi. En yleensä pidä siitä, että eläimiä hankitaan lahjaksi etenkään yllättäen ja ennakkoon sopimatta, mutta en voi väittää, ettenkö olisi ihastunut Shongoon ja Loloon heti kun ne sain, ja etteikö näiden kohdalla myös jälkikasvu olisi ollut erittäin tervetullutta. Ne haaveet haudattiin kuitenkin jo aiemmin Lolon myötä.  

Lepää rauhassa Shongo <3

Nyt sitten matelijahuoneessa on taas yksi terraario tyhjättäväksi. Tiedän jo nyt haluavani Shongolle ja Lololle seuraajan/seuraajat, mutta sen aika ei ole vielä, joten nyt Shongon terraario saa mennä pesun kautta varastoon. Katsotaan asiaa sitten syksyn matelijamessuilla, tai ensivuonna. Näitä tyyppejä kun en odota tulevan vastaan kodinvaihtajina tai rescueina, sillä vaikka lajin edustajia on Suomessa, ei niitä ole täällä kauhean montaa. 

Olo on ehkä ennenkaikkea haikea. En voi väittää, että Shongo olisi ollut minulle ihan samalla tapaa läheinen kuin vaikka fretit tai rotat. Mutta silti Shongo oli ehdottomasti yksi meidän matelijhuoneen eniten käsitellyistä tyypeistä, jolla oli erityinen paikka sydämessäni. Minun oma creepy crawler, jota unohduin monesti katselemaan pidemmäksikin aikaa. 

Valentine Ferret Show 2025

Lauantai meni taas frettinäyttelyn merkeissä. Tällä kertaa Klaukkalassa ystävänpäivänäyttelyssä. Ja sen jälkeiset päivät ovat suorastaan vilahtaneet ohi kotona rästihommia hoidellessa. Asunto kun oli taas lievästi sanoen sen näköinen, kuin täällä olisi räjähtänyt vähintään pari pommia, mikä on aika tavallista, silloin jos huomio keskittyy hetkeksikään pois arjen ylläpidosta. Kotipäivinä pelkästään pyykkikone kun pyörii helposti 4-6 kertaa, joten jos pyykkejä ei ehdi viikata heti paikoilleen, jo niillä täyttää helposti koko takkahuoneen. Kahden päivän häärimisellä olen onnistunut löytämään taas takkahuoneen ja olohuoneen, mutta koko koti on vielä kaukana siististä. 

Sera arvostelussa

Tällä kertaa en jaksa en tarkemmin eritellä näyttelypäivän kulkua, joten hypätään suoraan grande finaleen, eli siihen miten meidän tytöt pärjäsivät. Sera menestyi lauantaina paremmin kuin vielä kertaakaan aiemmin, ja neiti paitsi voitti luokkansa, hän oli myös paras mustasoopeli sekä paras seniori 1. Sera on kuitenkin voittanut luokkansa jo useamman kerran aiemmin, joten neidin hienous ei enää tule niin isona yllätyksenä. Onhan Sera sellainen klassinen kaunotar, ja monella tavalla sopusuhtainen tapaus. Joten en voi kieltää, että kun Seran lisäksi meiltä pyydettiin re-calleihin myös Mymski ja Nutella, jännitin huomattavasti enemmän sitä, tuleeko heille sijoituksia, vaikka en toki pitänyt Serankaan menestystä millään tavalla itsestään selvänä. Ja kun Mymski sitten julistettiin parhaaksi albiinoksi, se läikähteli sydämessä vielä erityisemmällä tavalla, sillä yleensä Mymski aina häviää sisaruksilleen. En voi kieltää, ettenkö ymmärtäisi miksi: onhan Mymski sisaruksiinsa nähden vähän mini ja neidillä on korva ja huuli halki. Eli vaikka neiti on minun spesiaalityyppini, ei hän ole varsinaisesti valioainesta. Mutta tällä kertaa, tässä näyttelyssä Mymski sijoittui ensimmäistä kertaa. 

Minä ja meidän blondit <3

Kun sitten kotona purimme kaikki palkinnot yhtä aikaa pöydälle, sitä kyllä meni hetkeksi uudestaan sanattomaksi kyseisen palkintovuoren edessä. Olinhan minä näyttelyn palkintopöytää toki näyttelypäivän aikana vähän kurkkinut, mutta en ollut osannut edes kuvitella, että palkinnoista niin moni lähtisi kotiin. Vaikka olin varovaisesti vähän haaveillut yhdestä värin parhaiden palkintopedeistä. Mutta siinä niitä oli: petejä, suklaarasioita, lisäravinteita, leluja, ruusukkeita... Aika uskomatonta. Kissatkin olivat heti innolla tutkimassa, mitä uutta nääpät olivat onnistuneet reissultaan löytämään. Ja minun on taas astetta helpompi pysyä päätöksessäni, että en osta eläimille tänä vuonna mitään ekstraa - ne kun hoitavat sitä puolta taas aika lahjakkaasti itse, kun laitan silloin tällöin muutamia kymppejä harrastuskuluihin. 

Seran & Mymskin palkintosaalis

Näyttelystä kotiuduttaessa näimme kotimatkalla myös pikaisesti Joonasta yhden HeKo-jutun tiimoilta. Tällä kertaa meidän jengi ei kuitenkaan kasvanut tapaamisen myötä, vaikka HeKolla onkin nyt kotia etsimässä useampia käärmeitä, joiden kohdalla en voi kieltää, etteikö niistä yksi houkuttaisi itseänikin. Välillä vain on pakko keskittyä auttamaan muuten, kuin ottamalla kaikki meille asumaan. Vaikka myönnän, että en taaskaan haluaisi olla tässä asiassa järkevä. Mutta jos joku lukijoista on harkitsemassa itselleen kuningaspytonia, viljakäärmettä tai sateenkaariboaa, aloittaisin kyselemällä Herpille koti -ringiltä millaisia tyyppejä heiltä mahdollisesti löytyisi. 

Näyttelyn jälkeen olen ehtinyt suoda myös muutaman silmäyksen autotalliin, sillä sinne on tänä kesänäkin suunnitteilla pientä häppeninkiä, vaikkakin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin viime kesäisissä häissä. Sinne on kuitenkin taas vuodessa kasautunut sen verran kaikkea, että sekin tulee vaatimaan pientä raivausta ennen kesää.

Kissojen hammaspäivä

Eilen hoidettiin sitten kaikkien meidän neljän kissan hampaat yhdeltä istumalta. En voi edelleenkään kuin ihmetellä, miten saimme eläinlääkäri Annin puhuttua tähän hulluuteen mukaan, kun jossain vaiheessa sitä jo itsekin mietti, oliko tämä taas kuinka hyvä idea. Päivä kun venyi normi työpäivää pidemmäksi, kun kahdelta neljästä eli Rutulta ja Löllöltä löytyi poistokuntoisia hampaita, jonka lisäksi Maunolta piti poistaa yksi syöpymätön juuri. Aino oli taas ainoa, jonka kohdalla selvittiin pelkällä hammaskivien puhdistuksella. Eilisen jälkeen Rutulla ei ole jäljellä enää yhtään kulmuria, joten katsoo millaiset mummoilmeet sille vielä kehittyvät. 

Löllöstä on otettu verikoe ja poika odottaa vuoroaan hammaspaikalle

Eilinen oli todella rankka, etenkin kun olin jännittänyt omien anestesioita jo etukäteen paljon. Nyt olo on kuitenkin erittäin helpottunut. Kenenkään kohdalla ei löytynyt isompia ylläreitä (olin kyllä toivonut, että Rutunkin kohdalla olisi selvitty pelkillä hammaskivillä) ja kaikkien anestesiat menivät hyvin. Ja se mitä olin eniten jännittänyt, eli oma pää kesti myös hyvin. Samalla poistui huono omatunto siitä, että on nyt akuutimpien sairastelujen takia osan kissoista kohdalla lykätty perusterveydenhuollosta huolehtimista.    

Rutun hammasröntgenkuvaus käynnissä

Löllöstä otettiin samalla käynnillä myös senioriverikokeet ja korvanäytteet. Verikokeissa ei ollut mitään huolestuttavaa, korvissa oli jonkin verran taas töhnää, mutta ei bakteereja ja vain vähän hiivaa. Eli korvien kohdalla jatketaan putsailua, mutta lääkitykselle ei ole nyt tarve. Eli jatkamme nyt peukkujen pitämistä sen suhteen, että korvatulehduskierteelle saataisiin nyt stoppi, eikä Löllön kohdalla tarvitsisi lähteä miettimään ruokavalioasioita tai ct-kuvausta. 

Kääpiörottien kohdalla saimme valitettavasti piippausten sijaan rohinoita. Eli kumpikin astutetuista neideistä näyttää jääneen tyhjiksi, mutta yksi mummoista alkoi pärskiä. Koitimme ensin kotihoitona Nutriplus-geeliä, hunajapuuroa ja rottalan ilmankosteuden lisäämistä, mutta kun pärskintä jatkui, Kielo-mummu lähti nyt myös klinikalle mukaan ja aloitettiin antibioottikuuri. Reissun jälkeen siirsin Kielon ja hänelle Lupiinin seuramummoksi omaan sairastupaan eri huoneeseen. Vaikka en usko, että kyseessä on mikään varsinaisesti tarttuva tauti, niin sitä haluaa nyt kuitenkin altistaa noita nyt astutusiässä olevia mahdollisimman vähän millekään. 

Kielo oli vastaanotolla tutkittaessakin mitä hurmaavin mummo <3

Nyt sitten vedetäänkin seuraavat päivät taas normaalia intensiivisempää lääkerumbaa, kun Rutulla, Löllöllä ja Maunolla menee normilääkkeidensä lisäksi myös kipulääkkeet ja Kielolla alkoi se antibioottikuuri. Onneksi kipulääkkeitä on kuitenkin vain parin päivän kuurit, niin ihan vielä ei kannata lähteä dosettiostoksille kissojen lääkkeiden kanssa.

Odotus jatkuu

Sen piti tapahtua viime sunnuntaina. Silloin tuli tasan 21vrk siitä, kun Milo oli ollut selvästi kiinnostuneempi Naavasta, ja pari jäi ensikertaa yöksi yhteen. Olin koko viikonlopun ihan täpinöissäni ja odotin että pääsen päivittämään kasvattajalle ja poikien sijoituskotiin, että ensimmäiset muksut ovat maailmassa ja kaikki on hyvin. Koko sunnuntai kuitenkin meni, eikä pesässä piipannut yhtään. 

Sitten tuli tiistai, ja näin Naavan häkin papereissa ihan pieniä punaisia tahroja. Sydän hypähti heti kurkkuun, nyt häkissä on ollut synnytys käynnissä! Hiippailin lähemmäs pesää ja koitin kuulla vauvojen piippaukset. En kuullut kuitenkaan mitään. Sen sijaan lähempi tarkastelu paljasti, että Naava oli syönyt marjapuurossa olleita punaviinimarjoja pesässä. 

Tiedän, että pojat olivat täällä yli kolme viikkoa, ja että suurimman osan siitä ajasta parit olivat joka yö yhdessä. Kääpiörotilla on kiima 4-5 päivän välein, joten mahdollisia astumisajankohtia on useita. Kummankin tytön paino on kuitenkin noussut, ja etenkin Naava tekee oikein urakalla pesää. Eli se ettei meillä piipannut sunnuntaina ja että tiistainen oli väärä hälytys, ei vielä tarkoita mitään. Mutta olin vain niin kovin odottanut, että ensimmäinen synnytys olisi ollut viime sunnuntaina.

Nyt siis yhä odotellaan. Oma maha on täynnä perhosia ja mietin kovasti mitä Naavan ja Tähden mahoissa on. Haluaisin niin kovasti, että olisi vauvoja. Mutta mitä useampi päivä menee, sen enemmän pelkään, että on herkkupuuroja ja nameja. Harmi että noin pienen otuksen vieminen tiineysultraan voisi olla aika mahdoton keissi. Ei sillä, etteikö asiasta kysyminen olisi käynyt muutamina hetkinä mielessä. 

Rotilla tämän vuoden ajankaan ei pitäisi vaikuttaa mitenkään tiinehtymiseen. Rottien elämässä kaikki tapahtuu yleensä niin paljon nopeampaan, ettei niillä ole samalla tavalla varaa jättää lisääntymistä yhden vuodenajan varaan kuin vaikkapa freteillä. Ja luonnossakin mennään kuitenkin jo kovaa vauhtia valoa kohti. 

Olisiko se sitten kuitenkin tämä viikonloppu, kun meillä piippaa...?

Toipumista ja odottelua

Löllö on toipunut hyvin korvatähystyksestään. Vielä operaatiota seuraavana päivänä Löllö oli vähän varautunut, eikä hakenut yhtä paljon nameja ja huomiota kuin yleensä. Tilanne onneksi normalisoitui kuitenkin nopeasti, ja nyt Löllö tulee jo entiseen tapaan sohvalle viereen vaatimaan masurapsuja sellaisessa kulmassa, että hän saa samalla venytettyä toisen takajalkansa suoraksi kättä vasten. Löllön kun pitää kipulääkityksestä huolimatta selvästi päästä aina välillä venyttämään jalkaa kunnolla, ja jalan suoraksi ojentaminen tuntuu pojasta selvästi hyvältä.

En ole taas jaksanut kuvailla, niin tässä vähän vanhempi kuva masurapsumiehestä <3

Rottalan puolella päädyimme eilen palauttamaan sulhasmiehet kotiinsa. Astutushäkit on nyt sisustettu uudelleen poikashäkeiksi (joissa on alkuun hyvin pelkistetty sisustus, jota sitten täydennetään muksujen kasvaessa), ja nyt sitten odotellaan saadaanko piippereitä. Molemmilla mammakandinaateilla paino on ainakin jo kasvanut lupaavasti, eikä kummallakaan ole näkynyt enää kiimoja. Naavalla ensimmäinen mahdollinen laskettu on jo huomenna, jolloin tulee kolme viikkoa Naavan ja Milon ensimmäisestä yöstä yhdessä.  Poikien palautuksen yhteydessä juttelin vähän aikaa poikien sijoituskodin kanssa, ja sielä on hyvin samanlaista odotusta ilmassa kuin täällä, että jos näistä mineistä saisi omaankin laumaan sitten uutta sukupolvea. Kasvattajan kanssa on myös viesteilty tiiviisti, kun tämä oli nyt ensimmäinen kerta meidän sijoituskääpiörottien kanssa, kun hoidin itse astutukset. Silloin kun itse kasvatin stanttuja, sitä on toki hoitanut astutuksia niiden kanssa.

Eilen myös tuli palkka ja meni palkka, kun maksettiin sitten kanien rokotukset, Rutun kolmen kuukauden lääkkeet, Löllön Solensia, tilattiin lisää kissanhiekkaa, kissanruokaa, lohitahnaa sekä rotille uusi jyväsäkki ja haettiin kuiviketäydennystä. Vaikka olemme kuinka päättäneet, että tänä vuonna eläinkuluissa keskitytään vain välttämättömyyksiin (ja mahdollisten poikkeusten pitää edistää nykyisten lemmikkien hyvinvointia selvästi), lista tuntuu silti hetkittäin loputtomalta.

Löllön korvatähystys

Löllöllä oli tammikuun alussa kolmas korvatulehdus puolen vuoden sisään, joten Löllö kävi eilen Koira-kissaklinikalla korvien tähystyksessä, jotta selviäisi, miksi korvatulehdukset uusivat koko ajan. Tähystyksessä ei tehty muita löydöksiä kuin että korva oli täynnä tummaa hyvin sitkeää eritettä, joka oli osin kiinni tärykalvossa. Tämä erite ei ole lähtenyt normaaleilla korvapuhdisteilla, joten korvat huuhdottiin nukutuksessa. Erite oli niin sitkeässä, että tärykalvoon tuli huuhtelun yhteydessä pientä osumaa, joten Löllöllä on nyt pari päivää käytössä Onsior-kipulääke Gabapentiinin rinnalla. Lisäksi korviin tulee paikallishoitona kortisoni-antibioottiliuos aamuin illoin kymmenen päivää, jonka lisäksi korvat puhdistetaan joka toinen päivä kontrolliin saakka.

Sitten vain odotetaan ja toivotaan parasta, ja toivotaan ettei vaiva uusi. Mikäli korvatulehdus uusii vielä tämän huuhtelun jälkeen, mietitään seuraavaksi ruokavaliomuutosta allergian varalta sekä Ct-kuvausta välikorvatulehduksen varalta. Nappulana meillä menee jo nyt kaikilla hydrolisoitu gastronappula Maunon takia, mutta pääosin meillä kissat syövät märkäruokia, ja tähän asti niitä on pyritty tarjoamaan Löllölle mahdollisimman monipuolisesti erilaisia. 

Löllö oli selvästi ollut reipas, kun hän oli saanut kissatarroja <3

Seuraava eläinlääkärireissu Löllöllä on tiedossa reilun parin viikon päästä, kun kaikki meidän kissat ovat menossa hammashoitoon. Samalla pitää sitten muistaa kontrolloida Löllön korvat ja ottaa senioriverikokeet. Löllö oli koko eilisillan vähän näreissään eläinlääkärireissusta, eivätkä namit ja paijaukset tehneet normaaliin tapaan kauppaansa. Toivotaan että poika toipuu tästä reissusta pian hyvissä ajoin ennen seuraavaa koettelemusta.

Näiden löydösten myötä jatketaan varmaan Löllöllä Solensian käyttöä entiseen tapaan, sillä Solensiasta on kuitenkin selvä apu pojan nivelrikkoon.