Lepää rauhassa Mallu

maanantai 25. joulukuuta 2023

Joulu sai tänä vuonna käänteen, jota en ollut osannut edes pelätä. Myöhään aatonattoiltana päästiin Nutella ja Mallun normaalisti jaloittelemaan, ja aloin siivota heidän aitaustaan. Nutsku lähtikin heti liikkeelle, Mallu ei. Menin herättelemään Mallua nukkupussista ja havahduin siihen kuinka kevyeksi se on äkkiä muuttunut. Tunnustelin Mallun huolella läpi ja hain esille vaa'an punnitakseni sen, ja kaikki vahvistivat havainnon: Mallun paino oli tippunut yli 200 grammaa ihan muutaman päivän sisään. Sovittiin heti Jussin kanssa, että koitetaan saada Mallu heti välipäivinä Koira-KIssoklinikalle Sarille, ja siihen asti neidin ruokailut olisivat hyvin vahvasti seurannassa. Haettiin tytöillä aitauksessa olevaan häkkiin ovi, jotta voisimme olla ihan varmoja siitä, mitä Mallu syö ja miten se ulostaa.

Illalla Mallu söi kokonaisen hiiren, ja oli kakannut aamuun mennessä, joten en ollut ihan mahdottoman huolestunut. Halusin kuitenkin olla täysin varma, mitä Mallu syö ja paljonko, joten sekoitin kananmunankeltuaisesta ja lohiöljystä vellin, ja kun Mallu ei lähtenyt heti syömään sitä lautaselta, hain ruokintaruiskun ja ruokin seoksen sillä Mallulle. Mallu litki seosta reippaasti ruiskusta ja kiipesi sen jälkeen itse häkin ylimmän tason periin nukkumaan, joten en ole isommin huolissani. Huoli loiveni vielä hieman, kun Mallu kävi jonkin ajan päästä kakkaamassa normaalin kananmunkakan. 

Mallu <3

Mallu tuntui aattona lähinnä nukkuvan, mikä oli toki vähän huolestuttavaa, joten päätin jatkaa säännöllisiä tukiruokintoja ja ulosteiden seurantaa. Joulun takia kaikki tutuimmat klinikat olivat kiinni ja omaa jengiä hoitavat eläinlääkärit vapaalla, enkä kokenut Mallun voinnin edellyttävän vielä päivystyskäyntiä. Toki päivystyksessä saisi varmaan otettua verikokeet ja lähdettyä poissulkemaan esimerkiksi elinvauriota, mutta vaikka kyseeessä olisi se pahin skenaario, kuten maksa täynnä kasvaimia kuten Vapulla, uskoin että asian selvittelyyn olisi kuitenkin aikaa muutamia päiviä. Monissa muissa ongelmissa. kuten flunssassa ja mahataudissa, tukiruokinnan ja nestetasapainosta huolehtisen pitäisi helpottaa tilannetta.

Kun keltuais-öljyseos oli tullut läpi, sekoitin vähän vahvemman tukiruokamössön jauhelihasta, keltuaisesta, vedestä ja Nutriplussasta, että saatiin varmasti energiaa pienelle. Ruoka maistui edelleen hyvin ruiskusta.

Muutaman tunnin päästä, kun olisin antanut seuraavaa annosta, Mallu oli ripuloinut alleen ja oli hieman kuivan oloinen. Pesin Mallun pepun, ja kun se ei alkanut enää itse syömään ruokaa ruiskusta, nesteytettiin Mallua ihon alle ja nostettiin se lämpimämpään paikkaan. Tässä kohtaa aloimme puhua enemmän päivystykseen lähdöstä, sillä ne tukitoimet mitä pystyin kokotona tekemään alkoivat loppua. Mallu alkoi myös vaikuttaa aiempaa väsyneemmältä. Päätin kuitenkin odottaa vielä hetken, näyttäisikö nesteytyksellä ja lisälämmöllä olevan mitään vaikutusta, ja koittaisin sitten ruokkia Mallun vielä kerran.

Vajaan tunnin päästä vaikka ihon alle annettu neste oli lämmitetty ja Mallu oli ollut viltin alla lämpötyynyn kanssa, Mallu alkoi  alkoi tuntua viileältä, ja hengitys muuttui pinnallisemmaksi. Rektaalilämmöksi mitattiin 34 astetta (frettien ruumiinlämpö on yleensä 37-40 astetta) Siinä kohtaa tiesimme kaksi asiaa: meidän olisi pakko lähteä päivystykseen, ja että se olisi todennäköisesti eutanasiareissu. Meillä on ollut hyvin kipeitä frettejä ennenkin, mutta ei ikinä tälläistä, että yleiskunto laskisi tukihoidosta huolimatta ihan silmissä. 

Kun istuimme päivystyksen tutkimushuoneessa odottamassa että Mallun rauhoitteet vaikuttavat, oma olo lähti romahtamaan kunnolla. Vatsa alkoi krampata ja päässä humista. Tuntuu että kaikki stressi iski kehoon yhdellä kertaa. Siihen asti kun oli keskittynyt kirjaamaan ylös Mallun elintoimintoja, ravintomääriä ja muita, jotta en unohtaisi mitään, jos Mallu siirtyisi tehohoitoon päivytykseen, tai kun päästäisiin eksolääkärin kanssa purkamaan välipäivinä, mikä oireilun taustana voisi olla. 

Kotipihaan päästyä oksensin useamman kerran. Sen jälkeen otetut migreeni ja nukahtamislääkkeet pysyivät onneksi sisällä ja sain itseni uneen. Nyt aamulla olo ollut lähinnä epätodellinen ja nuutunut. 

Mallun ruumis odottaa autotallin kylmiössä. Tänään pitäisi selvittää, onko sitä nyt pyhinä mitään tapaa saada sitä Helsinkiin avattavaksi ilman että sen kävisi viemässä Ruokavirastolle itse. Siihen minusta kun ei nyt ole.  

Lepää rauhassa Sotatanssin Malarian Pelko "Mallu"

24.3.2019 - 24.12.2023

4 kommenttia:

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI