Naava on taas kotona <3 Naavalta bongattiin ensimmäinen kiima heti neidin lähtöä seuraavana päivänä, ja koska uusia kiimoja ei tullut ja paino lähti nousemaan, nyt näyttäisi siltä, että tällä kierroksella tärppäsi sitten heti. Lauantaina tuli täyteen kaksi viikkoa oletetusta tiinehtymisestä, joten jos kaikki menee toivotusti, meillä pitäisi piipata viikonloppuna. Kääpiörotissa ei ole vielä montaakaan rex-turkillista yksilöä, miksi Naavan kasvattajakin odottaa tätä poikuetta erittäin suurella mielenkiinnolla. Ollaankin sitten toisten sijoituskotien ja kasvattajan kanssa kilpaa kuiskailtu mammalle vauvatilauksia, kun minä haluaisin vauvueeseen ehdottomasti pieniä prinsessanakkeja meidän lauman jatkoksi, kun taas vastaavasti se jolla isä on sijoituksessa toivoisi kovasti pieniä prinssinakkeja ja kasvattaja haluaisi itsekin omaankin laumaansa pieniä kähäräkarvoja. Täytyy nyt vain toivoa, että kaikkien tilaukset olisivat menneet perille asti.   

Naava <3

Tähden kiima löytyi viikkoa myöhemmin kuin Naavan, joten hänen kohdallaan vielä odotetaan, lähteekö paino kasvuun. Mutta Tähden osalta on nyt tosiaan sovittuna, että hän jää sitten toiseen sijoituskotiin synnyttämään, niin että kummassakin päästäisiin sitten keskittymään yhden poikueen sosiaalistamiseen.

Eilisen vaakalukema. En kyllä enää ihan luota meidän vaakoihin, mutta seurataan nyt, jos luku kasvaisi tasaisesti.

Nyt saa siis peukuttaa ihan kympillä, että saataisiin vihdoin vauvauutisia blogin puolelle!

Tänään voidaan myös piirtää ruksi seinään, sillä minä ihan oikeasti maltoin luovuttaa jo toisen meidän käärmesijaiskotilaisista uuteen loppuelämän kotiinsa sen sijaan että se olisi jäänyt tänne meille. Meillä sijaiskodissa olevasta viljakäärmeestä taas ei ole tullut vielä tiedusteluja, ja olen ehtinyt antaa sille jo lempinimen, eli sen kanssa katsotaan vielä miten käy. 

Tervetuloa kotiin Alias

Niinhän siinä sitten kävi, ettei päästy kesään asti ilman uusia tulokkaita. Herpille Koti -ringille on tullut viime aikoina useampia sateenkaariboia, ja vaikka kuinka koitin sivuuttaa tyypit, en onnistunut siinä. Brasilian sateenkaariboa on yksi niistä lajeista, joihin olen ollut ihastunut jo vuosikymmeniä, mutta jollaista meillä ei ole entuudestaan ollut. Joten aikani asiaa pyöriteltyäni laitoin HeKo-ringin ylläpidolle viestiä, että jokin ringin boista voisi muuttaa meille. Itselläni ei ollut mielessä tarkempia kriteerejä sen suhteen, millainen meidän tyypin tarvitsisi olla, joten annoin Joonaksen ja Niinan valita kuka meille muuttaisi.

Alias <3

Koska tiedän ettei monien HeKo-tyyppien taustoista ole kauheasti tietoa, en osannut niitä juurikaan etukäteen edes kysellä. Sen verran tiesin Aliaksesta, että kyseessä tulisi olemaan naaras, ja kyse olisi aikuisesta eläimestä. Olinkin sitten varautunut ehkä vähän isompaan tyyppiin mikä kotiin sitten saapui. Influenssan takia itse kun en ollut tällä kertaa eläimen luovutustilanteessa edes mukana. Kun sitten avasin Aliaksen kuljetuspussin päästääkseni neidin terraarioonsa, hän katsoi minua lyhyesti, nappasi sitten hampaillaan kiinni kämmenselkääni ja kietoutui tiiviisti käteni ympärille. Alias veti itsensä käteni ympärille sen verran tiukaksi rullaksi, että totesin helpommaksi antaa hänen pitää otteeseensa siinä, kunnes Jussi tuli hetken kuluttua takaisin sisälle, ja sain avukseni lisäkädet tyypin irroittamiseen. Siinä odotellessa keskityin katselemaan sitä, kuinka kaunis tyyppi on, vaikkakin ehkä hieman luonteikas.

Tässä "haliessa" ehti napata sitten ensimmäisen kuvankin neidistä

 

Haavat eivät olleet mitenkään isoja, niitä vain tuli useampi kerralla

Kun sitten saimme irroitettua Aliaksen ja nostettua hänet terraarioonsa, kävin puhdistamassa käden puremahaavan vedellä ja saippualla. Purema ei tehnyt juurikaan kipeää, vaikka toki se hieman kirpaisi. Haavan puhdistamisen jälkeen oli sitten heti vuorossa pieni askartelutuokio, sillä Aliakselle varatussa terraariossa oli ovenkahvoina laseihin tehnyt reiät, jotka totesimme heti liian isoiksi Aliakselle. Onneksi tämä korjautui helposti ja nopeasti parilla prikalla ja siipimutterilla.  

Ovenkahvareikiin tehtiin tällaiset blokit

Tätä päivää lukuunottamatta Alias on ollut kuulemma sijaiskodissaan rauhallisempi tapaus, joten nyt annamme Aliaksen rauhassa kotiutua. Sitten kun Alias on asettunut kunnolla taloksi ja alkanut hyvin syömään, katsellaan uudestaan näitä käsittelyasioita, että menikö tämä tämän päiväinen vain muuttostressin piikkiin. Siihen asti tyydyn ihailemaan tuota kaunotarta pienen välimatkan päästä.

Influenssan kourissa

Niinhän siinä taas kävi, että huolella laadittu projektilista piti jälleen laittaa sivuun odottamaan. Nyt kun töissä hellitti, iski sitten influenssa. Jussilla oireet alkoivat ensin, mutta aloitimme molemmille heti Tamiflu-lääkityksen, sillä heti oireiden alettua tai altistuksen tapahduttua aloitettuna se voi joskus estää taudin kehittymisen tai lyhentää sairausaikaa. Olemme pari kertaa kokeneet sen, millaista on hoitaa tätä eläintarhaa molempien ollessa sängyn pohjalla, joten sitä tilannetta välttelee viimeiseen asti. Valitettavasti tällä kertaa lääkityskokeilusta ei ollut kuitenkaan apua, vaan sairastuimme molemmat. 

Eilen tuli maailman sammakkopäivän kunniaksi kuvattua pitkästä aikaa sammakoita. Ylemmässä namuja.

Tässä alemmassa sininuolimyrkkysammakot Blue ja Beta

Tällä viikolla onkin sitten hoidettu taas vain kaikkein välttämättömimmät hommat, ja odotettu sitä parempaa päivää, jona jaksaisi enemmän. Olin kovasti toivonut, että olisin ollut jo tänään oireeton, ettei minun olisi tarvinnut perua yhtä tapaamista huomiselta. Jussin osalta tauti kun hellitti jo eilen. Valitettavasti tänään aamusta oli pakko ilmoittaa, että olen tartuntariski. Saamme silti kotiutettua Alias-käärmeen huomenna, mutta sen yhteyteen suunniteltu rupattelu kahvittelun merkeissä katsottiin varmemmaksi perua. Se harmittaa, vaikka eilen pääsisikin olemaan vähän sosiaalinen, kun Suomen herppiharrastajat järjesti eilen etäkahvittelut Teamsin kautta. 

Luci pyytämässä oven avausta

Kissat ovat olleet taas ihan onnessaan, kun kotona on ollut koko ajan ihmisiä, ja ihmiset ovat pysyneet kivasti paikoillaan sohvalla ja sängyssä. Muu lauma ei arvosta ihmisten sairastelua ihan yhtä paljon. Etenkin freteillä on ollut tylsää, sillä pyrin kipeänä välttämään niiden koskettamista niin paljon kuin mahdollista. Eli etenkin junnut ovat saaneet viihdyttää lähinnä toisiaan. Parta-agama Lucikin on alkanut taas kevään edetessä aktivoitua, ja sen on nyt taas parina päivänä ollut koputtelemassa terraarion laseja pyytäen päästä jaloittelemaan. Ja kun pyyntöön on vastattu myöntävästi, seuraavaksi Luci on ollut koputtelemassa bunkkerin ovea, että seuraavaksi pitäisi päästä tutkimaan pelkän matelijahuoneen sijaan koko alakerta. 

Luci ja taustalla yksi keskeneräisistä taustaprojekteista

Kissojen lämpötyyny

Instagramin puolella tuli törmättyä useampaan kertaan Villasukkakirjailijan stooreihin Bilteman lämpötyynyn käytöstä kissoilla. Meillä kuitenkin koitetaan pitää tänä vuonna tiukempaa kulukuria, ja pitää ylimääräiset hankinnat kurissa. Eläinkulujen osalta tämä on johtanut rajaukseen, että eläimille hankitaan tänä vuonna vain täysin välttämättömiä asioita, sekä mahdollisesti sellaisia, joiden voidaan katsoa parantavan niiden elämänlaatua merkittävästi. Niinpä sitä tuli hetki arvottua, voitaisiinko lämpötyyny laskea jälkimmäiseen kategoriaan. Koska kyseessä oli alle 20€ investointi, ja lämpöhoito on todettu erityisen tehokkaaksi etenkin nivelrikko- ja spondyloosikissoilla, totesin että tuote on meilläkin kokeilun arvoinen.

Lämpötyyny hankittiin siis erityisesti Löllöä silmällä pitäen, sillä Löllöllä on nivelrikkoa ja spondyloosia, ja Löllön selän nikamamuutosten myötä pojan toinen takajalka tahtoo usein puutua. Mutta koska Löllökin on kissa, eikä kissojen mieltymyksistä ikinä tiedä, mietin jo etukäteen sitäkin, että mikäli Löllö tai kukaan muukaan kissoista ei kelpuuttaisi tyynyä, olisiko itselläni sille käyttöä omien hartiajumieni kanssa. Sitä ajatusta ei ole kuitenkaan tarvinnut viedä loppuun asti, sillä kissoista kolme on tykästynyt tyynyyn kovasti.

Kaikkein eniten lämpötyynyä käyttää Löllö, joka tulee yleensä paikalle heti, kun kuulee että tyyny laitetaan päälle. Löllö makaa tyynyllä usein selällään, ja pyrkii monesti hakemaan lämpöä etenkin alaselkään ja lonkkien alueelle. Löllö kyllä haluaa tyynyllä ollessaan myös rapsutuksia, ja arvostaa jos rapsuttajan käsi tulee sellaisessa kulmassa, että hänen on mahdollista ojentaa toinen takajalkansa suoraksi kättä vasten. Silloin kun tämä onnistuu, se tkee niin hyvää, että Löllö intoutuu monesti leipomaan tassuillaan samalla kun kehrää tyytyväisenä. 

Ruttu varmasti rakastaisi lämpötyynyä ekstrapaljon, jos saisi sen päälle viltin, niin että voisi kääriytyä kunnon lämpökuplaan. Mutta koska Ruttu ei ole maton ensisijainen käyttäjä, lämpötyyny on käytössä ilman vilttiä. Sen takia Ruttu monesti ensin kyseleekin, pääsisikö hän jonkun hupparin sisälle tai jonkun syliin vilttiin käärittynä, ja vasta jos tätä optiota ei tarjota kyllin nopeasti, Ruttu alkaa hivuttaa itseään lämpötyynyn suuntaan. Lämpötyynyllä Ruttu mieluiten limputtaa ja painaa tassunsa ja häntänsä niin tiiviisti tyynyä vasten kuin mahdollista. Tyynyllä ollessaankin Ruttu kyllä monesti tarkkailee ympäristöään siltä varalta, että huppari- tai vilttioptio tulisi tarjolle.

Kolmas lämpötyynyn käyttäjä meillä on Aino, joka on kanssa selvästi ihastunut lämpötyynyn käyttöön. Ainon ainoa ongelma tyynyn kanssa on se, että Aino ei haluaisi jakaa sitä muiden kanssa, ja häntä selvästi välillä ärsyttää odottaa, että Löllö tulee valmiiksi ja tyyny vapautuu. Löllön ollessa tyynyllä, Aino saattaa kävellä moneen kertaan ohi selvästi tyynyä katsellen, ja ottaa välillä parinkin metrin loikan lattialta sohvalle huomatessaan lämpötyynyn vapautuneen. Ainon ollessa lämpötyynyllä Ainoa saa katsella, mutta ei koskea, sillä lämpöterapia menee selvästi vähän pipariksi, jos joku sotkee turkin silittämällä sitä. Mikäli lämpötyynyn vapautumisessa kestää liian kauan, Aino saattaa lähteä hivuttautumaan tyynylle, vaikka joku muu olisikin sillä vielä.

Kissanelikosta Mauno ei ole sen sijaan osoittanut mitään kiinnostusta lämpötyynyä kohtaan, vaikka sitä on pojallekin vähän näytetty. Ei ole selvästi meidän isännän juttu tuollainen. Maunon kohdalla lämpötyynyn muut käyttäjät kun tuskin olisivat hidaste, sillä Mauno nyt muutenkin saattaa mennä välillä avuliaasti pesemään Ainon korvia, ja ottaa sitten vain parempaa niskalenkkiä, kun sisko ei aina niin arvosta asiaa. Kunnes sisko iskee sitten tassulla päähän ja jättää pojan katsomaan hölmistyneenä jälkeensä, että mistä toinen nyt taas suuttui. Löllön kanssa taas Mauno on hyvin halailu ja pussailu väleissä. 

Kaikenkaikkiaan lämpötyyny on ollut meillä siis aika hitti tämän pari viikkoa kun se on ehtinyt olla käytössä.

Puhtaat sydänäänet

Viime vuonna omat stressitasoni alkoivat nousta sen verran eläinten sairasteluihin liittyen, että meidän piti tehdä hetkellisesti päätös, että keskityimme vain akuutteihin terveysongelmiin, ja lykkäsimme vähän senioritarkistuksia, hammashoitoja ja oireettomien asioiden kontrolleja. Tänä vuonna on sitten alettu taas hoitaa niitä ajantasalle. Tällä viikolla ruksasimme siltä listalta Hattaran sydänkuuntelun.

Silloin kun Mallu toissajouluna kuoli äkillisesti ja alustavissa ruumiinavaustuloksissa todettiin muutoksia sydämessä, vein sekä Mallun emon Nutellan, että Mallun serkun Hattaran sydänultraan. Silloin en tosin juuri ajatellut, että Hattarakin on sukua Mallulle, vaan hänen piti olla meidän terve kontrollieläin, sillä vaikka Mimma tekee paljon sydänultria, hän ei ole tehnyt niitä paljoa freteille. Lopputuloksena Nutellan tulos oli täysin puhdas, mutta Hattaralta löytyi toisen asteen av-blokki sivuääni sydämestä. 

Hattaran reissukämppä. Työpäivä meni taas hyvin riipparissa nukkuen.

Koska kyseessä oli satunnaislöydös täysin oireettomalla ja päällisin puolin terveellä eläimellä, sovimme ensimmäisen kontrollin reilun kuukauden päähän, jotta näkisimme onko tilanne silloin sama, vai edennyt. Sillä kun saisimme hieman kartoitettua sitä, kuinka paha tilanne on, ja saisimme parempaa kuvaa siitä, onko kyseessä nopeasti vai hitaasti etenevä muutos, vai jotain muuta. Kontrollissa sydän taas kuunneltiin ja Hattaraan kiinnitettiin ekg-piuhat, niin että saimme kuvaa sydämen lyönneistä. Ensimmäinen kontrolli oli puhdas, eikä sivuääntä enää havaittu. Tämä ei ole täysin tavatonta, sillä yksittäinen sivuääni voi selittyä myös esimerkiksi lievällä infektiolla tai muulla satunnaisella ohimenevällä tekijällä.

Koska ensimmäinen kontrolli oli puhdas, uskalsin lykätä seuraavaa kontrollia pidemmälle, sillä ensimmäisen kontrollin perusteella oli jo todennäköistä, että selvisimme säikähdyksellä, ja Hattaran sydämessä olisi tuskin sellaista vikaa, joka voisi vaikuttaa eliniän ennusteeseen tai vaatisi jatkuvaa lääkitystä. Minä en myöskään olisi viime vuoden puolella ollut valmis keskustelemaan enää yhdestäkään loppuelämän jatkuvasta lääkityksestä, ellei tilanne olisi selvästi akutisoitunut.

Mutta keskiviikkona oli sitten kontrollipäivä. Nappasin Hattaran mukaan, mutta unohdin tyylikkäästi tahnatuubin kotiin. Sovittiin sitten Mimman kanssa, että kuunnellaan sydän ensin läpi, ja vasta jos kuuntelussa löytyy mitään poikkeavaa, kytketään ekg-piuhat. Ekg-piuhojen kanssa eläin kun pitäisi saada pysymään mieluusti useampi minuutti paikoillaan, ja fretin pitäminen paikoillaan ilman tahnaa on aika mahdoton tehtävä. Onneksi kuuntelussa ei kuulunut merkkiäkään sivuäänestä.

Nyt kahden puhtaan kontrollin jälkeen uskallan jättää Hattaran sydämen osalta rauhaan, eikä asiaa tulla enää kontrolloimaan, ellei Hattaralla tule joskus oireiden perusteella syytä tarkistaa, mikä sydämen tila on. Mallunkin osalta lopullinen avaustulos kun sitten paljasti, että hänellä muutokset sydämessä eivät olleet aiheuttaneet kuolemaa, vaan ne olivat luultavimmin seurausta kuoleman aiheuttaneesta munuaisten vajaatoiminnasta.  

Vaikka Hattaran tulos oli odotettu, olo on aika huojentunut. Nyt sekä Hattaran sydänkuuntelu, Löllön ja Rutun senioritarkit sekä kissojen hammaspäivä ovat takana ilman uusia diagnooseja tai listaa uusista tarkkailtavista asioista. Tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi. 

Onko ihmisellä oikeus omistaa lemmikkejä?

Eksopuolella on jo viimeiset kymmenen vuotta pelätty positiivilistan tuloa. Eli listan siitä, mitä lemmikkejä ihmisen olisi oikeus pitää kotonaan. Listoista on esimerkkejä useammista eri maista, ja ne tahtovat olla parhaimmillaankin hyvin sattumanvaraisia. Nykyään harrastuksen parissa on useampia tuhansia lajeja, joten ei ole mitenkään mahdollista koota sellaista työryhmää, jolla olisi aikaa, asiantuntemusta ja riittävästi muita resursseja käydä listaa objektiisesti läpi ja arvioida kunkin lajin lemmikiksi sopivuus erikseen. En itseasiassa pysty edes kuvittelemaan, millaisella työryhmällä olisi mahdollista edes laatia se lista, saati arvioida sitä. Jos miettii että esimerkiksi minä olen harrastanut eksoja yli 30 vuotta, ja vaikka tiedän monesta lajista vähän, silti törmään joka vuosi lukuisiin uusiin lajeihin, joista en ole kuullut koskaan aiemmin. Se ettei jokin laji ole ainakaan toistaiseksi yleistynyt, ei kuitenkaan automaattisesti tee siitä hankalasti pidettävää tai huonoa lemmikkiä. Samaan tapaan kuin jonkin lemmikin yleisyys ei tee siitä automaattisesti helppoa ja kaikille soveltuvaa.

Positiivilistan tarpeellisuutta perustellaan muunmuassa laittoman eläinkaupan kitkemisellä, sillä maailmanlaajuisesti laiton eläinkauppa on yksi suurimpia bisneksiä heti aseiden ja huumeiden jälkeen. Eksoottiseksi lasketun kääpiöhamsterin ostajalla kun ei välttämättä heti ensimmäisenä tule mieleen, että samassa keskustelussa niiden kanssa puhutaan myös siitä ilmiöstä, että kun jonkin lajin uhanalaisuus status muuttuu lajin kannan pienentyessä, samalla lajista käytävä kauppa lisääntyy. Tämä näkyy valitettevasti myös osissa poliittisissa kannanotoissa positiivilistaa perusteltaessa, eli päättäjiltä saatetaan esimerkiksi kysyä, pitäisikö kenen tahansa saada pitää olohuoneessaan tiikeriä tai gorillaa, ja sitten vastaukset esitetään muodossa "vastaajista x prosenttia oli sitä mieltä, että eksoottisten lemmikkien pitoa pitäisi rajoittaa". Vaikka sitten käytännössä sitä listaa laadittaessa puhutaan enemmän siitä, otetaanko sille listalle myös gerbiili, vai riittääkö jos sillä on jo hiiri.

Toki positiivilistalla haluttaisiin suojella myös eläinyksilöitä ja varmistaa, että lemmikkinä pidettäisiin vain lajeja, joiden tarpeista on riittävästi tietoa, ja joille voidaan siten taata riittävän hyvät olosuhteet ja esimerkiksi niiden tarvitsema lääketieteellinen hoito. Mikä on toki ajatuksena kaunis. Mutta henkilökohtaisesti en valitettavasti usko, että saatavilla olevan tiedon määrä on useimpien tarjolla olevien lajien kohdalla se ratkaiseva ongelma. Mikäli hyvään eläimenpitoon riittäisi, että jokin laji on ollut lemmikkinä pitkään, sitä on tutkittu kattavasti ja siitä on saatavilla tavallisille lemmikin omistajille suunnattua tutkimuksiin perustuvaa tietoa, voisiko joku selittää minulle, miten esimerkiksi kissakriisi on mahdollinen? Kissojen kohdalla kun kukaan ei voi ainakaan vedota, että eläin jää hoitamatta siksi, ettei siitä olisi saatavilla tietoa, tai että ei onnistu löytämään eläinlääkäriä, joka hoitaisi kissoja. Samaan aikaan monien eksojen kohdalla ihmiset mittailevat ilmankosteuksia ja terraarion uv-säteilyn määrää saadakseen optimoitua ne sopiviksi pitämälleen lajille. 

Vasta perustetun Responsible Reptile Keeping yhteisön yhden postauksen kommenteissa joku kysyi, miten voi olla mahdollista, ettei jokainen joka omistaa matelijoita ole jo barrikaadeilla positiivilistoja ja muita rajoituksia vastaan. Se vähän kolahti, sillä en tiedä, olenko minä sielä. Ymmärrän positiivilistan haasteet, eikä se ole mielestäni missään määrin toimiva malli. Samaan aikaan osien vastustajien ihmislähtöiset reaktiot siihen, kuinka meidän harrastustamme ei saa rajoittaa ja ihmisillä on oikeus pitää mitä lemmikkejä haluaa, työntää minua toiseen suuntaan. Sillä vaikka olen elänyt ikäni lemmikkien parissa, ja tulen varmaan myös elämään, ellei asiaan tule isompia rajoituksia, kyseenalaistan vuosi vuodelta vahvemmin, pitäisikö meillä olla oikeutta omistaa ylipäätään mitään eläimiä. Minua ärsyttää se, kuinka positiivilistan kohdalla huomiota kohdennetaan nimenomaan eksoottisiin eläimiin, ja ylikorostetaan niiden pitoon liittyviä ongelmia. Toki minä olen harrastukseni myötä nähnyt läheltä myös monia eksoihin liittyviä ongelmia, ja haudannut monia eksoja, jotka ovat kärsineet erilaisista väärien olosuhteiden aiheuttamista kehityshäiriöistä. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, vielä enemmän minä olen nähnyt niitä kissoja ja koiria, joilla hampaat mätänevät suuhun, joilla kudos on tulehtunut luuhun asti hoitamattoman turkin alla, joiden on annettu laihtua luuksi ja nahkaksi, koska eläin on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Eikä tässä ole vielä edes menty niihin tapauksiin, mitä on saanut kuulla eläinsuojeluyhdistyksissä työskenteleviltä ystäviltä, jotka ovat saaneet kuskata välillä saman päivän aikana useita kissoja suoraan populaatiopaikalta lopetettaviksi erilaisten tulehdusten, ampumavammojen ja muiden myötä.

Tiedän monia eksoharrastajia, joita esimerkiksi Viral vegansin kaltaiset toimijat ärsyttävät. Viral Vegansin monet videot ja julkaisut kun keskittyvät hyvin vahvasti siihen, mikä nykyisessä eläintenpitokultturissa on pielessä, ja ne jättävät näyttämättä sen, miten paljon moni eläimiinsä panostaa, ja miten paljon niiden pidon ympärillä on myös taitoa, osaamista ja asialleen omistautuneita ihmisiä. Kuitenkin itse koen monesti virkästäväksi sen, että sielä pureudutaan kuinka ihmisten koko eläinsuhde on pielessä, eikä vain eksoihin. Toki myös positiivilistan kannatus on erittäin vahvaa joissain eläinsuojelupiireissä, mutta sielä osa sentään sanoo ääneen myös sen, että koko lemmikkien pito pitäisi ylipäätään kieltää tai sitä pitäisi ainakin rajoittaa paljon nykyistä vahvemmin. Vaikka en olekaan asiasta täysin samaa mieltä, minun on helpompi saada kiinni sen ajatuksen johdonmukaisuudesta, kuin siitä, miksi osan mielestä esimerkiksi käärmeiden pito on suunnilleen epäeettisintä mitä ihminen voi tehdä, mutta samaan aikaan ei suoda ajatuskaan sille, onko sen kotona olevan kissan tai koiran lajityypillisiin tarpeisiin panostettu oikeasti niin paljon enemmän, että sen elämänlaatu olisi ihmiselle rakennetussa kotiympäristössä merkittävästi parempi, kuin sillä käärmeellä terraariossaan. Halu kieltää valtaosa eksoottisista puuttumatta kissojen ja koirien pitoon tuntuu minusta hyvin vahvasti iskulta sinne, mihin on helpointa iskeä. Eksot ovat tarpeeksi marginaalissa verrattuna vaikkapa kissoihin, joten niiden kieltämisen taakse on helpompi saada riittävästi ihmisiä, kuin kaikkien lemmikkien kieltämisen taakse. 

Tiedän, että minun pitäisi pelätä myös sitä, mitä tapahtuu, mikäli positiivilista tulisi ja rajaisi pois valtaosan meillä nyt olevista lemmikeistä. Siinäkin kun on ollut eroja, miten siirtymävaihe on toteutettu, eli onko kieltoon menneet lemmikit saanut pitää niiden luonnollisen elämänkaaren loppuun asti, vai onko ne määrätty hävitettäväksi. Itse haluaisin uskoa, että Suomessa päädyttäisiin ensimmäiseen vaihtoehtoon, jolloin tilanne olisi sama kuin meidän Mihail-haisunäädän kanssa silloin kuin haisunäätien pito kiellettiin vieraslajiasetuksella 2015. Eli lajia ei saanut enää maahantuoda, myydä tai lisäännyttää, mutta olemassa olevat yksilöt saivat elää elämänkaarensa loppuun. Matelijoiden kohdalla läheskään kaikki eivät kuitenkaan usko, että tämä olisi lopputulos, sillä matelijoissa on useita lajeja, jotka voivat elää jopa 25-70 vuotta, eli siirtämäajasta tulisi pahimmillaan ihmisiän kestävä, ja sen valvonnan toteuttaminen olisi äärimmäisen hankalaa. Vaikka en tiedä, kuinka järkevänä koen, että ihmisten ylipäätään sallitaan pitää lemmikkejä, en halua edes kuvitella, miten pääni kestäisi sen, jos minun pitäisi pyytää joku tänne tappamaan iso osa lemmikeistäni. Jos se, miten pääni on hajoillut tyyppien viime vuosien sairasteluista ja kuolemista antaa mitään osviittaa, on huomattavan hyvä, että en pysty edes kuvittelemaan sitä. Sen sijaan en osaa ahdistua yhtään siitä, kuinka esimerkiksi Ruotsissa monille eksoottisille on alettu vaatia lakiin huomattavasti nykyistä isompia minimivaatimuksia. Toki se menisi meilläkin erittäin haastavaksi, jos esimerkiksi kaikki matelijabunkkerin tyypit pitäisi vaihtaa lyhyellä siirtymäajalla huomattavasti nykyistä suurempiin terraarioihin, mutta se olisi kuitenkin pohjimmillaan vain järjestelykysymys, ja itse näkisin tulevassa eläinsuojelulainsäädännössä täyskieltojen sijaan paljon mieluummin jopa hyvin radikaaleja lisävaatimuksia sille, että jos lemmikkejä pidetään, miten niitä pidetään. En siksi, että esimerkiksi meidän nykyiset eläintilat olisivat lähelläkään sitä, mitä esimerkiksi Ruotsissa osa koittaa nyt ajaa läpi. Vaan koska tiedän, että edelleen monen mielestä lemmikkien pito on ihan ok tasolla, vaikka lemmikille olisi tarjolla vain se lain vaatima minimi, ja se ei ole nykyisellään monen lajin kohdalla paljon mitään.     

Kissojen ja koirien omistajat joutuvat harvemmin miettimään, mitä tekisivät, jos heidän lemmikkinsä kiellettäisiin. Tekeekö se sen, ettei silloin tule yhtä paljon myös miettineeksi sitä, onko kyseisen lemmikin pito eettisesti kestävää? Kuinka usein olet miettinyt, pitäisikö ihmisellä ylipäätään olla oikeus omistaa lemmikkejä? Ja jos, kenellä pitäisi olla oikeus valita, mistä lajeista elämäsi eläin olisi mahdollista valita?

Projektia pukkaa

Mustin terraario eteni taas vähän, mutta tämä päivä osaltaan vahvisti sitä, että kyseiseen projektiin tulee kulumaan paljon enemmän aikaa kuin olimme alunperin ajatelleet. Nyt pitääkin pitää sen projektin osalta taas tuumaustauko ja miettiä, miten hankkeen saisi palasteltua paremmin joko helpommin yksin toteutettaviin tai muuten pienempiin osiin, että sitä olisi helpompi edistää muutenkin kuin viikonloppuisin. Koska pelkkänä viikonloppuprojektina Mustin huone ei varmasti valmistuisi ennen kesää, sillä meillä ei ole keväällä juurikaan kokonaan vapaita viikonloppuja. Tämän päivän etenemisestä vastasi pitkälti Jussi yhdessä Antonin kanssa minun keskittyessä matelijahuoneen juokseviin asioihin.

Mustin huone rakentuu

Samalla kun haimme lisää tarvikkeita Mustin terraarioprojektiin, nappasin samalla muutaman pu-vaahdon sekä autotallissa odottavalle terraariolle että tänään haetulle terraariolle, josta myös puuttuu tausta. Voi olla, että aliarvioin menekin niiden osalta, ja joudun hakemaan vielä tuubin tai pari, kun pääsen työn touhuun. Näihin pienempiin askarrellaan molempiin pu-vaahto-Elastupor -taustat, eli meidän tarvitsee tilata myös Elastuporia

Ensiviikolla pitäisi ottaa työn alle myös kunnon siivosmaratoni, sillä ainakin kääpiörottien häkki sekä viljisten ja pytikoiden terraariot olisivat perusteellisemman puhdistuksen tarpeessa. Rottien ja viljisten kämppiin pohjamateriaalit ovat jo valmiina, eli niistä pääsee hyvin aloittamaan. 

Löllö ja Aino ottavat rennosti lämpötyynyllä

Yksi odottamani kuorma ei saapunut vielä perjantaina, joten huomenna pitää varautua myös noutokeikkaan. Pääsin nimittäin hamstraamaan vähän isomman erän kissanhiekkaa, rottien siementankoja, kissojen nameja ja rotan ruokaa. Tilaus toimitetaan kuitenkin muualle kuin kotiin, joten ne on haettava heti kun kuorma saapuu.  

Näiden lisäksi pitäisi alkaa miettiä pihan keväthommia, sekä keskittyä nukkumiseen, syömiseen ja palautumiseen. Tässä voi auttaa, ettei minulla ole ainakaan ennakkoon tiedossa ihan niin paljoa työvuoroja nyt keväälle, mitä olen talvella tehnyt. Mutta niiden osalta tilanne voi aina muuttua, jos joku töissä sairastuu. Joten sen varaan ei ikinä kannata täysin laskea. 

Tämä tuli vastaan Roskalava-ryhmässä, ja siitähän se ajatus taas lähti...

Lähiviikot kalenteri tulee siis olemaan melkoisen tyhjä, että ehdin ruksia to-do -listaa lyhyemmäksi. Etenkin nyt kun Naavan osalta ensimmäinen kiima bongattiin jo eilen, joten jos oikein hyvin käy, voi meillä piipata jo kolmen viikon päästä <3 Sain myös synninpäästön Naavan lihomisen osalta, kun selvisi että meidän vaaka valehtelee. Täytyy vain toivoa, että kyse on tyyliin pattereista eikä siitä, että vaaka olisi kokonaan hajoamassa. Mutta pääasia on ettei Naava ole lihonut yli 200 grammaiseksi.

Naava ja Tähti treffeille

Joululoman astutukset eivät tuottaneet tulosta kummankaan neidin kohdalla, joten kääpiörotat Naava ja Tähti lähtivät tänään lemmenlomalle. Kasvattaja päätti vaihtaa neitien sulhot toiselle kierrokselle, joten tällä kertaa neidit pakkasivat vuorostaan laukkunsa ja lähtivät kyläilemään sulhojen luo. Sovimme myös, että mikäli kummatkin neidit saadaan kantaviksi, ensin tiinehtynyt tulee meille synnyttämään, ja toinen jää synnyttämään sinne sijoituskotiin, jossa neidit ovat nyt astutettavina. 

Neidit lähtökuopissa

Haluaisin olla yhtä optimistinen kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta kun edes varmasti näkemäni astuminen ja painonnousu eivät johtaneet mihinkään, niin väkisinkin sitä lähtee vähän vähemmin fanfaarein tälle kierrokselle. Etenkin kun tämän päiväinen punnitus paljasti, että Naava on vieläkin tuhdimmassa kunnossa kuin ennen edellistä astutusta, mikä ei ainakaan paranna todennäköisyyksiä. Kun kyllähän minä olin silmälläkin nähnyt, että Naava on pyöreähkö, mutta vasta vaakalukema herätti siihen, että kuinka pahasti. Tässä kun on tainnut käydä vähän sama kuin kissojen kohdalla silloin kun Mauno siirtyi erikoisruokavaliolle, eli en koe, että olisin tehnyt rottien ruokinnassa mitään muutoksia viime aikoina. Mutta nyt kun asiaa miettii, minun olisi pitänyt tehdä, sillä lauma on ollut kuukauden neljännestä pienempi, kun mummot olivat ensin kolme viikkoa sairastuvalla ja sitten heidät jouduttiin lopettamaan. Eli häkkiin olisi pitänyt mennä vähemmän ruokaa ja herkkuja.

Mutta nyt on myöhäistä aloittaa pelletti-parsakaalikaalikuuria, joten nyt pidetään vain kaikki peukut ilmassa ja toivotaan parasta. Neitien on tarkoitus viettää reissussa siihen asti, että tiineys olisi niin varma kuin mahdollinen, eli mikäli kaikki menee toivotusti, toinen tytöistä palautuu kotiin loppukuusta ja toinen sitten myöhemmin keväällä vietettyään mammaloman lemmenloman jatkoksi. 

Näillä siivoaa taas hetken

Neitien kasvattajalle tiputtamisen jälkeen jatkoimme Tampereelle sukuloimaan, ja kotimatkalla koukkasimme Maukulan toimitilojen kautta hakemassa kotiin kasan pesuaineita. Maukulalla kun oli rahankeräyskampanja Puhtopoikien kanssa, jonka kautta pystyi hankkimaan tukkupaketteja erilaisia pesuaineita. Osallistuimme kampanjaan tilaamalla 8kg laatikon pyykkipulveria, pari kanisterillista siivousaineita ja 100 tiskitablettia. Pesuainetiivisteet kestävät meillä varmasti ainakin vuoden verran, mutta veikkaan että tiskitabletit saamme hävitettyä kolmessa kuukaudessa ja pyykkipulverin vajaassa puolessa vuodessa, joten kadun vähän jo nyt, etten hamstrannut niitä enempää. Meidän laumakoolla kun voi olla varma, ettei pyykki ja sotkut lopu ikinä kesken. 

Mustin terraarioprojekti aloitettu

Tämän piti olla jo syksyn projekti, mutta talvi hävisi välistä taas vähän varkain. Mutta nyt operaatio kylmähuoneesta Mustin huoneeksi on vihdoinkin kunnolla startattu. Ensimmäisessä vaiheessa Jussi liimasi paikoilleen seiniin hankitut Finnfoam levyt, jotka toimivat paitsi eristeenä, myös pohjana, jonka päälle muita juttuja lähdetään kiinnittämään. Seuraavaksi olisi vuorossa, että Finnfoam levyn paloista lähdetään tekemään joitain pinnanmuotoja, jonka jälkeen levyt peitetään lasikuituverkolla ja lähdetään rappaamaan. 

Levyjen liimaus käynnissä

 

Tämä on ensimmäinen tämän mittaluokan terraarioprojekti meidän taloudessa, minkä takia joudumme opettelemaan ihan uusia materiaaleja ja työtapoja. Lattia-pintaa huoneessa on kuutisen neliömetriä, ja seinäalaa siten yli parikymmentä neliötä, joten Elastopurilla päällystetty polyuretaanitausta, joita on harrastettu pienemmissä terraariossa, ei tullut oikein kyseeseen sen enempää ajankäytöllisistä kuin kustannussyistä. Saimme kuitenkin Tropicalssin Tinolta käyttöömme muutamia apuvälineitä, joita voimme sitten testailla laastin kuviointiin, sitten kun pääsemme projektissa sinne asti. Tropicalssista on muutenkin käyty hakemassa tähän projektiin vinkkejä ja apuja, sillä Tinolla on kokemusta tällaisista isommistakin terraarioista. 

Rappauslaastia tuli alkajaisiksi hankittua kymmenen säkillistä, joten voi olla, että sitä joudutaan vielä täydentämään. Laastia kun on myös tarkoitus käyttää pinnanmuotojen rakentamiseen, joten sitä tarvitaan reilumpi kerros. Projektia ei kuitenkaan saada vedettyä läpi ihan yhdeltä istumalta, joten aikaa täydennyksiin on kuitenkin vielä projektin edetessä. Sillä emme ole vielä kiirehtineet ovenkaan tilaamisen kanssa, vaikka sekin olisi toki hyvä hoitaa piakkoin. 

Kylmähuoneen tuleva asukas kylvyssä

Autotallissa on myös yksi pienempi terraario, joka odottaa sellaista perinteisempää taustaa. Sekin pitäisi kantaa sieltä sisälle, että pääsisi työstämään sitä tämän isomman projektin lomassa. Vaikka nämä projektit keskittyvätkin vuoden teeman mukaisesti pääosin olemassa olevien lemmikkien elintiloihin, ollaan matelijahuoneessa varautumassa myös yhden uuden tulokkaan tuloon, kun haemme ensiviikolla meidän jengiimme yhden Herpille Koti -rinki tyypin lisää, ja tällä kertaa pysyvästi meille. Aiemmin tänä vuonna meille kun tuli jo muutamia HeKon sijaiskotilaisia, joiden kohdalla olemme toistaiseksi onnistuneet olemaan ilmoittamatta niiden jäävän meille. Siitä huolimatta olemme onnistuneet jo nimeämään toisen sijaiskotilaisista, mikä osaltaan vahvistaa sitä, että me emme todellakaan tule ikinä lähtemään sijaiskotitouhuun kissojen kanssa, tai ei ainakaan ennen, kuin kissalaumassa olisi oikeasti tilaa ja resursseja mahdollisille foster failureille. 

Tällä viikolla olisi edessä myös Naavan ja Tähden miehelään lähtö, joten pidetään kaikki peukut pystyssä, että maalis-huhtikuun vaihteessa meillä sitten vihdoinkin piippaisi pesässä <3

Levätkää rauhassa KIelo ja Opuntia

Tänään tehtiin sitten se lopullinen päätös, ja laitoimme sekä Kielon että Opuntian nukkumaan. Opuntialla ei ollut mitään yhtä selkeää syytä niinkuin Kielolla, ja ellei Kielon kohdalla olisi tarvinnut tehdä vielä päätöstä, olisin todennäköisesti jatkunut Opuntian kanssa vielä tarkkailulinjalla. Mutta nyt kun Kielon aika tuli, päätimme että mummot saivat lähteä samaa matkaa. Tällöin meidän ei tarvinnut myöskään tehdä päätöstä siitä, uskaltaisimmeko palauttaa Opuntiaa laumaan sen oltua nyt kolme viikkoa Kielon seuraneitinä sairastuvalla, vai olisiko meidän ollut parempi pelata varman päälle, ja erottaa Pihlaja laumasta Opuntialle kaveriksi ja jatkaa erillisen mummolauman pitoa eri huoneessa. Yksin jättämistä kun en pidä rottien kanssa vaihtoehtona. 

Tällä viikolla on tullut itkettyä pää migreeniin jo muutamana päivänä, ja sama teema jatkuu tänäänkin. Vaikka järjellä päätös oli helppo, olihan molemmilla mummoilla jo ikääkin, tunne harasi vastaan viimeiseen asti. Olisin halunnut olla tässä asiassa kaikkea muuta kuin järkevä. 

Mummot jäivät työpaikalle odottamaan kyytiä klinikan yhteistyötuhkaamoon. Totesin jo torstaina töissä, että en tiedä kuinka pieni tuhkahippunen sieltä tulee sitten takaisin, jos tähän päädytään, kun en ole ennen tuhkauttanut kääpiörottia. Mutta tässä tilanteessa en halunnut edes ajatella muuta vaihtoehtoa, kuin että mummot menevät tuhkattavaksi ja tuhkat lasketaan sitten meidän muistolehtoon.

Mummojen sairastupa odottaa kylppärissä vielä purkamistaan. Siihen hommaan tuli hommattua taas kunnon desinfiointiaineetkin, eli käydään kaikki sairastuvassa käytetyt tavarat läpi Virkon S -desinfiointiaineella ennenkuin palautetaan niitä muun lauman käyttöön. Pyrimme tällä lajikirjolla pitämään antibioottien käytön minimissä, ja suosimaan siivouksessa ennemmin peruspuhdistusaineita ja vesihöyryä desinfioivien pesuaineiden sijaan, että minimoisimme riskit resistanttien bakteerikantojen muodostumiseen. Mutta joskus tehoaineillekin on paikkansa.  

Rauhallista matkaa,

Kielo 13.10.2022 - 1.3.2025

Opuntia 3.9.2022 - 1.3.2025