Lemmikki Tampere -messuilta tilattu hälytysjärjestelmä käytiin asentamassa äsken. Tai ihan loppuun asti hommaa ei vielä saatu, kun älylukon asennus vaatikin eri asentajan, joten se liitetään järjestelmään jälkikäteen ensiviikolla. Itselläni on vähän ristiriitainen suhtautuminen hälytysjärjestelmiin, koska yksi rasittavimpia ääniä mitä tiedän on hälyttimien tulo- ja lähtöviivepiippaukset (ja se niiden aikaan saama niskassa naputtava tunne siitä, että jos kuitenkin mokaat koodin, niin kohta alkaa ulvoa ja pahasti). Tämä vaihe kuitenkin poistuu sitten älylukon myötä.

Löllö <3

Jussin ei ollut kuitenkaan vaikea ylipuhua minua hälytinjärjestelmään etenkään sen yhden kissanoksennuksen aiheuttaman oikosulun jälkeen. Sillä vaikka en ole ikinä ollut huolissani siitä, että joku murtautuisi meille, ajatus tulipalosta huolestuttaa selvästi enemmän. Lukuisten terraarioiden myötä meillä on kuitenkin kotona jatkuvasti päällä useita eri sähkölaitteita myös silloin kun emme ole kotona. Murtovarkaissa minua enemmän huolestuttaisi se, että muistaisivatko tyypit sulkea oven perässään kun poistuisivat pettyneenä tajuttuaan, että iso joukko sekalaisen taustan omaavia isolta osin paperittomia kodinvaihtajia ei muodosta rahallisesti arvokasta kokoelmaa, mutta vie kyllä eläinlääkäri-, ruokinta- ja sähkölaskun muodossa hyvin tehokkaasti ne varat, jotka olisi muuten saatettu sijoittaa vaikka arvokoruihin. Mutta tulipalon kohdalla se että hälytys menee tarvittaessa suoraan vartiointifirmalle ja sieltä palokunnalle voi parhaimmassa tapauksessa pelastaa ison osan meidän laumasta. Sillä tosiasia on, että mikäli palokunta pääsisi lähtemään liikkeelle vasta siinä kohtaa, kun liekit näkyisivät naapuriin asti, on hyvin epätodenköistä että palo saataisiin pysäytettyä sellaisessa vaiheessa että eläimet voisivat vielä olla pelastettavissa. Tunne vahvistui vielä tänään, kun hälytysjärjestelmää testattiin, ja näki kuinka äkkiä kissat hajaantuivat ja katosivat hälytyksen alkaessa. 

Alunperin olimme miettineet kosteushälyttimiä myös molemmille akvaarioille, mutta asennusmies totesi heti kättelyssä, että bunkkerin ilmankosteus on liian korkea kosteusantureita ajatellen. Että ne ovat niin herkkiä, että tuossa tilassa meillä olisi jatkuvasti hälyt päällä. Eli siitä ajatuksesta oli sitten luovuttava. 

Kissat ja Nutella hääräsivät kovasti mukana asennushommissa, ja etenkin Nutella kävi moneen otteeseen tutkimassa asentajan työkalukassin läpi. Olisi pitänyt napata kuva siitä, kun mummuska piehtaroi kassissa, mutta se jäi tällä kertaa ottamatta. Rutussa sen sijaan aiheutti pientä pahennusta, että asennus oli tilattu ennen hänen aamupalaansa, ja vei siten huomiota huomattavasti tärkeämmiltä asioilta. Mitä hyötyä kun mistään palohälytyksistä on, jos kissa ehtii nääntyä nälkään sitä ennen.    

Talvi kävi varoittamassa

Pari päivää sitten useampikin lappia etelämpänä asuva kaveri alkoi postata kuvia lemmikkiensä lumileikeistä. Ajattelin että täällä Turussa siihen olisi kuitenkin vielä aikaa, kun lämpötilatkin ovat pysytelleet vielä pitkälti plussan puolella. Olin sekä oikeassa, että väärässä. Tulihan se ensilumi nimittäin jo tännekin. Eilen ensimmäistä kertaa ulos katsoesssa piha oli jo valkoisena. Sitten tulivat ne plussa-asteet, ja aamupäivän kuluessa lähes kaikki lumi oli jo sulanut ja pihalla taas täysi syksy. 

Nopeasti katoavaa ensilunta

Varoituslaukaus talveen aiheutti heti pientä pöhinää. Täällä ei nimittäin todellakaan olla vielä valmiita talven tuloon. Ainoat talvivalmistelut mitä täällä on tehty, on kanien ja kilpikonnien muutto autotalliin ja Simon siirtyminen kylmiöön talvilevolle. Muuten pihan osalta ollaan vielä jossain kesän ja syksyn rajamailla. Isoimpana haasteena pihassa ovat eri projektien jäljiltä jääneet kasat, jotka odottavat seuraavaa reissua kaatopaikalle. Uima-altaan pumpun vaihtokasa. Rottalan vaatehuoneen parketin purkukasa. Kylmiön sisustan purkukasa. Pihalle unohtuneiden auringossa hapertuneiden muovijuttujen poistokasa. Kaikkien näiden deadlineksi oli asetettu, että kasat on saatava pois pihalta ennen lumen tuloa. Eli se deadline paukahti eilen, mutta onneksi saimme lumen sulamisen myötä vielä lykkäystä.   

Maunon piti päästä myös tarkistamaan pihaa

Kasoihin ei vielä eilen koskettu, kun kaatopaikka on siirtynyt jo talviaikatauluun, ja se on auki vain arkisin. Sen sijaan eilinen meni ennen kaverin halloween-juhlia Jussin vaihtaessa talvirenkaita autooni ja minun kantaessa pihalle jääneitä asioita talvisuojiin, etteivät ne jäisi seuraavan, ehkä pysyvämmän lumen alle. Toki tehtiin myös toinen, tärkeämpi juttu, joka on jäänyt viime aikoina myös ihan liian vähiin: veimme Maunon ja fretit valjaissa ulos haistelemaan ilmaa ja ihmettelemään tulevaa sesongin vaihtumista. 

Hattara kalliokilpien keskellä

Muuten täällä on ollut nyt projektina koittaa välttää isompia projekteja. Koittaa niiden sijaan keksiä, mitkä olisivat pienimpiä mahdollisia askelia, joilla saisi taas tätä eloa kestävämmille urille. Lisätä askelia arkeen, ja pyrkiä tietoisesti siihen, että viikonloppuisin niitä tulisi vähemmän kuin arkena. Kymppitonniin ei tällä hetkellä päästä edes arkisin, eikä se ole tällä hetkellä edes tavoitteena. Yksikin askel yli tämän hetkisen keskiarvon on enemmän. Aloitin itselleni monivitamiinin ja magnesiumin ja olen koittanut panostaa taas vähän enemmän lemmikkienkin ruokintaan. Jos sitä löytäisi tapoja ja keinoja joilla saisi vedettyä tämän talven sellaisella tasaisella 60-80 prosentin suorituksella, sen sijaan että tempoo frettien tapaan joko sata lasissa tai täysin nollassa, kun akku on vedetty sprintillä tyhjäksi. 

Illalla vaihdettiin hämärähommiin