Vaikka pitkäaikaisempien hoidokkien kiintiö on meillä nyt aika vahvasti täynnä, eilen meille saapui muutama pikaisempi vieras. Omien jälkeen tutuin jengi eli Otto, Eetu, Hauer ja Momo tarvitsivat hoitopaikkaa muutamaksi päiväksi yhdessä Lalli-siilin kanssa, ja kyllähän nyt vakkarijengille aina joku paikka pariksi päiväksi löydetään. Etenkin kun Sariannankaan laumaa ei ole nyt korona-aikana tullut juurikaan nähtyä Nutskun ja Momon treffiyrityksiä lukuunottamatta. Vaikka olinkin tiennyt, että Otto-pappa on jo vanha ja jatkoajalla sydänongelmien takia, iski se kunnolla vasta kun näki nyt pojan pitkästä aikaa livenä. Otolla käytössä oleva nesteenpoistolääkitys on tuonut sille lisää virkeitä päiviä, mutta niistä huolimatta sen tilanne on sama kuin Itsyn kohdalla: eletään päivä kerrallaan, ja tarkkaillaan vointia.
 |
| Nuoremmat hoitopojat Momo, Eetu & Mallun veli Hauer |
Sariannalla on nykyään kotonaan pelkkiä poikia, ja urokset tuntuvat nyt tavallistakin oudommilta, kun kaikki omat ja kaikki muut hoitofretit ovat naaraita. Vaikka meillä on noissa kymmenessä naaraassakin edustettuna varsin laaja kirjo erikokoisia ja muotoisia frettejä, urokset venyttävät skaalaa täysin omaan suuntaansa. Vaikka meillä ei nyt olekaan yksikään naaras kiimassa, majoitin pojat kokonaan omaan kerrokseensa bunkkeriin. Josko ei sitten tarvitsisi hormonisankarienkaan koittaa keskenään vääntää, kellä isoin oikeus lähteä hakemaan pakkeja neideiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti