tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulu 2016

Joulu on nyt takana ja joulunvietosta palattu takaisin Turkuun ja arkeen. Aattoaamu meni meidän

laumalla Jussin vanhemmilla Mietoisissa, josta jatkoimme lopuksi pyhiä Tampereelle, missä minun sukuni asuu. Näädät reissasivat mukana kaikki viisi, siinä missä häkki- ja kuutioasukit pysyivät Turussa. Eli miun otuksista kalat, ja Jussilta koko poppoo.

Tämä oli minulle ensimmäinen joulu Itsyn ja Mitellan kanssa, joten paketteja, kuusta ja muita joulujuttuja tuli esiteltyä eritoten niille, vaikka kaikki niitä pääsivät toki katsomaan. Mitella pääsi jyvälle paketeista viimeistään kissanminttuhiiren kohdalla, sillä vinkuvat minttuhiiret ovat tällähetkellä Mitellan suosikkilelujen kärkikaartia. Minun lisäkseni nääpät saivat paketit äidiltäni ja siskoltani; äiti oli tilannut Snurren lempparia eli lohitahnaa kokonaisen laatikollisen Zooplussalta. Kyllä siinä sitten kelpasi neidin silmät kiinni latkia tahnaa.

Suurimman osan joulusta neidit viettivät aitauksessaan ja Miikkis makkarissa. Joulunviettoon kun oli saapunut kymmenkunta henkeä mukaanlukien useampi lapsivieras, en halunnut ottaa riskiä, että joku näädistä pääsisi livahtamaan ulos, tai että Mitella pääsisi nappaamaan jotakuta. Niinpä vilinän ollessa suurimmillaan nääpät saivat rauhoittua omissa tiloissaan. Niinä muina hetkinä taas etenkin junnut järjestivät ihan omat vilinänsä, kun aitauksessa kertynyttä energiaa päästiin purkamaan painimalla sängyssä tai riehumalla uuden leluputken kanssa kuusilitasta puhumattakaan.

Siskoni minulle maalaama taulu <3
Valitettavasti kaikki eivät olleet yhtä onnekkeita näätien tallessa pysymisen suhteen. Jouluna kun pääsi lukemaan kahdesta karanneesta fretistä, joista toinen oli päässyt karkuun Keravalla ja toinen Ylöjärvellä. Etenkin Ylöjärveläisen karkurin tilannetta tuli seurattua päivityksistä jonkin verran, kunnes tajusin viimeisimmän näköhavainnon olevan vain kahdentoistakilometrin päästä äidin luota. Äiti näki ilmeestäni ennenkuin ehdin edes sanoa mitään, että omat joulusuunnitelmat muuttuivat siltä istumalta, ja puhuin Jussin miun mukana fretin etsintäjoukkoihin. Joulupäivien välinen yö menikin sitten osittain metsissä ja vierailla pihoilla pomppiessa, mutta yö sai onnellisen päätöksen: etsijät hälytettiin takaisin kokoontumispaikalle katsomaan löytynyttä näätäpoikaa, joka oli kaikkien iloksi hyvässä kunnossa, joskin hieman nälkäinen ja kuivunut. Keravan karkurikin pääsi kotiinsa päivää myöhemmin.
jouluinen perhepotretti

Tapaninpäivänä alkoi matka kohti kotiTurkua iskän ja Minnan kautta. Varsinainen kotiutuminen menikin aika myöhään, taas lähemmäksi yhtätoista, ja sitä seurasi massiiviset kotiinpaluuhepulit - tai jos ollaan ihan rehellisiä: kunnon frettihepulit ja unisena suoraan pesäänsä kömpivä haisunäätä. Siinä väsyneenä tavaroita purkaessa ja eläimiä hoitaessa pääsi käymään myös joulun ensimmäinen haaveri, kun Miikkis oli halunnut sängylle viereen, ja päättikin sitten lähteä siitä omaa matkaa keittiöön katsomaan, olisiko sielä kenties jotain iltapalajuttuja. Jussi ehti juuri kysyä, tarvitsisiko poika apua, kun se oli jo lattialla - ja lähti hieman ontuen kohti keittiötä. Ei siinä sitten auttanut kuin ottaa poika kiinni ja tutkia huolella sen kaikki luut ja lihakset. Niissä ei kuitenkaan tuntunut mitään, joten päätimme jatkaa tarkkailulinjalla, jolla ollaan yhä. Tänään kyllä jo soitettiin eläinlääkärillekin, että missä kohtaa poikaa kannattaa lähteä kuvauttamaan, jos ontuminen ei lopu. Eläinlääkäri arveli, että pari päivää uskaltaa mennä seurailemallakin, kun mikään ei tunnu olevan poikki tai turvouksissa. Nyt sitten vain toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä. 

Uusi vuosi onkin tarkoitus ottaa rennosti kotona. Vain oman porukan kesken reissaamatta minnekään.

iiiiso kasillinen uusia juttuja
Miikkis tassutarkistuksessa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti