torstai 11. heinäkuuta 2019

Pentuja katsomassa

Sotatanssin frettilään syntyi reilu viikko sitten pentuja, ja niitä tuli käytyä tiistaina kameran kanssa katsomassa. Olin kyllä alustavasti todennut, että en halua nähdäkään pentuja ennenkuin ne kaikki ovat turvallisesti varattuja, sillä nyt kun saadaan vielä Vappu ja Mauno kotiin, meidän lauma on oikeasti täynnä. Mutta sitäkin ennen olin luvannut, että voin kyllä käydä napsimassa näistäkin muksuista välillä kuvia jos Sarianna niin toivoo, ja se toive sitten tuli, kun näidenkään lasten värit eivät ehkä mene ihan niin suoraviivaisesti kuin Sarianna oli alkuun ajatellut. Minun kun pitäisi muutenkin treenata tuon oman kameran kanssa, ja hämärässä asunnossa on välillä hankala kuvata pelkällä kännykällä.

Koko kasa <3
Ja voi että mitä ihanuuksia nuo taas olivat! Tälläkertaa hyvin erilaisia kuin Nutskun pentueessa. Siinä missä kaikki Nutskun lapset olivat vaaleita, on Mummin pentueessa kolme tummaa ja yksi vaalea. Ja ainakin niissä tummissa on pari sukkatyyppiäkin, eli mitti-kuvioisia. Kaikilla pennuista on myös keskenään erilaiset nenät. Olin alkuun arvellut, että kuvaamisesta selvittäisiin varsin äkkiä, kun eivät noin pienet pennut vielä kauheasti liiku, mutta olin ollut ylioptimistinen sen suhteen, kuinka äkkiä sitä muka pystyy lähtemään, kun neljä pentua alkaa tuhista unisena sylissä. Kun iskee hetkessä se olo, että siinä voisi olla oikeasti ikuisesti katselemassa, kuuntelemassa ja nuuhkimassa pentuja. Tippahan siinä tuli taas melki linssiin, vaikka nyt ei odotetakaan ketään näistä pienistä kotiin. Ovat nuo vain niin liikuttavia otuksia.





Tämän nelikon kasvua tuskin tullaan seuraamaan blogissa samalla intensiviteetilla kuin Nutskun lapsien kohdalla, mutta nämä ekat kuvat oli silti pakko jakaa.  Jo ihan silläkin, että oman mielenterveyteni ja parisuhteeni nimissä on sitä parempi, mitä nopeammin joku varaa nämä minityypit omakseen. Tai lähinnä sen yhden vielä lukitsemattomattoman tapauksen joka ainakin on vielä vapaa. Taisin kun mennä lupaamaan senkin, että olen tarvittaessa käytettävissä niin muksujen kuin vanhempienkin näätien hoitotätinä taas ensikuussa. Koska kuka voisi sanoa ei edes mahdollisuudelle päästä hoitamaan tämmöisiä.

Pentukuume ei kuitenkaan tällä kertaa hypähtänyt kroonisen korkeasta enää pahemmaksi (missä voi kyllä auttaa, että pentueessa on vain yksi naaras ja se on alustavasti varattu), ja tänään on pystynyt keskittymään myös tulevaan putkiremonttiin. Vielä tässä vaiheessa sen eteen ei tietenkään paljoa voi, kun se asettuu meidän talon kohdalle aikaisintaan ensivuonna. Mutta saatoin onnistua bongaamaan taas pari kevyempää muoviterraariota korvaamaan lasisia. Koska putkiremontti tulee tietämään kahta ainakin osittaista muuttoa puolen vuoden sisään monikymmenpäisen eläinlauman kanssa, on sitä alettu hyvissä ajoin pyöritellä, miten muutot saataisiin mahdollisimman sujuviksi. Onneksi sen suhteen on vielä kunnolla aikaa ideoita. Herppihuoneen osalta on tehty kuitenkin sama linjaus kuin karvakaverienkin kanssa, eli uusia tyyppejä ei toistaiseksi hankita. 

4 kommenttia:

  1. Voi, mitä ihania pieniä makkaravauvoja! Tiedän, ettei meille voi juuri nyt tulla yhtään mitään eläintä, eikä meidän kotimme ja elämäntyylimme muutenkaan olisi sellaisenaan näätien hankkimiseen soveltuva, mutta silti, silti näitä katsellessa tulee sellainen fiilis, että...! :D
    Mutta ehkä joskus. Ehkä joskus sitten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä se päätös omista karvamakkaroista syntyi joskus vuoden 1997 paikkeilla. Sitten piti vain odotella vajaat parikymmentä vuotta oikeaa hetkeä. Mutta jos jotain todella tahtoo, se oikea hetki kyllä tulee. Ennemmin tai myöhemmin.

      Poista
  2. Voi mitä söpösiä nääpäleitä!

    VastaaPoista