Terrastika- ja Exoknaag-messuilla Hollannissa

Messureissulta on nyt kotiuduttu ja laskeutuminen arkeen on alkanut. Paluulautta oli Suomessa torstaina aamulla, ja torstai meni pitkälti karanteenitilojen laitossa ja koomaillessa. Eilen oli sitten jo työpäivä iltavuoron merkeissä. 

Tästä se lähti

Messureissu oli antoisa, mutta myös raskas. Eläinten tuonti ja vienti kun onnistuu helpommin matkustaessa autolla kuin lentokoneella, miksi nytkin matka tehtiin autoilla ja autolautoilla. Lentokoneessa tuotaessa tuotavien eläimien määrä olisi rajatumpi ja kuljetettavat eläimet olisi ilmoitettava lentoyhtiölle hyvissä ajoin, mikä ei mahdollistaisi hankintoja vasta messupöydistä. Meidän reissuseurueeseen kuului viisi ihmistä ja olimme liikkeellä kahdella autolla. Alkuun meidän piti olla reissussa kuusi päivää, mutta reissu piteni vuorokaudella, kun alkuperäinen paluulauttamme peruttiin. Joten lopulta lähdimme torstaina aamulla kohti Helsinkiä, lähdimme sieltä kolmen jälkeen iltapäivällä autolautalla Travemundeen Saksaan, johon saavuimme perjantaina illalla. Yövyimme perjantain ja lauantain välisen yön Travemunden lähellä, josta matka jatkui lauantaina yhden rottakasvattajan kautta seuraavaan majapaikkaan Hollannin puolelle lähemmäs messuja. Houten jossa Terrastika- ja Exoknaag-messut järjestetään kun sijaitsee noin kuuden tunnin ajomatkan päästä Travemundesta. Hollannin majoitus oli meillä kaksi yötä, jonka jälkeen palasimme vielä yhdeksi yöksi Saksan puolelle lähemmäs lautan lähtöpaikkaa. Koska maanantain ja tiistain välisenä yönä lähtevä lautta oli peruttu, ja lähtö Saksasta siirtyi tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi, meille jäi tiistaina aikaa kierrellä Hampurin ja Lyypekin eläinkauppoja. Keskiviikkona klo 2.00 lähtenyt lautta saapui Helsinkiin Vuosaaren satamaan torstaina kymmeneltä aamulla.

Ekan yön majoitus

Koska sitä tiesi että lauttamatkat kestävät molempiin suuntiin 36 tuntia, sitä oli varannut reppuun mukaan luettavaa ja pelejä matkatekemiseksi. Helsingin ja Saksan väliä liikennöivillä autolautoilla ohjelmatarjonta kun on kaukana Ruotsin risteilyaluksista - tällä kertaa ei saatu edes trubaduuria laivan ainoaan baariin. Yhtä asiaa laivoilla pystyy kyllä tekemään, ja se on buffet-ruokailut, miksi olinkin ottanut täydet ateriapaketit molempiin suuntiin. Buffetin ulkoupuolella laivan ruokatarjonta on hyvin suppeaa ja vaihtoehdot tyyliin "päivän salaatti" joka selviää sitten laivassa. Aika vähän sitä kuitenkin tuli lopulta pelattuakaan, koska totesimme hyvin pian, että laivalla voi myös hyvin koomailla. Tällä kertaa sitä tuli myös testattua mennen tullen laivan sauna ja poreallas, jotka ovat ilmaiseksi matkustajien käytössä. 

Pari seuraavaa yötä oltiin söpössä mökissä, ikkunasta näkyi poni ja kanoja - ja messupäivän aamuna herättiin kukon kiekaisuun

Mennessä eläimiä oli mukana vain yhdellä seurueemme jäsenellä, joka majoittui eri hytissä kuin minä. Mutta toki sitä vähän piti käydä sitten heidänkin hytissään rottia palluttelemassa. Eihän ihminen nyt voi viettää montaa päivää rapsuttamatta mitään eläimiä. Olkootkin että hyttiemme sijaitseminen lemmikkikannella johti myös useampiin koirakohtaamisiin. Mukana tulleet rotat vietiin uuteen kotiinsa jo ennen messuja, niin ne pääsivät jo päivää aiemmin pois reissumajoituksista, eivätkö joutuneet messuhälyyn. Samaten kasvattajan ennakkoon varaamien rottien luovutus oli sovittu vasta messujen jälkeiseksi päiväksi, että ne säästyivät yhdeltä reissupäivältä ja messuhälyltä. Itse olin vihjannut myös Näsäksi nimeämästäni omasta messuvarauksestani aiemmassa Houten päivityksessä. Hän olisi ollut leachianus-jättigekko, mutta hänen tulonsa valitettavasti peruuntui, kun kasvattaja ei päässytkään lähtemään messuille. Tieto peruuntumisesta tuli kun olimme laivassa matkalla Travemundeen, joten minulla oli pari päivää aikaa miettiä, koittaisinko etsiä messuilta toisen leachianuksen, vai lykkäisinkö hankintaa myöhemmäksi. Lopulta päädyin lykkäämisen kannalle, koska yllätysagaman myötä kotoa löytyi jo yksi kasvava liskolapsi, ja poikasevat vaativat kuitenkin aina aktiivisempaa hoitoa kuin aikuiset. Ehdin kuitenkin ensimmäisen ajoetapin aikana varata itselleni messuille kahta lajia siiroja, sillä totesin että kaikkien hermojen säästämiseksi minä en ajaisi Saksassa. Näistä pidempään harkittuina tuli Ardentielle sp. blister/tricolorit, joista olin rubber duckien tapaan haaveillut jo muutaman vuoden.

Vähän jyrsijähallia. Matelijahalli oli niin täynnä ihmisiä, että sielä en muistanut kuvata yhtään

Jyrsijähallin puolella oli esittelyssä myös frettejä, vaikka ne eivät jyrsijöitä olekaan

 Ensimmäiset korkkiostokseni messuilta

Messuilta lähti mukaan odotusten mukaisesti paitsi korkkia, myös hieman tuliaisia kääpiörotille. Hammin messuista poiketen Houtenissa kun on selvästi isompi jyrsijäpuoli, eli sieltä löytyy myös tarvikkeita, virikkeitä ja ruokia jyrsijöille myytävien eläinten lisäksi. Jyrsijäpuoli oli matelijapuoleen verrattuna myös selvästi väljempi ja sielä oli parempi ilma, miksi siitä tuli tällä kertaa se mihin pakenin hengittelemään, jos matelijahallissa alkoi ahdistaa liikaa. Alustavasti jo mietittiin sitäkin vaihtoehtoa, että jos lähdetään Houteniin vielä uudelleen, otettaisiin sieltä porukalla pöytä jyrsijähallista. Lupauduin heti voivani ottaa pöytävuoron pahimman ruuhkahuipun ajaksi, koska silloin en kuitenkaan tykkää kierrellä.  

Onnistuin pitämään hankintani ihan viime minuuteille asti tarvike- ja siiralinjalla, mutta sitten meidän rottien kasvattaja päätti hankkia vielä pari kääpiörottaurosta pöydästä. Ja siinä samassa pöydässä oli afrikkalaisia kääpiöhiiriä. Olin alustavasti miettinyt, että en hankkisi messuilta ainakaan jyrsijöitä, etten omilla lemmikkituonneilla ainakaan lisäisi merkittävästi kasvatukseen tuotavien rottien tautiriskiä, koska minä en nyt suoranaisesti tarvitse uusia lemmikkejä. Mutta afrikkalaisista kääpiöhiiristä olen nyt kuumeillut jo jonkin aikaa, ja niitä on minulla ollutkin pari joskus viitisentoista vuotta sitten. Joten kävin siinä nopean kädenväännön itseni kanssa, ja päätin kotiuttaa itselleni tyttökaksikon. Majapaikkaan päästyä olin ehtinyt sopia kummallekin tytölle jo treffitkin karanteenin jälkeiseksi ajaksi, sillä kaverini oli pyytänyt minulta voisinko tuoda hänelle näitä, mutta en ollut uskaltanut luvata tuovani mitään kenellekään, ja koska päätös hiirten hankinnasta syntyi kun messuja oli noin viisi minuuttia jäljellä, en sitten alkanut siinä viesteillä, tuonko tyyppejä hänellekin - mutta sovittiin sitten poikueista, joista hän saisi sitten muksuja itselleen, jos kaikki menee hyvin. 

Viimeinen yö yövyttiin ihanassa huoneistoissa tässä majatalossa (kuva pöllitty reissukaverilta)

 

Myös automatkoilla tuli bongattua kaikkea jännän näköistä

Tässä kohtaa budjekti oli pitänyt vielä kohtalaisesti, etenkin kun en sitten hankkinutkaan toista leachianusta peruuntuneen tilalle. Mutta homma lähti sitten vähän lapasesta eläinkauppapäivän kohdalla, koska etenkin Hampurin kahden Megazoon valikoima oli mukavan kattava, ja eläinkauppa ei ollut yhtä täyteen pakattu ihmisiä kuin messut, mikä teki tuotteiden katselun helpommaksi. Tosin rottavirikkeiden ja kääpiöhiirille hankittujen korsien ohella hankinnat olivat kyllä pitkälti sellaisia, jotka olisin kyllä tehnyt Suomeen palattua jossain välissä muutenkin, kuten suolistoystävälliseksi brändättyä namitahnaa kokeeksi Maunolle, akvaariokemikaaleja ja vesitestejä. Bonuksena iloiseksi yllätykseksi osa eläinkaupan myyntieläinten asumuksista oli sitä luokkaa, että mukaan lähti myös sisustusideoita terraarioihin, ja uusia haaveita siitä, millainen oikeasti iso parta-agama-asumus voisi olla.    

Eläinkaupoista hienoin

 

Tähän verrattuna Lucin terraario on pieni

Kahdessa eläinkaupassa oli myös myymäläkissoja. Tässä yksi heistä nauttii kilpparien lämpölampusta.

Eläinkaupassa oli myös petollisen hyvä herkkuvalikoima ihmisille

Paluumatkalla eläimiä olikin sitten molemmissa autoissa ja hyteissä. Onneksi lämpötilat olivat kuitenkin vielä huomattavasti maltillisemmat kuin edellisellä reissullamme kesäkuussa, mikä mahdollisti pienet pysähdykset myös niin, että eläimet olivat autoissa, kun vain etsi autoille sopivat varjopaikat. Viimeksi paluumatkan ruokailutkin kun tapahtuivat autoissa, kun niitä ei korkeista lämpötiloista johtuen uskaltanut sammuttaa hetkeksikään eläinten ollessa kyydissä. Eli siinä tämä huhtikuun alku oli matkustusajankohtana huomattavasti miellyttävämpi, vaikka toki nytkin meillä oli tuuria siinä, että paluupäiville osui vuodenaikaan nähden vähän keskimääräistä viileämmät päivät. Sillä vaikka itse rakastankin lämpöä, eläinten kanssa matkustaessa se on aina riskitekijä (kuten myös kovat pakkaset).

Olimme jo etukäteen sopineet yhden reissukaverin kanssa yhteiskaranteenista meidän autotalliin, ja lopulta palasinkin sitten kotiin kahdentoista rotan, siirojen ja afrikkalaisten kääpiöhiirien kanssa. Yksikään meille karanteeniin tulleista rotista ei ole kuitenkaan kääpiönaaras, miksi pyrin kovasti siihen, että ne kaikki jatkaisivat karanteenin jälkeen täältä eteenpäin. Kasvattaja kyllä jo kovasti lupaili auttaa häkkiasian kanssa, jos meillä olisikin yllättäen myös kääpiörottauroslauma. Tavallaan olen kyllä ihan iloinen siitä, että kääpiönaaraille oli toinen karanteenipaikka tiedossa, koska muuten olisi jo lähes satavarmaa, että meidän lauma olisi kasvanut turhan isolla harppauksella karanteenin päätteeksi.   

Toinen meidän uusista hiiruista tutkimassa karanteeniasumustaan