Uuteen nousuun

Sairasloma on nyt vaihtunut parin päivän työssäolon jälkeen viikonlopuksi ja maailmassa tuntuu taas olevan väriä. Sitä on paitsi tänään hankitussa kukkakimpussa (unohdin jopa ostaa suklaata jonka perässä lähdin kauppaan, kun heti kaupan ovella tuli vastaan vastumattoman värikäs kukkameri <3), sairasloman päätteeksi askarrellussa muistolaatikossa, Jussin tuomassa lehdessä että mielialassa - näistä tärkeimpänä varmasti jälkimmäisin, vaikka kaikki väriläiskät piristävätkin tällähetkellä suunnattomasti. Uusi pyöräkin on nyt kotiutettu ja tänään siihen asennettiin Jussin avustuksella kiinnike Miikkiksen peräkärrylle. Uusi pyörä ei tuntunut yllätyksekseni yhtään sen oudommalta ajaa peräkärryn kanssa, vaikka tiedänkin että minulla on vielä opeteltavaa siinä, miten kärry vaikuttaa pyörän ketteryyteen käännöksissä ja sen arvioimisessa, mihin kaikkeen lisääntynyt pituus vaikuttaa. Miikikselle ei kyllä vielä kerrottu, mitä sen päänmenoksi tulevalle kesäkaudelle suunnitellaan.

Muistolaatikosta tuli omaksi yllätyksekseni hyvin oman oloinen. Itselläni on jäänyt askartelut viimevuosina niin minimiin, että sitä yllättyy positiivisesti lähes joka kerran kun siihen ryhtyy ja huomaa ettei se olekaan niin vaikeaa, aikaavievää ja turhauttavaa kun välillä itselleen uskottelee. Että itsetehden voikin oikeasti saada omannäköistä ja mieleistä, ja että materiaalit voivat oikeasti taipua joksikin muutenkin kuin teetättämällä. Nytkin homma lähti liikkeelle siitä, että töissä tuli ensin vastaan sopivanoloinen laatikko ja sitten Jaffa-kuosista aaltopahvia, joka oli niin omanoloista että siitä piti ehdottomasti tehdä jotain. Samaa kuosia kun olen välillä haaveillut myös verhoihin tai suihkuverhoon, mutta kummallekaan ei löydy luontevaa paikkaa tästä asunnosta. Nyt minulla on sitten ihanan pirtsakka Jaffa-laatikko, johon kätkeä asioita joilla ei ehkä aktiivisesti tee mitään, mutta joista tulee hyvälle mielelle. Vaikkeivat kaikki muistot nyt ihan staattisiakaan ole; samaan laatikkoon kun on jemmattu myös Viewmaster kiekkoineen ja Lego-palikat. Legot muuttivat sinne itseasiassa samalla kun laatikko vaihtui, ja kummasti niiden siirtoon meni yllättävän paljon aikaa, kun itse piti ihan äkkiä vain samalla rakentaa niistä talo ja Jussi innostui väsäämään itselleen uuden auton ;)

Seuraavana projektina jonossa odottaa joululaatikko, jonka tuleva päällikangas on vielä matkalla, kun rakas ystäväni on siirtynyt tuoreen parisuhteen myötä reissaamaan kahden asunnon väliä (ja on niin ihanan ihastunut että hyvä tuuli tarttuu oikein itseenkin häntä/heitä katsellessaan :)).  

Uusi pyöräkin vaikuttaa oikein toimivalta peliltä ja on se omaan silmään kyllä oikein nättikin. Pyörä käytiin hakemassa kotiin keskiviikkona iltapäivällä, mutta tänään uskaltauduin ensimmäistä koelenkkiä ottamaan, kun olo oli sairastamisen jälkeen muutaman päivän vähän hutera vielä oireiden kadottuakin. Mutta eiköhän sitä jo maanantaina uskaltaudu taas työmatkapyöräilyn pariin. Täytyy vain tilata se ihana auringonpaiste takaisin, sillä se sopii omaan silmään pyöräteille tuota vesisadetta paremmin - vaikka onhan se hyvä että osa katupölystä huuhtoutuu nyt pois kun tulee välillä vähän vettäkin.

Elämä on tällähetkellä aika <3

Jaffa kuosinen muistolaatikko ja kukkasia

Komean pyörän ja skunkkivaunun ylpeä omistaja.

Myös pieni tilannekuva. :)