sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Operaatio häkin maalaus pinkiksi

Nähtyäni facebookissa kuvia maalatuista pieneläinhäkeistä, halusin itselleni samanlaisen. Sopisihan pinkki riippariteline huomattavasti paremmin tyttöjen huoneen väreihin. Katsottua pari (erittäin lyhyttä) tutoriaalivideota, homma myös näytti erittäin helpolta. Minulla oli kuitenkin pieniä epäilyksiä homman suhteen, joten lopullisen roihun kipinä sytytti siinä kohtaa kun huomasin kaverin myyvän käytettyä FerretNationia varsin halvalla. Halvan ja käytetyn häkin kohdalla se kun ei olisi niin paha, jos hommasta tulisi täysin fiasko. Mutta tuunattuna häkistä taas voisi saada oikein kivan.

Videoissa häkki oli maalattu koottuna, ja päätin itse toimia samoin. Ajattelin että minun systemaattisyydellani osa paloista jäisi muuten väkisinkin joltain puolelta maalaamatta, jos maalausvaiheessa ei pääsisi koko ajan tarkkailemaan kokonaisuutta. Meillä ei ole omaa pihaa, joten ajattelin parvekkeen toimivan hyvin maalaustilana. Toinen vaihtoehto kun olisi ollut ajaa häkki Mietoisiin Jussin vanhemmille, ja maalata se sielä, joka olisi asettanut enemmän rajoituksia sille, koska häkkiä on mahdollista työstää. Tämä vaivasi malttamatonta mieltäni siitä huolimatta, että tässä vaiheessa vielä ajattelin maalaamisen olevan muutaman tunnin projekti. Elettiin elo-/syyskuunvaihdetta ja ilma oli jo pidempään ollut suht tasaisen lämmin ja kuiva. Parvekelasitkin voisi siis hyvin avata, jolloin ne olisi helpompi suojata, ja samalla tulisi varmistettua riittävä ilmanvaihto.

Eihän homma vaadi kuin vähän maalia...
Ja suojaa parvekkeelle.
Eli ei muuta kuin esivalmistelut käyntiin. Häkki harjattiin veden kanssa kunnolla puhtaaksi ja kiinnitettiin erityistä huomiota ruostekohtiin. Jälkikäteen ajatellen ne olisi ollut hyvä myös hioa, mutta tässä vaiheessa ajattelin maalin vielä peittävän epätasaisuudet paremmin. Parvekkeen suojausta varten kaivettiin vanhan asunnon maalauksesta jäänyt suojapaperirullan loppu, maalarinteippiä ja iso kasa sanomalehtiä, joilla peitettiin parvekkeen ikkunat, seinät, kaide ja lattia. Tai aloitettiin niiden peittäminen, todettiin että suojapaperia on liian vähän, samoin kuin maalarinteippiä, ja haettiin niitä lisää. Samoin kuin kaksi purkkia Mastonin pinkkiä spray-maalia, joiden ajattelin riittävän aika pitkälle, ellei peräti koko häkkiin. Kyseistä maalia saisi kuitenkin helposti lisää lähi-Prismasta, jos se loppuisi kesken.

Täydellisen peiton saaminen vaati paikoin kolme maalauskertaa, sillä vielä kahdenkin jälkeen harmaa tahtoi paistaa paikoin läpi.
Aina häkkiä kääntäessä myös tahtoi löytää kohtia, jotka kaipasivat vielä maalia.
Päätimme, että emme pohjamaalaa häkkiä, ja että arvioimme lakkauksen tarpeen saatuamme häkin maalatuksi. Kumpikin toimenpiteistä lisäisi maalin pysyvyyttä ja maalipinnan kestoa. Meillä maalipinta ei ole kuitenkaan niin kovalla rasituksella kuin esimerkiksi rottien kanssa, sillä näädät hoitavat valtaosan asioistaan häkin ulkopuolella olevissa vessapaikoissa, joten häkkiä ei jouduta pesemään läheskään yhtä usein, eivätkä pinnat altistu samaan tapaan jatkuvasti virtsalle. Meillä häkki on myös käytännössä aina auki koko näätähuoneeseen, joten näädät eivät ole osoittaneet tarvetta protestoida jaloittelutuokion loppumista tai sen alun viivästymistä puremalla kaltereita. Ainakin nyt viikon kuivumisen jälkeen häkin maalipintaa katsellessa päätyisin todennäköisesti häkin lakkaukseen, mikäli häkki olisi käytössä jossa sitä joutuisi pesemään usein tai häkissä olisi eläimiä joilla on taipumusta jyrsijä kaltereita. Nykyisessä käytössä päätimme kokeilla miten maalipinta kestää ilman lakkausta.

Kahden ensimmäisen maalipurkin aikana opin nopeasti kaksi asiaa: spraymaalit eivät ole kovin riittoisia, ja että maalissa oleva pigmentti pöllyää enemmän kuin olin ajatellut. Niinpä jouduimme nopeasti lisämaaliostoksille, ja lisäämään suojia myös parvekkeen siihen päähän, joka oli aluksi jätetty osittain suojaamatta. Samalla tuli opittua, että kuiva pigmenttipöly lähtee onneksi helposti kostealla rätillä pyyhkimällä. Kahdella spraymaalipurkilla saimme maalattua vain häkin päädyn ja vähän takaseinää. Kahden ensimmäisen purkin kohdalla opin myös, että maalia pitää lisätä kyllin läheltä, että se oikeasti osuu pinnoihin niin että se myös tarttuu niihin, mutta jos koettaa tehdä kerralla peittävää jälkeä, saa aikaiseksi vain hienoja valumia. Eli käytännössä peittävä maalipinta vaatii vähintään 2-3 maalauskertaa niin, että maali ehtii välissä kuivua.

Liian nopeasti päällemaalaamisesta tullutta röpöä ja märkänä kaatumisesta tulleita jälkiä.
Syysyön tunnelmavalaistusta parvekkeella.
Saatuamme maalitäydennystä en heti malttanut jatkaa maalattomiin kohtiin, vaan ajattelin vähän paikata ensiksi maalattua pintaa. Siinä kohtaa opin hyvin nopeasti, että spraymaalilla ei voi maalata osittain kuivuneen maalin päälle. Silloin maali alkaa hyvin nopeasti kuplia ja lopputuloksena on röpeliäinen maalipinta (jonka onneksi pystyy hiomaan ja maalaamaan uudelleen sen kuivuttua kunnolla, kuten Jussi selvitti asiaa manatessani). Tässä kohtaa projektin aikataulu menikin sitten uusiksi, sillä "parin tunnin hommaan" piti lisätä useampia maalauskertoja ja väliin riittävän pitkiä kuivumisjaksoja. Aikataulun venyminen aiheutti kuitenkin omat haasteensa: maali kuivuu täysin noin viikossa tasaisessa +20 asteen lämmössä. Aika pian projektin alettua syksy iski täysillä päälle, lämpötilat laskivat ja projektin aikana päästiin nauttimaan muunmuassa kahdesta ukkosmyrskystä ja yhdestä raekuurosta. Ja me olimme tosiaan tässä kohtaa jo fiksuina päättäneet suojata parvekelasit kunnolla ja jättää parvekkeen avoimeksi. Saimme siis lisätä ainakin yhden maalauskerran raekuuron jälkien peittämiseksi, kun se päätti moukaroida häkin juuri yhden maalauskerran jälkeen ennenkuin maali oli ehtinyt kuivua kosketuskuivaksi.Samaten koko ajan pimenevät syysillat eivät lisänneet parina iltana maalausjäljen tarkkuutta, vaikka parvekkeen kattoon viritettiin myös työmaavalo.

Ukkoskuurot ja niiden tuoma kosteus aiheutti omia haasteita.
Samoin kuin yllättänyt raju raekuuro
Etenkin ensimmäisten kahden kerroksen kohdalla löytyi koko ajan kohtia, joista maali oli unohtunut: saranoiden takusia, pinnojen alapintoja ja muita jotka eivät olleet osuneet suoraan suihkun tielle. Kolmannen kerroksen jälkeen kuitenkin päätimme, että häkki on parempi valmiina kuin täydellisenä, ja että antaisimme sen vain kuivua ja ottaisimme sen sitten käyttöön. Että jos sen jälkeen jostain puuttuisi väriä, asia saisi olla. Häkin osalta suunnitelma pitikin, mutta sitten myrskytuuli meni kaatamaan häkin ovet, jotka oli irroitettu että Jussi pystyi työstämään niitä minun maalatessa häkin runkoa. Tässä kohtaa myös parvekkeen suojapaperit oli teipattu kosteuden ja tuulen takia niin monta kertaa uudelleen että Jussi ehdotti parvekemaalaamon purkua ovien osumista huolimatta. Että hän voisi käyttää ne jälkikäteen pareittain Mietoisissa, ja viimeistellä ne isänsä verstaalla. Samaten kuin hieman osumaa ottaneet tasojen rungot. Tässä kohtaa maalia oli mennyt jo 14 purkkia (4,70€/kpl, joku kun kysyy tätä heti kuitenkin...).

Pikkuhiljaa kaikki alkaa kuitenkin olla pinkkiä.
Mikä ei ole ihme kun miettii, kuinka monta maalipurkkia parvekkeella on tyhjennetty.
Niinpä häkki kannettiin tänään sisälle ja halusin tietysti heti ottaa siitä kuvat tyhjänä ja sisustettuna, vaikka häkki tuleekin vaatimaan vielä pientä fiksausta. Siinä kohtaa huomasimme, että olimme laittaneet häkin välipohjan väärin päin. Että tässä mallissa kulkuaukon pitäisi olla oikeassa takakulmassa tai vasemmassa etukulmassa, jotta se sopisi häkkiin kuuluvaan muovitarjottimeen. Tämä ei ollut tullut itselläni edes mieleen, sillä edellisessä häkissä kulku oli oikeassa alakulmassa, enkä ole yleensä käyttänyt Ferretin mukana tulevia valmiita muovitarjottimia. Puntaroimme hetken, millainen homma olisi purkaa puoli häkkiä välipohjan kääntämiseksi (etenkin kun yksi kiinnike on korvattu hienolla patenttiratkaisulla), ja päätimme pääsevämme helpommalla leikkaamalla kasvihuonelevystä uuden välitason. Frettien kanssa tasojen laidat kun eivät ole ihan yhtä keskeisessä roolissa kuin rotilla.

Mutta nyt häkki on sitten uudella paikallaan frettihuoneessa, ja pakko sanoa, että on se kyllä hieno. Ei ehkä täydellinen, mutta olosuhteet ja oma amatöörimäisyys huomioon ottaen varsin hyvä. Ja mikä tärkeintä: pinkki. Nyt pitäisi enää saada puunattua parveke puhtaaksi suojapapereista ja lopusta pigmenttipölystä.

Häkki melkein valmiina paikallaan näätähuoneessa.

Jos tähän projektiin tuli lähdettyä ikinä uudelleen, ainakin maalaustila (tai vuodenaika) tulisi mietittyä uusiksi. Kaikkein ihanteellisinhan tähän hommaan olisi kuiva ja lämmin tila, jossa on riittävä valaistus ja joka ei hätkähdä pienistä maalitahroista. Harkitsisin myös sitä, että maalaisin häkin sittenkin osissa, etenkin jos tilassa olisi riittävästi tilaa siirrellä yksittäisiä osia seinustalle tai muualle kuivumaan. Todennäköisesti saattaisin myös ainakin kysyä, mitä homman teetättäminen ammattilaisella jolla on kunnon tilat ja maaliruisku maksaisi. Mutta en silti kadu: onhan tuo nyt söpömpi kuin se vanha. Ja Jussista oli hommassa iso apu.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tämän tekeminenkin oli varsin tragikoominen tapahtumasarja :D

      Poista
  2. Tanja (Putte, Possu, Petunia ja Herra Rapunen)23. syyskuuta 2018 klo 21.39

    Itellä ei ois ehkä hermo kestäny �� Mutta onhan toi nyt hieno, ihana pinkki ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hermon kestämisessä auttoi, kun ei viitsinyt keskenkään jättää :D Jos kahden ensimmäisen purkin jälkeen olisi ollut undo-toiminto käytössä, häkki olisi hyvinkin saattanut pysyä tummanharmaana. Mutta onneksi ei ollut.

      Poista
    2. Aivan ihanan värinen!! Mutta jestas, mikä operaatio :D

      Poista
    3. Jostain kumman syystä Jussikin on sitä mieltä, että tyttöjen uusi matkahäkki on ihan loistava sen värisenä kuin se nyt on. Että yksi pinkki häkki riittää hyvin :D

      Poista