Eilen yhtä mesekeskustelua käydessä tajusin, että olin viime viikolla niin kipeä, että en jaksanut stressata oikeastaan mistään. Että vaikka alkuviikon makasin lähinnä sängyssä peiton alla, kun keskittyminen ei oikein riittänyt edes televisioon tai äänikirjoihin, ei se riittänyt stressaamiseenkaan. Toki sitä joutui miettimään, miten saan hengityksen kulkemaan ja pakollisimmat eläinhommat hoidettua, mutta ne olivat kaikki juuri siinä hetkessä olevia asioita. Mikäli sinä päivinä ei ollut joku Löllön ei-päivittäisistä lääkityksistä, sitä lääkitystä ei ollut olemassa. Koska meillä ei alkanut sienilääkitysrumba, koko sientä ei ollut olemassa.
 |
| Töissä uusittiin vähän sisustusta ja sain napata sieltä yhden tuolin. Kissat omivat sen kuitenkin heti. |
Ei se toki tarkoita, että se olisi onnistunut sulattamaan eläinstressin lopullisesti koko kropasta. Mutta teki hyvää huomata, että se stressi pystyy väistymään tärkeämpien asioiden tieltä. Samoin kun kuulin messuilla meidän frettien sukulaisen kuolemasta, niin vaikka tunsin liiankin elävästi sen omistajan katseessa olevan surun, tajusin myös, että meillä kaikki viimeisen vuoden aikana olleet kuolemat alkavat olla siinä pisteessä, että pystyn jo puhumaan niistä. Vaikka minun on yhä vaikea hyväksyä osaa niistä, pystyn jo puhumaan niistä. En välttämättä itkemättä tai jossittelematta, mutta kuitenkin.
Kumpikaan näistä ei muuta sitä, että tämä on vielä hetkittäin lauman kanssa aika suorittamista. Sitä tekee mitä täytyy tehdä, ja välillä pelkää suhteettoman paljon mitä tapahtuu seuraavaksi. Monessa asiassa on vedetty jo ennen sairastumista vähän säästöliekillä, ja tehty minimi, kun jaksaminen ei ole revennyt mihinkään uusiin projekteihin. Jatkuva stressi ja huoli ovat näivertäneet iloa ja innostusta eläinharrastuksesta.
Mutta ehkä tämä sairastumisen tuoma pakkopysähdys tuli tarpeeseen, sillä kuume oli näemmä ainoa asia, joka pystyi pysäyttämään myös aivoni hetkeksi. Tästä sitten jatketaan sellaisen arjen etsimistä, että siinä alkaisi löytyä taas enemmän tilaa myös innostukselle, ilolle ja inspiraatiolle. Sille palolle, miksi meille on alunperin rakentunut ympärillemme tällainen eläintarha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti