Nyt kun meidän kotona oleva eläinmäärä on saavuttanut sen pisteen, jossa sen ei soisi enää kauheasti kasvavan, sitä on joutunut miettimään foster failure asioitakin vähän uusiksi. Aika isolla osalla meille "vähintään sijaiskotiin" tulleista kun on ollut myös taipumusta jäädä tänne. Kuitenkin jos haluan jatkossakin pystyä auttamaan nopeasti sijoituspaikkaa tarvitsevia tyyppejä, minun olisi aiempaa enemmän opeteltava toimimaan vain välisiltana matkalla kohti loppuelämän kotia.
Myönnän kuitenkin että eläimen pitäminen itse on usein helppo ratkaisu verrattuna uusien kotien etsintään. Silloin välttyy uusien kotien arvioinnilta ja riskinotolta. Sekä silloin jos uusi koti ei löydy luontevasti lähipiiristä, välillä ihan uskomattomien kyselyiden vastaanottamiselta. Varsinaista luopumisen tuskaa en kuitenkaan yleensä koe, silloin jos päädyn siihen, että olemme jollekin eläimelle vain se välistoppi. Sillä jos ihan rehellisiä ollaan, silloin kun tyypille löytyy juuri se oikea koti, minusta on oikeastaan ihan mukava seurata sitä uuden omistajan intoa ja pakata tyyppi matkaan.
Kuten tänään Karkki-viljakäärmeen kanssa. Vaikka olin täysin valmis pitämään Karkin itse, sillä hetkellä kun kaveri kertoi etsivänsä itselleen sopivaa ensikäärmettä, palapelin palaset vain loksahtivat kohdalleen, ja olin täysin valmis saattamaan Karkin matkaan. Kaverin valmistautuessa Karkin tuloon olemme käyneet yhdessä läpi hoito-ohjeita, terraarion sisustusta ja olosuhteita, ja tänään tuli sitten se päivä, kun kaikki oli valmista Karkin muuttaa. Ja minusta tuntuu että homma meni juuri niikuin sen pitikin mennä. Karkilla on uudessa kodissaan vähintään kaikki sama, mitä hänellä olisi ollut täälläkin, paitsi että sielä hän on ensimmäisenä ja ainoana käärmeenä vielä ihan erikoisspesiaalityyppi, eikä yksi monesta hienosta tyypistä, kuten hän olisi ollut täällä.
Karkin lähdöstä huolimatta kotona olevien eläinten määrä ei tänään kuitenkaan laskenut, sillä lähes samalla ovenavauksella kuin Karkki lähti, nelivarvaskilpikonna Donatella palasi talvihoidostaan Lemmikkihoitola Voikukasta. Olimme sopineet, että haemme Donatellan suoraan horroksesta, joten täällä alkaa sitten rouvan herättely tähän vuoteen. Vielä Donatella on samassa laatikossa, jossa on viettänyt talvihorroksensa, niin että lämpötila saa ensin rauhassa hiljakseen nousta. Sitten kun hän alkaa lähteä liikkeelle, siirretään hänet omaan asumukseensa alkuun ihan huoneenlämpöön. Huomenna palautetaan sitten käyttöön uv-valo ja lämpölamppu, ja ensiviikolla aletaan sitten tarjota ruokaa.
Donatellan ollessa hoidossa afrikkalainen kääpiösiili Nuttu on saanut lainata hänen residenssiään. En ollut ihan täysin päättänyt, mihin asumisratkaisuun päädyn Nutun kanssa sitten, kun Donatella palaa, mutta juteltuani Jussin kanssa päädyimme kuitenkin antamaan vaatehuoneasumistolle vielä mahdollisuuden. Se on kuitenkin pinta-alallisesti erittäin hyvä Nutun tarpeisiin, vaikka minua vähän mietittyttääkin, miten sinne on voinut kulkeutua niin monta hiusta. Mutta kokeillaan tätä nyt vielä, tarkastellaan tassuja useammin, ja jos ongelma vielä uusii, mietitään sitten jotain muuta. Meillä on kuitenkin varastossa parikin erilaista pleksiaitausta sekä vino pino taikakuutioita, joista saadaan sitten tarvittaessa viritettyä toisentyyppistä asuntoa.
Ja se kun mainitsin postauksen alussa, ettei lauman soisi kauheasti kasvavan, niin muotoilu oli juuri niin syystä. Sillä ei kauheasti ei ole sama kuin ei yhtään, ja johonkin tulevaisuuteen on alettu nyt miettiä mahdollisesti sijoituskissaa. Se olisi voinut olla mahdollisesti lähitulevaisuuttakin, mutta yksi mahdollinen pentue syntyi eilen, eikä elossa syntyneissä pennuissa ollut yhtään naarasta. Joten katsotaan asiaa sitten taas myöhemmin, mahdollisesti joskus kesän korvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti