Eilen Jussi oli etätöissä ja minä työpaikalla. Kun huomasin Jussin laittaneen minulle viestiä kesken päivää, minun piti tavata se muutamaan kertaan ennenkuin tajusin mitä siinä luki. Sekä viljakäärme Mini että sininuolimyrkkysammakko Beta olivat löytyneet kuolleina. Jussi oli yöllä eläimiä hoitaessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Mini on hieman vaisun oloinen, ja mennyt nyt tarkistamaan tilannetta ja löytänyt Minin kuolleena. Minin löydettyään hän oli halunnut varmistaa että kaikilla muilla on kaikki kunnossa, ja löytänyt sitten myös Betan. Betan kohdalla tämä ei tosin ollut iso yllätys, sillä Beta on ollut jo jonkin aikaa erityistarkkailussa sen vuoksi, että hän oli laihtunut selvästi siitä huolimatta, että hän söi hyvällä ruokahalulla joka kerta ruokaa tarjotessa. Tämän myötä Bluen ja Betan muuttoa toiseen terrarioonkin oli kiirehditty, koska uudessa terraariossa Betan ruokailua oli helpompi seurata. Minin kohdalla taas edelliset haasteet olivat olleet 12 vuotta sitten, kun hän ei vasta meille muutettuaan 5 grammaisena matona meinannut alkaa syödä uudessa kodissa. Mutta ongelma saatiin ratkaistua siirtämällä hänet vielä muutamaksi kuukaudeksi pieneen poikasboksiin, eikä hän sen jälkeen ole 11 vuoteen kertaakaan kieltäytynyt ruuasta, oksentanut, luonut nahkaansa huonosti tai hänen terveydentilassaan ole ollut muuta huomautettavaa. Toki Mini ei 12 vuotiaana ollut ihan nuori, mutta viljakäärmeet elävät yleensä 15-20 vuotta, eikä 25 vuottakaan ole ihan mahdottomuus. Toki eivät kaikki ihmisetkään elä yli 70 vuotiaiksi, vaikka miehillä keskimääräinen elinajanodote on hieman alle 80 vuotta ja naisilla hieman yli.
 |
| Lepää rauhassa Mini |
Eilen oli museoiden yö, ja halusin suru-uutisesta huolimatta pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta käydä iltavuoron jälkeen ainakin yhdessä museossa. Osin ehkä siksi, että en halunnut tulla suoraan kotiin näkemään Minin tyhjää terraariota. Mini on kuitenkin ollut mukana meidän arjessa melkein koko sen ajan, kun olen tuntenut Jussin ja olemme rakentaneet yhteistä elämäämme. Niin oli jotenkin helpompi tulla kotiin, kun matelijahuoneen valot olivat jo sammuneet ja esirippu siten laskeutunut. Meillä kun on Jussin kanssa yhdenlainen sanaton sopimus siitä, että minä hoidan meillä kuolinsiivoukset ja tyhjennän terraariot asukin poistuttua. Betan terraariota ei tarvitse tyhjentää, kun sinne jäi vielä Blue. Bluen kohdalla taas pitäisi jaksaa tehdä päätöksiä, jääkö hän asumaan yksin, vai koitetaanko hänelle etsiä seuraa. Blue on vasta 3 vuotias, mikä puoltaisi seuran etsintää. Mutta koska emme tiedä, mihin Beta kuoli, uusien tyyppien hankkiminen samaan terraarioon aina hieman jännittää. Betan kohdalla laihtumisen taustalla kun on todenäköisesti kuitenkin jokin sisäinen kasvain tai muu terveydellinen seikka.
 |
| Lepää rauhassa Beta |
Eilisen haikeutta lisäsi sekin, että Löllön tuhkat palasivat tuhkaamolta. Eli juuri ennen Jussin viestiä olin saanut Löllön takaisin. Ja jotenkin sitä aina ajattelee, ettei kellään muulla olisi lupa kuolla ennenkuin edelliset tuhkat on saatu siroteltua muistolehtoon. Vaikka eihän se niin mene. Etenkään kun en läheskään aina saa siroteltua tuhkia heti. Vaikka meidän muistolehto on ihan kodin kyljessä kiinni, matka sinne on joskus siitä huolimatta hyvin pitkä, kun se edellyttää että on päästettävä irti viimeisen kerran siitä viimeisestä mitä on konkreettisesti jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti