Tämä viikko on mennyt taas hujauksessa. Aloitin maanantaina viimeisen työssäoppimiseni nyt työn alla olevaan tutkintoon, ja tämä viikko on kulunut eläinlääkärin vastaanotolla. Jokainen päivä on osaltaan vahvistanut sitä, mihin haluaisin jatkaa seuraavaksi, ja torstaina olikin jo infoilta klinikkaeläinhoitajan ammattitutkintoon hakeville. Infoillassa jaettiin myös haastatteluaikoja ensiviikolle, ja tiistaiaamuna on edessä minun vuoroni vakuuttaa haastattelijat, miksi minut tulisi valita syksyllä aloittavien opiskelijoiden joukkoon. Loppuviikko onkin mennyt kysellessä suosittelijoita ja miettiessä, miten parhaiten tiivistäisin vahvuuteni kahteenkymmeneen minuuttiin. Hyviä hakijoita kun on taas paljon, todennäköisesti useita enemmän kuin aloituspaikkoja. Maha tuntuu olevan nyt jo täynnä perhosia, kun olen yhtäaikaa jännittynyt ja todella innoissani. Tuntuu edelleen oudolta ajatella, että tasan neljän viikon päästä valmistun eläintenhoitajaksi, ja 4,5 viikon päästä tiedän, pääsenkö jatkamaan opintoja heti tänä vuonna. Siitä eteenpäin kalenteri onkin sitten enemmän auki, sillä ainakin pienen hetken valmistumisen jälkeen ajattelin keskittyä vain omaan laumaani - ja sitten myös tiedän, kuinka pitkää työsopimusta tai millaisia keikkahommia lähden metsästämään. Välissä jo ajattelin, että hakisin kesäksi lomittajan hommia, mutta kuusi viikkoa 4.30 herätyksiä riitti taas osoittamaan, että vaikka pidän myös tuotantoeläimistä, monien tuotantotilojen rytmi on jotain johon en saa kroppaani taipumaan pidemmän päälle.
Justiina ottaa rennosti |
|
Löllö tuli Justiinan seuraksi maistelemaan lohitahnaa |
Zooplussallekin lähti vappuna taas pari tilausta, kun unohdin ensimmäisestä tilauksesta yhden tuotteen, enkä tykkää maksaa postikuluja... Niinpä Zooplussalta tulee aina tilattua niin, ettei postikuluja tule. Jussi ehkä vähän pyöritteli silmiään, kun tajusi, että matkalla tähän suuntaan on taas ainakin neljä tai viisi kollia. Mutta viiden kissan kanssa kissanhiekkaa ja purkkiruokia ei voi ikinä olla liikaa - ja on sieltä tulossa jotain pientä myös freteille ja Nipsulle. Vapputarjouksena kumpaankin tilaukseen saatiin myös kaupanpäällisiksi pieni viltti, joista ensimmäisenä perille löysi Queen. Siitä syntyikin jo pientä keskustelua meidän rotudiivojen kesken, että kumpaa viltissä mahdetaankaan tarkoittaa.
Ruttu julisti itsensä kuningattareksi |
Valtaistuinpelissä haastajaksi ilmestyi Aino |
Kylläpä toivon, että pääset opintoja jatkamaan! Pistä hakemukseen blogiosoitteesi, myös se rottablogi. Mie törmäsin siihen ihan ekana, tai itse asiassa siihen minimalisointiblogiin ensin ja sitten rottiin. Kovasti ihmettelin, miten siitä rottablogista tykkäsin ja aloin tykkäämään rotistakin. Mutta: ensiksikin sie kirjoitat hyvin ja kiinnostavasti ja hauskasti. Toiseksi kirjoitat myös realistisesti, niin kuin asiat ovat. Kolmanneksi kirjoituksista kuuluu se, miten olet höpsähtänyt laumasi jäseniin (ja vähän muihinkin), mutta myös suhatudut järkevästi ja laumalaisten hyvinvointia ajatellen.
VastaaPoistaEn ehkä ihan saanut sanottua, sitä mitä ajattelin, mutta olisit kyllä ihan paras klinikkaeläinhoitaja!
Iso kiitos ihanasta kommentista ja kannustuksesta! <3 Mukava kuulla, että olen saanut jaettua osan siitä rakkaudesta, mitä tunnen näitä tyyppejä ja lajeja kohtaan myös eteenpäin.
PoistaTsemppiä kovasti haastatteluun!
VastaaPoistaSinulla on vuosikymmeniä kestänyt eläinharrastus ja pyörität pienen eläinkaupan kokoista laumaa kotona, suurella rakkaudella. Sinulla on kokemusta sekä tavallisista lajeista että hyvin eksoottisista, osaat kohdata asiakkaat ja heidän omistajansa. Aiempien opintojesi myötä tiedät kuinka tärkeitä eläimet ovat kulttuurisesti ihmisille. Sinulla on myös koulutus, joka ei sinua työllistä, ja työ, joka ei liity mitenkään mihinkään, nyt eläinten parissa olet omimmillasi. Sinulla on myös puolison kautta kiinnostusta nimenomaan hoitotyöhön, ei lopu jutut kotona kesken, kun samoilla välineillä hoidetaan puolisonkin potilaita. Sulla on myös paljon kokemusta järjestämisestä (minäkin tulin tänne roinablogin kautta), varastotöistä työn puolesta yms. niistä klinikkahoitajan työn tylsemmistäkin puolista.
Kiitos! Jussi jo innostuikin heti kun kuuli, että olin päässyt työssäoppimispaikalla harjoittelemaan kanyylinlaittoa letkuun, ja tarjosi heti käsiään seuraavaksi harjoittelukohteeksi. Lääkkiksessä asiaa kun harjoiteltiin kanyloimalla kurssikavereita :D
Poista