torstai 26. kesäkuuta 2014

Karvakomppania

Eläimellistä arkea. Joskus se on sitä että peli-ilta julistetaan päättyneeksi nukahdettuasi uninen skunkki kainalossa olohuoneen matolle, vain löytääksesi itsesi hetkeä myöhemmin polkemassa pitkin hämärää soratietä kuolleita rotanpoikasia taskussa ja häkin osia tarakalla. Kenelläpä meistä ei olisi niitä iltoja.

Tai ehkä kaikilla ei ole. En silti myönnä olevani hullu. Minulla vain on lemmikkieläimiä.

Rottablogin kautta tänne eksyneet tuntevatkin jo paremmin tämän kotieläintarhan tyngän, mutta esitelläänpä se kohteliaasti muillekin. Lajeina löytyy siis aloituspostauksessa mainitut kaksi; haisunäätä ja rotat, ja yksilöitä kokonaiset kolme; Mihail, Mimosa ja Lola.

Mihail on ikähaarukassa porukan keskimmäisin: syntynyt 17.5.2013. Painoa pojalla oli 1-vuotissynttäripäivänä punnittuna
neljä kiloa, ja turkkia koristaa kauniin mustavalkoinen väri huolimatta siitä että pojan äiti on ihka oikea blondi. Mutta joskus mustavalkoisuus vain toimii. Lempinimiä pojalle on kertynyt melkoinen liuta; Miikkis, Pöhelö, Pörhelö, Karvapäärynä, Päärynäeläin, Pölö... Näistä ei kuitenkaan pidä vetää johtopäätöstä, että poika olisi jotenkin pöljä, sillä sitä poika ei suinkaan ole. Se vain osaa olla välillä hyvin itsepäinen ja kömpelö. Älyä tuolta karvakakaralta kun kyllä löytyy, samoin kuin ongelmanratkaisukykyä, etenkin mitä tulee ruokapulmiin. Luonteeltaan Mihail on utelias, ahne ja etenkin väsyneenä hellyydenkipeä. Leikkiminen on pojan aikuistuessa hieman jäänyt, mutta poika on yhä välillä yllytettävissä littaan. Ulkoiluakin pojan kanssa harrastetaan valjastelun muodossa keväästä syksyyn. Välillä kissamaisesti pihaa kierrellen, välillä useamman kilometrin hihnalenkeillä pojan sattuessa liikunnalliselle tuulelle. Uusille ihmisille alkuun helposti tömistellään ja näytetään häntää, mutta sopivilla lahjuksilla tie pojan sydämeen löytyy usein hyvinkin nopeasti.

Mimosa on kuukauden ikäerolla lemmikeistäni vanhin, ja rottakaksikon oletettavasti johtavampi osapuoli. Neiti on väriltään topaz essex, eli otsatähdellä varustettu kermakarkki. Mimosan kohdalla syötävän suloinen ulkoasu tosin hieman pettää, sillä neidillä on paha tapa napata nameista turhankin äkkiä kiinni. Ja koska Mimosa haluaa olla tässä lajissa maailman nopein, niitä lipsahduksiakin joskus sattuu, jos kyseessä onkin namin sijaan vieraan hajuinen sormi... Mimosan kanssa etenkin vieraammat saavatkin olla vähän varuillaan, kunnes neiti on ehtinyt tehdä kunnollisen käsitarkistuksen. Tämän heikkouden kanssa on kuitenkin opittu elämään ja muuten neiti on varsin reipas ja meneväinen rottatyty, jota elintasogrammat ja painovoima ovat tosin alkaneet keski-ikäistymisen myötä hieman hidastaa. Yrittämästä ne eivät kuitenkaan estä, ja sen myötä häkki on omistajan mielenrauhan vuoksi sisustettu vastaamaan paremmin neidin elämän realiteetteja.

Mimosa & Lola

Lola on Mihailia kuukauden nuorempana porukan juniori ja rakas demonirottani. Mustana punasilmänä minulle tullut, nyt jo iän myötä vaalentunut neitokainen on viralliselta nimeltään MP-11 Zaya's Death Becomes Her. Lola on miun eläinporukan missi ja tähteä vaille valmis FinChampion, jonka kanssa eksytään näyttelyihin varmaan vastakin, vaikka väri ei olekaan enää parhaimmillaan. Rakas demoniprinsessani on myös porukasta se, jolta varmimmin saa tyytyväiset raksutukset osakseen. Tämän myötä Lola saakin usein hoidettavakseen pr-tehtävät, jos jollekin pitää näyttää että kesyrotat ovat oikeastaan aikas mukavia otuksia.

Tällä erää porukka on hyvä tällaisena, mutta jotain suunnitelmia tietenkin aina on. Yhtenä mahdollisena paheneva frettikuumeeni, jonka koetan pitää aisoissa ainakin niin kauan, kun noita rottia kuvioissa on.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti