Kissojen lämpötyyny

Instagramin puolella tuli törmättyä useampaan kertaan Villasukkakirjailijan stooreihin Bilteman lämpötyynyn käytöstä kissoilla. Meillä kuitenkin koitetaan pitää tänä vuonna tiukempaa kulukuria, ja pitää ylimääräiset hankinnat kurissa. Eläinkulujen osalta tämä on johtanut rajaukseen, että eläimille hankitaan tänä vuonna vain täysin välttämättömiä asioita, sekä mahdollisesti sellaisia, joiden voidaan katsoa parantavan niiden elämänlaatua merkittävästi. Niinpä sitä tuli hetki arvottua, voitaisiinko lämpötyyny laskea jälkimmäiseen kategoriaan. Koska kyseessä oli alle 20€ investointi, ja lämpöhoito on todettu erityisen tehokkaaksi etenkin nivelrikko- ja spondyloosikissoilla, totesin että tuote on meilläkin kokeilun arvoinen.

Lämpötyyny hankittiin siis erityisesti Löllöä silmällä pitäen, sillä Löllöllä on nivelrikkoa ja spondyloosia, ja Löllön selän nikamamuutosten myötä pojan toinen takajalka tahtoo usein puutua. Mutta koska Löllökin on kissa, eikä kissojen mieltymyksistä ikinä tiedä, mietin jo etukäteen sitäkin, että mikäli Löllö tai kukaan muukaan kissoista ei kelpuuttaisi tyynyä, olisiko itselläni sille käyttöä omien hartiajumieni kanssa. Sitä ajatusta ei ole kuitenkaan tarvinnut viedä loppuun asti, sillä kissoista kolme on tykästynyt tyynyyn kovasti.

Kaikkein eniten lämpötyynyä käyttää Löllö, joka tulee yleensä paikalle heti, kun kuulee että tyyny laitetaan päälle. Löllö makaa tyynyllä usein selällään, ja pyrkii monesti hakemaan lämpöä etenkin alaselkään ja lonkkien alueelle. Löllö kyllä haluaa tyynyllä ollessaan myös rapsutuksia, ja arvostaa jos rapsuttajan käsi tulee sellaisessa kulmassa, että hänen on mahdollista ojentaa toinen takajalkansa suoraksi kättä vasten. Silloin kun tämä onnistuu, se tkee niin hyvää, että Löllö intoutuu monesti leipomaan tassuillaan samalla kun kehrää tyytyväisenä. 

Ruttu varmasti rakastaisi lämpötyynyä ekstrapaljon, jos saisi sen päälle viltin, niin että voisi kääriytyä kunnon lämpökuplaan. Mutta koska Ruttu ei ole maton ensisijainen käyttäjä, lämpötyyny on käytössä ilman vilttiä. Sen takia Ruttu monesti ensin kyseleekin, pääsisikö hän jonkun hupparin sisälle tai jonkun syliin vilttiin käärittynä, ja vasta jos tätä optiota ei tarjota kyllin nopeasti, Ruttu alkaa hivuttaa itseään lämpötyynyn suuntaan. Lämpötyynyllä Ruttu mieluiten limputtaa ja painaa tassunsa ja häntänsä niin tiiviisti tyynyä vasten kuin mahdollista. Tyynyllä ollessaankin Ruttu kyllä monesti tarkkailee ympäristöään siltä varalta, että huppari- tai vilttioptio tulisi tarjolle.

Kolmas lämpötyynyn käyttäjä meillä on Aino, joka on kanssa selvästi ihastunut lämpötyynyn käyttöön. Ainon ainoa ongelma tyynyn kanssa on se, että Aino ei haluaisi jakaa sitä muiden kanssa, ja häntä selvästi välillä ärsyttää odottaa, että Löllö tulee valmiiksi ja tyyny vapautuu. Löllön ollessa tyynyllä, Aino saattaa kävellä moneen kertaan ohi selvästi tyynyä katsellen, ja ottaa välillä parinkin metrin loikan lattialta sohvalle huomatessaan lämpötyynyn vapautuneen. Ainon ollessa lämpötyynyllä Ainoa saa katsella, mutta ei koskea, sillä lämpöterapia menee selvästi vähän pipariksi, jos joku sotkee turkin silittämällä sitä. Mikäli lämpötyynyn vapautumisessa kestää liian kauan, Aino saattaa lähteä hivuttautumaan tyynylle, vaikka joku muu olisikin sillä vielä.

Kissanelikosta Mauno ei ole sen sijaan osoittanut mitään kiinnostusta lämpötyynyä kohtaan, vaikka sitä on pojallekin vähän näytetty. Ei ole selvästi meidän isännän juttu tuollainen. Maunon kohdalla lämpötyynyn muut käyttäjät kun tuskin olisivat hidaste, sillä Mauno nyt muutenkin saattaa mennä välillä avuliaasti pesemään Ainon korvia, ja ottaa sitten vain parempaa niskalenkkiä, kun sisko ei aina niin arvosta asiaa. Kunnes sisko iskee sitten tassulla päähän ja jättää pojan katsomaan hölmistyneenä jälkeensä, että mistä toinen nyt taas suuttui. Löllön kanssa taas Mauno on hyvin halailu ja pussailu väleissä. 

Kaikenkaikkiaan lämpötyyny on ollut meillä siis aika hitti tämän pari viikkoa kun se on ehtinyt olla käytössä.