Sittenkin pentu

Kun päädyimme viime viikolla jakamaan frettilauman kahtia, myönnän pentukuumeen nostaneen taas vähän päätään. Kun tulokkaat ovat joka tapauksessa taas omana laumanaan, ei uusi pentu mullistaisi samalla tavalla niiden elämää. Hautasin ajatuksen kuitenkin nopeasti, sillä Nutella ja Mallu ovat edelleen haastavia persoonia uusia frettejä ajatellen, ja olin ihan varma että olin jo jahkailullani pilannut mahdollisuuteni kumpaakin niistä pentueista, jotka minua eniten kiinnostivat. Ja koska olin jo sanonut ei sekä Biancan että Sitruunan pennuille, tuntuisi äärimmäisen hölmöltä ottaa sitten vain joku pentu jostain.

Huomasin kuitenkin eksyväni vähän väliä sekä Riikan että Millan pentukuviin vääntämään veistä haavassani. Sitruunan pennut kiinnostivat minua ensisijaisesti luonteensa puolesta: Sitruuna on Hattaran täyssisko, ja Hattara on ihan mielettömän hauska pakkaus. Sieltä olisi siis voinut löytyä luonteeltaan Hattaralle hyvä aisapari. Nykytutkimuksen valossa myös ainakin kissat suosivat omia sukulaisiaan, joten mietin, että tuskimpa siitä frettienkään kohdalla ainakaan haittaa olisi. Isoimpana miinuksena näin Sitruunan pentueessa sen, että sinne odotettiin vain pastellia, ja pastelli on minun vähiten lemppari frettiväreistä (vaikka meillä onkin pari ihan täydellistä pastellia kotona). Biacan pentueessa taas houkutti koko paketti: molemmat vanhemmista olivat oikein tummia, jonka lisäksi kaikki tietämäni sukulaiset, joista olin kysellyt, vaikuttivat kivaluonteisilta. Suvussa oli myös sellaisia Millan tummiaisia, joihin jopa Jussi oli hyvin ihastunut, miksi olinkin jonossa Biuancan ja Onigirin pentueeseen jo viime vuonna, jolloin pennut eivät kuitenkaan selvinneet.   

Monochrome's Rai "Notte" 3vk

Sitä tunnetta veitsen kääntymisestä haavassa ei ainakaan helpottanut se kun huomasin että Sitruunan pentujen kasvaessa puolet niistä osoittautuivat kaneleiksi. Eli sieläkin olisi ollut sitten vähän tummempia tyyppejä joukossa. Ja kanelipullaa meillä ei olekaan vielä ikinä ollut. Sitten Riikka vielä paljasti, että voi olla, että yhden tytön osalta varaus saattaa vielä peruuntua. Ajatus tuntui yhtä aikaa ihanalta ja mahdottomalta. Että enhän minä voi, mutta toisaalta... Hattara kyllä saisi paljon enemmän irti kakarakaverista nyt kuin sitten kun se on itsekin keski-ikäinen. 

Sitten kävi vielä toinen pieni ihme. Milla päivitti uudet pentukuvat Biancan pennuista nettiin, ja ilmoitti kuvateksteissä kahden pennuista olevan vapaina. Tiedän, että pojat ovat freteissä tyttöjä kysytympiä (ja olin itsekin vähän miettinyt, josko seuraava olisi taas poika), mutta silti tuntui ihan uskomattomalta, että noin pienet tummat pikkuihmeet olivat pysyneet varaamatta kokonaiset kolme viikkoa vain siksi, että niillä on vähemmät suositut genitaalit. Se sitten räjäytti sen padon, johon Sitruunan mahdollisesti vapautuva tyttö oli jo alkanut iskeä rakoa.

Minä halusin Hattaralle pentukaverin. 

Toinen silmä kurkkii jo <3

Jussin ei ollut kauhean vaikea tulkita minua, kun esittelin Biancan pentujen uusimpia kuvia ja niiden alla olevia varausstatuksesta kertovia tekstejä. Kahdesta tummimmasta tytöstä toinen oli varattu, mutta varaaja ei ollut vielä päättänyt että kumpi. Niin esittelin Jussille vuoroon Rain ja vuoroin Roven kuvia, että Notte olisi toinen näistä. Ja että kummallakin on niin täydellisen musta pikinokka, että kumpikin vaihtoehdoista olisi varmasti ihan yhtä hyvä. Hetken Jussi antoi minun siinä esitellä kärvistellä, ennenkuin hän totesi, että jos nyt todella haluan meille minin tänä vuonna, kai minä sitten laitan Millalle viestiä ja varaan neidin. 

Ja koska Milla on nykynuoreksi harvinaisen vähän kiinnikasvanut someen, niin minähän laitoin, ja laitoin varmuuden vuoksi useampaankin eri somekanavaan, koska en ollut täysin varma, minkä niistä Milla avaisi ensimmäisenä. Koska enhän minä voinut olla ainoa, joka oli reagoinut vapaana-teksteihin samalla intensiviteetilla. Enkä todellakaan halunnut menettää pentuani vain siksi, että joku muu tavoittaisi Millan nopeammin ja saisi Millan lupaamaan minun pentuni pois. Instagram onneksi kuittasi varsin äkkiä Millan lukeneen viestini, ja ilmoitti heti perään Millan kirjoittavan viestiä. Ja viesti oli onneksi juuri se, jonka halusinkin kuulla: toinen pikku pikinekuista voisi hyvin muuttaa meille.

Monochrome's Rai "Notte" 4pv

Koska pentupöhinässä uutinen piti toki jakaa heti koko maailman kanssa, laitoin Riikallekin viestiä, että Hattara saa kuin saakin nyt sittenkin sen pentukaverin. Riikka vastasi siihen, että itseasiassa hän sai juuri tiedon, että se yksi Sitruunan pentukin, joka oli mahdollisesti vapautumassa, vapautui. Siinä kohtaa Jussi veti kuitenkin heti jarrua, että yksi saa nyt kyllä riittää, kun laumassa on kuitenkin edelleen se seitsemän ennestään. Ei sillä että sitä olisi iiihan vähän houkuttanut ottaa molemmat. Etenkin kun se vapautunut olisi ollut kanelityttö. Mutta en silti kokenut tarvetta jäädä tinkaamaan asiasta Jussin kanssa, sillä yhdestäkin pennusta riittää varmasti Hattaralle aisapariksi.

Tänään aamulla tarkentui sitten sekin, kumpi pienistä pikinokista on meidän. Meille muuttaa pieni pääsiäislapsi Monochrome's Rai. Neiti on tulossa luovutusikään neljä päivää ennen meidän Saksan reissua, joten sovimme että haemme Noten kotiin sitten heti Suomeen palattua. Jussi kyllä vähän naureskeli, että Saksan reissusta voisi tulla huomattavasti halvempi, jos otettaisiin pentu mukaan, kun en kuitenkaan pystyisi keskittymään messushoppailuihin pentu sylissä.