lauantai 13. kesäkuuta 2015

Vuoroin vieraissa

Ennen frettien kotiutumista asuntoon askarreltiin lemmikkiportti. Portilla asunto jaettiin kahtia: toiselle puolelle jäi keittiö ja vaatehuone, toiselle olohuone ja kylpyhuone. Miikkis ei ole aiemmin kauheasti nähnyt frettejä ja se on vähän jännittänyt näkemiään, eikä Snurre ja Esteri olleet koskaan nähneet haisunäätää. Niinpä totesimme varmimmaksi, että osapuolet on etenkin alkuun mahdollista pitää erillään toisistaan. Päätimme katsoa sitten ajan kanssa, kuinka paljon ja missä vaiheessa noita uskaltaa keskenään pitää.
Tytöt saapuivat kotiin maanantaina ja olivat nopeasti tutkineet oman puolensa. Niinpä huomio kiinnittyi myös porttiin ja siihen mitä sen toisella puolella voisi olla. Miikkis taas tiesi että portin toisella puolella on keittiö jääkaappeineen ja pakastimineen, eli se oli niin ikään heti portilla kun suuntasin kohti keittiötä. Esteri kiinnostui Miikkiksestä heti ja koitti päästä portin läpi leikkimään Miikkiksen kanssa. Mihailia moinen vähän ahdisti, ja se näytti tytölle portin läpi häntää, tuhisi ja sihahteli. Snurrea taas kiinnosti lähinnä portti, ja haisunäädän se lähinnä ignoorasi.
Ensimmäisenä ja toisena päivänä annoin portin kuitenkin olla, ja lahjoin poikaa nameilla silloin kun se tyytyi haistelemaan tyttöjä nätisti portin alta. Välillä tyttöjen nukkuessa otin Miikkistä myös keittiöön touhuilemaan, silloin kun se halusi seuraksi, tai syliin katselemaan kun tytöt olivat hereillä. Keittiö on kuitenkin ollut pojan valtakuntaa, joten en halunnut sulkea sitä sieltä kokonaan pois, etenkään kun tytötkään eivät tuntuneet olevan asiasta moksiskaan.
Parin päivän jälkeen Miikkis oli vähän rauhoittunut tyttöjen suhteen, joten uskaltauduin tekemään saman toisin päin. Miikkiksen ollessa nukkumassa otin likkoja olohuoneen puolelle touhuilemaan, ja vahdin etteivät tytöt päässeet pojan pesälle riekkumaan. Kun Miikkiks sitten heräili, siirsin likat omalle puolelleen ja annoin pojalle nameja. Aika pian uskaltauduin antamaan namit ensin ja siirtämään tytöt vasta hetken päästä, kun poika oli niitä ensin vähän katsellut. Tyttöjen touhuillessa Miikkis sai nameja aina kun päästi tytöt haisteluetäisyydelle tömisyttämättä ja sähisemättä. Vielä pysyin kuitenkin koko ajan vieressä vahtimassa tilannetta. 
Eilen uskalsin antaa tyttöjen ensikertaa lähestyä poikaa ilman että istuin ihan vieressä namien kanssa. Vähän poika tytöille vielä sihahteli, mutta tilanne jäi siihen kun tytöt ainakin vielä uskovat kerrasta ja siirtyvät leikkimään keskenään pojan komentaessa. Eilen saatiin myös ensimmäinen ohitus, jossa Miikkis ei kokenut tarvetta komentaa Esteriä ollenkaan vaikka tyttö meni ihan vierestä. Frettiportti saikin eilen olla auki koko sen ajan mitä olin kotona yötä lukuunottamatta. Tässä asiaa tietysti auttaa, kun nuo kaikki nukkuvat suhteellisen paljon, eli etenkin päiväsaikaan täällä on lyhyitä spurttipätkiä lukuunottamatta aika rauhallista.
Tänäänkin avasin portin heti herättyäni ja päästin tytöt seuroihin. Miikikseen tytöt eivät jaksaneet tänään keskittyä vielä ollenkaan, vaan ne keskittyivät pyörimään minun ja Jussin jaloissa ja tekemään pusuhyökkäyksiä jalkojen kimppuun juosten sitten putputtaen karkuun. Etenkin Esteri jaksoi tehdä tätä hyvän tovin Jussin väsytettyä Snurren jo miun vielä nukkuessa. Portti on kuitenkin tarkoitus pitää vielä paikoillaan ja käytössä ainakin minun poissa ollessani ja vielä jonkin aikaa myös yöt. Minimoi sitten ainakin sen riskin, että tässä otettaisiin takapakkia sillä, että mininääpät innostuisivat haastamaan Miikkistä liian frettimäiseen leikkiin tai poika säikäyttämään tytöt komentaessaan. Ja takaa sitten molemmille osapuolille leporauhan silloin kun olen poissa kotoa.
Tällähetkellä ollaan lauman kanssa kuitenkin ihan positiivisin mielin, sillä ainakin pahin worst-case-scenario näiden kanssa tunnutaan välttäneen. Vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa, tulevatko nuo mahtumaan esimerkiksi reissun päällä samaan aitaukseen tai kotona samaan sänkyyn. Mutta eihän tässä olla mentykään kuin vasta alle viikko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti