sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Muuttoa ja mykkäkoulua

Kulunut viikko on mennyt muuttoa valmistellessa ja sairastaessa. Ehdin onneksi käydä maanantaina pankissa neuvottelemassa lainani uusiksi ennenkuin heräsin tiistaina siihen, että kurkkuni oli kipeä. Sen jälkeen pari päivää meni kuumeessa ja loppujen riesana on ollut yskä ja äänen ajoittainen katoaminen. Jälkimmäisen suhteen eilinen oli taas parempi, ja siitä innostuneena puhuinkin sitten vesilasin turvin koko päivän niin, että tänään ei meinaa saada taas sanaa suustaan. Kaikki sellainen muuttoon liittyvä, mikä vaatii puhumista, onkin ollut nyt sitten tauolla.

Sairaslomaa siivitti oma lähihoitaja <3
Toisena saikkupäivänä olin onneksi sen verran tolpillani, että onnistuin sentään naputtelemaan myyntiin tavaroita, joita uudessa kämpässäni en enää tarvitse. Siinäkin kuitenkin taas unohti, kuinka tehokas kauppapaikka tori voi olla: ei kulunut varttiakaan ilmoituksen jätöstä, kun joku jo soitti, että voiko pesukonetta tulla heti katsomaan. Olin vain kylpytakki päällä ja kämppä muutenkin juuri sen näköinen, että joku on potenut kiepillä sohvannurkassa ottamatta askeltakaan keittiön suuntaan, joten luonnollisesti vastasin että toki - olinhan kotona. Eikun äkkiä vaatteet niskaan, tiskit keittiöön ja pieni pikainen tavaroiden järjestely, ja sitten ovikello jo soikin. Itse kauppatilanne sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että mie pelkäsin koko ajan ääneni lähtevän, ostaja ei puhunut suomea ja keskustelu käytiin ostajan ystävän toimiessa hänelle tulkkina ja kantoapuna. Onneksi ostaja selvästi tunsi pesukoneet, niin hän pystyi aika itsenäisesti testailemaan niitä ominaisuuksia, mitkä häntä koneessa kiinnostivat.

Mutta voi sitä frettien riemua, kun ostajat tulivat! Kotona taas tapahtui jotain! Ei ole omistajan sairastaminen freteillekään helppoa, kun koko koti muuttuu hiljaiseksi tylsälandiaksi. Mitella, Snurre ja Esteri kiiruhtivat heti tutkimaan kävijöiden kengät ja varmistamaan, että pesukoneen lähellä olevat jemmat pysyvät koskemattomina. Jossain kohtaa into ja vilinä meinasi kuitenkin yltyä sellaisiin mittoihin, että tulin julmana nostamaan tytöt keittiöön portin taakse, että pesukone saatiin rauhassa irti ja kantoon. Miikkis tyytyi katselemaan koko prosessia arvolleen uskollisena hieman sivumpaa.

Kania?! Et kai oikeasti luule, että me syötäisiin tätä?!
Eilisen liikekannalle innostumisen myötä näädät saivat myös kodin ulkopuolisia tuliaisia. Lähdin Sariannan seurana eläinruokakaupoille, ja Tassuklaanissa tuli vastaan pakastettua kaninjauhelihaa. Ja siitäkös itsellä lähti into: jos kaninappulat maistuivat hyvin, kanijauheliha olisi varmasti suorastaan hitti! ...paitsi ettei ollut. Edes Miikkis ei suostunut koskemaankaan siihen, vaan kaikkien näätien kupit olivat vielä aamullakin koskemattomat. Ehkä sitä pitäisi pikkuhiljaa alkaa uskoa, että kaikki mikä on minusta hienoa ja upeaa vaihtelua, ei välttämättä ole sitä näädistä. Silti minua yhä houkuttaa ajatus, että samaan sarjaan kuuluisi myös fasaania ja hiirenjauhelihaa... Vaikka hiiret tullaan meillä varmaan jatkossakin tarjoamaan kokonaisina.

Samaan aikaan saksanmaalla meidän pörröprinsessa kasvaa ja alkaa muistuttaa frettiä (tai pientä leijonaa). Ei enää montaa päivää, niin neidillä pitäisi aueta jo silmätkin.

Gaia vom Spreewald "Huisku" 4vk

1 kommentti: