Painimista paino-ongelman kanssa

Olisi ikävää sanoa, että Miikkiksen kanssa on palattu siihen pisteeseen, jossa oltiin ennen viime

vuotisen dieetin alkua. Sitä ikävämpää on vain sanoa, että nyt syksyn ja talven jälkeen tilanne on lähtötilannetta huonompi. Vaa'alla käytiin viimeksi Itäkeskuksen näätäpäivän yhteydessä, ja paino alkoi kutosella. Tilanne ärsyttää, turhauttaa, ja tekisi melkein mieli eristää Miikkis koko ulkomaailmasta, että tilanne ei näkyisi kaikelle kansalle. Harva asia kun nykyään nolottaa minua, mutta yksi niistä nolottavista asioista on ehdottomasti se, kun ihmiset kyselevät, kuuluuko haisunäätien olla noin pulskia, ja joudun myöntämään Miikkiksen olevan selvästi ylipainoinen.

Kun oma kuppi on täynnä rehuja...

Miikkiksen ateriakokoja on koitettu leikata, mutta pääasialliseen ongelmaan ei olla löydetty vielä täysin toimivaa ratkaisua: miten saisi fretit syömään ruokansa heti jemmaamisen sijaan. Etenkin kun meidän neideistä useampi on vakuuttunut, että liha on syöntikelpoista vasta kun sitä on mädättänyt useamman päivää jossain hyvässä jemmassa. Harmi vain, että läheskään kaikki niistä jemmoista eivät ole kovin hyviä, tai ainakaan haisunäätävarmoja. Niinpä Miikkis toistuvasti pöllii osan frettien ruuista. Välillä on jo koitettu leikata frettienkin annoskoista, että ruuat olisi pakko syödä heti, mutta sitäkään ei viitsi kauheasti tehdä, että mummuskatkin saavat varmasti osansa, vaikka etenkin Snurre on edelleen huonompi syömään mitä juniorit. Miikkis muutenkin osaa jo kytätä frettien ruokintakaapilla ja napata ruuat tyttöjen suusta niiden lähtiessä kantamaan niitä kaapista pois. Seuraavaksi pitää varmaan koettaa keksiä, miten saisi estettyä frettien ruokien kantamisen ulos ruokintakaapista.

...on aika pyytää ruoka-apua kämppiksiltä.

Näin kylmään vuodenaikaan asiaa ei yhtään auta sekään, että poika ei talvella liiku muuta kuin pesän ja kupin väliä. Muun ajan se nukkuu. Energiankulutus on siis minimissään, mutta energiaa pyritään saamaan niin paljon kuin ikinä mahdollista. Ikäänkuin lemmikkinäkin selviäminen olisi kiinni siitä, kuinka kunnolliset rasvavarannot sitä ehtii talveksi hankkia. Jos se olisi, Miikkiksellä ei olisi yhtään mitään hätää. Mutta koska poika elää lemmikkieloa, sen ylipaino on enemmän terveysriski kuin vakuus turvatusta talvilevosta.

Kevääntullen päästään taas aloittamaan lenkkeily, mutta sitäkin ennen pitäisi saada tuloksia. Miikkis ei vain ole itse millään tavalla motivoitunut tähän painonpudotukseen, vaikka koetan omalla kohdallani näyttää kovasti esimerkkiä. Omaan kuppiinsa Miikkis saa jo nyt lähinnä kasviksia ja tauriinia, liharavinnon tullessa pojalle turhan oma-aloitteisesti. Toivottavasti taas jossain kohtaa päästään raportoimaan positiivisempiakin painouutisia.