Kuulumisia sairastuvalta

Tämä on taas niitä postauksia, joita en ole osannut kirjoittaa. Olen aloittanut tämän mielessäni useasti, ja päivästä riippuen se on ollut kaikkea äärimmäisen positivisen ja täysin luovuttaneen väliltä. Reilun kahden viikon takaisen hammaspäivän jälkeen kaikki kissat toipuivat anestesioistaan nopeasti, ja alkuun näytti siltä, että myös Kielo-rotan oireet hävisivät täysin. Toki Kielo aivasteli välillä, mutta aivasteluhan on ihan normaalia. Jussi tuki havaintoani, ja olimme molemmat tyytyväisiä. 

Kuitenkin mitä enemmän olen viettänyt aikaa sairastupana toimivassa kylpyhuoneessa, sitä vaikeampi minun on kieltää sitä että kyse on muustakin kuin aivastelusta. Että Kielo kujertelee tai rohisee. En oikein edes tiedä miten kuvailisin ääntä muuten, kuin että en todellakaan pidä siitä, ja että Kielo ei kuulosta siltä miltä pitäisi. Oireilu ei kuitenkaan ole yhtä jatkuvaa kuin ennen kuuria, joten haluaisin olla vielä optimistinen. Sen takia puhuin antibioottikuurillekin jatkoa kahdesta viikosta kolmeen. Että jos tämä nyt kuitenkin vielä tästä.

Kylpyhuoneessa Kielo on majaillut Opuntian kanssa minidunassa, eli veto on minimoitu kaikin mahdollisin tavoin. Kylpyhuoneessa on lattialämmityksen takia hieman lämpimämpää kuin rottalassa, ja suihkussakäyntien ja saunomisen myötä ilma on kosteampaa. Höyryhengityksen ja antibioottien tukena on mennyt vielä Nutriplussaa ja hunajapuuroa. 

On päiviä kun mietin Kielon ilmoittamista Lemmikki- ja kesyrottien pääsiäisnäyttelyyn. On päiviä jolloin olen valmis myöntämään itselleni että vain pitkitän päätöksen tekoa, ja että eutanasia olisi paras ratkaisu sekä Kielon itsensä että lauman kannalta. Antibioottikuurin jälkeen yhä oireilevana kun olisi aina kohonnut riski sille, että kuurista ovat selvinneet vain sitkeimmät taudinaiheuttajat, mikä edistää antibioottiresistenssin syntyä. Antibiooteilla kun pitäisi pyrkiä aina tuhoamaan kaikki aktiiviset taudinaiheuttajat, ja puolittainen voitto on vaaratekijä. Etenkin kun ottaa huomioon Kielon iän, pelkään että toivoessani muutamaa lisäkuukautta tai joitain hyviä viikkoja, riskeeraisin kaikki muut laumassa. Sillä vaikka jos kyseessä olisi myco, ja koko lauma todennäköisesti kantaisi sitä, olemme nyt saattaneet onnistua antibiooteilla vahvistamaan sitä tuhoamisen sijaan. 

Soutaan ja huopaan, enkä luota omaan objektiivisuuteeni asiassa. Minä todella haluaisin nyt onnellisia loppuja ja vauvakuplaa, enkä lisää hyvästejä. Nyt koitan seuraavat päivät hengitellä rauhassa, ja katsoa mihin tilanne etenee. Ja kuurin loputtua Kielo lähtee sitten töihin kontrolliin, jotta joku minua objektiivisempi katsoo tytön läpi. Joku joka on nähnyt sen sekä lähtötilanteessa, että mihin siitä sitten päädytään. Joku joka tietää, kuinka vaikea asia on minulle, mutta jonka luotan kuitenkin sanovan siihen ammattilaisen mielipiteensä. 

Samaan aikaan kun on pidetty sairastupaa kylppärissä, rottalassakin on ollut ilmankostutin käytössä, Sielä tarkistettiin myös ikkunan tiivisteet ja hommattiin kapan sijaan pitkät verhot. Eli pyritään pitämään huoli siitä, että kaikki altistavat tekijät olisivat minimissä.