Tälle viikonlopulle olisi ollut tarjolla vaikka mitä ohjelmaa. Olisi ollut Pieksämäen eksoottisten eläinten messut. Olisi ollut Helsingin lemmikkimessut. Olisi ollut Hevoset-messut Tampereella, sekä pienempiä tapahtumia. Mutta myönnän että minusta on tullut vuosi vuodelta huonompi lähtemään messuilemaan. En voi väittää, ettenkö enää pitäisi lajiesittelyiden pitämisestä. Mutta kaipaisin enemmän sitä, että pääsisi oikeasti juttelemaan lajista muiden harrastajien sekä lajista kiinnostuneiden kesken, sen sijaan että sitä tuntuu pyörittävän kuriositeettikabinettia ja yleistä paijauspistettä. Ja yhä useammin minusta on alkanut tuntua, että messuilla yli 80% kommunikaatiosta on sitä, että sitä ohjeistaa ihmisiä olemaan työntämättä sormia aitaukseen, vastaa siihen saako silittää/ottaa syliin, mistä saa silittää ja mikä on eläimen nimi. Vahvasti introverttina ihmisenä minulla menee messuista toipumiseen useita päiviä, ja kuormitun herkästi myös siitä, että jopa osa aikuisista ihmisistä pettyy tai turhautuu, jos sitä eläintä ei saakaan silittää tai ottaa syliin, ikäänkuin ainoa arvokas asia siinä eläimessä olisi se, saako sitä koskea. Joten jätin tälläkin kertaa messut väliin, ja säästin itseni ja eläimeni messustressiltä.
 |
| Nutsku junnuna <3 |
Samaan aikaan kun olen vähentänyt messuilla käyntiä, oma harrastukseni on muuttunut lähempänä kotia pyöriväksi. Viime vuonna järkättiin täällä meillä kaksi eläinnäyttelyä (yksi rotta ja yksi frettinäyttely), ja kumpikin tapahtumista saa jatkoa tänä vuonna. Sen lisäksi meillä on käynyt muutamia ryhmiä tutustumassa eksoottisiin eläimiin. Toki kotitapahtumissa sitä pääsee näkemään vähemmän muiden eläimiä kuin useita lajeja käsittelivillä messuilla, mutta toisaalta: silloin kun omat eläimeni ovat mukana messuilla, harvemmin sitä muutenkaan osaa jättää ständiä pitkiksi ajoiksi. Ja tätä vielä vahvistaa tämän viikonlopun messu-uutisoinnit Helsingistä, kun lööpit huutavat kuinka jo ainakin yhtä koiraa ja kolmea ihmistä on purtu - ja etenkin frettien kanssa messuillessa tiedän, että ne todellakin saattaisivat purra, jos joku lähestyisi niitä väärin, ja esimerkiksi tunkisi kaninhajuiset sormensa paijaa pupua -pisteeltä tultuaan suoraan frettien aitaukseen. Siinä hyvin äkkiä maistettaisiin ensin ja haistettaisiin vasta sen jälkeen, eikä vanhemmista mitkään "ethän tunge sormia aitauksiin, fretit saattavat purra" kyltit ole asiassa lieventävä asianhaara.
 |
| Frettipäiväilemässä joskus jossain. Sylissä nukahtanut Juutas <3 |
 |
| Hyvin hyvin nukahtanut Juutas |
Kaipaan messuilta välillä keskusteluja lajia harkinneiden ja malttamattomien pentujonolaisten kanssa, jotka haluavat tulla nuuskuttamaan frettejä ja kyselemään kaikki mielessä pyörivät miljoonat kysymykset, kun pentujen luovutusikään tuntuu olevan vielä miljoona vuotta. Sekä kohtaamisia niiden entisten ja nykyisten harrastajien kanssa, joita ei enää näe näyttelyissä, mutta jotka aina messuilla pysähtyvät muistelemaan omia edesmenneitä tyyppejään ja harrastusaikojaan. Niitä minulla on rehellisesti sanottuna välillä ikävä. Mutta ei ainakaan vielä niin ikävä, että se saisi minut lähtemään taas messuille.
Mutta vaikka minua näkee nykyään harvemmin isoissa tapahtumissa, minulle saa yhä tulla puhumaan silloin kun minua näkee. Ja silloin kun olen eläimien kanssa liikenteessä tapahtumissa, tai ollaan meillä, niin kyllä moniin meidän eläimiin on mahdollista päästä myös koskemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti