tiistai 25. syyskuuta 2018

Colors of fall -frettinäyttely

Viime viikonloppu meni Jyväskylässä nyt toista kertaa järjestetyn Colors of fall -frettinäyttelyn merkeissä. Hieman lähtö itseä alkuun jännitti, kun Sariannalle tuli kyseiseksi lauantaiksi työvuoro, eli reissuun piti tällä kertaa lähteä ominpäin. Jussiakaan kun ei noin kauaksi näyttelyyn saa, ja hän oli jo muutenkin sopinut lähtevänsä lauantaina Hyvinkäälle matelijamessuille. Onneksi Turku-Jyväskylä välille löytyi vaihdoton bussivuoro, ja Jonna lupasi hakea minut Jyväskylän päässä asemalta, niin mukaan väkisin tarvittava tavaramäärä alkoi pikkuhiljaa hirvittää astetta vähemmän. Tällä kertaa oman haasteensa matkaan kun toi myös se, että en ollut yhtään varma, joko kaikki viisi lähtijää menisivät koko bussimatkan ja viikonlopun ensin samassa kantoboksissa ja sitten yhdessä aitauksessa. Aitauksia päätinkin sen myötä ottaa mukaan kaksi, ja boksiasiaa pyörittelin aina viimeiseen iltaan asti. Lopulta päätin kokeilla kaikki bussimatkaksi samaan boksiin, sillä hätätilanteessa bussin tavaratilasta löytyisi sitten kaksi pientä arvosteluboksia, joihin pentu olisi mahdollista heittää viimeistään seuraavalla pysähdyksellä.

Alun asketismia
Pikkuhiljaa aitaukseen lisättiin myös vähän mukavuuksia.

Matka kohti Jyväskylää starttasi jo perjantaina, ja stressi alkoi pikkuhiljaa laueta päästyäni Turku-Jyväskylä bussiin. Siinä kohtaa kun oli turha enää miettiä pakkauksia, sillä mitään ei olisi enää kuitenkaan päässyt hakemaan. Ja alkupiippailun jälkeen boksissakin oli yllättävän hiljaista, joten minun ei tarvinnut pelätä, että kuskilla menisi hermot kiljumiseen ja puffin ja kakan lentelyyn siinä määrin että minut postettaisiin bussista jo ennen Tamperetta, mikä oli yksi uhkakuvista, mitä olin ehtinyt ennen reissua kehitellä. Itseasiassa matka sujui jopa hyvin tasaisesti minun enimmäkseen nuokkuessa ja selatessa kännykkää ne neljä ja puolituntia mitä matka kesti. Olin varannut kyllä kuulokkeet äänikirjan kuunteluun, mutta olin suurimman osan matkaa ihan liian väsynyt keskittyäkseni siihen.

Perille Jyväskylään päästyä meillä meni Jonnan kanssa hetki löytää toisemme, sillä pimeä oli jo ehtinyt laskeutua, ja aseman seutu oli molemmille aika vieras. Mutta bongattuamme toisemme matka näyttelypaikalle sujui varsin nopeaan. Jonna auttoi ystävällisesti minut tavaroineni ylös ja kävi moikkaamassa myös Tanjan, ennenkuin lähti omaan yöpymispaikkaansa. Hänellä kun oli frettien lisäksi mukana myös koira, niin hän majoittui muualla kuin näyttelypaikalla. Itse alkoi sitten leiriytyä Tanjan viereen, ja ihan alkuun heitin näädät boksista tyhjään kangasaitaukseen. Saivat siinä sitten hetken ihmetellä toisiaan ilman mitään virikkeitä minkä alle tai taakse piiloutua, tai minkä käyttöoikeuksista vääntää. Ei mennytkään kauaa, kuin kaikki mukana olijat Justiinaa lukuunottamatta muodostivatkin pinon aitauksen keskelle, ja Justiina kiersi pitkin aitausta prostestoiden järjestelyn järjettömyyttä. Kun meno näytti noinkin sopuisalta lisäsin neideille vähän petejä, pissa-alustoja ja evästä yöksi. Itselleni täytin ilmapatjasängyn, vaikka päädyinkin viettämään ison osan yöstä keittiössä höpisemässä vielä senkin jäölkeen kun salista oli jo sammutettu valot.

Näyttelyväsymys voi kellistää menevimmänkin näädän.


Aamulla saikin viime vuotiseen tapaan herätä vohveliaamiaiselle, ja olo oli väsymyksestä huolimatta jo aika voitokas: ensimmäinen yö oli sujunut ilman tarvetta erottaa näätiä. Sen sijaan Nutsku oli päässyt jopa useamman kerran muiden viereen nukkumaan. Siinä kun sitä laitteli sänkyä kasaan ja valmistautui tulevaan päivään, sali alkoi pikkuhiljaa täyttyä muistakin näytteleilleasettajista. Eli eikun näädillekin puhtaat aluset ja aamupala kuppiin, ja kaikki alkoi olla valmista arvostelun alkua varten. Korvat tosin pyyhin tällä kertaa vain pikaisesti Aniwipe-puhdistusliinoilla, ja päätin niiden olevan olevan riittävän hyvät. Ja katsoin pintapuolisesti, ettei kukaan ole sotkenut itseään kauheasti.

Meillä olikin heti yksi neiti kummankin tuomarin ensimmäisessä luokassa, eli arvostelun alettua ei mennyt kauaa, kun meiltä meni jo ensimmäiset neidit tuomaroitaviksi. Sitä ennen ehdin kyllä käydä lunastamassa vielä ennakkoshoppailuni toisen tuomarin myyntipöydästä: camokuvioidun aitauskassin ja kaksi uutta mattoa playpeniin. Ja ihastumaan siinä samalla myyntipöydällä oleviin Nemoon ja kettupetiin, joista nemo muuttikin lopulta useamman tunnin pähköilyn jälkeen meille. 

Vaikka en saanutkaan napattua Turusta ketään mukaani näyttelyyn, tuttuja oli kuitenkin paikalla sen verran, että ei tarvinnut kyllä hetkeäkään pelätä tylsistyvänsä tai kokea olevansa yksin kaukaisessa Jyväskylässä. Justiinakin sai itselleen vieraita näyttelypaikalle, sillä Justiinan edelliset ihmiset asuivat ihan näyttelypaikan vieressä, ja he tulivat neitiä näyttelypaikalle tapaamaan. Niinpä se ei missään välissä haitannut itseäni, että näyttely vähän venyi, ja paluulippukin oli varattu vasta seuraavaksi päiväksi. Etenkin kun meidän sinisellä aitauksellakin on sen verran kokoa, että mahduin ottamaan sielä päikkärit tyttöjen seassa (kyllä, yksi lempiaktiviteettejani näyttelyissä on nukkua oman lauman kanssa).

Näyttelytila oli koristeltu teemaan sopivan syksyisesti
Ja täytetty aitauksilla ja bokseilla.
Niinpä päivä eteni tuttuun tapaansa arvosteluista re-calleihin, ja arvioni oli osunut aika oikeaan: meiltä pyydettiin uudelleen arvioitavaksi kolme tytöistä: Huisku, Nutella ja Mitella. Siinä kohtaa olin melko varma, että olemme taas mukana kisaamassa värien parhaista, ja tiesin, että re-calleihin kutsumisesta huolimatta omien näätien sijoittuminen ei olisi varmaa ennenkuin väriluokkien tulokset tulisivat. Etenkin kun tällä kertaa näyttelyssä oli varmasti enemmän mittejä kuin yhdessäkään näyttelyssä missä olen aiemmin ollut. Niin siinä sitten kävikin, että tällä kertaa parhaan kuviollisen pystin nappasi joku muu, mutta pääsin silti kotiuttamaan yhden palkintona olleista virkatuista koreista Huiskun tultua valituksi parhaaksi suklaaksi.

Kun arvostelut oli saatu pakettiin, seurasi päivän nolottavin osuus. Minulla on ollut tapana laittaa kuvat näätien arvostelulomakkeista myös niiden kasvattajille, ja niinpä päätin tehdä niin nytkin. Siitä huolimatta, että tämä oli Nutellan ensimmäinen näyttely Suomessa, eikä se todellakaan ollut parhaassa näyttelykunnossa. Arvostelussa mainittiin niin neidin haavoista, mustelmista kuin kuivasta ihostakin, mitkä ovat seurausta laumakavereiden höykytyksistä ja lähestyvästä karvanvaihdon alusta. Toivottavasti jo neidin seuraava arvostelu FFF:stä ensikuussa olisi sitten kasvattajallekin rohkaisevampaa luettavaa sen suhteen, että neidillä menee oikeasti ihan hyvin täällä Suomessa. Näyttelyviikonlopun aikana kun otettiin ihan selviä edistysaskelia laumakemioissa, ja yhdessä vaiheessa Lysti, Justiina ja Nutella nukkuivat jopa kolmistaan samassa riipparissa, mikä olikin itselle ehdottomasti viikonlopun suurin voitto. 

Viikonlopun isoimmat voitot <3


Tanja sai puhuttua itselleen paluukyydin jo lauantaille, ja niinpä toisena yönä meitä oli koko yön paikalla enää vain kaksi ihmistä. Mutta mitäpä sitä määrästä, kun taso oli niin korkea, eli sain jakaa koko salin Hannan ja omien näätien kanssa. Ja illasta aika pitkälle yöhön paikalla iltaa istumassa oli myös joukko muita järkkäreitä. Aamulla sain Hannalta vielä kyydin asemalle, ja kyllähän se tuli sielä bussilaiturilla taas luvattua, että ensivuonna otetaan taas uusiksi. Että jos Colors of fall -tiimi jaksaa näyttelyn ensivuonna järkätä, ei Turusta ole niin pitkä matka, etteikö sitä sinne päästäisi.

Lohitahnadiplomatiaa
Hieman yllättäen kotimatka sujui huomattavasti äänekkäämmissä merkeissä kuin menomatka. Nutella oli saanut viikonlopun aikana sen verran varmuutta muiden näätien kanssa, ettei se enää jemmautunutkaan pohjavilttiin, vaan se halusi riippariin yhdessä muiden kanssa. Ja sitten se kiljui vuoroon Justiinan kanssa, kumpi heistä oli siinä riipparissa liikaa, ja kenen tulisi poistua mahdollisimman äkkiä. Onneksi desipelit sai aina nopeasti alas tahnatuubia avaamalla. Ja kotona vedettiin taas kunnon kotiinpaluuhepulit koko porukan voimin, kun päästiin vihdoin taas irroittelemaan pitkän jumituksen jälkeen.

Kiitos vielä kivasta viikonlopusta kaikille asianosaisille!

2 kommenttia: