Capital! -frettinäyttely

Vuoden viimeiseen frettinäyttelyyn suunnattiin Klaukkalaan, jossa tulevat olemaan myös kaksi seuraavista frettinäyttelyistä. Meiltä oli ilmoitettuna kaikki paitsi mummo, mutta koska Mitellakin oli edelleen ikäänsä ja tilanteensa nähden hyvässä kunnossa, lähti se laumansa mukana näyttelyyn turistiksi. Mitella kun ei ole ikinä isommin stressannut boksissa oloa tai näyttelyitä niin ajattelimme sen olevan mieluummin seuroissa kuin yksin kotona. Näyttelypakkailut hoidettiin taas perinteiseen tapaan perjantaina yötä vasten. Tällä kertaa voisin kyllä käyttää tekosyynä perjantaina ollutta iltavuoroa, mutta käytännössä olen huomannut pakkaamisen jäävän aina myöhäisiltaan vaikka olisin ollut koko näyttelyä edeltävän päivän vapaalla. Onneksi frettinäyttelypakkailut tulevat sen verran rutiinilla, ettei niitä tarvinnut taas isommin miettiä.

Metallisen playpenin ehdottomasti paras puoli on, että sinne mahtuu istumaan itse näätien sekaan

Mymskin ja Hattaran laumakemioissa on tapahtunut edistymistä, mutta totesimme silti parhaaksi ottaa jengille automatkaksi kolme boksia, ja jakaa jengin autossa kokoonpanoihin Notte, Sera & Hattara, Mymski & Mitella ja Mallu & Nutsku. Ihan turhaan sitä kun ottaisi riskiä, että liian ahtaasti boksissa olo alkaisi kuumentaa tunteita Mymskin ja Hattaran välillä. Samaten näyttelyaitauksiksi pakattiin metallisen playpenin lisäksi meidän kissojen näyttelyhäkki, joka olisi ollut tarvittaessa mahdollista jakaa väliseinällä, jos olisi taas näyttänyt siltä, että samassa aitauksessa olo olisi Mymskille ja Hattaralle näyttelyssä liikaa. Viime näyttelyssä Mymski ja Hattara kun tosiaan päädyttiin pitämään vielä erillään, kun homma meinasi mennä heti huudoksi. Nyt yhteiseksi aitaukseksi oli kyllä jo valittu lähtökohtaisesti isompi aitaus, johon mahtui enemmän vilttejä ja petejä. Nytkin neitejä piti muutamaan otteeseen ohjata eri viltteihin tai eri puolille petiä nukkumaan, mutta pääsääntöisesti koko näyttely meni neideillä melko sopuisasti samassa aitauksessa. Osan näyttelyä ne mahtuivat nukkumaan jopa samassa pedissä, vaikka siinä meinasikin tulla vähän itku, kun neitien välissä nukkunut Notte pyydettiin arvostelujen jälkeen re-calleihin.

Arvostelut käynnissä. Oikealla vuorossa Hattara.

Jussi oli taas vastannut meidän albiinoiden puunaamisesta näyttelykuntoon, ja frettien korvien putsauksesta näyttelypaikalla. Itse osallistuin vaihtamalla hyvin tiuhaan aitauksessa olevia vessa-alustoja, ettei kumpikaan albiinoista onnistuisi sotkemaan itseään päivän aikana. Sen verran tiheään, että sitä teki heti pari memoa itselle: ennen ensinäyttelyä freteille pitää ehdottomasti muistaa syöttää kokonaisia hiiriä tai kanankauloja (luullisempi liha = kiinteämpi uloste) ja/tai kertakäyttöalustojen sijaan pakata mukaan pestäviä pissa-alustoja, niin ei tunnu niin pahalta vaihtaa niitä heti ekoista sotkuista.

Meidän vanhin ja nuorin <3

Näyttelyssä Noten ja Seran kasvattaja tuli kyselemään alustavia tuntojani sen suhteen, olisiko jompaa kumpaa neideistä mahdollista saada jalostuskäyttöön ensivuonna. Kumpikin neideistä on tullut meille ihan lemmikkisopimuksella, eli jalostuskäytöstä ei ole etukäteen sovittu sijoitussopimuksella. Itselläni on asian suhteen vähän ristiriitaiset ajatukset. Kumpikin neideistä on ihan mielettömän kivan luonteisia, ja mielelläni tukisin Millan kasvatustyötä antamalla hänen käyttää omia kasvattejaan. Isoimpana vastaanharaavana tekijänä on kuitenkin se, että freteillä pennut syntyvät kasvattajasitoumuksen mukaan aina kasvattajan luona, ja minulla ja Millalla on kuitenkin sen verran välimatkaa, että en pystyisi osallistumaan pentujen elämään senkään vertaa kuin Mallun ja Nutskun pentujen kanssa. Kyse ei ole missään määrin siitä, että en luottaisi Millaan, tai että minulla olisi pienintäkään epäilystä siitä, etteivätkö neidit selviäisi mammalomastaan sielä mainiosti ilman minuakin. Mutta ajatus mahdollisesti jopa yli kolmen kuukauden erosta on jopa vaikeampi kuin ajatus synnytykseen mahdollisesti liittyvistä riskeistä. Etenkään kun en tiedä, olisiko meidän laumakemiallisesti järkevää ottaa ensivuonna laumaan yhtä junnua lisää, eli jalostuslainan motiivina ei kävisi edes halu saada omasta näädästä pentu laumaan (vaikka toki siinä olisi riski, että niinhän siinä kävisi...). Etenkin kun sen jälkeen kun Milla meni sanomaan asian ääneen, en ole voinut olla kuvittelematta mielessäni, miltä Noten tai Seran poika mahtaisi näyttää..

Tässä kohtaa piti ehkä käydä taas hakemassa Milla ihan vaan kattomaan, kun Notte nukkuu

Tällä kertaa meiltä pyydettiin re-calleihin vain kaksi frettiä, juuri nämä meidän tummiaiset eli Sera ja Notte. Jussista huomasi heti, että asia hieman harmitti häntä, sillä siinä kohtaa oli jo melko varmaa, ettei Hattara ollut tällä kertaa kisaamassa sen enempää parhaasta angorasta kuin parhaasta albiinostakaan. Re-calleissa kun vertaillaan eri luokkien ja muunnosten parhaita lopullisia sijoituksia päätettäessä. Capitalissa oli kyllä tällä kertaa mukana niin monia hienoa puhtaanvalkoisia nuoria albiinoita, että siinä kisassa kärkipaikoilta jääminen ei todellakaan ollut häpeä. Ja kun sitten Hattaran arvostelussa luki vielä turkin kunnon kohdalla "contion is good, silky", Jussi pystyi nielemään ison osan harmistustaan. Hänen tyttönsä oli hieno ja turkin osalta hyvin valmisteltu, mutta tänään ei vain ollut Hattaran päivä.

Koko junnulauma samassa kasassa <3

Notte ja Sera puolestaan varmistivat että kaikki kiltit näädät saavat tänä vuonna joululahjoja. Notte onnistui nappaamaan itselleen hänet arvostelleen tuomarin myöntämän Tuomarin suosikin, koska Notte oli hänestä tytöksi niin "great hob :D <3" eli hieno jätkä. Onhan Notte hyvin komea, vaikkakin eeehkä vähän turhan maskuliinisella tavalla. Sera puolestaan sijoittui luokkansa toiseksi ja oli näyttelyn paras musta soopeli. Etenkin Noten tuomarin suosikki pisti hymyilyttämään ihan kunnolla. Ja ihan vähän vahingossa saatoin myös jo hyvissä ajoin ennen palkintojen jakoa käydä Riikan myyntipöydällä varmistamassa taas meidän lauman paras lauma palkinnot uuden pedin ja nukkupussin muodossa. Kyllä, meillä on niitä ihan kamalasti. Mutta jos olisitte taas nähneet, kuinka hienoja meidän tytöt olivat, niin ne ihan varmasti kyllä ansaitsivat ne. Ja se paras albiino oli muuten yksi Mymskin siskoista, eli tuli melkein perheeseen kuitenkin. Näyttelyssä nähtiin muutenkin kunnolla Mymskin sukulaisia, kun paikalla oli peräti kolme hänen siskoista ja yksi veli.

Mymski ja paikalla olleet sisarukset <3

Päivän aikana ehti myös jutella useamman tutun kanssa, ja aika monen kanssa nähdään sitten taas ensikuussa uudelleen. Meillä kun on tytöt ilmoitettuna myös 27.1. olevaan frettinäyttelyyn. Sitä odotellessa sitä on alkanut jo mielessään pyöritellä seuraavia toiveluukkuja tälle kuulle edelliseen postaukseen tulleen kommentin pohjalta.