Kun kävimme katsomassa Alman tulevaa terraariota Tropicalssilla, meinasin kysyä, mitä Tino on tekemässä toisen liikkeellä olevan entisen varaaniterraarion kanssa. Mutta koska olin liikkeellä Jussin kanssa, eikä minulla ollut terraariolle edes paikkaa, en kysynyt. Kun Tino sitten laittoi keskiviikkona huutokaupan käyntiin kyseisestä terraariosta, minulla ei ollut sille vieläkään mietittynä paikkaa, mutta lähtöhinta oli niin alhainen, että totesin että jos hinta ei nouse paljoa, niin ostan terraarion vaikka varastoon odottamaan että inspiraatio iskee. Sitä inspiraatiota ei tarvinnut odottaa kauaa, sillä olin vajaan tunnin kuluttua ehtinyt miettiä asiaa ja käydä mittailemassa bunkkerissa niin, että tiesin täsmälleen kenelle ja minne terraarion haluaisin. 

Tätä me lähdimme tavoittelemaan

Seuraava vuorokausi olikin sitten haastava, sillä nyt todella halusin kyseisen terraarion, mutta samalla tiesin, ettei meillä todellakaan olisi siihen budjektia. Eli mikäli hinta nousisi liikaa, minun olisi jättäydyttävä pois. Tietysti toivoin, että liikkeen muuttoaikataulun sanelema nopea noutoaika tiputtaisi osan kiinnostuneista pois, mutta minun silmissäni kyseessä oli silti sellainen aarre, että ihmisten täytyisi olla hulluja, jos he eivät olisi valmiita maksamaan siitä enemmän mihin minä tällä hetkellä pystyin.

Hinta pysähtyi ensimmäisenä iltana 65 euroon, ja mies piti minua kohtalaisen hulluna rampatessani levottomana ympäriinsä. Että kyllähän meillä nyt tuollaiseen vielä varaa olisi. Mutta olin silloin jo varma, että lopullinen hinta määräytyisi vasta viimeisillä minuuteilla. Kiltisti Jussi silti osallistui kaikkiin taktiikka- ja kattohintapohdintoihini, vaikka ei taas ihan ymmärtänyt miksi käyttäydyin kuin graalin maljaa etsivä maaninen apina.  

Yhden kaupanpäällisen sovittelua kärryyn

Jussi päätti sitten lopulta tulla tueksi huutokauppaan sillä ajatuksella että pystymme kahdestaan refreshmaan päivitystä nopeammin niin ettei yksikään huuto ratkaisevilla loppuhetkillä menisi ohi. Jussin tehtyä ensimmäisen huutonsa totesin kuitenkin äkkiä, että ihan sama miten päivitän näyttöä ja suljen ikkunoita kännykästäni, uusimmat kommentit huutokauppapostauksessa näkyvät minulla pienellä viiveellä. Viive ei ollut iso, mutta se voisi olla pahimmillaan kohtalokas viimeisen minuutin aikana. Sama pikainen tutkimus osoitti, että Jussin tietokoneella uudet kommentit näkyivät nopeammin. Niinpä Jussi sai tehtäväkseen hoitaa huutokaupan loppuun, vaikka hän totesin tehtävän hieman pelottavaksi siihen liittyvän vastuun osalta. Menneiden aikojen ritarit saivat sentään haarniskat kun heidät lähetettiin taistelurintamalle. 

Arvatkaa monestiko tarvitsi kysyä, haluanko nämä?

Jussi sai iskettyä sisään viimeisen tarjouksen klo 18.00, jolloin huutokaupan oli ilmoitettu päättyvän. Tino ei ollut kuitenkaan linjoilla ihan samalla sekunnilla, joten jännitys päättyi vasta klo 18.04, kun Jussin huuto varmistettiin voittohuudoksi. Jussi ei ollut täysin varma millä fiiliksillä oli voitostaan, koska yhtä aikaa hän näki, kuinka onnellisen juuri oli tehnyt vaimostaan, sekä tiesi, että voitto tarkoittaisi myös että kyseinen terraario pitäisi roudata vielä kotiin, ja jossain vaiheessa vielä sisälle bunkkeriin ja toivoa, että mittauksissani ei tällä kertaa olisi virhettä.  

Se lähiaikoina iskikin sitten aika pian, kun Tino ilmoitti että terraarion voisi hakea vaikka samana iltana, ja Jussi totesi että olisipahan se sitten ainakin alta pois. Huudettu terraario oli liian iso autooni, joten kysyimme saisiko naapurilta peräkärryä lainaksi. Vanhalle liikkeelle päästyä Tino ilahtui kun näki minutkin mukana terraariota hakemassa, sillä hänellä olisi ehdottaa sille myös kaupanpäällisiä, ja hän on jotenkin jo oppinut, että minä olen meistä enempi se hamsteri, joka pitää mielellään aina jonkinlaista varustepuskuria, vaikka en juuri sillä hetkellä tietäisikään, mille kaikelle tulee vielä käyttöä. 

Terraarioiden ohella tuli kaikkea muutakin hienoa

Ja varustepuskuria me todenteolla saimme, sillä saimme sitä yhtä terraariota hakiessa kaupanpäälle viisi muuta terraariota, yhden häkin ja sekalaista muuta tarviketta tyhjennettävästä liiketilasta. Jussin ilme vaihteli kauhistuneesta huvittuneeseen, kun soviteltiin aarteita peson ja peräkärryn kyytiin. Hän ei saanut aarteista ihan samanlaisia fiiliksiä kuin minä, mutta siitä kyllä, että edellisen vuorokauden stressipallovaimo oli taas muuttunut iloiseksi pyörremyrskyksi, jonka hamsterinsydän sykki innosta jokaisen uuden aarteen kohdalla. Jouduin kyllä moneen kertaan lupaamaan, että kaikki aarteet, mitä en pystyisi itse kantamaan, purettaisiin autotalliin. Että Lucinkin uusi terraario siirrettäisiin sisälle vasta, kun meillä olisi käytössä enemmän kantajia.  

Ihan kaikki ei mahtunut yhteen kuormaan, joten tehtiin sitten vielä toinen rundi ilman peräkärryä

Autotallissa on nyt taas pienoinen kaaos, joka minun on selvitettävä ennen loppukesän näyttelyitä. Samalla matelijahuoneen eteneminen tyssäsi taas päiväksi, kun etenemisen sijaan otettiin uusi sivujuoni uuden terraarion merkeissä. Olkootkin että uusi terraario tuntuu ihan täydelliseltä palaselta nyt rakentumassa olevaan entistä parempaan matelijabunkkeri 2.0 -projektiin. Tämä kun on selvästi isoin mylläys mitä bunkkeriin on tehty sen jälkeen kun muutimme tähän ja aloimme rakentaa siitä terraariohuonetta. Ja minulla on koko ajan sellainen tunne, että tästä on tulossa jotain upeaa, joka täyttää minut ilolla ja ylpeydellä. 

Torstai-illan loppu minulla menikin sitten tutkiessa mitä kaikkea mukaan lopulta lähti, ja mittaillessa uusia terraarioita. Että on sitten itsellä ylhäällä, mitä kaikkia resursseja kotoa löytyy, kun tarve iskee. Siinä illan mittaan tulin sopineeksi myös yhden toisenlaisen noudon perjantaille, mutta koska tämä postaus venähti jo näin pitkäksi, saakoon perjantai kokonaan omansa. 

Autotallia järkkäillään sitten joskus myöhemmin

Seuraavien viikkojen tavoitteita

Nyt on noin kolme viikkoa siihen, kun Jussi on jäämässä kesälomalle. Ja Jussi on ilmoittanut suoraan pitävänsä lomaa paitsi töistä, myös minun projekteistani. Eli kaikkien projektien, mihin tarvitsen hänen apuaan tulee valmistua joko sitä ennen, tai sitten ne tulevat valmistumaan vasta loman jälkeen. Joten olen vakaasti päättänyt, että ainakin Iisakin kirkko, eli Mustin tuleva terraario tulee valmistumaan sitä ennen, vaikka aikataulu voi tähän astisella etenemistahdilla tuntua hieman utopistiselta. Toisaalta taas kun vertaa siihen, millä tahdilla Tropicalssin krokon uusi asumus valmistui uudelle liikkeelle, aikaa on suorastaan ruhtinaallisesti. Muita korkean prioriteetin projekteja alkukesään on Alman uuden terraarion viimeistely muuttokuntoon, sekä nelivarvaskilpikonna Donatellan kesäkämpän kunnostus. 

Iisakin kirkko eteni taas eilen

Sitten kun nämä on saatu tehtyä, pääsen siihen kivaan vaiheeseen, eli sisustamaan asumuksia ja muuttamaan tyyppejä isompiin terraarioihin. Samalla pääsen sitten purkamaan kotoa kaikki väliaikaisjärjestelyt. Sillä jos nämä projektit saadaan maaliin, Jussin loman alkuun mennessä pitäisi olla tilanne, että kaikki eläimet ovat omissa vakituisissa asumuksissaan. Karanteenikin kun päästään näillä näkymin purkamaan ennen Jussin lomaa, ja muuttamaan gargoylegekko Kilroy ja surugekko Pom-pom kylpyhuoneesta matelijahuoneen puolelle. Tricolor siankärsäkäärme Pulsu-Petterillekin on hankittuna uusi terraario, joka odottaa että ehdin tekemään siihen taustan, mutta se ei ole nyt korkean prioriteettitason listalla, koska sitä pystyn työstämään myös yksin. 

Osa kaaoksesta on valunut odottamaan pesua

Rottalan puolella suunnitelmiin tuli pieni muutos, ja kaikki Naavan kolme minimiestä eivät lähtenetkään vielä viime lauantaina. Kaksi pojista kun on matkaamassa Pirkanmaalle, ja totesimme, että minit pääsevät sinne kätevämmin meidän matkassa. Saijakin kun on menossa siitä ohi Jyväskylän näyttelyyn, mutta me olemme liikkeellä viikkoa aiemmin ja inhimillisempään aikaan. Joten Saija hakikin lauantaina vain sen pojista, joka on lähtemässä uuteen kotiinsa Jyväskylän näyttelystä Tähden poikien kanssa, niin että hän saa vielä ennen näyttelyä tutustua uuteen laumaansa, ja Brandon Lee ja Pallimonsteri jäivät vielä hetkeksi meille. Mutta tämän viikon jälkeen poikashäkkikin päätyy sitten taas hetkeksi varastoon. Loppukesän poikuesuunnitelmastakin kun luovuttiin, joten seuraavat astutukset meidän jengin osalta menevät syksyyn sitten kun Hanskilla, Usvalla ja Kasilla tulee astutusikä täyteen. 

Josko sitä itse keskittyisi Jussin kesälomalla vaikka tuohon pihaan, jolle en ole matelijahuoneessa häärätessä ehtinyt suoda vielä montaakaan ajatusta. Kasvihuoneessa on kyllä ollut taimet jo kuukauden verran, ja eilen uskalsin siirtää ensimmäiset ulos aiotut taimet paikoilleen. 

Nutun jalan turvotus on laskenut ja Nuttu varaa painoa jalalle ja käyttää sitä muutenkin. Kuva sunnuntai-illalta.

Nutun jalkavamma

Siilien jalkavammoista puhutaan paljon. Esimerkiksi erilaiset jalkaan kietoutuvat vierasesineet kuten hiukset voivat saada nopeasti aikaan pahaa jälkeä. Siileillä myös kaikki jalkoihin tulevat haavat tulehtuvat usein herkästi, sillä siileillä on tapana kakata juoksupyöräänsä siinä juostessaan, jolloin kakkaa päätyy usein tassuihin. Itsekin olen kerran nähnyt siilin, jolla toinen takajalka oli tippunut ja toinen mennyt kuolioon, joten sitä suhtautuu siilien jalkavaivoihin hieman neuroottisesti, kun on nähnyt mihin ne voivat pahimmillaan johtaa.

Tältä jalka näytti ennen pesua

 

Pari päivää sitten olin näkevinä Nutun tassussa jotain. En oikein edes tiedä mitä, mutta jalassa tuntui olevan jotain eri tavalla. Jussi kuitenkin katsoi Nutun kanssani niin tarkasti läpi, kuin Nuttu antoi (Nutun kanssa bondailu on kuitenkin vielä vaiheessa). Tutkimisen jälkeen tulimme siihen tulokseen ettei jalassa näy mitään, se ei ole turvoksissa, Nuttu käyttää kaikkia jalkojaan, ei onnu ja juoksee mieluusti pyörässään. Eli minä todennäköisesti vain ylireagoin ja kuvittelin koko jutun. 

Eilen aamulla minun piti laittaa paikkoja vielä vähän kuntoon vieraita varten. Kun kävin laittamassa valot rottalaan, huomasin Nutun olevan vielä valveilla, joten ajattelin bondailla sen kanssa hetken. Nuttu oli kuitenkin jo edellisenä iltana ollut todella tuohtuneen oloinen, joten ajattelin että käsittelyä on nyt vain lisättävä, että neiti tottuu meidän hajuihin. Että onhan se nyt ihan ymmärrettävää, että uuteen kotiin muutto on poikaselle niin iso juttu, että siinä voi tulla käsiteltävyydessäkin vähän takapakkia. Kuitenkin heti kun Nuttu lähti avautumaan kerältä totesin että jalassa jokin on kyllä pielessä. Että Nuttu pitää toista takajalkaa eri tavalla ja se näyttää turvonneelta. Toisaalta jalka oli myös ihan kakassa, joten ajattelin, että ehkä siihen on tarttunut isompi kökkäre.

Hius oli tehnyt jalassa todella pahaa jälkeä

Otin siis Nutun vessaan, ja laskin sille jalkakylvyn. Kakka lähtikin liukenemaan jalan päältä, ja paljasti jalan olevan todella turvoksissa. Siinä vaiheessa kävin herättämässä Jussin, ja totesin että nyt minä en ainakaan enää kuvittele, ja että nyt tarvitaan eläinlääkäriä. Sen perusteella mitä olin jalkaa kylvyssä nähnyt, en nähnyt siinä mitään hiusta tai muuta vierasesinettä, eli turvotuksen syy oli avoin. Soitin sitten töissä lauantaivuorossa olevalle eläinlääkärille, että pystyisikö hän auttamaan meidät edes alkuun, sillä jalka oli niin kipeän näköinen, että kipulääke ja antibiootti varmaan ainakin tarvittaisiin heti, vaikka sitten mentäisiin myöhemmin eksoihin perehtyneelle selvittelemään mikä jalassa on.

Klinikalla Nuttu ei antanut katsoa jalkaa yhtään, joten totesimme että tarvitaan kevyt humautus, että jalan pääsee edes näkemään kunnolla. Kun Nuttu sitten vähän rentoutui, diagnoosi oli selvä: jalkaan oli kietoutunut hius, ja se oli kietoutunut niin tiukalle, että kun jalka oli alkanut turvota, hius oli leikannut kudosta ja päätynyt osin jalan sisälle, miksi sitä ei enää näkynyt. Eli pelkällä kipulääkkeellä ja antibiootilla ei tehtäisi nyt mitään, vaan hius olisi saatava nopeasti pois, tai jalka menetettäisiin. Niinpä jäimme odottamaan, että Merillä tulisi sellainen väli, jossa se ehdittäisiin tehdä. 

Näillä aseilla koitetaan sitten korjata tilanne

Nuttu laitettiin sitten vähän syvempään uneen ja jalka puudutettiin, jonka jälkeen hiusta alettiin kaivaa tassusta tikkisaksien ja pinsettien avustuksella. Jalka oli todella pahan näköinen, ja hius ei ole röntgentiivistä, joten oli todella vaikea arvioida, missä kohtaa koko hius olisi varmasti poissa. Esimerkiksi tassuun uponneiden kivien kohdalla kun voidaan todeta röntgenkuvalla, joko kaikki sirut on saatu kaivettua ulos. Nyt oli vain toivottava, että kun kaivelemalla jalkaa lisää hiusta ei enää löytynyt, ongelma oli saatu poistettua. Nuttu sai samalla ensimmäisen kipulääkeannoksen suoraan nahan alle ja jalka putsattiin lopuksi vielä kunnolla Betadinella.

Kotihoidoksi tuli antibiootti suun kautta kahdesti päivässä, kipulääke suun kautta kerran päivässä ja Betadinekylpyjä. Samalla Nutun asunnon siisteyteen on kiinnitettyävä erityisen paljon huomiota. Myös Nutun juoksupyörä otettiin nyt pois ainakin viikoksi, jotta ulosteet päätyvät väkisin imukykyisemmille alustoille eikä hän jää juoksemaan niihin. 

Illalla Betadine-kylvyssä Nuttu koitti punnistaa pois kylvystä molemmilla takajaloillaan

Iltaan mennessä jalan turvotus vaikutti selvästi laskeneen, joten olemme nyt toiveikkaita sen suhteen, että ongelman aiheuttaja on saatu pois. Nyt seuraava kriittinen vaihe on se, että lähteekö jalka hyvin paranemaan eikä tulehdu. Hius kun onnistui leikkaamaan jalkaan todella ikävät haavat. Nuttu kuitenkin yhä käyttää myös molempia takajalkojaan ja varaa niille molemmille painoa esimerkiksi koittaessaan kiivetä pois kylvystä. Eli sen puolesta näyttää siltä, että mahdollisuuksia täyteen toipumiseen on.

Itse koitan nyt sulatella tätä, kuinka äkkiä tällainen voi käydä. Ja opettelen pitämään hiukseni ponnarilla rottalassa touhuillessa. 

Bunkkerimylläys jatkuu

Eilen minulla meni taas lähes koko päivä matelijabunkkerin kimpussa, ja tänään taas jatketaan. Eilen sain purettua vanhan kilpikonna-aitauksen ja sen myötä saimme siirrettyä Lucin, Hanin ja Minin terraariot sekä torakkalaatikot uusille paikoilleen. Tänään saamme iltapäivästä taas yhden vahvemman kaverin nostoavuksi, niin saamme loput painavammat terraariot paikoilleen. Tämän päivän jälkeen tuleekin sitten todennäköisesti taas vähän hitaamman etenemisen vaihe, sillä tästä mylläyksestä johtuen sekä mustavalkoinen argentiinan tegu Musti että nelivarvaskilpikonna Donatella ovat väliaikaisissa väistötiloissa. Eli ennenkuin pääsen siihen kaikkein kivoimpaan vaiheeseen, miksi koko tämä mylläys aloitettiin, eli siirtämään tyyppejä isompiin terraarioihin, Mustin ja Donatellan uusien kämppien on valmistuttava (tai yölämpöjen noustava niin, että päästään kunnostamaan Donatellan kesäkämppä ja muuttamaan Donatella ulos).

Vanhan kilpikonnatarhan paikalle muutti Luci, Mini ja Hani

Eilinen etappi osoittautui yllättävän haastavaksi. Periaatteessa vanha kilpikonnatarha oli maailman simppelein laitos: neljä OBS-levyä ruuvattuna nurkkatukien avulla toisiinsa. Eli muutama ruuvi irti ja sitten vain lappaamaan jäätävä kasa maa-ainesta sivuun odottamaan. Haastavaksi homma muodostui siinä, että vanha kilpikonnatarha oli koottu huoneen nurkkaan ja se oli myöhemmin ympäröity usealla terraariohyllyllä. Eli ainoastaan yhden kulman ruuvit olivat niin, että niihin pääsi suoraan käsiksi ja niiden lähelle mahtui jopa akkukoneen kanssa. Muiden kulmien osalta vaihtoehdoiksi jäi, joko nostaa kaikki terraariot alas hyllyistä, niin että hyllyt saisi siirrettyä irti aitauksesta (mahdotonta yksin, ja lykkäisi projektia monella päivällä) tai työergonomian hautaamista ja muuttumista nestemäiseksi ninjaksi. Valitsin jälkimmäisen, ja aloin katsella, mistä hyllynvälistä mihinkin ruuviin olisi edes teoriassa mahdollista yltää, ja päädyin muunmuassa istumaan slaavikyykyssä peilikaapissa. Sillä hetkessä olin hyvin kiitollinen että minä olin kyseisen osaprojektin kimpussa eikä Jussi. Mutta sain kuin sainkin aitauksen osiin, mitä nyt tänään kroppa vähän muistuttelee joistain ei-niin-ihanteellisista työasennoista. 

Saman hyllyn toisella puolella on sitten taas kaaoskasa

Tänään tärkein tavoite ennen iltapäivää on raivata ja järjestellä tilaa niin, että loput terraariot olisi mahdollisimman helppo ja nopea nostaa paikoilleen siinä vaiheessa kun apu saapuu. Tällähetkellä huone kun on paikoin aika läpikulkematon viidakko, kun tavaroita on vain nostettu sivuun aina homman edetessä. Yhden pienen mittausvirheen takia projektin läpisaattaminen kun vaati lopulta noin kahdenkymmenen terraarion siirtämistä, että saatiin Alman uusi kämppä mahtumaan. Mutta nyt sitä alkaa jo tuntua siltä, että huoneesta olisi tulossa tehtyjen muutosten myötä jopa aiempaa toimivampi järjestykseltään. Ja mikä parasta ainakin kolmen tyypin asumukset tulevat päivittymään isommiksi, ja ainoastaan yhdellä tila pienenee - ja se ainut jonka tila pienenee on myös ainut, joka asuu matelijabunkkerissa vain osan vuodesta, ja jolla on sitten kesäksi yli kymmenen neliön tarha pihan puolella. Ja uusi tilakin on kyllä isompi kuin kahden neliön minimisuositus (kilpikonnatarha pienenee reilusta neljästä neliöstä vajaaseen kolmeen).

Herpteck-terraarioiden alla ollut pyörätaso muokattiin sopimaan paremmin pikkusiilitanrekki Simon tulevalle terraariolle, jossa tällähetkellä asuu brasilian sateenkaariboa Alias

 

 

Luci toimii työnjohtajana aina kun tavaroiden siirtelyssä on sopiva väli

Tervetuloa jengiin Karamelli-Kalkaros

Karamelli-Kalkaroksen kohdalla ei jotenkaan tuntunut luontevalta toivottaa häntä tässä vaiheessa tervetulleeksi kotiin. Hänen kohdallaan kun koen tehneeni sen jo kuukausia sitten, kun Karamelli-Kalkaros saapui meille sijaiskotiin Herpille Koti -ringin kautta yhdessä toisen käärmeen kanssa. Toinen sijaiskotilaisista oli alusta pitäen käsiteltäessä rento ja hyvinsyövä, joten hänen kodinetsintänsä starttasi välittömästi, ja uusi koti löytyikin varsin nopeasti. Karamelli-Kalkaros taas oli muutosta selvästi stressaantunut, ja alkoi pienimmästäkin ärsykkeestä kalisuttaa häntäänsä kuin kalkkaro ja hyökkiä kohti. Joten oma suositukseni oli, että heti silloin Kalkaros-lempinimen saanut tyyppi saisi vähän asettua ennen seuraavia muutoksia. 

Karamelli-Kalkaros <3

Niinhän siinä sitten kävi, että tyypin kotiutuessa hännän pärisytys jäi, ja tyyppi alkoi rentoutua. Samalla Kalkaros osoittautui hyvin uteliaaksi ja paljon esillä olevaksi tyypiksi, ja sai siinä Jussiltakin oman kutsumanimen Karamelli. Jussi kun on aina suuresti ihaillut karamellin värisiä viljakäärmeitä, ja etenkin caramel striped jollainen Karamelli on on jo pitkään ollut yksi hänen haaveväreistään viljiksellä. Niin se yhdistettynä pojan luonteeseen puhutteli Jussia selvästi. Tässä kohtaa kuitenkin ilmoitin, että koska minulle tuli jo brasilian sateenkaariboa Alias. Jussi saisi päättää mitä tehdään Karamelli-Kalkaroksen suhteen. Että minulla on Herpille Koti -ringiltä lupa luovuttaa käärme Jussille, eli jos Jussi haluaa lopettaa Karamellin kodinetsinnän, hän voi allekirjoittaa luovutuspaperit. Mutta siihen asti poika olisi meillä vain sijaiskodissa.

Pari kuukautta elettiinkin sitten niin, että Jussi mietti asiaa. Hän ei ollut vielä valmis allekirjoittamaan, mutta hän ei myöskään halunnut minun millään tavalla edistävän Karamelli-Kalkaroksen kodinetsimistä. Tein tässä vaiheessa jo omat johtopäätökseni, ja kun Roskalava-ryhmään tuli tarjolle sopiva terraario, kävimme hakemassa sen ja tein siihen taustat ja muut. Aika pian toisen sijaiskotilaisen lähdettyä Karamelli-Kalkaros sitten muuttikin kodinhoitohuonekaranteenista matelijahuoneeseen, vaikka olimme alkuun sopineet, että sijaiskotilaiset pysyvät karanteenissa aina uuden kodin löytymiseen asti. 

Karamelli-Kalkaros <3

Eilen asiasta tehtiin sitten virallinen, ja Karamelli-Kalkaros siirtyi Herpille Koti -ringiltä meille. En voi sanoa olevani asiasta pahoillani. sillä Karamelli-Kalkaros on oikein mukava tyyppi. Ainoastaan se vähän mietityttää, millä tahdilla meidän jengi on nyt taas tänä keväänä kasvanut. Toisaalta taas viime vuonna menetimme niin monta tyyppiä, ettei tässä olla eläinmäärän suhteen uusien ennätysten äärellä, ja tämän vuoden tulokkaille ei ole edes tarvinnut tehdä juurikaan mitään hankintoja, vaan olemme pystyneet hyödyntämään aiemmilta tyypeiltä jääneitä tykötarpeita. Sovimme silti Jussin kanssa, että rauhoitamme hänen kesälomansa paitsi uusilta projekteilta, myös uusilta tulokkailta. Hetken kyllä mietin, uskallanko kirjoittaa tätä sopimusta näkyville, koska silloin tulee yleensä aina jokin superakuutti poikkeuksen poikkeus. Tämä sopimus ei kuitenkaan poissulje mahdollisia lomahoidokkeja, kunhan tyypit ovat sellaisia, joiden hoidosta selviän ilman Jussia.

Mylläystä ja kaaoksen hallintaa

Pari viime päivää onkin sitten myllätty matelijabunkkerissa terraarioiden paikkoja uusiksi, ja se tulee jatkumaan vielä jonkin aikaa. Jos Jussilta kysyy, hän näkisi realistisena, että terraariot ja tavarat tulevat asettumaan paikoilleen parin seuraavan viikon aikana. Jussin mielestä kun nämä minun "ihan äkkiä vaan" -aikataulut eivät ole aina niin realistisia. Mutta eilen saavutettiin se piste, että lauantaina saapunut uusi terraario saatiin paikoilleen. Se osoittautuikin astetta isommaksi operaatioksi, ja jotta huoneesta saadaan toimiva sen kanssa, joudutaankin miettimään useammankin terraarion paikka uusiksi.  

Jussi on jo uhannut sulkea minut tänne, sitten kun hänen kesäloma alkaa, että hän saa lomailla rauhassa

Terraariotetriksessä kun on kieltämättä vähän rajoittavana tekijänä se, että iso osa meidän terraarioista on sellaisia, joita en saa nosteltua yksin. Eli tämän tason bunkkerimylläys vaatii, että myös Jussi on mukana hääräämässä. Sen takia vaikka itselläni olisi kuinka vapaa, arkisin projektille on vähemmän aikaa. Eilenkin olimme kyllä töissä molemmat, mikä tekikisin sen, että kriittisimmät terrat saatiin paikoilleen siinä yhdeksän jälkeen illalla, jonka jälkeen päätimme lopettaa siltä päivältä. Eilen meillä oli suurena apuna myös Paul, ja saimme myös naapurista apua kriittisimpään nostoon. 

Hetken näytti väljältä, kun raivattiin tila terraarion kasaamiselle

Tänään olen sitten luvannut pitää pommin purku päivän. Eli hoitaa tiskejä, pyykkejä ja yleistä järkkäilyä, sekä katsoa että tärkeimmät tekniikat pelaavat myös terraarioiden väliaikaisissa paikoissa. Normaalisti meillä kun pyörii sekä tiski- että pyykkikone 1-2 kertaa päivässä, niin jo parin päivän tauko pyykeissä ja tiskeissä saa aikaan aika kaaoksen. Samalla pitää varmaan katsoa, että bunkkeri on sillä mallilla, että pystyy ottamaan Lucia edes hetkeksi juoksemaan, sillä eilen Lucia ärsytti suunnattomasti, että se ei terraariotetriksen takia päässyt ollenkaan jaloittelemaan, vaikka kuinka koputteli laseja ja ilmoitti olevansa tulossa. 

Nyt on kunnon sokkelt, kun terraariot odottavat pääsyä uusille paikoilleen

 

Myös oma rottajengi on taas palannut kotihäkkiinsä, ja junnut näyttävät päässeen hyvin osaksi porukkaa. Tähti toimii selvästi vähän varamammana Naavan muksuille, katsoo niiden perään ja putsailee. Vaikka meillä yhdistämiset ovat menneet aina aika mukavasti, jätin päähäkkiin siirron varuiksi eilisiltaan, kun terrariomylläys oli tehty. Niin ehti siinä sitten katsella, kun tyypit lähtivät valloittamaan asujaimistoaan, ja olisi varmasti kuullut, jos homma olisi mennyt piippailuksi. Tänään Jussilla onkin taas etätyöpäivä ja hänen etätyöpisteensä on rottalassa, niin huoneessa on lähes koko päivän joku. Välillä sitä on ihan vain heittänytkin uusia tyyppejä laumaan, mutta nyt kun joukossa on kolme muksua kahdesta eri paikkaa, kaksi vasta mammailemasta tullutta plus sitten mummo-osasto, päätin hoitaa homman mieluummin vähän pidemmän kaavan kautta. Minimiesten lähtö sovittiin lauantaille, eli siihen asti rottalassa on vielä kaksi laumaa. Sen jälkeen rottalan pitkä pöytä siivotaan taas hetkeksi kokonaan Jussin käyttöön, niin sieläkin on sitten tilaa muunmuassa Jussin soololautapeleille. 

Mutta Alman uusi kämppä on nyt sisällä ja jalustallaan. Jalustaa kyllä vahvistetaan vielä levyttämällä alaosa

Mutta nyt olen joutunut jo kahdesti nousemaan kesken bloggaamiseen katsomaan mitä fretit sähläävät, joten otan sen vinkkinä siitä, että heilläkin on ollut tylsää nyt kun terraarioprojekti on vienyt enemmän aikaa, ja he kaipaavat viihdyttämistä. Eli nyt tärkeämpien asioiden pariin.

Ekat minit maailmalle

Eilen tuli aika sanoa heipat ensimmäisille Naavan mineille, kun kolme ei-kotiinjäävää tyttöä pakkasivat reppunsa ja lähtivät. Kaksi heistä lähti lemmikkikotiin lähistölle, ja kolmas neitien kasvattajalle. Tällä kertaa minien lähtö tuntui vähän vähemmän haikealta kuin yleensä. Tuleehan pikkutyyppejä aina ikävä, mutta nyt kun minejä on ollut kokonaiset kahdeksan, koen porukan harvenemisen tulleen hyvään saumaan muksujen sosiaalistamisen kannalta. Etenkin lemmikkikotiin muksun ensimmäisiksi rotiksi menneet kun saavat uudessa kodissaan taatusti vielä huomattavasti enemmän yksilöllistä huomiota, ja samalla itselle vapautui lisää resursseja sosiaalistaa omia uusia perheenjäseniä. Oman lauman lisäksi meille jäi vielä Naavan kolme poikaa, eli pesä ei kuitenkaan tyhjentynyt onneksi ihan kerrasta. 

 

Kotiin jäi Usva... <3

...sekä Kasi <3

Eilinen oli muutenkin vähän härdellipäivä, kun suuntasimme ensin aamusta Raumalle Jussin serkulle. Sielä ollessamme Jussi sai sitten puhelun siitä meille tulossa olevasta terraariosta, että heidän muuton kannalta paras hetki tiputtaa terraario meille olisi suunnilleen nyt. Terraariolle kun oli luvattu kyyti muuton yhteydessä, sillä niin sitä ei tarvitsisi laittaa palasiksi vielä liikkeellä, joka vähentäisi härdelliä sielä päässä. Sovittiin sitten, että he käyvät tiputtamassa terraarion autotallille meidän ollessa vielä reissussa. Onneksi autotallille pääsee ajamaan hyvin isommallakin autolla.

Kotimatkalla kävimme sitten poimimassa matkan varrelta Saijan toisesta sijoituskodista kaksi kääpiörottaneitiä, jotka olivat myös lähdössä uusiin koteihin Naavan minien seurana. Toinen heistä oli niin hauskan värinen tapaus, että uhkasin heti pölliä hänet meidän jengiin. En sitten kuitenkaan saanut. Minien haun yhteydessä jäin joksikin aikaa suustani kiinni Kirsin kanssa ja katselemaan myös hänen aikuisia stanttunaaraitaan, joista etenkin pari olisi mennyt minulle ensivilkaisulta läpi uroksista, nyt kun olen pelannut sen verran kauan vain kääpiöiden kanssa.  

Alman tuleva asumus. Oikeassa reunassa näkyy vähän sohvankulmaa mittakaavaksi.

Kotona ehti sitten istahtaa hetkeksi alas ja käydä katsomassa saapuneen terraarion ennenkuin minejä tultiin hakemaan. Hakijoita kiinnosti nähdä vähän muutakin meidän jengiä kuin rottia. Meidän kämppä on taas jonkinasteisessa projektikaaoksessa, mutta pienen hetken asiaa päässäni pyöriteltyä totesin ettei kuitenkaan niin pahassa, etteikö eläimiä voisi näyttää. Jossain mieleni perukoilla minulla kun elää yhä se haavekuva siististä kodista, jossa kaikki eläintilat ovat kaappeja myöten täysin tip top. Tämä haave sijoittuu kuitenkin selvästi johonkin rinnakkaistodellisuuteen, jossa vähintään yksi eläintiloista ei ole jatkuvassa "rakennamme uutta näyttelyä" -tilassa. Hyvin usein kun tuntuu, että projektien väliset suvantovaiheet, joissa kaikki on paikoillaan, kestävät hyvällä tuurilla yhden kuvanoton ajan - ja siihenkään ei päästä läheskään aina. Nytkään Iisakin kirkko ei ole vielä valmistunut, kun alkaa jo bunkkerimylläys Alman uuden terraarion sisälle saamiseksi. 

Minien lähdettyä rauhoitun kuitenkin sitten joksikin aikaa rottalaan tekemään palapeliä, ja seuraamaan siinä samalla omien laumautumista ja sosiaalistamaan pikkupoikia. Muiden tyttöjen lähdettyä kun siirsimme sitten Naavan, Kasin ja Usvan muiden omien seuraan. Myöhemmin illalla jatkoimme sitten myös bondailua Nuttu-siilin kanssa.

Nuttu-neiti tassupesulla

Tämä kevät on ollut nyt uusien perheenjäsenien ja bunkkerimylläyksen aikaa. Isoimmat bunkkeriprojektit pyritään nyt kuitenkin saamaan maaliin ennen Jussin kesälomaa, josko sitten siihen kohtaa kesää saataisiin pieni suvantovaihe peleille ja rauhoittumiselle. Samalla pidetään sitten vähän taukoa eläintapahtumista, kunnes sitten elokuussa hypätään taas syvään päätyyn emännöimällä kaksi näyttelyä ja yhdet kesäpäivät täällä meillä. Voi myös olla, että saadaan sitten loppukesään taas pieniä piippereitäkin, jos yksi suunnitelma toteutuu. 

Uusien perheenjäsenten osalta näyttää myös hyvin vahvasti siltä, että pian on aika esitellä vielä yksi tyyppi. Hän ei ole sikäli aivan uuden uusi, sillä hän on asunut meillä jo jonkin aikaa sijaiskodissa, ja muuttanut itseasiassa kodinhoitohuonekaranteenista jo jonkin aikaa sitten matelijahuoneen puolelle. Mutta odotan asiassa vielä Jussin allekirjoitusta, jos hän haluaa tehdä asiasta virallisen.

Uudelleen järkkäilyä

Maltoin sitten kokonaisen viikon Nutun kotiutumisen jälkeen olla järkkäämättä rottalaa uusiksi niin että sain Nuttu-siilille mahtumaan vähän isomman aitauksen sinne. Alunperin kun olin ajatellut, että mietin laajennusta vasta sitten ensivuoden puolella, kun kaikki meidän aiemmat siilit ovat asuneet aina kesästä vuodenvaihteeseen matelijahuoneessa kilpikonnien aitauksessa sen aikaa kun kilpikonnat ovat kesälaitumilla ja talvehtimassa. Nyt mietinnässä on kuitenkin sekin, koittaisiko keksiä kilpikonna-aitaukselle jonkin siirrettävämmän ratkaisun, kun kilpikonnien sisäkausi on meillä yleensä vain noin 4kk vuodesta. Bunkkerinkin järjestys kun pitää joka tapauksessa laittaa jossain määrin uusiksi, kun Almalle on tulossa sinne uusi terraario. 

 

Rottalan uusi järkkä ovelta katsottuna (vasemman alakulman pikkuhäkkiä on käytetty vain rottien bondailuun, ja lauma palaa siitä yhdessä siivottuun päähäkkiin)

Rottalassa isoimmat muutokset olivat että rottien häkki siirtyi samalla seinällä seinän toiseen päähän, ja että Simon terraario palautettiin matelijahuoneeseen (tämä ollut muutenkin harkinnassa lämpötiloista ja elävistä ruokahyönteisistä johtuen). Näin huoneeseen vapautui sopiva tila isommalle siiliaitaukselle. Samalla tulostin muutettiin Jussin työkoneelta takaisin henkilökohtaiselle koneelle (tämän hetkisissä etätöissä Jussin ei tarvitse tulostella mitään). Tulostimen käytössä ollut tila vapautui sitten poikashäkille. Uudessa järjestyksessä pidän myös siitä, että rottahäkki on nyt lähempänä sohvaa, eli tyyppien on helpompi siirtyä suoraan häkistä sohvalle ja takaisin. Sekä siitä, että häkin vasemmassa yläkulmassa oleva tarvittaessa erilliseksi häkiksi eristettävä osa on nyt keskemmällä huonetta, eikä hieman ahtaasti nurkassa. 

Rottalan uusi järjestys vaatehuoneen ovelta (Jussin pyynnöstä laitoin osan rottien ja frettien ruusukkeista taas esille)

Alma on asunut koko ajan meillä ollessaan hänen mukanaan tulleessa terraariossa, joka on ihan ok, mutta kuitenkin pienehkö. Alman terraario kun on rakennettu jossain määrin käytännöllisyys edellä, ja siinä on esimerkiksi leveyttä vain sen verran, että se on saatu mahtumaan kokonaisena oviaukoista. Olen aina välillä miettinyt terraarion päivittämistä, mutta se on toistaiseksi jäänyt. Nyt Turussa oleva eksoottisiin eläimiin erikoistunut eläinkauppa Tropicals on kuitenkin muuttamassa toiseen liiketilaan, ja muuton myötä sieltä vapautuu yksi liikkeen käytössä olleista terraarioista, mikä sovittiin sitten hakevamme Almalle. Ensimmäisen stopin terraario tulee tekemään autotalliin, sillä autotalli on meidän rakennuksista ainoa, jonne sen saa ovesta sisälle purkamatta. Mutta sitten kun saamme raivattua sille tilan bunkkeriin, se puretaan ja kootaan sitten uudelleen matelijahuoneeseen. 

Rottalasta löytyy myös minun palapelijemma, joita vaihtelen aina tekemisen jälkeen uusiin

Bunkkerin mylläystarve riippuu osaltaan siitäkin, siirtyykö Alman nykyinen terraario toistaiseksi varastoon, vain järjestetäänkö sille samalla uusi paikka matelijahuoneesta. Alman nykyinen terraario siirtyy seuraavaksi sateenkaarioboa Aliaksen käyttöön, mutta Alias on vielä sen verran pienempi, että hänen muutollaan isompaan terraarioon ei ole kiire. 

Tervetuloa kotiin Hanski

Kun Saija kysyi minulta ensimmäisen kerran pienestä blondista rottatytöstä, kiitin tarjouksesta, mutta totesin että meidän blondin paikka on jo täytetty. Pikkublondista kun kasvaisi oletettavasti hyvin samannäköinen kuin Kantarelli, ja tykkään että lauman tyypit on ulkonäöllisestikin helppo erottaa toisistaan. Saija kuitenkin totesi, että ellei neiti tule meille, hän ottaa sen itselleen, ja että neidin muutto synnyinkodistaan ei kuitenkaan tapahdu ennen Loimaan näyttelyä, sillä neidin sisko on muuttamassa Ruotsiin ja tarvitsee siihen asti seuraneitiä. Eli että voisin vielä miettiä asiaa. 

 

Yksi Hanskin virallisista vauvakuvista

Kyllähän sitä tuli minin kuvia katseltua ja juteltua hänestä pääsiäisnäyttelyssä sen sijoituskodin kanssa jossa neiti kasvoi. Ja neiti vaikutti kaikin puolin hurmaavalta, ja luonteensa puolesta varsin erilaiselta kuin Kantarelli. Kantarelli kun oli meidän säpsyilijä, ja pikkublondista näytti kehkeytyvän koko ajan enemmän sylirotta. Jussikin oli kuitenkin sitä mieltä, että on kivempi että tyypit olisivat myös ulkonöltään tunnistettavia. 

Hanski tänään Jussin sylissä

Sitten kävi kuitenkin se, mitä emme olleet toivoneet, eli Kantarelli jouduttiin lopettamaan. Laumaan repesi yhtäkkiä blondin mentävä aukko. Mutta siinä missä Kantarellin eläessä olimme miettineet, kuinka helppo tytöt olisi erottaa (tarvittaessa myös nopeasti tai vieraamman ihmisen toimesta), Kantarellin kuoltua sitä ajatteli taas eri tavalla sen, olisiko pikkublondi liian samannäköinen kuin Kantarelli ja liian pian Kantarellin poismenon jälkeen. Asiaa pohdittuamme tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että pikkublondi olisi kuitenkin luonteeltaan hyvin erilainen persoona, ja että kyllä laumassa pitää blondi olla.

Seuraavien päivien totutuskämpän ihmettelyä

Sovimme siis että blondi tulee taloon. Blondi ei kuitenkaan tuntunut nimenä omaan laumaan sopivalta, kun se yhdistyi päässäni niin vahvasti yhteen toiseen tyyppiin. Mutta siitä se ajatus oli kuitenkin lähtenyt kypsymään, ja mieleen tuli 90-luvun klassikkotelevisiosarja Blondi tuli taloon. Siinä sarjan blondi oli Johanna "Hanski" Tähtinen, joten pikkublondi päätettiin nimetä Hanskiksi. 

Hanskin tämänpäiväinen arvostelu

Tänään tuli sitten se päivä, kun Hanskin siskon tuli aika pakata laukkunsa ja lähteä Ruotsiin, jonka jälkeen Hanski oli vapaa muuttamaan meille. Hanski kävi vielä ennen muuttoaan debytoimassa Loimaan näyttelyssä, ja hakemassa muuttokuormaansa ensimmäisen ruusukkeensa istuskelemalla kiltisti tuomarin kädessä. Kotiin päästyä Hanski pääsi ensin pienempään häkkiin tutustumaan Pihlajaan, Torvikseen ja Suppikseen, nyt kun jengiä aletaan taas pikkuhiljaa kokoamaan saman katon alle. Sillä välin kun jengi bondailee pienemmässä, ehdin sitten tehdä perusteellisemman siivouksen lauman päähäkkiin, niin että se on sitten taas yhtä paljon kaikkien, kun lauma palaa sinne bondailujakson jälkeen. 

Hanski vaikuttaa aika ihanalta tytöltä. 

Jengin pisimpään olleet ja vanhimmat

Kun tässä on taas kovasti esiteltyä uusia tulokkaita ja muksuja, tuli tässä mieleen, osaako kukaan lukijoista nimetä ketkä meidän nykyisistä tyypeistä ovat olleet meillä kaikkein pisimpään? Tämä kun ei ole meidän jengin kohdalla luntattavissa edes syntymäajoista, kun iso osa jengistä on tullut kodinvaihtajina. 

Kun aloitin tämän nykyisen blogin kesäkuussa 2014 luonani asui Mihail-niminen haisunäätä ja kesyrotat Mimosa ja Lola, joista kukaan ei ole valitettavasti enää kuvioissa mukana. Silloin uutena tyyppinä elämääni oli myös juuri ilmestynyt Jussi, jota olin tämän blogin alkaessa tapaillut pari viikkoa, ja joka on nykyisin aviomieheni. Nykyisellään olemme siis jo pisteessä, että kaikki meidän jengiimme kuuluvat tyypit ovat tulleet sinä aikana kun olemme olleet yhdessä. Asuimme alkuun useamman vuoden erillämme, joten jengissä oli alkuun nykyistä vahvemmin Jussin tyyppejä ja minun tyyppejä, vaikkakin nykyään kaikki tulee laskettua enemmän tai vähemmän yhteisiksi. Niinpä lasken Hanin ja Mininkin tässä yhteydessä meidän tyypeiksi.

Hani

 

Kun tapasin Jussin, Jussilla ei ollut omia lemmikeitä. Hän oli kyllä aina ollut kissaihminen ja kiinnostunut matelijoista, mutta kissaa hän ei pystynyt silloiseen asuntoonsa ottamaan, ja sen perusteella mitä hän oli käynyt kyselemässä matelijoista ja niiden tarvikkeista Faunattaresta, sellaisen hankinta tuntui varsin kalliilta ja hieman haastavalta, joten se oli jäänyt. Meidän tavatessamme minulla ei ollut sillä hetkellä mitään matelijoita, mutta osasin kyllä esitellä Jussille mistä löytyy käytettyjä tarvikkeita ja että poikasia saa edullisemmin kun ne hankkii suoraan kasvattajalta. Ei siinä sitten kovin kauaa mennyt, kun Jussi alkoi sitten vakavammin harkita ensimmäisiä lemmikkejä aikuisiällä. Ihan ensimmäisenä Jussille tuli viljakäärmeitä vielä tuon vuoden 2014 aikana, ja niistä meillä majailevat edelleen Mini ja Hani.

Hani oli alkujaan Hannibal, mutta kun snow-väriset ovat poikasena sellaisia aika hempeän vaaleanpunaisia, ja kun sitten vielä selvisi, että Hannibal onkin tyttö, nimi sitten lyheni aika äkkiä Haniksi. Jussi ei ollut tästä nimiväännöksestä alkuun ihan kauhean innoissaan, mutta näin yhdentoista vuoden jälkeen kutsuu kyllä itsekin tyttöä sillä nimellä. Mini taas oli tullessaan ihan minipieni, ja se alkoi muuton jälkeen vielä temppuilla syömisen kanssa hänelle aiotussa terraariossa. Niinpä hänen kanssa otettiin sitten pieni takapakki, ja siirrettiin hänet vielä hetkeksi karkkilaatikkoon kasvamaan ennen muuttoa terraarioon. Ja vaikka Mini siitä sitten kasvoi ja vahvistui, nimi jäi, kun tyyppi oli siinä vaiheessa ollut Mini jo sen aikaa. Viljakäärmeet elävät keskimäärin 15-20 vuotiaiksi, mutta yli 30 vuottakaan ei ole mahdoton. Eli vaikka tyypit eivät ole enää sieltä nuorimmasta päästä, yhteiseloa voi silti olla edessä vielä vuosia. 

Mini

Aika samoihin aikoihin Minin ja Hanin kanssa meidän nykyisistä tyypeistä Jussille tuli myös meksikon punapolvitarantula Lotta-Päivi. Lotta-Päivi tuotiin minulle yhteen rottanäyttelyyn, josta sitten kuljetin sen Jussille. Jussin oli alkuun vaikea uskoa, että olin tuonut hänelle oikean tyypin, kun Lotta-Päivin piti olla jo vuotias, mutta tyyppi oli silti hyvällä tuurilla ehkä sentinmittainen ja näytti lähinnä huonehämäkiltä. Ihan oikea tyyppi kuitenkin oli, laji vain on erittäin hidaskasvuinen, eikä tyyppi ole vielä nyt ykstoistavuotta myöhemminkään täysikasvuinen. Itse en ollut tuohon kauhean innoissani Jussissa heränneessä hämähäkkikiinnostuksesta, ja ilmoitin heti kättelyssä, että minä en tulisi koskemaan niihin tai osallistumaan niiden hoitoon (mistä olen kyllä sitten vuosien saatossa vähän lipsunut), mutta hämähäkkien nimeämiseen olen kyllä osalltunut alusta pitäen. Lotta-Päivistä tuli Lotta-Päivi, sillä tarantulien kanssa sukupuolen selviämiseen voi mennä helposti vuosia, joten nimen piti sopia molemmille sukupuolille, joten Lotta tuli siltä varalta että tyyppi osoittautuisi tytöksi ja jokainen Leevi and the Leavingisiä kuunnellut tietää että Päivi on ihan pätevä pojannimi. Nykyään alkaa olla jo vahva epäilys siitä, että Lotta-Päivi saattaisi olla naaras. 

Lotta-Päivi (vanhempi kuva Jussin arkistoista)

Nisäkäspuolelta nykyisistä tyypeistä meillä on asunut pisimpään Nutella, joka täyttää ensikuussa seitsemän vuotta ja joka muutti meille kesällä 2018. Frettimittapuulla Nutella alkaa olla jo varsin vahvasti mummoikäinen, vaikka toivommekin kovasti, että saisimme pitää hänet luonamme vielä ainakin pari vuotta. Nutellan jälkeen meidän pitkäaikaisimmat nisäkäskaverit ovat Aino ja Mauno, mikä tuntuu ihan hullulta, kun hehän olivat ihan vasta ihan pentuja. Nämä "pennutkin" ovat kuitenkin jo kuusivuotiaita Onneksi kissojen kohdalla ei ole mitenkään mahdotonta, ettemmekö voisi saada nauttia heidän seurastaan vielä 10-15 vuotta.  

Kaikkein vanhimmat meillä asuvat tyypit ovat nelivarvaskilpikonna Donatella, joka on nyt noin 35 vuotias ja kuningasboa Alma, joka on nyt 22 vuotias, mutta kumpikin heistä on asunut valtaosan elämästään muualla kuin meillä. Liskoista vanhin on puolestaan muurigekko Hupsis, joka on vähintään 12 vuotias. Toki meidän matelijajengiin kuuluu myös tyyppejä, joiden iästä ei ole minkäänlaista arviota. Nisäkäspuolella meidän vanhin on Löllö, joka täytti eilen 14 vuotta ja hyvänä kakkosena Ruttu, joka täyttää loppukesästä 13 vuotta.

Hunajamarinoitu kalkkuna ja muita kuulumisia

Asetin vuodenvaihteessa tavoitteeksi tuoda enemmän arkea blogiin. Tähän mennessä en ole onnistunut siinä kauhean hyvin, sillä meidän arki on onneksi ollut muutakin kuin eläinlääkärikäyntejä, kuolemaa, poikasia, uusia asukkaita ja eläintapahtumia. Niitäkin on ollut kuitenkin sen verran, että kun ei ehdi kirjoittaa kaikesta, kirjoittamisen kohteeksi ovat valikoituneet ne. Olkootkin että niitäkin on ollut sen verran, että en ole jaksanut/ehtinyt kirjoittaa edes viimeisimmästä frettipäivästä, sillä samana päivänä meille tuli myös kaksi uutta tyyppiä laumaan, mikä tuntui paljon isommalta uutiselta. Arkea onkin näkynyt sitten enempi instan puolella, ja instaan postatut jutut julkaistaan nykyään myös automaattisesti facebookin puolelle, niin että ne näkyvät niillekin seuraajille, jotka eivät instagramia käytä. Silti ne jäävät yhä näkemättä niiltä, jotka lukevat pelkkää blogia, mikä on vähän sääli, kun blogi on kuitenkin ollut näistä kolmesta aina se oma lempilapseni. 

Tähänkin koosteeseen olen koonnut vain muutamia juttuja, joista minun on ollut tarkoitus kirjoittaa blogiin, mutta en ole ehtinyt tai jokin muu juttu on tuntunut akuutimmalta päivittää, joten nekään eivät ole vielä tasolla mitä tänään syötiin tai kuinka söpösti joku nukkui asennossa x, eli niitä arjen tärkeimpiä juttuja. Sille tasolle pääsyä hankaloittaa se, että tämän jengin kanssa sattuu ja tapahtuu aina.

Ruttu ihmettelemässä hännänpäästä kotona noussutta härdelliä

Tästä esimerkkinä tapaus hunajamarinoitu kalkkuna, eli Ruttu. Rutulla on monia lempinimiä, ja yksi niistä on ollut jo pitkään pakastettu kalkkuna, sillä etenkin silloin jos rouvan tassut ovat jäässä, hän tulee mielellään limputtamaan jalan tai mahan päälle, ja siinä pienessä paketissa varpaat jäässä ollessaan hän tuo mieleen pakastekalkkunan. Yhtenä päivänä puolitoistaviikkoa sitten Jussi huomasi että Rutulla on hännän päässä jokin roska, ja kun hän ajatteli napata sen pois, lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä ei ollutkaan roska vaan palovamma: hännän pää oli toiselta puolelta kuoriutunut ja karrella useamman sentin matkalta. Ja mikä tässä tapauksessa oli oudointa, Ruttu ei silti tuntunut aristavan häntäänsä millään tavalla, enkä ollut kuullut sen älähtävän missään kohtaa niin että sitä olisi sattunut. Eli meille on yhä täysi mysteeri, miten rouva on onnistunut häntänsä telomaan. Kyseisenä päivänä meillä kun ei ollut edes yksikään levy päällä keittiössä missään kohtaa päivää. Häntää on nyt hoidettu Vetramilillä ja paraneminen ollut kohtalaisen hidasta, mutta kaikki musta on jo hävinnyt hännästä, eli sen suhteen olemme jo luottavaisia, että häntä tulee toipumaan ennalleen, sen sijaan että hännän pää olisi mennyt kuolioon, mitä yhdessä kohtaa pelkäsin. Hoitorupeaman aikana meidän pakastekalkkunasta on kuitenkin tullut hunajamarinoitu kalkkuna, sillä kiitos Vetramilin, Ruttu haisee nyt koko ajan hunajalta.   

Häntä 1,5 viikkoa sitten

 

Häntä viikko sitten

Häntä tänään

Frettipäivää vietimme Itäharjun Mustissa ja Mirrissä Turussa. Päivä alkoi varsin rauhallisissa merkeissä, vaikka ensimmäiset innokkaat olivatkin paikalla heti liikkeen auetessa nimenomaan frettejä katsomassa. Mutta aamupäivän mittaan meno vilkastui ja siinä kohtaa olin taas iloinen, että Jussikin oli mukana vastailemassa kysymyksiin ja antamassa frettejä silitettäväksi, niin kukaan ei joutunut sitten odottelemaan niin kauaa päästääkseen juttelemaan. Palkkioksi päivästä saimme valita tuotteita liikkeestä, ja päädyimme siihen, että neidit saivat työskennellä ruokapalkalla, eli täydensimme koko käytettävissä olevalla summalla näätien raakaruokavarastoa. Fretit ja kääpiörotat kun ovat pitäneet näyttelypalkintojen muodossa sen verran hyvin huolta siitä, että lauma on saanut myös uusia virikkeitä ja nameja, jonka lisäksi olen itse tehnyt muutamia isompia namitäydennyksiä työpaikan kimppatilausten kautta.

Nuoriso pääsi myös Musti ja Mirri Itäharjun someen

Päädyimme siihen, että Mustin terraario tulee valmistumaan todennäköisemmin, jos emme ala säätämään projektiin alunperin hankitun lasikuituverkon kanssa. Kaveri onneksi kiinnostui lunastamaan lopun rullaa omiin projekteihinsa, ja vaihto sovittiin Tropicalssille Jussin toimesta hänen työpäivänsä jälkeen. Liikkeellä Jussi pääsi tutustumaan myös sielä myynnissä olevaan gargoylegekkoon, ja mitä enemmän hän vertaili tyyppiä Kilroyhyn, sitä varmemmaksi hän tuli, että kyseessä on sama laji. Tästä oli ollut vahva epäilys jo aiemmin, vaikkakin tässä kohtaa jääkin sitten mysteeriksi, miten luonnonvaraisena vain Uuden kaledonian saarella tavattava laji on voinut päätyä salamatkustajaksi vaatekolliin. Tämän myötä on myös melko varmaa, että Kilroy ei ole vielä täysikasvuinen, eli kyseessä on nuori yksilö.  Jussi sai liikkeeltä myös Kilroylle tuliaisiksi pienen rasian kotisirkkoja, jotka ovat liikkeen tyypin herkkua, ja hyvin ne tuntuivat maistuvan myös Kilroylle. Kilroy on nyt muutenkin alkanut saamaan massaa, eli olemme tällähetkellä varsin toiveikkeita sen suhteen, että pojalla on mahdollisuudet toipua reissustaan. 

Kyllä tämä ehkä tästä vielä joskus

Eilen myös Naavan minien osalta saavutettiin yksi merkittävä merkkipaalu ja minit täyttivät viisi viikkoa. Tämän myötä pojat erotettiin omaksi porukakseen, ja Naava tyttärineen muutti päälauman naapuriin. Vaikka Naavan minit ovat olleet todella reippaita, tämä oli selvästi aika jännä paikka etenkin pojille, kun porukka kutistui äkisti kolmannekseen. Kukaan mineistä ei ole kuitenkaan muuttamassa uusiin koteihinsa ihan vielä, eli tähänkin muutokseen saadaan sopeutua rauhassa tutustussa ympäristössä tuttujen hajujen keskellä. Kääpiöillä minimiluovutusikänä kun pidetään kuutta viikkoa, mutta näistä tyypeistä osa lähtee mahdollisesti vasta kesäkuun alussa silloin olevan näyttelyn yhteydessä. Tälläviikolla aletaan kuitenkin taas pikkuhiljaa kasata meidän päälaumaa kokoon, kun käymme lauantaina hakemassa kotiin lauman kolmannen juniorivahvistuksen Hanskin. Ensiviikolla saamme ehkä kotiin myös mammailemassa olleen Tähden (Tähden minit täyttävät myös tällä viikolla viisi viikkoa, mutta yksi pojista on muita pienempi, miksi kasvattaja vielä vähän arpoo vieroittamisajankohdan kanssa). Hanskin ja Tähden kotiutumisen ja Naavan muualle lähtevien tyttärien lähdön jälkeen aletaan sitten katsoa Naavaa, Kasia ja Usvaa laumaan. Sitten meillä on taas kahdeksikko, kuten alkuvuodestakin, vaikkakin sukupolven vaihdoksen myötä vähän erilainen kahdeksikko, kun olemme joutuneet hyvästelemään mummoja ja pääsemme tekemään tuttavuutta junnujen kanssa.

Uusia tulokkaita

Viikonloppuna meidän jengi kasvoi taas kahdella. Toinen tyypeistä oli suunnitellumpi, toinen tuli puolen tunnin varoitusajalla. Nopean varoitusajan tyyppi oli pieni salamatkustajalisko, joka oli päätynyt Suomeen Orlandosta yksityishenkilön matkatavaroiden mukana. Puhelimessa liskon löytänyt henkilö arvioi hänet noin viisisenttiseksi, joten hänen lähtiessään ajamaan kohti Turkua viritin liskolle karanteenikämpäksi yhden faunabokseista. Liskon saavuttua totesimme faunaboksin ilmareiät ihan liian suuriksi salamatkustajan kokoon nähden, ja karanteenikämpäksi vaihtui pieni hyppyhämähäkkiterraario. 

Ensimmäisenä lauantaina saapui pienenpieni salamatkustaja

Tämä salamatkustaja näyttäisi olen lugubris eli surugekko, ja hyvin nuori yksilö. Tyyppi sai karanteeniajakseen kutsumanimekseen Pom-pom, mutta hänen kohdallaan nimi tuskin jää pysyväksi. Surugekot kun viihtyvät hyvin porukassa ja pystyvät lisääntymään partenogeneettisesti eli käytännössä kloonaamaan itseään. Meillä on jo ennestään kotona yksi surugekkoporukka, ja mikäli Pom-pom toipuu matkastaan, tulee hän muuttamaan karanteenin jälkeen osaksi porukkaa. Ja kun puhutaan keskenään hyvin samannäköisistä suvuttomasti lisääntyvistä tyypeistä, niin voin jo tässä kohtaa olla melkoisen varma, ettei Pom-pomia tulla muuton jälkeen enää erottamaan porukasta. Tämän takia meidän muillakaan surugekoilla ei ole nimiä. 

Suunnitellumpi tyyppi taas on afrikkalainen kääpiösiili Nuttu. Kun meidän edellinen siilimme Sonic-kuoli viime vuoden helmikuussa, siilitarvikkeet siirtyivät varastoon odottamaan seuraavaa siilityyppiä. Olemme vuoden mittaan aina välillä jutelleet Jussin kanssa siitä, millainen meidän seuraava siilityyppi olisi. Eli eniten siitä, että odotammeko että kohdalle osuu jokin sopiva kodinvaihtaja, vai otammeko poikasen. Itse olin alkuun kodinvaihtajan kannalla, mutta lopulta kallistuimme poikaseen. Kahtena päällimmäisenä syynä siilien muutenkin lyhyehkö elinikä (keskimäärin 3-5 vuotta, vaikkakaan 8 vuotta ei ole täysi mahdottomuus) sekä sosiaalistaminen. Meidän kumpikin kodinvaihtajana tullut siili kun oli jo vanhempi, ja eli meillä vain noin vuoden, jonka lisäksi kumpikaan niistä ei ollut tottunut käsittelyyn. Alusta pitäen sosiaalistetun poikasen kohdalla on paremmat mahdollisuudet sille, että siilistä voi saada käsiteltävän, mikä olisi etenkin Jussille iso juttu. 

Sitten tuhiseva nyytti

Parille tutulleni on hiljattain tullut siilinpoikaset, joten heidän kuvien ja videoiden katsominen ei ole ainakaan lievittänyt omaa kuumetta. Lopullinen niitti hommalle oli tällä erää kuitenkin se, kun Tikan Jonna meni postaamaan Pieksamäen eksoottisten eläinten messujen ryhmään kuvia vapaista poikasistaan. En ollut menossa kyseisille messuille, mutta kuvissa oli niin ihania tummia naamuleita, että kuviin oli vain pakko kommentoida jotain. Kyseisen kasvattajankin kun tiesin entuudestaan, ja kaverillani on ollut siili häneltä. Kommentointi johti sitten yksityisviesteihin ja videoihin. Poika johon olin ensimmäisenä iskenyt silmäni oli kasvattajan mukaan vähän varautuneempi ja kovempi ilmaisemaan mielipiteitään, niin päädyimme sitten porukan sosiaalisimpaan, eli toisen poikueen tyttöön. Valintaa vielä vahvisti se, kun selvisi että neiti oli toiselle tutulleni tulleen poikasen sisko. 

Josta kuoriutui Nuttu <3

Välimatka kasvattajaan ei olisi ollut ihan mahdoton, mutta koska ajoa olisi tullut yhteen päivään kuusi tuntia, eli paljon enemmän mitä itse pystyn ajamaan, ja Jussilla vapaat ovat olleet muutenkin vähissä, päädyimme sopimaan neidille kyydin messujen kautta. Nuttu pääsi sitten kyydillä Raisioon asti, mistä haimme hänet lauantaina illalla. Illalla neidillä oli kunnon reissuharmitus päällä, joten nostimme hänet vain aitaukseensa lepäilemään reissun jäljiltä. Jussin oli kyllä ihan pakko yöllä vähän hiippailla katsomaan, kun neiti juoksi pyörässään. Sunnuntaina aamulla pahin harmistus oli väistynyt, niin pääsimme lyhyesti moikkaamaan Nuttua ennen hänen siirtymistään päiväunille. 

Tervetuloa kotiin Pom-pom ja Nuttu!

Lasten ensimmäinen taidenäyttely

Naavan poikaset ovat sen verran meneväistä sakkia, että heidän kuvaamisensa on erittäin vaikeaa. Sen myötä olen päässyt jakamaan paljon vähemmän söpöjä poikaskuvia, kuin olin toivonut. Mutta tämän päiväisen kuvaustuokion jäljiltä minulla on jakaa teille jotain vielä parempaa: joukko Naavan poikasten itse ottamia kuvia. Kyseessä ei kylläkään ole selfiet, vaan pienet vappuinstallaatiot, joissa on lähinnä serpentiiniä. Mutta kuvista huomaa jo nyt 4,5-viikkoisten diginatiivien suuren lahjakkuuden kameran säätöjen kanssa, ja kuvissa on mm. kokeiltu panoraama-asetusta. 

Tässä siis pitemmittä puheitta, kauniit vappukuvat Naavan poikasten ottamina:

 

Kuvaustilanteen hienoisesta kaoottisuudesta johtuen emme pysty valitettevasti yhdistämään teoksia yksittäisiin taiteilijoihin