Eläinlääkärireissua ja pentukuumeilua

Keskiviikkona käytiin taas eläinlääkärissä, ja sieltä haettiinkin nyt yhden implantin sijaan kaksi. Sikäli asia ei ole kovin iso ihme, sillä molemmat mummuskoista on implantoitu viimeksi jo ennen kuin ne muuttivat meille kesällä 2015. Eli johan niillä on lantit olleet vähintäänkin sen pari vuotta.

Itsepakkautuvat näädät

Siinä vaiheessa kun varattiin Snurrelle eläinlääkäriaikaa, oli vielä vähän epäselvää, tarvitseeko Esteri
kanssa implantin. Mutta koska senkin alapää näytti ehkä hieman erilaiselta kuin aiemmin, ja se oli alkanut putsata urakalla Mitellan korvia ja paimentaa sitä koko ajan, päätettiin että se on sen verran todennäköistä, että on parempi varmistaa, että sillekin on implantti saatavilla. Kun keskiviikko sitten tuli, asiassa ei ollut enää mitään epäselvää, vaan meillä oli mukana kaksi kiimaista mummuskaa. Siinä vaiheessa Esterin alapääkin kun oli jo ihan selvästi alkanut turvota.

Implantointi sujui enimmäkseen kommelluksitta - Snurre ja Esteri eivät kiinnittäneet oikeastaan mitään huomiota neulaan jolla implantti laitettiin, koska niillä oli lohitahnaa. Ainoa härdelli tuli siitä, että ensimmäinen implantti mitä Esterille oltiin laittamassa, hajosi sirpaleiksi jo ennen se oltiin saatu paikoilleen asti. Kyseisestä lantista lähtikin sitten Marjon toimesta reklamaatio valmistajalle ja Esterille laitettiin uusi. Onneksi implanttien kohdalla se vaikuttaa kuitenkin korkeintaan implantin kestoa pidentävästi, mikäli hajonneesta implantista osa päätyi Esterin niskaan asti. Tuon pienemmän, jossa on vaikuttavaa ainetta 4,7mg, lisäksihän freteillä käytetään tuplasti isompaa 9,4mg implanttia.

Tälläkertaa olin ensimmäistä kertaa itse paikalla lanttia laitettaessa, ja olihan se vähän karun näköistä touhua. Etenkin Esterillä, jolla on valkoinen turkki, ja jota jouduttiin hajonneen lantin takia pistämään kahdesti. Hormonilantti kun on kuitenkin kiinteä ihon alle asennettava kapseli, vaatii se fretin kokoon nähden hyvin ison neulan, että se saadaan neulan läpi paikoilleen. Niinpä piston jäljiltä myös tuli selvästi enemmän verta, kuin jonkin pienen rokotepiston. Mutta kun tietää kuinka paksunahkaisia ja vähästä hätkähtämättömiä omatkin fretit ovat, ei sitä tunne tarvetta höösätä siitä, jos joku operaatio vaatii joskus parikin pistoa, vaikka sitä aina välillä kovasti anteeksi pyydelläänkin.

Kuitenkin lantitusreissu myös muistutti, että Snurre on oikeasti vanha ja sairas eläin, vaikka se lääkityksen turvin onkin normioloissa ihan samanlainen menijä kuin aina ennenkin. Se oli keskiviikkona illalla selvästi normaalia väsyneempi ja myös sen tasapainossa oli pieniä ongelmia, joita sillä ei ole lääkityksen alkamisen jälkeen aiemmin ollut. Sen myötä lantitusreissu varmasti sen, että vaikka Snurre todennäköisesti tuleekin mukaan Eläinystäväni messuille, että saan huolehdittua sen lääkityksestä viikonlopun aikana, tulee se todennäköisesti olemaan enempi backstage-näätä, joka saa keskittyä nukkumiseen, syömiseen ja tuttuihin ihmisiin nuorempien hoitaessa edustushommia. Snurrelle tutuin hoitaja, jolle olisin sen lääkityksenkin hyvin luottanut, kun on kanssa messuilla mukana.    


Ja sitten se toinen asia, mistä muutamat ovatkin jo kyselleet: tämän vuoden pentusuunnitelmat. Niiden kanssa on edetty suunnilleen näin viime kesästä tähän päivään:

"Mikäli edes Mitellasta saadaan ikinä edes suht puruvarma aikuinen, meille ei enää koskaan tule pentua."
"Kyllä meille ehkä joskus voisi vielä tulla pentu. Pitää vuoden-pari väliä, ja kattoo sit jonkin helpomman suoraan kasvattajalta"
"Mie voin lähteä seuraksi Saksaan, jos haet sieltä pennun. Mutta vain seuraksi" (Sariannalle)
"Jos siihen pentueeseen, mistä Sarianna on ottamassa pentua, syntyy joku tosi kiva tyttö, voisihan se olla ihan hauska, jos meillä olisi pentuesisarukset. Mutta ei siinä ole toisaalta mitään järkeä hakea Saksasta asti ihan vain lemmikkifrettiä..."
"Mikä tuo naaras on?" (Sen saksalaisen kasvattajan sivuilla oli kuvia myös suklaanaarasta)
"Jos Akiran (Se suklaanaaras) pentueeseen syntyy jokin kiva suklaanaaras, olisihan se aika ihanaa"
"Montako tyttöä Akiran pentueeseen pitää syntyä, että siitä riittäisi meille se tyttö? Sen virallinen nimi voisi varmaan olla se Gaia. Gaia vom Spreewald. Kotoisammin Lysti."

Ehkä tulevan pennun vanhemmat. Kuva: Mandy Schuhmacher

Nyt ollaan sitten pisteessä, että Akiran laskettu aika on 17.4., eli silloin selviää, syntyykö pentueeseen suklaanaaraita. Todennäköisesti joudun kuitenkin odottamaan vielä Mysakin synnytyksen, jossa laskettu aika on 22.4., ennenkuin alkaa varmistua, voisiko meille riittää toivottua tyttöä, jos sellainen syntyy. Mutta jos niin on tarkoitus tapahtua, lähdetään Sariannan kanssa heinäkuun alussa Berliiniin kantoboksin kanssa. Vähän kyllä jo puhuttiin, että nyt kun matkajärjestelyt jo ovat jo varsin hyvällä mallilla, eiköhän sinne Berliiniin mennä, kävi pentujen kanssa miten vain.

Ja olen mie saattanut kysellä sijoitusnaarastakin... Mutta sen kohdalla asiat ovat enemmän kiinni siitä, syntyykö tänä vuonna sellaista tyttöä, minkä Emeliina haluaisi sijoittaa, ja millainen sijoituskotitarjonta on lähempänä Tamperetta. Mekin kun kyllä käymme Tampereen seudulla säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ei se ole kuitenkaan sama asia. Eli sen suhteen edetään sitten, jos Emeliina laittaa viestiä, että meille voisi olla sijoitustyttö tulossa.