Syistä, joita seuraava Vilinää vilskettä -blogipostaus avaa tarkemmin, tälläviikolla painoa oli tullut Miikkikselle viime viikoiseen nähden +250 grammaa lisää. Onneksi osa siitä poistunee, kun pojan valasmainen olemus ja kanankauluähky hieman hellittää.

Pieniä voittoja

Tänään en saa itsestäni aikaiseksi pidempää tekstiä, mutta bloginkin puolelle on pakko hehkuttaa paria asiaa. Ensinnäkin sitä, että Snurre on jo leikkinyt pennun kanssa. Se on jotain, mitä toivoin kovasti, mutta johon uskoin menevän vähintään viikkoja. Niinpä se on enemmän kuin lottovoitto <3 Toiseksi Mitella rauhoittuu jo paljon paremmin sylissä. Eilenkin kun olimme väsyttämässä pentua Kasperin luona Mitella nukahti Sariannan syliin ja Kluun piti hoitaa yksinään kaikki pentupureskelu.

Tällähetkellä olo on aika väsynyt, mutta onnellinen.

Miikkiksen painonpudotus, viikko 8

Tämä viikko oli Miikkiksen painonpudotuksen nollaviikko: painoa ei lähtenyt, muttei myöskään tullut lisää. Tätäkin voi pitää osaltaan saavutuksena, sillä pennun tultua Miikkis on kuitenkin saanut normaalia enemmän nameja viikonloppuna. Onneksi pentukaan ei ole ensimmäisen illan jälkeen enää ihan niin paljoa koittanut innostaa Miikkistä mukaansa painileikkiin.

Pennun ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Myönnän että olen kuullut melko pahojakin juttuja haastavista kodinvaihtajafreteistä. Niinpä kun Mitellan sanottiin sopivan vain kokeneeseen kotiin, tein mielessäni ostoslistaa kumisaappaista, hitsaushanskoista, kokovartalopanssareista ja muista enemmän tai vähemmän kuvitteellisista suojavarustuksista. Nyt pentu on ollut kotona lauantaista, ja ostoslista on tyhjentynyt.

Kyllähän Mitella koettaa purra ja on purrutkin - mutta se oli odotettavissakin. Heti ensimmäisenä iltana tyttö joutui kolmesti jäähylle kantoboksiin alettuaan hyökkäilemään jalkoihin ja jatkettuaan sitä kielloista huolimatta. Jussi sai myös heti ensimmäisenä iltana kunnon vekin sormeensa tytön iskettyä kiinni, jonka jälkeen tyttö vietti ensimmäisen yönsä frettiportin takana keittiössä.

Olen kuitenkin positiivisen yllättynyt siitä, kuinka helpolta pennulta Mitella muuten vaikuttaa. Se ei ole aggressiivinen, eikä kovinkaan arka. Se on erittäin leikkisä, äänekäs ja energinen. Mitella rakastaa putputtaa, ja se juttelee äänellä niin leluille kuin Snurrelle ja Esterillekin. On kuin tyttö olisi itse aurinko touhottaessaan pitkin kämppää iloisesti jutellen. Mitella haastaa leikkiin kaikkia, ja pitää niin palloista, puruleluista kuin huiskistakin. Sekä putkista, laatikoista ja muista pesistä.

Hampaidenkäytössä tyttö ei tee eroa lelujen, toisten eläinten ja ihmisten välillä. Niinpä se etenkin
riehaantuessaan iskee helposti hampailla, samoin jos sen yllättää kesken touhujen. Syliin jumitettaessa tyttö kuitenkin rauhoittuu nopeasti, jos ei pääse puremaan, ja jatkaa useimmiten sen jälkeen muita touhuja. Tänään sain myös ensimmäiset näätäpusut, eli tässäkin suhteessa tyttö on hyvin kehityskelpoinen, ja on mahdollista että se oivaltaa asian melko nopeastikin.

Mitellalla on kova tarve tutkia ja osallistua, ja niinpä heti eilen kokeiltiin jättää frettiportti yöksikin pois. Lopputuloksena tyttö herätti meidät yöllä kerran - saatuaan massiivisen putputuskohtauksen keksittyään viimein miten Disney-linnaan pääsee. Yön mentyä hyvin en nähnyt syytä rajoittaa tytön elintilaa myöskään ollessani töissä, ja tänään kotiuduttuani Mitella ja Esteri nukkuivatkin jo samassa kasassa. Snurre ei päästä pentua vielä yhtä lähelle, mutta on vähentänyt jo pikkuneidin pomottamista, ja tänään Jussi oli bongannut tyttöjen jo vähän leikkivänkin yhdessä.

Kaikenkaikkiaan Mitella vaikuttaa siis ihan mainiolta tyypiltä, josta tulee käsittelemällä taatusti ihan loistofretti - jos niin voi sanoa tytöstä, joka on ihan loistofretti jo nyt.

KesäPiknik ja pentu

Tämä viikko on mennyt ihan uskomattoman nopeasti innostuneena ja vähän stressaantuneena Esterin operaation ja pennun tulon myötä. Nyt ne kummatkin ovat kuitenkin tapahtuneet, eikä ainakaan vielä mikään worst-case scenarioista ole tullut toteen.

Itselle iski päivää ennen näyttelyä, että minulla ei ole mitään mielikuvaa siitä, onko leikkausten
jälkeen mitään ohjeistusta siitä, koska eläin voi osallistua näyttelyyn. Esteri kun oli jo virkeä ja oma itsensä, mutta toisaalta sillä oli vielä tikit ja katetrin jäljet. Mutta kun Aija, Riikka ja Maisa olivat sitä mieltä, että noissa voi ottaa oman harkinnan mukaan, päätin ottaa Esterin mukaan seuraneidiksi Snurrelle ja olla ottamatta sitä pois arvostelusta.

Toinen missä tuli sumplimista oli pentu. Olimme sopineet hakevamme sen yhdessä näyttelyn jälkeen, mutta rokotus- ja sirutusasioita selvitellessä meille tarjoutui mahdollisuus viedä Mitella jo samana päivänä rokotettavaksi ja sirutettavaksi Raulion luokse Vantaalle. Tämä tosin edellytti sitä, että Jussi pääsisi viemään pennun vastaanotolle jo iltapäivästä. Niinpä muutettiin aikataulua niin, että Jussi haki pennun yksin Porvoosta ja vei sen sitten suoraan eläinlääkärille. Ja sitten taas selviteltiin, saako pentu tulla iltapäiväksi meidän näyttelytelttaan, vaikka se on vasta saanut rokotuksensa. Senkin sanottiin olevan ok omalla vastuulla.

Alkuun minun pitikin pitää pentu koko loppunäyttelyn visusti piilossa boksissa näyttelyteltan perimmäisessä nurkassa, ja yhdistää se vasta illalla omien kanssa. Moni oli kuitenkin sitä mieltä, että vieraassa paikassa oleva playpen olisi tutustumisalueena varmasti neutraalimpi, niin päätin uskaltautua päästämään pennun heti omien seuraan. Ja jos totta puhutaan, eniten minua siinä pelotti se, että Snurre huutaa sitten koko loppunäyttelyn ja kerää koko yleisön meidän teltalle katsomaan ketä sielä tapetaan... Yllätys olikin melkoinen, kun Snurre ja pentu vetäytyivät jo muutaman minuutin huudon jälkeen eri paikkoihin nukkumaan, ja myöhemmin näyttelypäivän aikana Snurre kävi vain hieman nuuskimassa pentua. Huuto on toki jatkunut vähän kotonakin, mutta ensikohtaaminen meni kaikkineen paljon paremmin kuin olin uskaltanut edes toivoa. Uskalsin pitää koko köörin jopa kotimatkan samassa boksissa.

Miikkiksen peräänkin näyttelyssä vähän kyseltiin, ja alkuun minun pitikin ottaa se mukaan, kun kyseessä oli taas ulkonäyttely. Mutta siinä kohtaa kun pennun tulo varmistui näyttelyn päälle, päätin jättää Miikkiksen matkasta. Miikkis reissaa sitten mukana taas ensiviikolla, kun mennään pitämään näätäpäivää Ylöjärvelle.

Yhteenvetona eilisestä Snurre ja Esteri pääsivät molemmat re-calleihin, ja suureksi yllätyksekseni Esteri oli kaikesta huolimatta luokkansa toinen. Mitella taas ei ole ainakaan vielä vaikuttanut niin pahalta mitä pelkäsin, vaikkakin jäähyboksille ja laastareille on jo löytynyt käyttöä. Mutta tästä se lähtee.

Mitellan tarina

Kuten aiemmin jo mainitsin, pennun tulo ei mennyt meillä ihan suunnitellusti. Meillä oli haussa tumma tyttö kasvattajalta, mutta nyt meille tuleekin kodinvaihtaja pastellimitti. Mitella eli alkujaan Bella on syntynyt lapissa kotieläinpihalla ja ehtinyt olla jo kahdessa kodissa ennen meitä - vaikka neiti ehti vasta täyttää neljä kuukautta.

Mitellan tarina ei ole valitettavasti ainoa laatuaan, vaan vastaaviin törmää aina ajoittain näätäpäivillä. Neiti muutti etelään ensimmäiseen kotiinsa luovutusikäisenä. Melko pian tytön kotiuduttua kodissa puhkesi kuitenkin allergia: ensimmäistä kotia tuntematta en tiedä, oliko allergia enemmän fyysistä vai henkistä laatua. Joka tapauksessa allergia teki sen, ettei tyttöä juuri käsitelty ja sille tuli kiire löytää uusi koti. Muutamassa viikossa etäisyys kasvattajaan oli kasvanut niin ylitsepääsemättömäksi, että pennun palauttaminen sinne nähtiin mahdottomana. Niinpä tyttö myytiin eteenpäin.

Uudelle kodille näädästä muodostui positiivinen kuva. Sen kerrottiin olevan kiltti, kesy ja purematon - Sellainen jonka ensikertalainen lemmikinomistaja uskalsikin ottaa hyvillä mielin. Harmi vain ettei kuva kestänyt arkea, vaan pentu alkoi purra uutta omistajaansa. Uusi omistaja lähti etsimään apua frettiliiton facebook-ryhmästä ja saikin kokeneen harrastajan kotikäynnille antamaan vinkkejä pennun käsittelyyn. Valitettavasti vinkit ja neuvot tekivät ikävän konkreettiseksi sen, ettei uudella omistajalla ollut riittävästi aikaa siihen, mitä Mitella vaatisi tullakseen kivaksi lemmikkinäädäksi. Niinpä omistaja teki päätöksen myydä tyttö pois ennenkuin se ehtisi kiintyä nykyiseen kotiinsa enempää. Mitella tarvitsi taas uuden kodin.

Tässä kohtaa kun toinen ilmoitus tytöstä tuli nettiin, päätin ottaa yhteyttä ja selvittää, voisiko tyttö sopia meille. Lauantaipäivä menikin viesteillessä myyjän ja Mitellaa katsomassa käyneen harrastajan Hannan kanssa sen selvittämiseksi, olisinko minä tarpeeksi kokenut Mitellan uudeksi omistajaksi. Kun Hannakaan ei nähnyt mitään estettä sille, ettenkö voisi tytön kanssa pärjätä, sovittiin että tyttö tulee meille. Mitella vain tulee tarvitsemaan alkuun ekstrapaljon käsittelyä, että se saadaan lopettamaan pureminen ja rauhoittumaan.

Nyt täällä on jo käynnissä kova odotus. Odotusta on siivitetty selvittelemällä tytön taustoja. Mitellalla kun ei ole rokotuksia, sirua eikä sukutaulua, on nyt koitettu saada kasaan tytön tietoja. Itse kun pyrkii siihen, että kaikilta omilta lemmikeiltä löytyy tunnistemerkinnät ja niistä olemassa olevat tiedot talletettuna johonkin tietokantaan. Niinpä Mitellakin on tarkoitus rekisteröidä, ja haluan rekisteripaperin yhteyteen sukupuun niiltä osin kun sukua on tiedossa. Arkielämässä tämä ei ehkä ole niin iso asia, mutta jos Mitella vaikka pääsisi karkuun joskus, en halua sen päätyvän random näätänä hoitolaan, vaan tahdon että tytön henkilöllisyys ja taustat on helppo selvittää, ja tyttö siten helppo palauttaa takaisin kotiin. Rokotukset taas ovat ihan must juttu kun eletään näätäsosiaalista elämää.

Tähän juttuun sain taas käyttööni muutamia kuvia Mitellan tämänhetkiseltä omistajalta. On se kyllä aika nätti tyttö. Vaikkei olekaan tumma. Ei enää montaa päivää niin pääsee näkemään tytön livenä.

Esterin hammaslääkärireissu

Tänään oli Esterin toinen hammaslääkärikäynti viikon sisään. Ensimmäisellä kerralla tytöltä
poistettiin kaksi poskihammasta ja arvioitiin tarvetta isompaan hammasremonttiin. Kalle suositteli silloin myös kuolleen kulmahampaan poistoa, joten sille varattiin uusi aika isommalle klinikalle, jossa kyseinen leikkaus pystyttiin paremmin suorittamaan.

Uusi aika saatiinkin tälle päivälle, ja voin myöntää olleeni todella hermona, Siinä missä poskihampaat pystyttiin poistamaan rauhoituksessa, kulmahampaan poistoa varten Esteria piti nukuttaa. Ja anestesia on aina riski. Omaa oloa ei yhtään helpottanut se, kun yhdeltä frettitutulta kuoli Esterin ikäinen naaras juuri edellisenä päivänä leikkauspöydälle.

Esteri oli klinikalla taas Jussin matkassa ja minä koitin tehdä töitä väliaikatietoja odotellessa. Pahin paniikki oli päällä eläinlääkäriajan alkaessa. Sitten Jussi onnistui vähän rauhoittamaan minua kertomalla, kuinka eläinlääkäri oli kuunnellut Esterin sydänäänet ennen nukutusta ja ottanut hammasröntgenit - ja että anestesiassa käytettiin isofuraania ketamiinin sijaan. Isofuraani on kaasumuotoinen lääke, jota käytettäessä anestesian syvyyttä pystytään säätelemään koko leikkauksen ajan. Aija oli jo pet-näyttelyssä kertonut, kuinka se on etenkin vanhemmille freteille huomattavasti ketamiinia turvallisempi.

Sitten ei muutamaan tuntiin voinutkaan muuta kuin odottaa. Ja koettaa luottaa siihen, että se ettei mitään kuulu on hyvä merkki. Siinä kohtaa kun Jussi ilmoitti tytön siirtyneen heräämöön olin jo pomppia kattoon ja hypätä lähinnä olevan ihmisen kaulaan - mitä en kuitenkaan tehnyt. Silti en halunnut päivittää nettiin yhtään hehkutuksia ennenkuin tyttö on paremmin hereillä ja eläinlääkäri uskalsi luovuttaa sen klinikalta ulos. Sekin hetki sitten onneksi tuli. 

Omasta paniikista huolimatta kaikki meni lopulta hyvin: kulmahammas saatiin poistettua ja samalla poistettiin perjantaina jäänyt pieni kappale poskihampaan juurta. Esterille ei tullut edes uusia lääkkeitä, vaan Rosa kehoitti syöttämään Kallen määräämän antibioottikuurin loppuun ja aloittamaan kipulääkityksen uudestaan ensimmäisiksi päiviksi. Leikkauksen yhteydessä tytöltä testattiin myös verensokerit insulinooman kartoittamiseksi, mutta tytön verinäytteessä mikään ei onneksi viitannut siihen.

Eli päivän saldona meillä on muutamaa nyt puuttuvaa hammasta lukuunottamatta oikein terve ja ikäisekseen hyväkuntoinen näätä. Laskun loppusummaksi tuli 374€, mikä vähän kirpaisi, mutta oli toisaalta myös helpotus: puhelimessa hinta-arvioksi kun oli annettu 400-500 euroa. Viimeistään siinä kohtaa kun kuulin ikeneen jääneestä poskihampaanjuuren kappaleesta ja insulinoomatestistä olin alkanut varautua siihen toiseen ääripäähän.

Nyt Esteri on lähinnä nukkunut, mutta käynyt muutamaan otteeseen myös hieman jaloittelemassa. Eläinlääkäri varoitti, että uneliaisuus voi jatkua vielä huomiseen.

Iltalehden juttu

Iltalehden juttu Miikkiksestä ilmestyikin jo tänään. Koitin bongata myös nettiartikkelia, mutta en ainakaan vielä saanut sellaista silmiini. Otsikkoa oli muutettu taas hieman raflaamammaksi siitä minkä näin, ja pojan ikä oli jäänyt kuvatekstiin korjaamatta, mutta muuten juttu vaikutti olevan ihan ok :)

Esterin hammaslääkäri meni myös hyvin, mutta siitä kirjoitan pidemmin kun ehdin paremmin koneelle.

Kuluseuranta 2016: heinäkuun yhteenveto

Taas on yksi kuukausi saatu päätökseen ja kuukauden kulut laskettua. Kuluseuranta hoituukin jo melko rutiinilla, joskin olen huomannut, että nyt kun ostokset kirjaa kategorioittain, voi joskus olla jo loppukuusta vaikea muistaa mitä tarkalleen tulikaan ostaneeksi. Niinpä itsellä on harkinnassa tuotekohtainen listaus, mikäli kuluseurantaa jatkaa vielä ensivuonna.

Heinäkuussa ehdottomasti eniten rahaa meni eläinlääkäriin käsittäen Snurren, Esterin ja Mihailin rokotukset ja loishäädöt, sekä Esterin poskihampaiden poiston.  Tässä kuussa tuo summa tullaan vielä ylittämään, kun Esterillä on keskiviikkona kulmahampaanpoistoleikkaus, jonka lisäksi Mitella pitää käydä rokottamassa ja siruttamassa.

...sen pennun nouto kun on nyt sovittu lauantaille, ja pennulle päätetty kutsumanimeksi Mitella.

5 yötä siihen, kun haetaan tämä riiwiö kotiin.

Toiseksi isoin rahareikä oli tarvikkeet ja virikepuoli. Sorruin hankkimaan Faunattaresta herätehankintana viilennysalustan, joka taitaa olla enemmän Jussin kuin nääppien mieleen. Etenkin kun se koirille suunnattuna on turhan iso nääppien boksiinkaan. Zooplussalta taas tuli tilattua Snurrelle uusi kantokoppa ja kiva tunneliverkostovirike (tietenkin neljän settinä - mutta Jussi maksoi tästä puolet). Boksihankinnalle koki taas tarvetta, kun Snurre kun ei tykkää yhtään että se jumitetaan boksiin ja sille koettaa etsiä mallia, johon se ei saisi telottua hampaitaan tai itseään koittaessaan päästä pois. Meillä onkin ehtinyt olla jo testissä sellainen liuta erilaisia bokseja, että ajattelin kirjoittaa niistä joku päivä kokonaan oman postauksensa.

Kokonaisuudessaan rahaa kului 308,42 euroa. Toivottavasti summaa saisi taas tässä kuussa tulevan piikin jälkeen painumaan selvästi alaspäin.

Heinäkuu

 Ruokakustannukset
-ötökät: 5,00€
-lihat:-
-kuiva-/purkkiruuat:-
-kasvikset: 4,25€
-namit: 3,99€
-lisäravinteet:-
-fisuille:-

Hygieniakulut
-kissanhiekka: -
-talouspaperi:-
-siivoustuotteet: 11,90€

Eläinlääkäri/lääkintäkulut: 179,00€

Tarvikkeet
-nääpille: 66,29€
-kaloille:-

Lelut: 37,99€

Näyttelyt
-bensakulut:-
-arvat:-
-ilmoittautumismaksut:-

Eläimet:-

Yht. 308,42€

Miikkiksen painonpudotus, viikko 7

Miikkiksen painonpudotus jatkuu melko tasaisella tahdilla. Tänään vaakalukema oli taas -100g viime viikkoisesta ja alkupainosta on tultu alas tasan puolikiloa lähtöpainon ollessa 5,75kg. Tällä tahdilla pääsemme varmaan vielä syksyn aikana alle viidenkilon. Sitten lähdetäänkin etsimään sitä ihannepainoa, mihin koitetaan lähteä painoa vakiinnuttamaan.