Laatikkoleikki jatkuu

Maanantaina vietiin toinen kuorma uudelle kodille, ja joka kerta uudella kodilla käydessä rakastan sitä aina enemmän. Kun oma koti on vuosia rajoittunut kerrostalon seinien sisälle se on edelleen jotenkin ihan uskomatonta, kuinka ei ole enää montaa viikkoa siihen, että meillä tulee olemaan oma piha. Eikä ihan mikä tahansa piha, vaan piha jossa on sekä puutarhamaisia istutuksia, piharakennuksia että metsää. Eilen kuormaa viedessä nähtiin pihassa myös ensimmäinen peura, joiden kanssa päästään kuulemma jatkossa neuvottelemaan sadon jakamisesta, sitten kun jotain koittaa viljellä - ellei sitten aitaa kasvimaata.

Käytettiin samalla taas hyödyksi sitä, että myyjäpariskunta on myös rakentanut niin talon kuin kaikki piharakennuksetkin autotallia lukuunottamatta, ja käytiin läpi mahdollisia suunniteltuja ulkotarhan paikkoja, että meneekö niissä maan alla mitään sähköjohtoja, putkia tai muita mitä pitäisi varoa sitten kun lähdetään kaivamaan maata niin että saadaan pohjaverkko upotettua. Terassitarhan lisäksi kun haluan laumalle myöhemmin myös kunnon maapohjaisen tarhan, jossa on sitten paremmat mahdollisuudet kaivella ja elää muutenkin näätämäisemmin - ja kissamaisemmin. Etenkin eilen kun lauma sai taas viiriäisiä, ja Mauno kantoi omansa pois näätähuoneesta niin että verta ja höyheniä sai lopulta siivota niin keittiöstä, olohuoneesta kuin makkaristakin, en voinut olla miettimättä, että ehkä jo ensivuonna jotkut herkut voisi olla mahdollista tarjoilla tarhaan. Uuteen kotiinkin frettihuoneeseen kun vaihdetaan varmaan oven tilalle pleksiportti, jotta junnut eivät ole täysin eristyksissä edes ollessaan huoneessaan, ja jotta kissojenkin on mahdollista käyttää aina halutessaan terassitarhaa, johon tulee kulku frettihuoneen tuuletusikkunasta, niin sieläkään ei välttämättä ole täysin mahdollista estää, ettei Mauno kuskaa aarteita frettihuoneesta.

Lauman parvekeoikeuksia on julmasti rajattu muuttoon asti, ja parveke on annettu laatikoiden käyttöön.

Muutamat muuttoavuksi lupautuneet ovat olleet jo huolissaan siitä, että tämä laatikoiden etukäteen kuskaus tekee heidät tyystiin virattomiksi, kun virallinen muuttopäivä koittaa elokuun ensimmäisenä. Olemme kuitenkin sopineet, että ennakolta viedään vain laatikkotavaraa, eli viralliseen muuttopäivään jää niin kaikki huonekalut kuin kaikki eläimetkin, mikä meidän kohdalla tarkoittaa muunmuassa noin neljääkymmentä terraariota asukkaineen ja kaikkine tykötarpeineen. Itse olen sen myötä enempi huolissani siitä, kuinka paljon ehditään tuolloin päivässä tehdä, vaikka kuinka tekisi ennakkoon kaiken sen minkä ennen H-hetkeä pystyy. Onneksi tälläkertaa vanhan asunnon ei ole kuitenkaan pakko olla tyhjä tuolloin 1.8., eli eläinten siirroissa ja muissa ei ole pakko kiirehtiä, jos näyttää siltä, että jotain on parempi jättää seuraavalle päivälle. Molemmat asunnot ovat myös samassa kaupungissa, ja nykyiseen autoon mahtuu kaikki pienemmät terraariot, eli senkään puolesta paineet eivät ole niin kovat. Etenkin kun jo hyvissä ajoin ennen koronaa tilattu näätävankkuri 2.0 on edennyt jo tuotantovaiheeseen asti, ja hyvällä tuurilla saadaan se kotiutettua ennen muuttoa. Vaikka nykyinen Opelkin vetää kahden ihmisen lisäksi 14 täyteen pakattua banaanilaatikkoa, tulee sen seuraaja olemaan tavarankuljetuskapasiteetiltaan vielä huomattavasti kovempi - onhan se ihka ensimmäinen auto, jonka olen saanut valita kokonaan itse itselleni, ja minulle tavaratilan koko on huomattavasti tärkeämpi ominaisuus kuin muotoilu tai kiihtyvyys.

Laatikoiden täyttämisestä on kyllä jouduttu käymään jo joitain keskusteluja lauman kanssa. Minä ja Jussi kun olemme molemmat vakaasti sitä mieltä, että banaanilaatikoissa muuttaa vain tavarat, ja että eläimet muutetaan kantobokseissa ja pakasteet lihalaatikoissa tai styroksiarkuissa. Silti laatikoista löytyy välillä niin kissoja, frettejä kuin lihajemmojakin. Sen myötä parveke onkin jo tyhjennetty laatikkovarastoksi, jotta pystymme paremmin kontrolloimaan, kuka laatikoita pakkaa.