Olen nyt useamman vuoden ajan käynyt läpi tavaroitani ja vähentänyt tavaramäärääni. Frettien tulon myötä tässä otettiin taas aimo takapakki, ja tavaramäärä kasvoi säkkikaupalla lähes kerrasta. Lemmikkien kohdalla kun en ole valmis tinkimään virikkeistä ja muista, mistä ne saattaisivat pitää. Siitä huolimatta, ettei niitä tähän asti olekaan taloudessa paljoa ollut, kun Miikkis on vähän huono leikkimään (paitsi noilla koirien aktivointipeleillä, mihin liittyy ruoka). Kuitenkin siinä vaiheessa, kun ostin kirpputorilta yhden kivan trikoomekon kesäksi ja kävin heti seuraavana päivänä hakemassa toisen hyvin samantyylisen pesuvaraksi, aloin taas miettimään miten nämä kaksi osa-aluetta: tavaran karsiminen ja lemmikit elävät arjessani rinnan.
Tosiasia kun on että lemmikit lisäävät tavaramäärää vääjäämättä: kupit, pedit, lelut, valjaat, hihnat, kantoboksit, hiekkalaatikot, kalanruuat, suodatin, valot, mökit... Monen tavararyhmät sisällä kappalemäärää on toki mahdollista rajoittaa, mutta sitten on niitä tavararyhmiä joissa se ei ole järkevää. Kun kyselin kokeneemmilta fretin omistajilta mitä minun olisi hyvä freteille ainakin hankkia, sain ohjeistukseksi monta wc-laatikkoa ja enemmän fleecejä mitä osaan laskea. Ensimmäisten tarkoitus on auttaa varmistamaan että suurin osa tarpeista eksyisi laatikkoon asti ja jälkimmäisten tarjota riittävästi vaihto- ja pesuvaraa unirievuille. Freteillä kun on varsin vahva ominaishaju ja se pysyy parhaiten kurissa pyörittämällä pyykkikonetta kyllin tiheään.
Kuitenkin minimalismissakin on kyse priorisoinnista: turhan karsimisesta. Minulle eläimet eivät ole turhake ja lisärasite, joten silloin se mitä ne tarvitsevat voidakseen hyvin on tavaramäärässäni säilytettävien asioiden keskiössä. Mikäli kaapit alkavat tuntuvat ahtailta, on turhakkeet etsittävä muualta. Jonkin verran kaappeja onkin joutunut taas inventoimaan ja järjestelemään uudelleen, että on löytänyt toimivat paikat kaikille uusille lemmikkitarvikkeille. Vähän sitä on kyllä jo leikkinyt ajatuksella, että jos lasken asunnon tavaramäärän uudestaan loppuvuodesta, sitä laskisi myös eläintarvikkeet yhtenä ryhmänä, niin että voisi sitten lopuksi katsoa kuinka suuri osa tavaroistani liittyy lemmikkiharrastukseeni.
Toki osa omassa käytössäni olevistakin tavaroista liittyy epäsuorasti lemmikeihin, kuten se toinen mekko. Sitä kun on vain jo oppinut sen, että kun noiden kanssa ulkoilee ja touhuaa, pyykkivaraa tarvitsee olla välillä enemmän, mikäli haluaa vielä koittaa, ettei ole kaikkialla liikkeellä kuraisilla tassunjäljillä tai muilla koristelluilla vaateparsilla. Tai rinnukset ripulissa, kuten yksi päivä, kun pojalla meni vähän maha sekaisin, enkä ehtinyt viedä sitä ajoissa ulos (tässä kohtaa kirjava kangas pelastaa yllättävä paljon ;-), onneksi tämä oli kuitenkin vasta toinen kerta, kun pojan maha reagoi noin). Yksi ystäväni tosin jo lohdutti, ettei se haittaisi: kyllä kaikki miut tuntevat jo tietävät. Ja niin se kyllä taitaa ollakin, että se olen minä itse, jota se eniten haittaa jos kaikki vaatteet haisevat eläimiltä ja ovat täynnä karvaa. Vaikka eiköhän siihenkin ole taas aika totutella, nyt kun taloon tuli voimakkaamman ominaistuoksun omaavia eläimiä joilla on vielä pehmeämpi ja hienojakoisempi (lue: tarttuvampi ja levittyvämpi) karvanlaatu. Ehkä sitä on aika suosiolla myöntää olevansa hullu näätänainen (jolla on maailman suloisimmat nääpät <3).
Toisaalta minimalistisempi tavaramäärä myös säästää hermoja lemmikkitaloudessa. Se ettei jokapaikassa loju tavaraa helpottaa hyvin paljon siivoamista, ja siivoamista lemmikkitaloudessa on vähän väkisinkin enemmän kuin taloudessa jossa lemmikkejä ei ole. Verrattuna aikaan kun minulla oli joka nurkka täpösen täynnä tavaraa, on esimerkiksi imuroinnin aloittaminen nykyään erittäin paljon nopeampaa. Pienempi tavaramäärä hyllyillä tarkoittaa myös vähemmän tavaroita joita heitellä alas hyllyiltä. Tämä on korostunut etenkin nyt kun taloudessa on taas ketterämpiä ja kiipeilevämpiä otuksia: Snurren ja Esterin menoa katsellessa minulle tulee ihan mieleen ne ajat kun kotona oli vielä rottia. Mitä paremmin kaiken särkyvän saa mahtumaan kaappeihin hyllyjen ja tasojen reunojen sijaan, sitä paremmin pystyy keskittymään nauttimaan eläinten touhujen tarkkailusta ilman että täytyy koko ajan torua, nostella eläimiä pois hyllyilta ja koittaa ottaa koppia alas lentelevistä esineistä. Tässä kohtaa olen kyllä alkanut miettiä, onko minulla vielä yksi Aalto-maljakko liikaa...
Yhtenä isona tekijänä lemmikkitavaramäärän kurissa pidossa on ollut myös niiden kierrättäminen. Se että pitää asunnossa tavaroita vain niille lemmikeille joita omistaa ja vain sellaisia tavaroita joita ne käyttävät. Eli jos jostain lemmikistä jättää aika tai jokin lelu ei saavutakaan suosiota, jaetaan tavarat tutuille, lahjoitetaan Tesylly tai laitetaan kirppikselle. Tällä tavalla toimimalla sitä on toki joutunut aina välillä ostamaan joitain tarvikkeita uudelleen, mutta pyrittäessä hankkimaan käytettyjä, ei taloudellinen tappio ole yleensä järin suuri. Ja jos miettii sitä lemmikkitarvikemäärää minkä olen vuosien saatossa omistanut, niin kaiken sen jemmaaminen olisi todennäköisesti vaatinut useamman varastohuoneen. Esimerkiksi hiiriharrastuksen edellisen kerran loputtua hiiritavaroita taisi poistua kaikkiaan viisi isoa pahvilaatikollista. Ja kyllä niitä rottatavaroitakin oli vielä toissa muutossa aika monta laatikollista. Toki niitä rottatavaroita olisi voinut hyödyntää nyt freteille, jos niitä vielä olisi, mutta yhtä hyvin ne voisivat lojua kellarin perällä mikäli itselle ei olisikaan tullut vielä frettejä (tai mikäli tulleet fretit olisivat olleet selvästi isompia). Niin kokonaiskuvaa ajatellen olen ajatellut olevan silti parempi, että eläintavarat jatkavat mahdollisimman äkkiä kiertoon jollekin jolla on niille käyttöä juuri sillä hetkellä sen sijaan että jättäisin ne nurkkiin odottamaan olisiko minulle niille käyttöä vielä joskus.
Näilläkin toimilla sadan tavaran haasteen voi silti unohtaa täysin (mikäli lemmikkitarvikkeet laskisi omaan henkilökohtaiseen sataan). Mutta onneksi sen ei ole väliä. Eikä silläkään millä tuhatluvulla sitä tavaroidensa kanssa menee. Tärkeintä on se että oma tavaramäärä vastaa sen hetkistä tarvetta ja toimii olemassa olevissa tiloissa. Itselläni tämä edellyttää että osa tavararyhmistä on vedetty aika minimiin verrattuna siihen, mitä aiemmin omistin. Se ei kuitenkaan tunnu missään, kun jäljellä ovat ne tärkeimmät. Vähemmän tärkeät ovat tehneet tilaa jollekin muulle: uusille harrastuksille, väljemmille paremmin käytettäville hyllyille... Eikä elämän onneksi tarvitse olla staattista: tärkeysjärjestykset voivat muuttua. Sitten on vain uuden inventaarion paikka.
Ja mikäli freteistä sai tässä rivien välistä vähän haastavan kuvan, niin sitähän ne ovat: oikeita riiviöitä. Etenkin asunnossa, joka on sisustettu haisunäätää silmällä pitäen. Kyllä elo niidenkin kanssa taas helpottuu, kun tyttöjen touhuja tarkkaillessa saa tehtyä asunnosta vielä frettivarmemman tukkimalla turhat kolot ja raivaamalla irtoesineet neitien kulkureiteiltä :) Alku on uusien lemmikkien kanssa aina vähän opettelua ja tutustumista puolin ja toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti