Täällä on vedetty taas aika haipakkaa, miksi ehdin kirjoitella viikonlopustakin vasta nyt. Toissaviikonloppu ja alkuviikko menivät tiiviisti veljentyttöni seurassa, ja hänen kanssaan tuli päästyä lähelle opiskelijavuosien peliennätyksiä (tosin vain pelattujen pelien määrässä, ei enää siinä, että olisimme pystyneet pelaamaan läpi kaikki hyllystä löytyneet lautapelit putkeen. Nykyisellä lautapelimäärällä se vaatisi viikkoja). Hänen lähdettyään päivät jakaantuivat töille ja edellisen viikon ja tämän viikon näyttelyiden suunnitteluun ja valmisteluun.
 |
| Autotalliin laitettiin tilat näyttelyä varten |
Perjantaina meinasi muutamassa kohdin iskeä pieni uskonpuute sen suhteen, ehdimmekö oikeasti päätellä kaikki langanpäät ennen lauantain tapahtumaa, koska omassa päässäni tapahtumia suunnitellessa kaikki on itse tapahtumissa aina viimeisen päälle, vaikka arjen kaaoksessa niin ei tietenkään ikinä ole. Mutta olen onneksi oppinut vuosien varrella huomattavaksi paremmaksi siinä, että pyrin täydelliseen niin pitkään kuin mahdollista - ja luotan siihen, että sen myötä kaikki on tapahtuman alkaessa tarpeeksi hyvällä mallilla, vaikka sinne täydelliseen olisi vielä matkaa. Kukaan ei kuitenkaan pääse näkemään pääni sisälle, joten he näkevät vain sen, mitä on ehditty toteuttaa, ei niitä muita yksityskohtia, mitä olisin halunnut vielä hioa, jos aikaa olisi ollut enemmän tai muuta elämää vähemmän. Ja mikä ehkä tärkeintä: olen oppinut rentoumaan tapahtuman alkaessa, sen sijaan että takertuisin päässäni niihin asioihin, mitä olisin vielä halunnut tehdä.
Viime ja tämän viikon tapahtumassa on kummassakin tärkeänä elementtinä myös se, ettei kumpikaan niistä ole missään määrin yhden ihmisen show. Nämä eivät ole minun tapahtumiani, vaikka tarjoan niille puitteet ja olen Jussin kanssa pitkälti ollut pystyttämässä niiden kulissit. Kummassakin on yhdistys mukana järkkäämässä, joten samaan aikaan kuin minä häärään täällä, monet asiat tapahtuvat muiden toimesta muualla, ja kun itse tapahtuma alkaa, paikalla on useita ihmisiä omine rooleineen vastaamassa siitä että kaikki sujuu. Eli senkään puolesta kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle valmista aamulla, vaan aamulla käydään läpi, missä ollaan nyt, ja miten siitä jatketaan.
 |
| Stanttuboksi ja kääpiöboksi vierekkäin, eli kyllähän noilla tuota kokoeroa on. Olkootkin että kääpiöboksissa on meidän junnuosastoa. |
Mutta tämän kahden näyttelyn sarjan aloitti Lemmikki- ja showkesyrottien kesänäyttely ja kesäpäivät. Eli normaalin näyttelyn lisäksi tapahtumassa oli myös kaikille ilmoittauneille jäsenille yhdistyksen tarjoama lounas, tietovisa ja ulkopakopelityylistä ohjelmaa sekä grillailua. Tämän ohessa kiinnostuneiden oli mahdollista päästä tutustumaan myös meidän muuhun jengiin. Näistä olin toisena pääpiruna myös ulkopakopelin suunnittelussa ja toteuttamisessa, mikä oli myös aika kivaa hommaa (vaikkakin se jäi ehkä vähän päälle, ja nyt ollaankin jo aika hyvällä mallilla miettimässä ensivuodelle vielä parempaa, haastavampaa ja toimivampaa peliä, vaikka ensikesään on vielä aikaa...). Pet-näyttelyn puolella oli samaan aikaan käynnissä kaksi pet-näyttelyä, mutta meidän tytöt olivat ilmoitettuna vain toiseen, sillä toisen näyttelyistä tuomaroi meidän sijoitustytyjen toinen omistaja (olkootkin että Saijan tuntien en tiedä, olisiko se parantanut vai heikentänyt meidän tyttöjen mahdollisuuksia, mikäli ne olisi saanut sääntöjen puitteissa ilmoittaa myös hänen arvosteltavakseen, sillä Saija osaa olla välillä aika kriittinen jalostuseläintensä suhteen).
Yleisten näyttelyvalmistelujen myötä omien rottien puunaaminen näyttelyyn jäi taas aika pintapuoliseksi ja viime tippaan, mikä on kyllä omalla kohdallani enemmän sääntö kuin poikkeus - en ole oikein kinä ollut puunaajatyyppiä, miksi yleensä aina jokin menee sen edelle, vaikka kuinka tiedän, että silloin jos näyttelyssä on kova taso, joskus juuri viimeistely on se, mikä voi tehdä sen ratkaisevan eron palkintosijoja jaettaessa. Mutta en vain nykyään osaa stressata asiasta niin paljoa, vaan itselleni riittää se, että tytöt saavat hyvät arvostelut, ja jos niissä onkin vähän sakotettu kynsistä tai pienistä sotkuista, ne ovat vain elämää. Ja ehkä sitten ennen seuraavaa näyttelyä ehtii/jaksaa/muistaa leikata ne kynnetkin. Ehkä. Tällä kertaa oli vielä siitä erittäin harvinainen tilanne, ettei yksikään meidän tytöistä ollut astutettavana, mammailemassa tai alaikäinen, vaan varmaan ensimmäistä kertaa sinä aikana kun minulla on ollut kääpiörottia ihan koko lauma oli kisassa mukana.
 |
| Muiden toimesta paikalle oli järjestetty mm. tällaisia ylläreitä <3 |
Päivä meni kaikkineen oikein mukavasti. Tila riitti hyvin, sää suosi ja ihmiset tuntuivat viihtyvän. Päivään mahtui myös paljon juttutuokioita niin rotista, eläimistä yleensä kuin myös elämästä laajemmin. Ja myönnän että minusta on aina ihanaa, kun ruuan tekee joku muu kuin minä, ja voin vain mennä valmiiseen pöytään. Olenkin välillä puolivakavissaan todennut, että lempiruokaani on kaikki, mitä en ole joutunut valmistamaan itse. Se ei tarkoita, ettenkö itsekin tekisi ihan hyvää ruokaa - olen vain aina viihtynyt keittiössä paremmin leipomusten kuin ruuanlaiton parissa. Tällä kertaa en tosin edes leiponut, vaan siitäkin kopin olivat ottaneet muut.
Eikä näyttelystä tullut lähdettyä ihan tyhjin käsin, vaikkei neitien näyttelylook ollutkaan ihan viimeisen päälle hiottu: Suppis oli pet naaraiden kakkonen ja paras veteraani. Suppiksen emo Pihlaja puolestaan veteraanien kakkonen. Vaikka pakko myöntää, että minun oli kyllä ennen Suppiksen palkinnon hakua pakko pikaisesti vilkaista, minkä ikäinen neiti oikein olikaan. Minun päässäni Pihlaja ja Torvis kun ovat lauman mummoja, eikä Suppis nyt ihan vielä... Mutta kyllä hänkin on jo näyttelyasteikolla siirtynyt veteraanirajan yli. Näyttelystä voitettujen riipparien ja Sputnikin ohella minulla tuli myös joitain sortumisia myyntipöytien puolella ja sain Saijalta hänen voittamansa kissojen teltan meidän nääpille. Rotillakin kun hyödynnetään jonkin verran samoja virikkeitä mitä kissoilla ja freteillä, minkä takia meilläkin näyttelypotteja jaetaan välillä myös muiden kuin voittaneiden kesken. Ja vaikka rotat ovat varmasti ihan yhtä tyytyväisiä vanhoihin risoihin t-paitoihin ja lakanoihin riippareina, itsestä on välillä kiva saada häkkiin myös varta vasten ommeltuja pörrö- ja kerrosriippareita.
 |
| Näyttelyn palkintopöytä |
Mutta koko tämä pitkä stoori tiivistettynä: tällä porukalla oli hauskaa olla ja hyvä järjestää tapahtumaa, joten minun puolestani sama voidaan ottaa taas ensikesänä uusiksi - ovet ovat auki. Etenkin kun yksi ensivuoden pakopelisuunnitelmista saattaa liittyä uima-altaaseen, minkä siirtäminen toiseen lokaatioon voisi olla hieman haastavaa.
Eilen kävin hakemassa vähän lepoa TYKSin päiväkirurgiselta, jossa minut nukutettiin kolmen viisauden hampaan poistoa varten, joten eilinen meni puhtaasti lepopäivänä ja tänäänkin pitää vielä vähän himmailla. Sen jälkeen lähdetään sitten muokkaamaan tiloja lauantaina frettinäyttelyä varten ja kaivetaan esille muistiinpanoista, mitä kaikkea olen luvannut järjestää niihin liittyen valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti