Pienen budjetin lähimatkailua Turussa

Tänä kesänä tein päätöksen, että pysyn koko kesäloman Turussa. Alkuvuonna on tullut reissattua niin
paljon pitkin Etelä-Suomea, että ajattelin kotiloman auttavan paitsi pitämään budjetin kurissa, olevan otuksille kivempi, kun niitä ei tarvitse jättää hoitajalle tai kuskailla ympäriinsä. Niinpä en ole nyt 3,5 viikkoon juuri poistunut viittä kilometriä kauemmaksi kotiovesta. Äkkiseltään se voisi kuulostaa kamalan tylsältä, mutta kun asuu kaupungissa, ilmaistapahtumia löytyy helposti lähietäisyydeltä, sitten kun on nauttinut tarpeeksi pitkistä yöunista, Netflixistä ja omien lemmikkien seurasta.

En raaskinut keskiaikamarkkinoilla taaskaan mennä katsomaan hevosturnajaisia, vaikka minun on jo monena vuonna pitänyt. Tyydyin vain tavalliseen tapaan kiertämään kojut ja käymään tarkistamassa, mitä otuksia lastenpihalle oli tälläkertaa tuotu. Niinpä sitä piti heti innostuneena linkittää Jussille, kun huomasin facebookissa, että Turun linnalla käydään yleisölle avoimet ilmaiset turnajaiset. Tapahtuma oli viime viikonloppuna, ja sen aikana käytiin hevoslajeissa muun muassa joustingin suomenmestaruuskisat. Meidätkin saattoi sitten bongata paikalta sunnuntaina tallien liepeiltä ja hevosareenan laidalta.

Vaikka olenkin opiskellut historiaa, turnajaislajien säännöt olivat itselle ennalta vieraat. Niinpä olikin postiivista kuulla, miten hevosten turvallisuus on joustingissa huomioitu. Esimerkiksi peitsen kärjen lasku on sallittu vasta vastaantulevan hevosen pään mentyä ohi, ja hevosen vaarantamisesta tai hevoseen osumisesta seuraa välitön hylkäys. Myös ratsastajan osalta on säädetty, mihin peitsen on osuttava, mikäli kisasta aikoo saada pisteitä, mutta ratsastajan kohdalla hudeista seuraa vain pistemenetystä, mikäli peitsi osuu muualle kuin säädettyihin kohtiin. Tämä on sikäli ihan reilua, että ratsastajat ovat itse päässeet valitsemaan lajinsa. Silti sitä ei voinut olla ihmettelemättä, miten hienosti hevoset tuossakin kulkivat: se on hevoselle kuitenkin aika suoritus, kun miettii kaikkia kisaan kuuluvia elementtejä: haarniskassaan normaalia painavampaa ratsastajaa, haarniskasta lähteviä ääniä, hälyisää yleisöä... Joista mikään ei ole varmasti ihan pikkujuttu, vaikka kyseessä olisi kuinka tottunut ratsu.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun turnajaiset järjestettiin linnalla, mutta kerätystä palautteesta päätellen tapahtumasta kaavaillaan toistuvaa.  

Tänään tuli poikettua vielä läheisemmässä lähikohteessa, eli Kuralan kylämäellä, johon itsellä ei
kestä pyörälläkään kuin viisi minuuttia. Se on myös täysin sisäänmaksuton kohde, jossa pääsee paitsi katselemaan laiduntavia lampaita ja hevosia, myös tutustumaan kanoihin ja vanhoihin maatilarakennuksiin. Alueella on myös kahvila, joka on avoinna kesäkaudella tiistaista sunnuntaihin klo 10-18, samoin kuin osa muista alueen rakennuksista, joissa pääsee tutustumaan muun muassa vanhoihin huonekaluihin ja joista löytyy esimerkiksi puujalkoja lasten testattaviksi.

Itsellä aika kului taas yllättäen eniten eläinten parissa. Erityisesti lampaista löytyi tapauksia, jotka
tulivat ihan aidan viereen hakemaan rapsutuksia. Tänäkesänä paikalle on saatu myös kanoja, sille paikalle mistä viime kesänä bongasimme pienen ketunpoikasen. Ja olihan tuolla kukkien houkuttelemana paljon myös perhosia ja muita öttiäisiä, sekä kävijöiden mukanaan tuomia koiria. Itselläkin on tuolla välillä omat otukset olleet mukana ulkoilemassa, mutta yleisemmin sulkemisajan jälkeen, jolloin ihmisiä ja koiria on liikkeellä vähemmän. Tämän päiväinen reissu oli taas ihan ilman omia eläimiä, niin saattoi kahvilan pihassakin keskittyä jäätelöön ja hyvään kirjaan.

Nyt loman suhteen viedään jo viimeisiä päiviä, mutta niillekin on kaavailtuna pientä ohjelmaa. Olen saamassa Tampereelta seuraksi vielä niin Suskun kuin veljeni tyttärensä kanssa, ja tarkoitus on ehtiä poikkeamaan vielä ainakin Kakolan mäellä olevassa kahvilassa, lammastilalla ja frettien pet-näyttelyssä.