Uutta elämää

Niinhän siinä sitten kävi, että taimikaupoilta tuli vähän enemmän kuin vain pari taimea, ja taimien hakureissulta tarttui mukaan jotain muutakin. Meidän piti poiketa samalla reissulla Dogmaniin hakemaan kaloille ja freteille ruokaa, mutta päätettiin kurkata sitten samalla akvaariotkin. Makeavesialtaassa on menty aika pienellä kalastolla sen elokuussa 2024 tapahtuneen laiterikon jälkeen. Onhan me siitä aina välillä puhuttu, että kalastoa voisi taas jossain välissä päivittää, mutta asia on jäänyt roikkumaan. Aika usein meillä tämmöisillä kun on ollut tapana ratketa itsestään, eli että kun tarpeeksi odottaa, paikan täyttää jokin sopiva kodinvaihtaja. Ja onhan meille tuonne tullutkin okamonnit Ahti ja Poseidon, meidät valloittavat mörököllit - mutta yökyöpeleinä he eivät tarjoa päiväsaikaan juurikaan seurattavaa. 

Ensimmäinen kala lukittui sattumalta: meille tuli useampi vuosi sitten yhden kahvilan altaan altaan tyhjennyksestä mysteerirasboroita, joita oli aina välillä saapunut Faunattareen kiilakylkien mukana. Dogmanin nykyinen myymäläpäällikkö työskenteli silloin Faunattaressa ja hoisi tuon kahvilan kalastoa, ja muisti nuo meille tulleet tyypit. Joten meidät nähtyään hän kysyi, vieläkö meillä on kyseisiä tyyppejä, ja haluaisimmeko yhden lisää, kun kiilakylkien mukana tuli taas yksi. Joten hän muutti sitten meille yksin jääneen lajikumppaninsa seuraksi. 

Muutama monnisista

Kaikkein eniten sitä olisi ehkä kaivannut täydennystä tiikeribarbiparveen, mutta niitä liikkeessä ei tällä hetkellä ollut yhtään. Erilaisia parvikalavaihtoehtoja katseltuamme päädyimmekin sitten Jussin kanssa siihen, että ei oteta väliveteen nyt uutta parvea, vaan odotellaan vielä, josko päästäisiin jossain vaiheessa täydentämään tiikerijengiä.

Seuraavaksi katse osui keltaisiin ja punaisiin partamonneihin, sillä meillä ei ole altaassa tällä hetkellä yhtään partamonnia. Se puute täytyy ehdottomasti korjata jossain välissä, mutta tällä kertaa se jäi, kun tulin kysyneeksi Jussilta mitä hän ajattelisi monnisista. Meillä on joskus vuosia sitten ollut kuparimonnisia, ja koska tyypit olivat sen verran hauskoja viipottajia, Jussi kiinnostui heti ideasta, ja aloimme kartoittaa liikkeen monnisvalikoimaa. Monnisparvea kun ei aikanaan täydennetty vain siitä syystä, että mietimme yhdessä vaiheessa, olisimmeko hankkinut altaaseen käärmekalan sitten kun kaikista pienemmistä parvikaloista jättää aika. Mutta lopulta päädyimme luopumaan tästä ideasta, sillä käärmekalat ovat tunnetusti aika houdineja. Valikoimaa tutkittuamme päädyimme leopardimonnisiin, joita meille muutti viidentoista viiksiniekan parvi.  

Yksi haarniskoista. He ovat selvästi vielä piilottelevampaa sorttia, mikä varmasti muuttuu, kun kotiutuvat ja saavat kokoa ja itseluottamusta

Samassa rivissä leopardien kanssa yhdessä altaassa luki haarniskamonni, ja ne ovat yksiä kaloja mitä minulla on ollut eniten ikävä. Altaassa ei kuitenkaan näkynyt yhtään haarniskaa, joten minun oli pakko kysyä, ovatko ne loppuneet. Eivätkä ne olleet, ne vain olivat niin pieniä poikasia, etten ollut osannut etsiä niitä altaasta. Pidettiin Jussin kanssa pikainen palaveri, että olisiko se vähän liikaa, jos otettaisiin samalla kertaa myös haarniskoja. Päädyimme kompromissiin, että ottaisimme niitä kolmen miniparven, koska haarsniskat eivät yhtä ehdottomasti vaadi isoa parvea viihtyäkseen. Sitten Jonna muistutti meille, että heillä on myös pienempiin parviin tarjouksia, että neljä ostamalla viides tulisi kaupan päälle. Joten päädyimme sitten viiteen. Jussi ihasteli vähän myös piikkisilmiä, mutta niihin totesin suoraan, että niin kauan kuin haaveilen altaan päivittämisestä jossain aiheessa isompaan, meille ei todellakaan tule piikkisilmiä, sillä niiden pyydystäminen ja muuttaminen toiseen altaaseen on jotain mitä en aio tehdä vapaaehtoisesti. Eli jos piikkisilmiin joskus päädytään, allas ja sen paikka on lukittu hyvässä lykyssä seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi - muuten minulla ei kyllä ole mitään piikkisilmiä vastaan, vaan ne ovat oikein hauskoja kaloja. 

Eli kotiin lähdettiin lopulta useamman kalapussin kanssa. Ja nyt minulla alkaa taas opettelu uusien isompien ruokamäärien kanssa, että safkaa riittää varmasti myös uusille tulokkaille. Samalla pitää opetella vähän uudet ruoka-ajat, kun tällä hetkellä ruokatabletit on tullut yleensä tiputettua altaaseen vasta valojen jo sammuttua, joten monniset voisivat arvostaa myös yhtä aiempaa kattausta pohjatyypeille.   

Niiden kasvitaimien suhteen taas karkea suunnitelma oli, että kasvihuoneelle yksi tomaatti, yksi kurkku, yksi kesäkurpitsa, kolme chiliä ja orvokkeja, parvekkeelle yksi kurkku. Että lajit katsottaisiin sitten valikoiman mukaan. Useimmissa lajeissa satokausi kun painottuu niin samoihin aikoihin, että sitten meillä on yhtäkkiä kymmenen kurkkua ja monta kiloa tomaatteja viikossa, eikä tahdota saada niitä kaksin syötyä. Toteuma oli kasvihuoneelle kaksi tomaattia, kaksi kurkkua, kolme chiliä, cantaloupemeloni ja orvokkeja, parvekkeelle kurkku ja kasvulavoihin kesäkurpitsa sekä jättiläiskurpitsa. Eli otetaan sittenkin ne kasvihuoneen oikealla puolella olevat pikkulavat käyttöön, mikä ei vielä estä vasemman puoleisten isompien lavojen uusiksi laittamista. 

Eilen päästiin kasvihuoneella tähän

Lajeiksi valikoitui kasvihuoneelle kirsikkatomaatit 'Pink Bumblebee' ja 'Elf Tears', kurkut minikurkku 'Casdini' ja sitruunakurkku, chilit 'Thai chili', 'Chocolate Scotch Bonnet' sekä 'Numex Suave Orange', cantaloupemeloni 'Murrmel' sekä värivalikoima isoja ja pieniä orvokkeja. Parvekkeelle tuli viidakkokurkku (viidakkokurkut näyttävät ihan minikokoisilta vesimeloneilta, ja niitä täytyy koittaa ehdottomasti muistaa ottaa mukaan kääpiörottakuviin) ja kasvulavoihin jättiläiskurpitsa 'Yellow Giant' sekä kesäkurpitsa 'Black Beauty'. Etenkin tomaateissa valittavana olisi ollut noin miljoona lajia erilaisista kirsikkatomaateista normikokoisten kautta jättiläismäisiin pihvitomaatteihin. Mutta tällä kertaa päädyttiin valitsemaan pienempiä lajikkeita, joita on kiva napostella sellaisinaankin suoraan. Kurpitsat ja melonit ovat itselleni kasvatusmielessä uudempia tuttavuuksia, joten en yhtään tiedä, mitä niistä tulee, mutta puutarhanhoidossa kokeilemalla oppiminen on ilmeisesti osa homman viehätystä, eli luetaan vähän, isketään taimet maahan jahka vähän vielä tästä lämpiää, ja katsotaan miten käy. 

Tänään istutettiin loput (poislukien ulosmenevät). Kuva pikselöityi siirrettäessä jostain syystä vielä pahemmin kuin muut, toivotaan että kyseessä on ohimenevä ongelma