Eksopäivä Tropicalssissa

Meidän esittelynurkkaus

Eksojen ympärillä on taas puhuttu paljon niiden lemmikkinäpidon eettisyydestä sekä siitä, pitäisikö Suomessa ottaa käyttöön positiivilista, joka määrittäisi mitä lajeja on luvallista pitää lemmikkinä. Vaikka meillä on tupa täynnä eksoottisia, tiedän että nämä teemat iskevät vielä pahemmin moniin tuttuihin harrastajiin, jotka ovat rakentaneet eksojen ympärille paitsi koko elämäntyönsä, myös elinkeinonsa. Kyllähän se itseenikin kolahtaisi ja kovaa, jos mitään uusia eksoja ei saisi enää ottaa. Mutta niin kauan kuin kaikki lemmikit eivät menisi kieltoon, pitkällä tähtäimellä se todennäköisesti vaikuttaisi omalla kohdallani lähinnä siihen, mihin lajeihin oma harrastaminen keskittyisi. Voi olla, että sitten sijaiskoteilussa tai sijoituskoteilussa täällä siirryttäisiin kissoihin, kuka tietää.

Mutta siitä huolimatta minun ei tarvinnut kauaa miettiä, kun Tino kysyi pääsisimmekö me mukaan hänen järjestämäänsä eksopäivään, ja jos pääsisimme, voisimmeko me tällä kertaa puhua frettien lisäksi myös Herpille Koti -ringistä. Herpille Koti -rinki eli HeKo-rinki on vapaaehtoisten matelijaharrastajien ylläpitämä palvelu, joka auttaa uudelleen sijoittamaan uuden kodin tarpeessa olevia matelijoita. HeKo-rinki on ollut nyt toiminnassa 13 vuotta, ja se on saanut siinä ajassa kerättyä tarpeeksi laajan sijaiskotiringin, että sillä on ollut kapasiteettia auttaa paitsi eläinsuojeluyhdistyksiä ja viranomaisia eksoottisten kanssa, auttaa myös yksityishenkilöitä, jotka joutuvat luopumaan eläimestään esimerkiksi terveydentilan tai muuttuneen elämäntilanteen takia. Sillä vaikka kotia vaihtavia matelijoita on Suomessa jonkin verran, niitä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin kodittomia kissoja tai kaneja, minkä takia ringin resurssit ovat riittäneet ottamaan koppia myös kodinvaihtajista, millä pyritään estämään niiden päätymistä kiertoon tai pahimmassa tapauksessa luontoon hylkäämistä. Itselläni ei ole tällä hetkellä jaksamista olla kauhean aktiivisesti missään yhdistys- tai eläinsuojelutoiminnassa mukana, niin on kiva kun pystyy tällä tavalla tuomaan omalta osaltaan näkyvyyttä tärkeänä pitämilleen jutuille. 

Edustustiimi alkaa väsyä

Meidän kanssa samassa pöydässä oli Maria Hakala esittelemässä harvinaisempia gekkoja, sekä Kimboza Forest Gecko Projektia, jonka sponsorina hän toimii laatimalla kuvituksia luonnonsuojeluhankkeen tukituotteille. Projektin pyrkimyksenä on pelastaa luonnossa kriittisesti uhanalainen turkoosipikkugekko sukupuutolta suojelemalla lajin elinympäristöä, torjumalla salametsästystä sekä lisäämällä paikallisten ympäristötietoisuutta. Marialla oli eksopäivässä myynnissä myös projektin tukituotteita, joita jäi liikkeeseen myyntiin myös eksopäivän jälkeen. Lisäksi eksopäivässä oli esillä erilaisia torakoita, sekä walk-in tatuointipiste. 

Heko-tyyppien lisäksi meillä oli mukana myös frettejä, ketkä keräävät kanssa aina oman fanikuntansa paikalle. Frettien osalta pääsimme juttelemaan useamman lajia harkinneen, monen frettejä joskus omistaneen sekä muutaman tuoreen harrastajan kanssa. Se on jotenkin tyypillistä, että usein frettejä vasta harkitsevia mietityttää frettien haju, ja se onko se oikeasti yhtä paha mitä välillä pelotellaan. Moni frettejä omistanut taas haluaa nimenomaan tulla nuuhkimaan sitä tuttua tuoksua. 

Jussi hengasi lähes koko illan Kodan kanssa ja ihmettelee, miksi en ota aina ihan niin vakavissani sitä kuinka hän kammoaa koiria. Ei kyllä ottanut Kodakaan.

Päivä meni taas kauhean nopeasti, vaikka pakkailut aiheuttivat pientä päänvaivaa. Frettien kamat kun saa pakattua vaikka unissaan, mutta herppien kohdalla piti enempi miettiä, mikä olisi roudausmielessä mahdollista, mutta samalla ei liian pelkistettyä. Yleisötapahtumissa kun kuitenkin haluaisi, että niissä esittelyterraarioissakin olisi kuitenkin edes jotain sisustuksen peruselementtejä, vaikka niitä vakiasumuksia ei saadakaan roudattua mukaan. Olkootkin että Tropicalssissa on kyllä jo liikkeen puolesta niin hienoja esimerkkejä matelijaterraarioiden sisustamisesta, joten sielä se haittaisi ehkä normaalia vähemmän, vaikka tällaiset vierailevat tähdet olisivat jossain kantolaatikoissa. 

Alunperin meidän piti olla vain neljään asti, ja minun jatkaa siitä sitten iltamenoihin toisaalle. Mutta iltamenoni peruunnuttua jäimme sitten vähän pidemmäksikin aikaa juttelemaan muiden harrastajien kanssa. Mikä teki kyllä taas ihan hyvää, sillä se auttaa muistamaan, kuinka monen lajin asiantuntijoita eksopiireistä löytyy, ja kuinka paljon moni heistä on työskennellyt sen eteen, että tieto eksoottisista, niiden tarpeista ja elinympäristöistä lisääntyisi. Eläinsuojelutapausten kanssa pelatessa sitä kun meinaa välillä menettää kokonaan uskonsa ihmisiin, ja olisi aina välillä itsekin valmis ajamaan ihan kaikkien lemmikkien (ja mieluiten myös ihmisten) kieltämistä. Kuitenkin ihmiset ovat onnistuneet ajamaan monet lajit aivan liian ahtaalle muunmuassa tuhoamalla elinympäristöjä sekä laittomalla eläinkaupalla. Joten vastavoimaksi tarvitaan ihmisiä, jotka ovat perehtyneet juuri näihin lajeihin, niiden tapoihin ja niiden lisääntymiseen, jotta suojelua saadaan keskitettyä, sekä turvattua lajeja niin, että myös luontoonpalautukset ovat mahdollisia, sitten kun elinympäristöjä on saatu suojeltua tai ennallistettua. Aika monella pitkän linjan harrastajalla homma kun on levinnyt aika kauas siitä, että kotona olisi vain yksi lisko lasilaatikossa katseltavana.