keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Uuteen nousuun

Kesäloma loppui pariin isoon pettymykseen, mutta viimeistä kesälomapäivää voisi pitää silti ihan onnistuneena. Jussi kun päätti päivystämästä palattuaan piristää minua, ja vei minut Naantalin kylpylään hierontaan ja sitten Naantalin vanhaan kaupungiin syömään. Vielä kirsikkana kakkuun otettiin tytöt illalla pitkästä aikaa aitauksessa ulos, ja parhaimmillaan sain syliini yhtäaikaa viisi unista näätää, kun väsymys iski, ja porukka alkoi mennä kasamoodiin. Siinä päivän kuluessa alkoi myös laatia uutta kurssia kohti toivottua suuntaa, ja nyt on sitten varattuna paitsi inssi, myös neljä lisäajotuntia, sekä lennot Berliiniin ensikuulle, että saadaan Vappu kotiin.

Rakkauskasa <3
Loppulomasta ehti myös vähän siivoilla kaappeja, ja sieltä löytyi myös ylimääräistä eläintavaraa vietäväksi Turun eläinsuojeluyhdistykselle. Sinne oltiin alkuviikosta yhteydessä myös toisen asian tiimoilta, ja kyseltiin ensin kissanpentua Ainolle kaveriksi. Kaikki kissanpennut oli kuitenkin varattu, ja niihin oli jopa jonoa. Sitä ilahtui tilanteesta niin kovin, että puhuttuamme Jussin kanssa vähän lisää, päätimme tiedustella myös nuorten aikuisten kissojen tilannetta. Niitä ei kuulemma kysellä ihan yhtä paljoa, mutta silti niidenkin kanssa tilanne oli nyt niin hyvä, ettei suoraan varattavissa ollut yhtäkään. Valitettavasti se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Tesyllekin tulisi jatkuvasti uusia kissoja, joten Jussi jätti sinne yhteystietonsa, ja sovittiin että ottavat yhteyttä sitten, kun adoptoivissa olisi nuoria kissoja. Jätimme lopulta pois tarkemmat toiveet iän ja sukupuolen suhteen, sillä meille olisi kuitenkin tärkeämpää se että tyyppi vaikuttaa kissasosiaaliselta ja leikkisältä kuin se paljonko sillä on kilometrejä mittarissa. Eli nyt sitten odotellaan, josko sitä kautta löytyisi Ainollekin yksi lajitoveri tähän omituisten otusten kerhoon. Olisi sitten edes yhden kanssa täysin yhteinen kieli, vaikka kommunikointia yli lajirajojen kovasti jo opetellaankin.

Itsy <3
Vapun noutopäiväksi sovittiin 19.8., ja päätimme jo aiemmin hakea pennun tälläkin kertaa itse suoraan kasvattajalta. Tällä kertaa itse en olisi ollut asian suhteen enää niin ehdoton, kun olen kuitenkin jo tavannut Mandyn kerran ja nähnyt hänen tilansa. Mutta on se kuitenkin mukava päästä näkemään taas, ja samalla Jussikin näkee sitten Huiskun ja Vapun vanhemmat. Ja onhan sielä muitakin Huiskun, Vapun ja Mallun sukulaisia, joista osaa on nähnyt vain kuvissa. Jussiakin ajatus fretin kanssa lentämisestä jännittää jo paljon vähemmän kuin viimeksi, ja Vapunkin lemmikkilippu on jo kunnossa. Nyt pitää sitten enää odottaa, että neidille tulee vielä vähän ikää, niin Mandy saa hoidettua sille passin ja rokotukset kuntoon. Aino oli kovasti mukana lentoja varaamassa, ja kommentoimassa puhelun taustalla, kun Jussi varmisti lemmikkipaikkoja. Siinä voi kyllä tulla neidille pienoinen pettymys, kun tälle perhematkalle lähdetään kuitenkin ilman kissaa. Täytyy kyllä selvästi varmistaa, että kuka sitten saadaankin hoitamaan laumaa reissun ajaksi on varmasti myös kissanrapsutustaitoinen. Vaikka jotenkin minusta tuntuu, että Aino kyllä osaa pitää puolensa ja pyytää mitä tahtoo. 

Sylissä on hyvä kölliä ja ihmetellä
Vaikka lauma tuntuukin nyt kasvavan urakalla, valitettavasti kasvullakin on rajansa. Minulle tarjottiin alkuviikosta myös kaverinsa menettänyttä frettipoikaa tänne meille asumaan, ja vaikka kuinka olisin halunnut vastata kyllä, tiesin että meillä alkaa lauma olla jo oikeasti aika täynnä, ja että pari laumassa todennäköisesti stressaisivat kovasti uutta aikuista frettiä. Olinkin sitä iloisempi, kun asiasta Sariannalle mainittuani hän tiesi kertoa ihmisestä, joka oli nimenomaan kysellyt häneltä aikuista frettipoikaa kaveriksi yksinolevalle. Niin sai sitten parin linkin kautta yhdistettyä oikeat ihmiset, ja tarina saa toivottavasti vielä onnellisemman lopun kuin se olisi saanut, jos sitä olisi vastannut suoraan myöntävästi. Vaikka minulla tuleekin varmasti aina olemaan heikko kohta kodinvaihtajille ja pennuille, kai se on koko ajan enempi opittava, että ihan kaikki eivät voi kuitenkaan tulla meille.


Nykyisen lauman kanssakin riittää tällähetkellä koko ajan opettelemista. Aino ei ole ensimmäinen kissa kummallekaan meistä, mutta viime viikkoina on kyllä tullut huomattua, että se on ensimmäinen kissa tässä taloudessa. Aino saa koko ajan lisää kokoa, voimaa ja ketteryyttä ja sen myötä on päässyt taas miettimään, mitä milläkin tasolla voi pitää tai miten estää kissaa hyppäämästä kuumalle liedelle. Sillä vaikka fretitkin pieninä, sinnikkäinä ja kekseliäinä pääsevät yllättävän moniin paikkoihin, mitä on saanut vuosien varrella blokata, Ainolla on taas kokonaan oma tyylinsä liikkua. Akvaarion kansilasitkin on tullut jo testattua moneen kertaan, kun Aino tykkää makoilla lämpimien valojen päällä ja katsella kaloja.

Ainon seikkailut saavuttavat koko ajan uusia korkeuksia
Justiinasta ei usein ole painikaveriksi, vaikka kuinka nätisti kysyisi

2 kommenttia:

  1. Voi mikä ihana kasa siulla on! Ja eikun kasvaa :)... Tuli niin leveä hymy, kun tuota kasaa katsoo.
    Kiva, että Ainokainen on saamassa kissakaverin. Ikä ei tosiaan ole este leikkisyydelle tai sosiaalisuudelle. Miun kaksi edellistä ja nykyinen ovat kaikki olleet kodinvaihtajia, ensin 7 vee, sittén 18 vee ja nyt viimeisin Viiru 8 vee. Viiru tuossa rapelehtii, kun ei palvelijalle ottanut uni silmään, koettaa saada miut leikkimään.

    VastaaPoista