maanantai 14. marraskuuta 2016

Lemmikkimessut 2016

Lemmikkimessuista toipuminen on yhä vähän vaiheessa, mutta josko niistä jo jotain saisi ylös :)

Hukkapätkä, Wilma & Hipsu
 Meillä rumba alkoi todenteolla perjantaina, kun tytöt vietiin Sariannalle hoitoon ja auto pakattiin lauantaita varten lähtövalmiiksi. Tänä vuonna meidän ständin koko kalustus pöytineen, tuoleineen ja pentuaitauksineen tuotiin Turusta, eli niitä soviteltiin autoon perjantain ja lauantain välinen yö. Homma piti tehdä jo aiemmin illalla, mutta voitte kuvitella, kuinka sitä jää suustaan kiinni ja toivottamaan miljoonat hyvät yöt, kun vie fretit ensimmäistä kertaa hoitoon. Olkootkin, että sain tytöt hoitoon Sariannalle, niin että niin paikka kuin hoitajakin oli tytöille tuttu ennestään, ja Sarianna tuntee miun tytöt hyvin.
Mihail & Pirre
 Jussi selvisi lopulta nukkumaan yhden pintaan, ja mie jäin vielä viesteilemään viime hetken messuohjeistuksia huolto-ovista ja muista. Lopulta kellon soittaessa viideltä Jussilla oli unta takana nelisen tuntia ja itsellä pari, mutta sillä sit mentiin. Turun päässä koukattiin vielä kyytiin Kasperi, joka oli nakitettu hamsteriyhdistyksen ständille. Autotiet olivat varsin tyhjiä kuuden pintaan lauantaiaamuna, joten matka kului varsin joutuisasti. Siinä ehti vielä käydä mielessään läpi pakkauksia ja miettiä mitä on pikkutunneilla unohtanut - skunkin ruokavalioesimerkkilautanenkin kun oli täydennetty keskellä yötä ABC:ltä. Onneksi sitä oli kuitenkin melko varma siitä, että kaikki kriittinen oli mukana.

alpakoita
Messukeskukselle päästyä ja oman loosipaikkamme löydettyämme hajaannuimme tahoillemme. Minä
siirryin kasaamaan haisunäätäyhdistyksen ständiä, Kasperi meni kasaamaan hamsteriyhdistyksen ständiä ja Jussi lähti viemään autoa. Jussin palatessa parkkeeraamasta olin jo saanut pöydän ja playpenit pitkälti kasaan, ja Jussi alkoi sitten kiinnitellä kylttejä samalla kun minä kasasin esimerkiksilautasta. Sitten kaikki alkoikin olla pikkuhiljaa haisunäätiä vaille valmista. Siinä kohtaa päätin tehdä myös ensimmäisen pienen kurkkauksen lemmikkimessualueelle, kun tiesi että messujen auettua yleisölle ständillä tulisi tuskin olemaan hiljaista hetkeä - ja samalla sortui heti vähän shoppailemaankin, kun yhdellä ständillä oli myynnissä taitettavia matkavessoja.

Vähän ennen kymmentä saimme ständille vahvistusta Noorasta, Jurasta ja Monnasta, jotka toivat mukanaan Kiukun, Hukkapätkän, Pikkukarhun ja Hipsun, ja vähän kymmenen jälkeen saapui Sinna Wilman kera. Heidän lisäksi saimme lauantain esittelytiimiin vielä Jonnan ja Nikon. Tällä edustuksella sitä olisi varmasti joutanut ottamaan enemmänkin vapaata omalta ständiltä ja lähteä kunnolla kiertämään, mutta jos tota puhutaan, en mie oikeastaan edes malttanut. Olisihan messuilla ollut varmasti vaikka mitä hienoa, mutta en minäkään liian usein pääse paijailemaan kaikkia noita skunkkiotuksia mitä meillä messuilla oli. Niinpä minä mielelläni pysyin ständillä sylitellen Miikkikstä ja muita. Pikkukarhu oli yhtä hurmaava kuin aina, ja sydämeni suli ihan uudella tavalla Hukkikselle. Sillä kun oli kova touhu koko ajan päällä, ja se kiipesi melkein punttia pitkin syliin, jos sen kehtasi laskea alas, kun se olisi mieluummin seilannut sylistä syliin siinä toivossa, että se olisi johtanut pieneen messukeskus seikkailuun. Hukkiksen harmiksi se ei kuitenkaan joutunut yhtään hukkaan, vaan palautui aina syliin tai aitaukseen. 

aaseja, muuli jää juuri taka-alalle piiloon




Kun messut oli taputeltu lauantailta suuntasimme Hesburgerin kautta Jussin tädille yöksi. Siinä kohtaa itse oli jo niin väsynyt, että oli läheltä etten nukahtanut pöytään teekupin äärelle. Niinpä itsellä ei iltaan mahtunutkaan muuta ohjelmaa kuin se että kaaduttuani sänkyyn havahduin seuraavan kerran herätyskelloon. Jussi oli sitten illalla ihanasti katsonut Mihailille iltapalat ja esitellyt sen serkulleen. Herätyskellon soitua koitti sitten hieman freesiytyä ja syödä aamupalaa ennen seuraavaa koitosta.


Ständi kasaanlaitettuna
Itse ei kuitenkaan ollut ainoa reissussa nuutunut. Mihail oli kanssa sotkenut itsensä, ja Jussia hieman harmitti, kun pitäisi lähteä esittelemään hieman kellertävää ja pissalta haisevaa eläintä. Kun olisihan se kivempi, että poikakin olisi edukseen muutenkin kuin luonteensa puolesta. Hätä ei kuitenkaan ollut sen näköinen, sillä lemmikkimessuilla oli käynnissä myös kissanäyttelyt - ja sielä missä on kissanäyttelyt, on kojukaupalla kuivashampoita, tahranpoistoaineita ja muita, joilla reissussa rähjääntyneistä karvakavereista saadaan taas viimeisen päälle stailattuja muotovalioita. Niinpä Mihailillekin löytyi kuivashampoo, jolla saatiin sen turkista enimmät rasvat ja tunkkainen haju nopeasti ennen messujen aukeamista. Sitten vain koitettiin sitä ennen pöllyyttää enimmät puuterit pojan turkista.

messuostokset ja joitain ilmaisnäytteitä
Sunnuntaina meidän seuraksi liittyi Noora ja Jura Pikkukarhun ja Hipsun kera, Sinna & Wilma sekä
Henrietta ja Pirre. Pirre oli nyt ensimmäistä kertaa esiintymässä, ja se oli kyllä ensikertalaiseksi todella reipas. Itsestäkin oli aivan ihana päästä esittelemään Mihailin siskoa kaikille tutuille ja tuntemattomille, vaikkakin viimeistään siinä kohtaa kun Mihail ja Pirre laitettiin samaan aitaukseen itsellä iski pieni haikeus. Mikäli asiat olisivat menneet toisella tavalla, meille olisi saattanut tulla tänä vuonna Pirren pentueesta samanlainen pieni naaraspimpula Miikkikselle kaveriksi ja kisailukumppaniksi. Olivat ne niin ihania, etenkin siinä kohtaa kun ne saivat päivän päätteeksi jaettavakseen kunnon buffetin, eli esillä olleen ruokalautasen. Sisko ja sen veli. Reilusti päälle viisikiloinen nallekarhu ja parikiloinen siro keijukainen.

Vaikka pää pyörikin pääsääntöisesti raidallisissa tunnelmissa, sitä ehti käydä sunnuntaina katsomassa myös alpakat, aasit, rotat ja muulin. Mutta vaikka niitä kaikkia katsoi mielellään, sitä oli samalla kerrankin vahva tunne siitä, että en oikeasti halua mitään niistä nyt. Oman ständin ulkopuolisista eläimistä ainoat jotka onnistuivat todenteolla varastamaan huomioni olivat Snurre, Esteri, Mitella ja Itsy - sillä pitihän tytöille jotain tuliaisia hankkia, vaikka kuinka olin päättänyt, että en ostaisi niille mitään. Tälläkertaa tuliaisia tuli etenkin nuoremmille: kumpikin sai valjaisiinsa oman nimikkolaatan, jonka lisäksi Itsy sai uuden huiskun. Yhdellä kissakojulla kun oli myynnissä hienoimpia huiskuja mitä Jussi oli ikinä nähnyt, ja Jussista meidän huiskunäätä oli ehdottomasti ansainnut yhden sellaisen hinnasta viis. Tuosta huiskusta pitäisi kyllä joku päivä kuvata video, jotta saisi kunnolla näytettyä, mikä tekee huiskusta niin hienon. Messuilta löytyi myös uusi hajunpoistosarja: PowAir, joka löhtee meillä testiin heti edellisten siivoussuihkeiden loputtua.

Mihailin ja Pirren buffetti


Sunnuntaina messupäivän päätteeksi käytiin heittämässä Kasperi kotiinsa ja hakemassa tytöt Sariannan luota omaansa. Sen jälkeen ei juuri muuta jaksanut kuin jäädä purkamaan reissukamoja sillä välin kun Jussi lähti kotiuttamaan omia uusia otuksiaan: yhtä tarantulaa ja automatkalla Enzoksi ristittyä bamburottakäärmettä. Kassien purun kun on ottanut osaksi iltarutiineja sen jälkeen, kun olen kerran unohtanut niihin syömättä jääneet raakaruuat muutamaksi päiväksi muhimaan. Kotona Miikkis painui suoraan pehkuihin, siinä missä Snurrella ja Mitellalla iski kotiinpaluuhepuli.


Kiitos messuista kaikille, joiden kanssa niitä tehtiin, ja jotka kävivät poikkeamassa <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti