Pari päivää sitten useampikin lappia etelämpänä asuva kaveri alkoi postata kuvia lemmikkiensä lumileikeistä. Ajattelin että täällä Turussa siihen olisi kuitenkin vielä aikaa, kun lämpötilatkin ovat pysytelleet vielä pitkälti plussan puolella. Olin sekä oikeassa, että väärässä. Tulihan se ensilumi nimittäin jo tännekin. Eilen ensimmäistä kertaa ulos katsoesssa piha oli jo valkoisena. Sitten tulivat ne plussa-asteet, ja aamupäivän kuluessa lähes kaikki lumi oli jo sulanut ja pihalla taas täysi syksy.
 |
| Nopeasti katoavaa ensilunta |
Varoituslaukaus talveen aiheutti heti pientä pöhinää. Täällä ei nimittäin todellakaan olla vielä valmiita talven tuloon. Ainoat talvivalmistelut mitä täällä on tehty, on kanien ja kilpikonnien muutto autotalliin ja Simon siirtyminen kylmiöön talvilevolle. Muuten pihan osalta ollaan vielä jossain kesän ja syksyn rajamailla. Isoimpana haasteena pihassa ovat eri projektien jäljiltä jääneet kasat, jotka odottavat seuraavaa reissua kaatopaikalle. Uima-altaan pumpun vaihtokasa. Rottalan vaatehuoneen parketin purkukasa. Kylmiön sisustan purkukasa. Pihalle unohtuneiden auringossa hapertuneiden muovijuttujen poistokasa. Kaikkien näiden deadlineksi oli asetettu, että kasat on saatava pois pihalta ennen lumen tuloa. Eli se deadline paukahti eilen, mutta onneksi saimme lumen sulamisen myötä vielä lykkäystä.
 |
| Maunon piti päästä myös tarkistamaan pihaa |
Kasoihin ei vielä eilen koskettu, kun kaatopaikka on siirtynyt jo talviaikatauluun, ja se on auki vain arkisin. Sen sijaan eilinen meni ennen kaverin halloween-juhlia Jussin vaihtaessa talvirenkaita autooni ja minun kantaessa pihalle jääneitä asioita talvisuojiin, etteivät ne jäisi seuraavan, ehkä pysyvämmän lumen alle. Toki tehtiin myös toinen, tärkeämpi juttu, joka on jäänyt viime aikoina myös ihan liian vähiin: veimme Maunon ja fretit valjaissa ulos haistelemaan ilmaa ja ihmettelemään tulevaa sesongin vaihtumista.
 |
| Hattara kalliokilpien keskellä |
Muuten täällä on ollut nyt projektina koittaa välttää isompia projekteja. Koittaa niiden sijaan keksiä, mitkä olisivat pienimpiä mahdollisia askelia, joilla saisi taas tätä eloa kestävämmille urille. Lisätä askelia arkeen, ja pyrkiä tietoisesti siihen, että viikonloppuisin niitä tulisi vähemmän kuin arkena. Kymppitonniin ei tällä hetkellä päästä edes arkisin, eikä se ole tällä hetkellä edes tavoitteena. Yksikin askel yli tämän hetkisen keskiarvon on enemmän. Aloitin itselleni monivitamiinin ja magnesiumin ja olen koittanut panostaa taas vähän enemmän lemmikkienkin ruokintaan. Jos sitä löytäisi tapoja ja keinoja joilla saisi vedettyä tämän talven sellaisella tasaisella 60-80 prosentin suorituksella, sen sijaan että tempoo frettien tapaan joko sata lasissa tai täysin nollassa, kun akku on vedetty sprintillä tyhjäksi.
 |
| Illalla vaihdettiin hämärähommiin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti