sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Fantastic Ferret 2016- frettinäyttely

Tämänvuotinen frettinäyttelykausi on nyt avattu. Vuoden ensimmäinen näyttely järjestettiin
Mikkolan koululla Tuusulassa, ja mekin olimme mukana menossa tyttöjen kanssa. Tälläkertaa näyttelyvalmistelut poikkesivat kuitenkin hieman viimekertaisista, kun tämä näätämamma innostui osallistumaan myös gaala-aitaus kisaan, ja askartelemaan aitauskoristeita frettien puunailun ohella. Tyttöjen aitauksessa mentiinkin sitten Disney-prinsessa -teemalla ;-) Toki askartelujen ohella hoidettiin myös ne normaalit näyttelypuunit, loishäädöt tytöille oli laitettu kuntoon jo viikkoa aiemmin.
Snurre auttaa suunnittelemaan linnan sisustusta

Frettien laittaminen näyttelykuntoon on onneksi varsin helppoa; se ei vaadi oikeastaan mitään (mahdollista pesua lukuunottamatta) mitä ei olisi hyvä tehdä muutenkin. Noin viikkoa ennen leikataan kynnet ja vähän ennen näyttelyä tai näyttelyssä putsataan korvat. Korvien putsaamisessa minulla oli Jussin kanssa vähän ongelmia vielä ennen viime näyttelyä, kun olimme kumpikin sen suhteen ihan liian varovaisia ja helläotteisia, mutta tälläkertaa se meni jo huomattavasti paremmin. Esterin korvista ei löytynyt puhtauden osalta mitään huomautettavaa, Snurrelta meni vielä yksi piste likaisuuden vuoksi, kun sen korvissa on vielä pinttymiä, joita emme ole saaneet kaikkia pois. Mutta ehkä nekin pikkuhiljaa antavat periksi säännöllisellä putsailulla. Näyttelyä varten meillä päädyttiin
pesemään vain Esteri, sillä valkoisena se näyttää helposti likaisemmalta mitä Snurre. Snurren ruskeankirjava väritys antaa enemmän anteeksi, etenkin kun tyttö on muutenkin vähän omaa sarjaansa standardiin nähden, eli sen sijoituksiin ei pisteen parin heitolla tule varmasti olemaan vaikutusta.

Tyttöjen gaala-aitaus
Aamulla lähtö kohti näyttelypaikkaa oli puoliseitsemältä. Olimme sopineet menevämme porukalla Jussin kyydillä, ja Sarianna ja Wilma tulivat aamulla Nummeen, josta jatkoimme sitten porukalla. Auton pakkaaminen oli taas pientä Tetristä, eikä asiaa taatusti helpottanut autoon mukaan otettu Disneylinna - joka meni onneksi osiin. Kaikki saatiin kuitenkin mahtumaan mukaan pienellä sovittelulla ja matka kohti Tuusulaa saattoi alkaa. Bokseja oli tälläkertaa mukana kolme: yhdessä Wilman pojat, yhdessä Itsy ja kolmannessa Snurre ja Esteri. Nyt kun näyttelyreissu tuli tehtyä vain päiväkseltään, päätin jättää Miikkiksen suosiolla kotiin, enkä ollut edes kysellyt pojan mukaanotosta tai hoitopaikkaa pojalle. Etenkin näin talvisin Miikkis kun muutenkin nukkuu pitkälti päivät, en ollut niin huolissani siitä, että sillä tulisi kauhean tylsää kotona, vaikka näyttelypäivä vähän venyisi.

Paikanpäälle päästyä näyttelysali oli jo varsin täynnä. Osa porukasta oli saapunut paikalle jo edellisenä iltana, ja iso osa aamulla saapuneistakin oli ehtinyt jo ennen meitä. Niinpä meille osoitettiin aitauspaikat eteisaulan puolelta, tosin ihan näyttelysalin oviaukon kohdalta. Siinä kohtaa näyttelykutsussa mainitut villasukat tulivat totisesti tarpeeseen, vaikka tilanne ei ollutkaan yhtä paha kuin niillä, jotka saivat paikkansa lähempää ulko-ovea. Ne jouduttiinkin siirtämään kesken päivän, kun lämpötila ulkona laski, ja ovista kuljettiin paljon. Onneksi fretit eivät ole kuitenkaan niin kylmänarkoja eläimiä, ja osa freteistä myös ulkoilee ympäri vuoden. Rottien kohdalla olisi voinut olla varma, että noin viileän näyttelypäivän jälkeen osa
Snurre arvostelussa
porukasta olisi rohissut kotona. Myöhemmin päivällä kyllä selvisi, että ulkolämpötila ei ollut ainoa syy paikan viileyteen: joku tilasta vastaavista henkilöistä oli unohtanut kytkeä normaalilämmöt päälle viikonlopuksi, ja niinpä tilassa oli vain pieni peruslämpö, jonka tehtävä on pitää paikat enemminkin sulina kuin lämpiminä. Ja sen kyllä tunsi.

Saatuamme aitaukset ja linnan pystyyn, ehti paremmin tutustua myös näyttelypaikkaan. Näyttelyvalmisteluissa oli selvästi nähty vaivaa palkintopöydälle johtavaa punaista mattoa myöten. Palkintopöydätkin olivat todella upeaa katseltavaa; väriluokkien parhaissakin jokaiseen palkintopesään oli askarreltu sisälle palkittavaa värimuunnosta edeustava frettipehmo. Yksi erittäin käteväksi osoittautunut idea oli myös iso valkokangas, jolle oli heijastettuna arvostelussa olevien eläinten numerot. Siitä tällaisen likinäköisemmänkin ihmisen oli erittäin helppo seurata kauempaakin missä vaiheessa arvostelut menivät. Sama valkokangas toimi erittäin hyvin kutsuttaessa eläimiä re-calleihin. Meiltä niihin re-calleihin ei lähtenyt kuitenkaan kumpikaan, sillä eiliset tuomarit pitivät selvästi vähän isommista freteistä, ja meidän molemmat tytöit saivatkin isoimmat miinuksensa koosta, rungon pituudesta ja lihaksistosta. Snurrelta puuttui tuomarien mielestä myös rasvakerrosta (mikä on kyllä pakko allekirjoittaa). Eli meidän tytöt olisivat tuomarien mielestä voineet olla isompia monellakin eri tavalla.


Palkintopöytää
Meille päivän parasta antia olikin ihmisten kanssa juttelu, nääppien katselu ja hupikilpailut. Gaala-aitauskisan ohella meiltä osallistuttiin Oscar-näätäkilpailuun, jossa frettien piti seisoa mahdollisimman pitkään kahdella tassulla, sekä kirjainjahtiin, jossa piti etsiä näyttelypaikalta kirjaimia ja muodostaa niistä sana. Esteri sai Oscar-näätäkisassa kolmanneksi parhaan ajan (joka oli 1.05), mutta kiistaton voitto siinä meni toiselle Kasperin tytöistä (ajalla 2.03). Kirjainjahdin palkinto arpoutui meille. Gaala-aitauskisan voitto taas osui ansaitusti yhdelle erittäin glamourille kullanhohtoiselle aitaukselle. Valokuvakisan osallistuminen meni itseltä vähän ohi, mutta Wilma nappasi siitä Klausin kuvalla voiton Turkuun :)  

Voittaja-aitaus
Muiden nääpistä isoimman osan ajastani ja huomiostani sai luonnollisesti Itsy, joka on voittanut paikkansa myös Jussin (hyvin lyhyeltä) lempparinäätälistalta. Itsy muutti myös osaksi päivää meidän aitaukseen, kun Wilman pojat tyttöä välillä vielä härkkivät. Olinkin hyvin yllättynyt, kuinka hyvin Snurrekin sen sinne otti. Siitä en sen sijaan ollut yhtään yllättynyt, kuinka tyytyväisenä Esteri nukkui sen kanssa kasassa osan päivää. Itselle vieraammista näädistä minut ulkonäöllään hurmasi etenkin Marilla sijoituksessa oleva Fasu. Olin nähnyt tytöstä jo aiemmin kuvia Emeliinan sivuilla, mutta nyt kun tytön näki kunnolla livenä, alkoi tyttö kiinnostaa entistä enemmän. Jopa siinä määrin, että minun piti käydä katsomassa tarkemmin myös Taoa, jolla Emeliina on Fasun astuttamassa. Ja käydä sen jälkeen pyytämässä Emeliinalta, että pitää miut mielessä, mikäli Itsylle ei synny tyttöjä ja Fasun pentueesta liikenisi tyttöä sijoitukseen. Itsyn pentue kun on itselle yhä se ensijainen, mutta pakko myöntää, että itsellä on nyt sen verran pentukuumetta ilmassa, että sitä on pitänyt vähän miettiä vaihtoehtoja sen varalta, että jos Itsy ei tulekaan kantavaksi, tai sen pentueeseen ei synnykään riittävästi tyttöjä. Sillä vaikka sitä koko sydämestään toivoo, että kaikki menisi hyvin Itsyn pentujen kanssa, sitä on kasvattajien blogeja ja pentukokemuksia lukiessa törmännyt myös niihin moniin ongelmiin ja komplikaatioihin, mitä pentueiden kanssa voi tulla. Muihin pentueisiin en kuitenkaan edes aio vielä tässä kohtaa yrittää jonoon, sillä mikäli näiden kanssa ei nyt tärppää, niin kyllä minä voin tarvittaessa odottaa ensivuoteenkin. Tumma pieni frettilapsi kun on jotain, mikä on kummitellut mielessäni jo vuodesta 1996, niin ei sen kotiinsaaminen voi nytkään olla niin vuoden päälle :)

Näyttelysalia
Osa päivästä meni myös muista elukoista höpötellessä. Sillä vaikka frettinäyttelyissä fretit ovat luonnollisesti se kaikkia yhdistävä tekijä, on monella fretti-ihmisellä myös monia muita lemmikkejä. Aika moni kyseli miulta Miikkiksen kuulumisia, osaa kiinnosti Jussin herpit ja Kasperin kanssa tuli juteltua myös rotista. Hänelle kun on tulossa nyt kolme rottapoikaa. Oli tavallaan hyvin helpottavaa huomata, kuinka poissa rottakuume itseltäni tällä hetkellä on. Toki rakastan lajia yhä, juttelen niistä mielelläni ja rakastan ideoida niille virikkeitä, mutta olo on pitkästä aikaa aika seesteinen oman eläinmäärän suhteen. Vaikka koen, että meillä olisi laumassa tilaa vielä yhdelle nääppälapselle, ei mielessä ole pitkää listaa eläimistä mitä haluaisi ja mielen pohjalla kummittele kymmeniä lajeja, jotka tahtoisi itselleen. Oikeastaan tilanne on päinvastainen: olen yhä kiinnostunut todella monesta eläinlajista, ja tutustun niihin mielelläni, mutta ajatus siitä, että kotona olisi kauhean iso eläinlauma omalla vastuullani tuntuu pikemminkin ahdistavalta. En minä ainakaan tällähetkellä jaksaisi sitä huolta, vastuuta ja rutiineita, mitä isomman eläinlauman pitoon liittyy; saan niistä ihan tarpeeksi välillisesti Jussin ja hänen laumansa kautta. Tai ehkä vain eläinten omistaminen on menettänyt mielessäni hyvin paljon merkitystään; kaipaan elämääni paljon erilaisia eläinpersoonia, mutta niiden kaikkien ei tarvitse olla omistuksessani kotonani. Saan yhtälailla iloa monista kavereiden lemmikeistä.
Punainen matto

Palkintojen jaon jälkeen näyttelykin tuli lopulta päätökseensä ja tuli kotiinlähdön aika. Näyttelyhallissa olisi ollut vielä ohjelmassa iltajuhla, mutta koska ajomatkaa oli edessä parin tunnin verran ja kello jo kohtalaisesti, päätimme jättää sen väliin. Vaikka tavaramäärä oli päivän aikana hieman kasvanut, saatiin ne yllättävän sujuvasti pakattua lähtiessä jopa hieman tiiviimmin ja fiksummin mitä aamulla. Tilaa tuntui siten paluumatkalla olevan autossa jopa enemmän mitä lähtiessä, joten Wilma koetti paikata tilannetta shoppailemalla vielä Lohjan Abc:llä ;-) Palkintojen jaossa porukan isoin yllättäjä oli Nike, joka täytti osaltaan autoa luokkavoiton mukanaan tuomalla palkintokassilla. Jussia hieman harmitti, kun Esteri ei tälläkertaa sijoittunut, mutta Niken sijoittuminen vei harmistuksesta osan pois - onhan toisella hänen lempparitytöistään sentään oikein edustuskelpoinen poikakaveri. Ja ehtivät nämä ovatkin vielä; Sariannakin antoi vinkkejä, mistä saa hankkittua nääpille ihan omia ruusukkeita, jos sellaisen Snurrellekin joskus haluaa xD Itselle tärkein saavutus oli kuitenkin kummallekin tytölle tullut täysi kymppi käsiteltävyydestä <3

Wilma Niken kanssa palkintokuvassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti