tiistai 6. joulukuuta 2016

Skunkkikuulumisia

Meidän taloudesta Miikkis on ollut jo jonkin aikaa kaikkein syvimmällä talvessa, ja sen kanssa elo
onkin nyt hyvin rauhallista. Suurimman osan vuorokaudesta poika nukkuu, ja sitä näkee hereillä oikeastaan vain sen pyytäessä ruokaa tai syliin. Näin talven tullen pojasta on tullut taas normaaliakin enemmän kaikkukaveri, sillä Mihailin mielestä parhaita nukkumapaikkoja on syli tai kainalo jaetun peiton alla. Selvästi pojan talveen vanhassa puutalossa kuuluu hyvin keskeisesti lämpö ja läheisyys.


Niinpä sitä on taas pitänyt opetella itsekin hidastamaan, ja varaamaan enemmän aikaa sylituokioihin. Eihän sitä nyt raaski toista heti pois laskea, sen se haluaa olla lähellä. Välillä sitä on miettinyt jo jonkinlaista lemmikkien kantoliinaakin, mitä on joskus ulkolaisissa skunkkiryhmissä katsellut (Miikkis ei selvästi ole ainoa talvinunnu). Mutta tällähetkellä hommat vain joko keskeytetään joksikin aikaa tai ne tehdään yhdellä kädellä, ellei se ole jotain oikeasti kiireistä.

Wilma. Kuva: Sinna
Eilenkin joululahjoja pakatessa sitä sai seurakseen niin Mihailin, Itsyn kuin Mitellan, ja sitten koitettiin etsiä kompromissia sen välille, että Miikkis halusi nukkua ja olla paijattavana, ja frettineidit painia ja leikkiä papereilla ja lahjanaruilla. Kompromissi löytyi, mutta paketointi joutui väistymään seuraavaan päivään. Itselläkään kun ei ole kuitenkaan kuin kaksi kättä.

Sunnuntaina Mihail sai myös sukulaisia käymään, kun meillä oli Suomen lemmikkihaisunäätien
syyskokous, ja Sinnalla oli Wilma mukana. Mihail-eno sai tosin taas kokea, kuinka röyhkeätä nykynuoriso osaa olla. Wilma kun ei yhtään kunnioittanut enonsa talvirauhaa, vaan päätti ensin parkkeerata samaan pesään Miikkiksen kanssa. Mihailin väistyttyä sieltä kovan jurputuksen saattelemana, Wilma livahtikin frettien suosimiin lankakoreihin omille päikkäreilleen. Miikkis ei kuitenkaan luottanut siihen, että neiti myös pysyisi sielä, vaan valtasi lopulta Wilman kantokassin itselleen. Että pitäkööt kämpän, ja hän muuttaa vaikka muualle, jos neiti on jäämässä tänne. Me päädyimme kuitenkin vaihtamaan kassiin oikean päärynän ennen Sinnan lähtöä, sillä Miikkistä olisi voinut harmittaa vielä monta kertaa enemmän, kun se olisi Sinnan luo päästyä huomannut, että sielä on koiriakin. Miikkis kun ei ole oikein vieläkään niille lämmennyt.

Päivien kuluessa myös matkaan lähtö lähenee. Enää kolme päivää, niin lauma jää tänne Jussin vastuulle. Ja enää kaksi päivää, kun Otto, Ahti ja Ruut tulevat tänne kanssa lomaa viettämään, kun reissuunlähtö tapahtuu yhdessä Sariannan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti