Tämänhetkisen koronapandemian alkuvaiheilla juuri mikään asia ei ollut varma, ja esimerkiksi kysymykseen siitä, voiko COVID-19 tarttua lemmikeihin löytyi hyvin ristiriitaisia vastauksia. Frettiä pidettiin yhtenä potentiaalisimmista tartunnan saajista, sillä se on erittäin herkkä myös useammille muille ihmisille hengitystieoireita aiheuttavista viruksista, ja niillä tavataan useampia omia koronaviruksia. Se onkin yksi lisäsyy sille, miksi on eletty nyt Jussin kanssa aika hiljaiseloa - sen lisäksi tietysti, että Jussi työskentelee tällähetkellä useassa eri hoivakodissa. Ajatus siitä, että saisimme tartunnan, on aiheuttanut huolta siitä, miten jaksaisimme kipeinä hoitaa koko lauman, sekä siitä, miten parhaiten estäisimme laumaa saamasta tartuntaa. Kaikki lemmikeillä tavatut tartunnat on tähän mennessä jäljitetty omistajiin, ja me olemme jo kerran eläneet sen, että vaikka koitin olla erittäin varovainen, tartutin meillä puolet laumasta influenssaan muutama vuosi sitten. Se kun koitti itse neljänkymmenen asteen kuumessa pakkojuottaa ruiskusta räkäistä frettiä ei unohdu ihan heti.
Ai että voi tarttua kissoihinkin?! |
Linkitetystä artikkelista lainattu kuva |
Artikkelin luettuani aloin miettiä, olisiko se järkevää varautumista vai koronahysterian alkua, mikäli siirtäisi pari frettiaitausta lisää autotalliin. Nyt sinne on jo muista syistä varastoitu iso osa frettien ruuista ja pari laatikollista pissa-alustoja. Tarvittaessa saisi sitten siirrettyä edes fretit täysin erilliseen lämmitettyyn rakennukseen, johon ehkä uskaltaisi ottaa ulkopuolista apua, mikäli sairastuisi ja omat voimat uhkaisivat loppua. Autotallissa on kuitenkin lämmitys, sähköt, vesipiste ja useita ikkunoita, eli sinne ei olisi mahdotonta rakentaa ihan kohtalaisia väistötiloja.
Mummuskat eivät stressaa asiasta |
Vielä tärkeämpää tässä vaiheessa on toki muistaa maskin käyttö kaupassa, ja hyvästä käsihygienista huolehtiminen. Myöskään mihinkään tapahtumiin ei pidetä kiirettä, vaikka niitä ei nyt olisi muutenkaan ihan heti näköpiirissä. Jussi sai riskiryhmien kanssa työskentelevänä jo oman koronarokotteensa, ja vaikka olin itse alkuun hyvin varovaisella kannalla rokotteen suhteen, olen jo päättänyt ottaa sen itsekin heti kun sen saan. Työikäisenä riskiryhmiin kuulumattomana ei-terveydenhuoltoalalla työskentelevänä siihen voi kyllä mennä aikaa, ennenkuin itse olen rokotusvuorossa.
Tartuntaluvut eivät anna aihetta minkäänlaiseen hysteriaan (vaikka eläimiä on toki testattu huomattavasti vähemmän kuin ihmisiä), mutta jo näiden lukujen valossa kannattaa miettiä, että jos sairastuu, eläintenhoito voi olla hyvä nakittaa mahdolliselle oireettomalle perheenjäsenelle. COVID-19 tartunnan saaneena lohtua ei myöskään kannata hakea ensisijaisesti karvaisilta perheenjäseniltä, vaan niiden oman turvallisuuden nimissä rajata kontaktit oireiden aikana minimiin.
Itsekin olen miettinyt että miten ihmeessä voisi toteuttaa kissoista eristäytymisen kerrostalokaksiossa. Ja muuta paikkaa kissoille ei ole eikä henkilöä joka voisi niitä hoitaa. Pitää vaan toivoa ettei sairastu - emäntä
VastaaPoistaMeillä varmaan helpoin olisi, jos vain toinen sairastuu, että sairastunut eristettäisiin vierashuoneeseen ja toinen hoitaisi lauman. Mikäli oltaisiin molemmat kipeinä, ja kissoilta eväytyisi täysin pääsy sänkyyn viereen, voisi tulla kapina :D
PoistaOispa tää jo tautiaika jo ohitte... Vaikka meillä neliöitä onkin, niin ei oo vieläkään tullu ideaa miten eristäminen tapahtuisi.
VastaaPoistaMeilläkin pahin skenaario olisi, jos molemmat saisivat tartunnan. Toinen kun saataisiin vielä aika hyvin eristettyä vierashuoneeseen ja varaamalla toinen vessoista vain sairastuneen käyttöön, mutta sitten jos pitäisi pystyä kipeänä hoitamaan eläimet, homma menisi paljon mutkitkaammaksi. Tai jos Aino pitäisi pitää erossa Jussista :D
PoistaMulla on ystäväpiirissä kaksi sairastunutta.
VastaaPoistaEi vanhuksia, vaan ihan työelämässä olevia naisia. Toinen joutui lopulta sairaalaan viikoksi, toinen selvisi sairastamalla kotona, mutta oli todella kipeänä. Molemmat järkeviä, suositusten mukaan eläneitä ihmisiä.
Mitä paremmin on varautunut, sitä helpompaa elämä on jos niin ikävästi käy, että sairastuu.
Ja kiitos tästä jutusta, mä en ole ajatellut tätä ollenkaan kissojen kautta, vaikka olenkin vanhempieni takia ollut tiukasti sisätiloissa ja sosiaalisia tapaamisia vältellyt. Onneksi olen, koska mä olisin lirissä kissojen kanssa!
Omassakin lähipiirissä tähän mennessä ainoa sairastunut oli perusterve 30-vuotias. Hänellä oireet olivat onneksi hyvin lieviä. Mutta hänen sairastuttua oltiin itekin tosiaan jo karanteenissa, kun oli nähty juuri muutama tunti ennen hänen oireiden alkua. Siinä karanteenissa oli sitten aikaa miettiä myös sitä, mitä me oikeasti tehtäisiin, jos sairastuttaisiin. Sillä kertaa onneksi selvittiin säikähdyksellä.
Poista