sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Lysti on kotona

Perjantaina koitti se odotettu päivä, jona Lysti täytti kahdeksan viikkoa ja saatiin hakea tyty kotiin. Olin lähtenyt Porin suuntaan jo paria päivää aiemmin Miikkiksen kanssa tutustumaan Jussin kesäkotiin, ja paluumatka tehtiin sitten kaikki yhdessä pennun kanssa.

Väsähtänyt pikku Lysti
Viimeiset pari päivää ovatkin menneet ihmetellessä uutta perheenjäsentä. Jussi on ollut ihan häkeltynyt siitä, kuinka erilainen pentu Lysti on kuin Mitella oli tullessaan. Kuinka Lysti osaa jo jo nostaa peppuaan käydessään vessa-asioilla, kuinka se tunnistaa kiellon ja sen kanssa voi käsipainia - ja sen voi jopa päästää kasvojen lähelle! Ja kuinka se kaikin puolin muistuttaa enemmän lemmikkiä kuin villieläintä. Mie olen koittanut hieman himmailla Jussin innostusta muistuttamalla, että se pahin vaihe voi Lystin kanssa tulla vähän viiveellä, jahka tyttö vähän vielä tuosta kasvaa ja kotiutuu kunnolla, mutta että kyllä sen pentuaika tulee varmasti olemaan silti melko erilainen kuin ensimmäiset kuukaudet Mitellan kanssa. Tähän mennessä Lysti kun kieltämättä on ollut vain mitä valloittavin pikku termiitti: ihanan leikkisä, utelias ja rohkea menijä, joka on otettu lauman toimesta todella hyvin vastaan.

Lystin eka aamu uudessa kodissa uuden lauman kanssa.


Mie kun olin vähän jännännyt sitä, miten lauma ottaa tulokkaan vastaan. Meillä kaikki aiemmat totutukset ovat menneet todella helposti, niin sitä väkisinkin ajattelee, ettei se voi aina yhtä helppoa olla. Mutta nytkin taas vain avattiin boksi, ja kolme neljästä kävi heti tutkimassa pennun. Esteri haisteli Lystin läpi, ja sen puolesta asia oli sillä selvä. Itsy koitti putsata pienen korvat ja Mitella juoksi sen perässä ympäri kämppää, ja koitti vetää Lystin huomion kämpän tutkimisesta painileikkiin. Snurre kävi vähän kiljumassa pennulle, ja vetäytyi sen jälkeen omiin oloihinsa. Seuraavana aamuna Jussi kuitenkin löysi herätessään kaikki viisi jo samasta pesästä nukkumasta. Lysti on myös tykästynyt kovasti Miikkikseen, ja Miikkis antaa sen nukkua välillä vieressään, kun se siihen kerta änkee.

Miikkiksen jalkaa vasten on kiva kiehnätä, kun Miikkis on niin kiva.
 Yhteiselo on siis lähtenyt käyntiin niin rauhallisesti kuin tuollaisen pikkuviikarin kanssa voi lähteä. Lysti on myös osoittanut sellaisia apinan elkeitä kiipeillessään vuoroon miun ja Jussin pään päälle, että päätettiin nopeuttaa kiipeilypuun hankintaa ja laitettiin tänään taas tilausta Zooplussalle. Miun ei kyllä pitänyt, mutta... Eihän noita nappisilmiä voi vastustaa. Etenkin kun Mandyn laittamien kuvien ja kuulumisten perusteella meille odotetaan toistakin apinanpoikasta. Niin on sitten jatkossa pikkuneideillä ja vähän vanhemmillakin paremmat riekkumismahdollisuudet myös parvekkeen puolella. 

Harjavallan metsät tekivät vaikutuksen Miikkikseen.
Satakunnan reissusta jäi kyllä semmoinen pieni haikeus Jussin kesämaisemiin, että sitä jo mietti, että pitäisikö sitä kuitenkin vielä loman aikana suunnata uudestaan Harjavaltaan - ja pakata tälläkertaa mukaan kaikki näädät. Miikkis kun rakasti metsäistä mielisairaalamiljöötä, ja onnistui löytämään metsästä jopa tryffelin iltapalakseen. Niin voin vain kuvitella, kuinka paljon muukin lauma nauttisi rauhallisesta vaihtelevasta maastosta hiekkapohjaisine metsineen ja puistokasveineen.

Snurre näyttää tässä niin isolta, vaikka oikeasti Lysti on jo mennyt painossa ohi yli 170 grammalla.

2 kommenttia:

  1. Olisin kiinnostunut taas käärmeisiin liittyvästä postauksesta varsinkin teidän kuningaspytoniin. :) Onko tiedossa tulevaisuudessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä voisi jossain kohtaa taas käärmepostaustakin kirjoitella 🙂 Käärmeitä löytyy tällähetkellä kotoa yksitoista, joista kolme on kuningaspytoneita. Lisäksi Jussilla on nyt varauksessa yksi albiino tiikeripytonin poikanen.

      Poista