torstai 6. marraskuuta 2014

Kirppistelyä

Maanantaina se taas täyttyi. Kirpputoripöytä nimittäin. Kaveritkin jo vähän kiusivat, montako viimeistä kirpputoripöytä minulla on ehtinyt tähän mennessä olla. Eipä sillä, niitä on tosiaan ollut useampia ja joka kerta olen ollut yhtäläisen vakuuttunut siitä ettei täältä asunnosta enää irtoa enempää tavaraa.

Aika tekee kuitenkin tehtävänsä. Nyt kun olen elänyt puoli vuotta ilman minkäänlaista dvd-levyjä toistavaa laitetta moni hyllyssä olevista levyistä on alkanut tuntua turhilta. Kun leffat tulee aina katsottua jonkun kaverin luona, on huomio kiinnittynyt myös heidän elokuvahyllyihinsä. Samalla sitä on havainnut omistavansa monia elokuvia, jotka saisi helposti kysymällä lainaan jopa yli kolmelta ihmiseltä - ja mahdollisesti myös kirjastosta. Niistä moni onkin nyt kirpputorilla. Kauhean minimalista elokuvahyllyä en silti ainakaan vielä tavoittele. Vaikka moni lähtee, tuonne jää vielä muun muassa 52:n Disney klassikon kokoelmani. Niitä kun en koe kyllin helposti muualta saavani ja tiedän palaavani moneen vielä uudelleen. Ne myös vastavuoroisesti lainautuvat sitten kaverien katsottavaksi.

Myös kirjoista on tullut helpompi päästää irti ihastuttuani uudelleen kirjastoon. Sen että rakastan lukemista ei tarvitse tarkoittaa sitä että minun olisi myös omistettava kirjavuoret - voin aivan yhtä hyvin matkustaa niiden luo. Hyllystä löytyy kuitenkin paikkansa niille teoksille, jotka haluan lukea aina uudelleen.

Koko pöytää en olisi silti saanut omillani täyteen. Niinpä oli oikein kiva että Tapsa ja Jussi lähtivät messiin niin että homma muuttui kannattavaksi. Ja onhan pöytää myös kivempi järkkäillä jonkun kanssa ja jännätä myyntiä. Itselläkin kun on jo rahoille selkeä kohde: luottokorttilaskun lyhennys. Sitä kun joutuu tekemään vielä lisää että saa polkupyörään talvirenkaat.

2 kommenttia:

  1. Mihail on aivan ihana. Kiitos, että sain pitää häntä sylissäni Lemmikkiasemalla. Jumitin siinä niin kauan, että ajattelin teidän olevan aivan kypsiä, mutta jaksoitte kärsivällisesti kertoa vaikka mitä hänestä. Olen joskus halunnut frettiä kissojen kaveriksi, mutta se on jäänyt, koska ajattelin sen notkeana eläimenä karkaavan verkotetulta takapihaltamme joka ei oikein hyvin pidä maatiaiskissaakaan. Perskit pitkäselkäisinä eivät karkaa. Skunkki ei ilmeisesti ole niin kiipeileväinen. Toivottavasti Suomessa joskus olisi mahdollisuus saada moinen ihanuus kaveriksi kohtuuhintaan. Ehkä joskus eläkepäivinä minulla on skunkki. Vaikutti kyllä mielenkiintoiselta persoonalta. Me love. <3 Ihan kuin aarretta olisi pidellyt sylissä ( mutta minä olenkin eläinhöperö ).

    Terv. n. klo 12.30 jne. punapää =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Ja kun toiselta eläinhöperöltä kyselee hänen lemmikistään, niin ei siihen aiheeseen ihan heti kypsy ;) Ei vaikka otettiin kyllä Miikkiksen kanssa kotiuduttua yhdessä pitkät päikkärit tuon eläinkauppavisiitin jälkeen. Haisunäätä ei kieltämättä ole kauhean ketterä kiipeilijä, eli uskoisin sen pysyvän verkotetulla pihalla oikein hyvin. Näillä kun tuo ruumiinrakennekin on vähän peräpainoinen, niin vaikka kuono kovasti vetäisi pöydälle tai muulle, niin peppu palauttaa monesti nopeasti maanpinnalle. Eli jo sohvalle kiipeäminen käy pojalle työstä, ja pöydät ja tasot saavat ihan sohvapöydän reunaa lukuunottamatta olla hyvin rauhassa. Sohvapöydän reunalta tuo yltää kynsillään kalastamaan haluamiaan asioita. Fretit ovat sitten selvästi atleettisempia ja pomppivat pentuaitauksestakin reunojen yli lipettiin, jos kyllästyvät siinä olemaan ja kukaan ei ole vahtimassa. Ja kissaa pienempinä ja solakampina livahtavat kyllä todennäköisesti varmasti paikasta josta kissakin pääsee.

      Poista