Myönnän että sitä on tullut välillä itsekin mietittyä, että kun asuvat eri tiloissa kuin me, huomaanko varmasti, jos niille tulee jotain. Kanit kun ovat kuitenkin saaliseläiminä varsin taitavia kätkemään oireensa. Kuitenkin kun menin perjantaina autotallille ruokkimaan kanit, tiesin heti, että jokin on pielessä, kun Petteri ei rynnännyt heti pellettien kimppuun. Petteri ryntää aina heti pellettien kimppuun. Kanien kohdalla tämä on sen vakavuustason oire, että aloin välittömästi miettiä, onko meillä kotona resursseja tilanteen ensihoitoon, vai onko meidän syytä lähteä päivystykseen. Asian ratkaisi lopulta se, että sain Petterin syömään vähän siankärsämöä. Mikäli Petteri olisi ollut täysin syömätön, olisimme todennäköisesti lähteneet päivystykseen. Nyt päätin antaa ensiapuna annoksen kipulääkettä, suoliston liikettä lisäävää Primperania sekä pienen annoksen tukiruokaa, jonka mukana Petteri sai myös nesteitä. Mietin myös Petterin nesteyttämistä nahan alle, mutta totesin ettei Petteri ollut niin flaagi, että se olisi onnistunut kotona. Tällä kombinaatiolla lievä suolilama olisi voitu saada laukeamaan. Mikäli kyseessä olisi jokin sitä vakavampi, kuten suolitukos tai maksalohkon kiertymä, tilanne ei laukeaisi ilman leikkausta. Näissä ennuste olisi jo erittäin paljon huonompi. Totesin Jussille jo illalla, että mikäli aamuun mennessä Petteri ei olisi täysin oma itsensä, suunta olisi heti aamulla klinikalle.
 |
| Petteri <3 |
Yö meni aika unettomissa merkeissä, kunnes sitä sai kolmelta yöllä vähän unen päästä kiinni. Laitoin kuitenkin itselleni herätyskellon siihen, kun klinikka aukeaisi, että päästäisiin ratkomaan tilannetta heti aamusta, ellei se olisi ratkennut yön aikana. Ajattelin että meillä töissä homma hoituisi ainakin verikokeiden ja röntgenin osalta, mutta mikäli olisi tarvetta lähteä leikkaukseen, meidän pitäisi jatkaa muualle. Toivoin kuitenkin koko sydämestäni, että tilanne olisi kuitenkin lauennut jo yöllä, ja aamulla pelletitkin taas maistuisivat.
Tilanne oli kuitenkin ratkennut eri tavalla niiden muutaman tunnin aikana kuin nukuimme, ja Petteri oli kuollut. Jussille tämä tuntui tulevan vielä isompana shokkina, todennäköisesti siksi, että Jussi ei kuulu useisiin eri kaniryhmiin, ja siten hän ei myöskään näe kaikkia niiden sairastelu- ja kuolinilmoituksia. Kaneilla suolisto-ongelmat ovat ikävän yleisiä, ja aina vaarallisia. Itsellä ajatukset karkasivat taas siihen, että jos oltaisiin lähdetty päivystykseen, olisimmeko saaneet missään ketään leikkaamaan Petteriä keskellä yötä, ja olisiko sillä ollut mahdollisuuksia edes, jos se oltaisiin leikattu heti. Vaikka järjellä tietää, että silloin kun tilanne etenee noin nopeasti kuin Petterillä, mahdollisuudet olisivat olleet aika olemattomat, vaikka olisimme saaneet Petterin yöllä leikkaukseen.
Aamulla meillä oli kuitenkin edessä uusi ongelma: mitä tekisimme yksin jääneen Pampulan kanssa. Olimme allergiani pahennuttua päättäneet, että meille ei tulisi enää uusia kaneja Petterin ja Pampulan jälkeen, ja miettineet sitäkin vaihtoehtoa, että mikäli pariskunta saa elää oikein vanhoiksi yhdessä, lopetettaisiinko molemmat samaan aikaan, sitten kun toisella tai molemmilla krempat kävisivät liian pahoiksi. Emme olleet osanneet edes pelätä sitä, että tilanne tulisi eteen Pampulan ollessa vielä näin nuori. Mutta sen myötä lopetus ei ollut missään tapauksessa vaihtoehto. Ennen allergiani pahentumista olimme miettineet myös sitä vaihtoehtoa, että mikäli emme päätyisi jatkamaan kaniharrastusta, yksinjäänyt muuttaisi loppuelämäkseen sisäkaniksi, sillä sisällä sillä olisi enemmän seuraa meistä. Nyt sekään ei tuntunut toimivalta vaihtoehdolta. Samalla tiesin liiankin hyvin, ettei Pampula ollut niin ihmisläheinen, että meistä olisi kunnolla tukemaan häntä hänen menetettyään kanikaverinsa, vaan Pampula tarvitsisi kaltaistaan seuraa, ja hänen olisi hyvä saada sitä mahdollisimman pian.
Laitoimme asiasta viestiä Pampulan kasvattajalle, mutta samalla muistin myös yhden turkulaisen kaniharrastajan, jota seuraan somessa, ja joka pyörittää paitsi kanihoitolaa, jolla on myös paljon kotia etsiviä kaneja ja joka hoitaa kanien yhdistämisiä. Silloin kun minulla oli vielä suunnitelmissa jatkaa kanien kanssa, olin miettinyt, että mikäli hänellä toiminta jatkuu vielä silloin, kun meillä on seuraavan kerran yksinäinen, kysyn yksin jääneelle kanikaveria Pihapupulasta, kun sielä hoituu sitten kanien yhdistäminenkin ja samalla pääsee antamaan kodin kodittomalle. Nyt nykyisessä tilanteessa sinne lähti vähän erilainen viesti, ja kysyin olisiko hänen mahdollista ottaa Pampula luokseen kodinetsijäksi, ja löytyisikö häneltä Pampulalle sopivaa kaniseuraa. Vastaus tuli nopeasti: häneltä oli juuri tänään lähdössä tyttöpupu uuteen kotiin, ja sen seurana ollut uros olisi varmasti oikein sopiva seuraherra Pampulalle. Eli hänen puolestaan voisimme viedä Pampulan sinne vaikka heti samana päivänä. Vaikka tämä tuli äkkiä, totesimme että äkkiä on Pampulan kannalta parempi.
 |
| Pampulan uudet kaverit <3 Porukkaan otettiin toinenkin tyty Kinuski Pampulan ja Pipsa-pojan lisäksi |
Niinpä eilen tuli hyvin itkuisin silmin pakattua Pampula ja helpoiten pakattavat tarvikkeet autoon, ja vietyä Pampula uuteen tilapäiseen kotiinsa. Pääsimme katsomaan kun Pampula pääsi uusien ystäviensä seuraan, ja vaikka kaneilla ensimmäiset välien selvittelyt voivat olla joskus rajunkin näköisiä, niin niistä ei näkynyt nyt jälkeäkään. Pampula haisteli vähän uusia kavereita, ja lähti tutkimaan uutta asumustaan. Viimeistään sillä hetkellä tiesin, että Pampulalle tämä oli varmasti pienempi shokki näin: Pampula on aina elänyt muiden kanien kanssa, joten sille tottuminen uusiin kavereihin on varmasti huomattavasti helpompaa, kuin mitä hänen olisi tottua edes tilapäiseen yksinäisyyteen. Ja en rehellisesti sanottuna tiedä, koska minä edes pystyisin puhumaan tilanteesta itkemättä, niin että olisin pystynyt itse aloittamaan uuden kodin etsimistä Pampulalle, saati neuvomaan yhdistämisten kanssa. Sillä olikin erittäin iso kivi sydämeltä, että Pampulan tilanne järjestyi näin nopeasti Pampulan edun mukaisesti.
Eli meillä alkoi sitten kaniton aika paljon suunniteltua nopeammin. Tosin siihen, että saan tyhjennettyä kummatkin kanilat voi mennä vielä aikaa.
Lepää rauhassa Petteri
12.4.2021 - 1.11.2025
