Maunon diagnoosiksi tuli se mitä pelkäsinkin, eli kissojen tulehduksellinen suolistosairaus IBD. Maunon ohut- ja paksusuolen seinämät ovat tulehduksen myötä paksuuntuneet ja haima on myös reagoinut tulehdukseen. Tilanne ei ollut kuitenkaan niin paha, että Maunolla olisi ollut tarpeen aloittaa välitöntä kortisonilääkitystä, eli tässä vaiheessa tilaa lähdetään hoitamaan ruokavaliolla. Siihen asti että suoliston tilanne rauhoittuu, Mauno tulee saamaan pelkästään hydrolysoitua allergiaruokaa. Keskustelimme eläinlääkärin kanssa myös meillä olevasta isoimmasta allergiaruokavalion ongelmasta, eli frettien ruuista. Sen osalta päädyttiin että kokeillaan alkuun riittääkö pelkkä Maunon ruokavalion vaihtaminen tilanteen rauhoittamiseen, vaikka Mauno pääsisi joskus pöllimään jotain näädiltä. Jos ei riitä, laitetaan fretitkin joksikin aikaa monoproteiinidieetille ja mietitään sitten Maunon suolistotulehduksen rauhoittuessa miten edetään siitä. Täytyy myös kokeilla, saisiko näädille askarreltua jonkinlaisen ruokintalaatikon, johon Nottekin mahtuisi, mutta Mauno ei, ja mennä ainakin vähän aikaa jauhelihalinjalla niin että fretit eivät saa kuskattua ruokia niin paljon Maunon ulottuville.

Mauno kertomassa Jussille, kuinka mamin töissä ei ollut taaskaan kivaa.

Diagnoosi ei ole sikäli yllätys, että Maunon oireiden ja taustan perusteella olin pitänyt sitä yhtenä vahvana mahdollisuutena. Mutta olin kuitenkin toivonut, että olisin ollut väärässä, sillä tämä tosiaan tarkoittaa että Maunon ruokavalioon tulee todennäköisesti rajoituksia loppuelämäksi, mikä voi hankaloittaa myös muiden tyyppien ruokintaa. Toki se ei välttämättä tarkoita, ettei Mauno voisi enää ikinä syödä muuta kuin allergiaruokaa ja namit olisivat bannissa koko Maunon loppuelämän, vaan loppuelämän juttuja lähdetään miettimään sitten, kun saadaan tilanne ensin nollattua tulehduksen osalta. Hyvänä uutisena Maunosta omassa labrassa tehdyt laajat verikokeet olivat kaikki viitearvoissa, mutta muutamia ulkoiseen laboratioon lähetettyjä tuloksia vielä odotetaan.  

Jussille tämä tuli ehkä isompana shokkina, sillä hänestä tilanne ei ollut oireiden perusteella yhtä selvä. Mutta vaikka itsekin olisin voinut elää ilman yhtä uutta diagnoosia, pohjimmiltaan tilanne on kuitenkin se, että ongelma oli jo ennen diagnoosia. Ja hoitamattomana IBD voi altistaa elimistön jatkuvan tulehdustilan takia esimerkiksi lymfoomalle. Eli diagnoosi on hyvä asia. Vaikka nyt meillä onkin taas yksi uusi vaiva, jonka kanssa on opittava elämään ja joka tulee vaatimaan kontrollointia.

Peukutuksia Maunolle

Ison ja monenlaisista lähtökohdista olevan eläinlauman kanssa eläminen saa välillä miettimään, missä vaiheessa työkaverit ilmoittavat, että mitä jos tutkittaisiin minun pääkoppani Munchausen by proxy -syndrooman varalta ennenkuin tutkitaan enää yhtään tämän talouden eläimistä. Nyt kun Hattaran sydämen osalta on vähän huokaistu helpotuksesta , olen nimittäin kiikuttamassa seuraavaksi Maunoa vatsaonteloultraan. Maunolla kun on ollut jo pidempään satunnaista oksentelua, ja vaikka kuinka haluaisin syyttää karvapalloja/ahmimista/hiiren karvoja, sitä tietää valitettavan hyvin, että kissan ei pitäisi oksennella niin usein mitä Mauno on oksennellut. Tiedän myös, että Maunon voimakas ripuli ennen ja jälkeen luovutusiän ja sen emon sairastuminen kun pennut olivat ihan pieniä on voinut tehdä pysyvää haittaa suolistolle, vaikka tilanne olikin välissä rauhallisempi vuosia. 

Mauno <3

Maunon oksentelua ei olla pystytty yhdistämään mihinkään tiettyyn ruokaan. Ruoka ei myöskään tule yleensä ylös heti Maunon syötyä, minkä takia oksennus löytyykin sitten yleensä paikoista missä Mauno nukkuu, kuten sängystä, kiipeilypuusta tai Jussin työtyölilta, kun Mauno selvästi herää huonovointisena ja oksentaa siihen missä on ollut nukkumassa. Oksentelusta huolimatta Mauno on ollut muuten hyvävointinen: se syö hyvin ja mielellään, hampaat on hoidettu huhtikuun alussa, ulosteet ovat olleet normaaleja ja paino on pysynyt ennallaan. 

Myönnän että oksentelun syytä olisi todennäköisesti ollut hyvä lähteä selvittelemään jo jokin aika sitten. Mutta sitä on ehkä vähän halunnut työntää päätään pensaaseen ja ajatella että tämä menisi itsestään ohi. Jos se kumminkin olisi johtunut vain jostain tietystä ruuasta tai muusta sellaisesta. Kaikkein eniten kun pelkään sitä, että suolisto on herkistynyt jollekin, jota on lähes kaikissa ruuissa, kuten esimerkiksi kanalle. Kissojen pitäminen poissa toistensa kupeilta kun ei olisi meillä mikään ongelma, sillä kissoilla on jo muutenkin ruokinta kahdesti päivässä niin että Mauno syö erillisessä huoneessa. Isommaksi haasteeksi muodostuisi se, että jos Maunolta menisi kokonaan kieltoon jotkin niistä ruuista mitä fretit syövät, sillä freteillä on usein ruokaa tarjolla pitkin päivää, jonka lisäksi ne harrastavat ruuan jemmaamista. 

Mauno & Löllö

Eli nyt saa peukuttaa että kyseessä olisi jokin muu. En kyllä keksi muitakaan kivoja syitä, mikä voisi aiheuttaa jatkuvaa oksentelua, mutta toivotaan että työkaverit keksivät. Tai että Maunosta ei löydy yhtään mitään vikaa, ja olen vain itse seonnut. Sekin kelpaisi tässä kohtaa hyvin, vaikka siihen tarvittaisiinkin sitten Jussin työkavereita säätämään lääkityksiä omieni sijaan. 

Hoitosokrujen lähtö

Seita kävi eilen hakemassa hoitopojat, ja nyt ollaan taas pelkällä omalla jengillä. Nyt meillä ei ole enää edes sovittuna uusia hoitolaisia ennen häitä. Seitalla oli kyllä poikia hakiessaan mukanaan myös boksillinen vauvarottia, kun yhdistettiin sitten samaan muutaman minin uuteen kotiin lähtö. Varmuudella lähtevien minien seuraksi oli pakattu muutamia vaihtoehtoisia vapaita vauvoja, niin sitä sai kyllä hetken muistutella itselleen, miksei kääpiöiden ja standardien yhdistämistä samaan häkkiin suositella. Standardikokoisilla poikasten minimiluotuspaino kun on jo enemmän, mitä osa kääpiöistä painaa aikuisena. Ne ennakkoon varatut minitkään kun eivät olleet tulossa itselleni. Seita koitti kyllä vähän kiusoitella, että kyllähän siihen varahäkkiin, jossa sokrupojat meillä ollessaan majoittuivat, menisi heittämällä 2-3 stantun naaraslauma. Mutta päädyin kuitenkin odottamaan, että Saija saa tuotua rex-turkin myös kääpiöille.

Yksi hoitopjista. Häntä ei mahtunut ihan kokonaan kuvaan.

Kääpiöjengin osalta on kyllä jo sovittuna, että laumaa täydennetään seuraavien sopivien tyttöjen syntyessä. Nyt kun tilanne on se, että kaksi vanhinta on täyttämässä syksyllä kaksi vuotta, nuorimmainen on puolivuotias ja lauman säpsyinkin on alkanut asettua. Niin tultiin yhdessä Saijan kanssa siihen tulokseen, että laumassa voisi olla taas parin tytön mentävä paikka. Nyt ei vain millään malttaisi odottaa seuraavien kääpiövauvojen syntymää. Se että saataisiin meidän jengiin pari uutta junnua kasvamaan on toki vahvasti myös Saijan intresseissä, koska meidän tämänhetkisestä sijottijengistä mammailuvuoroon on tulossa enää Suppis, ja muut ovat jo eläkkeellä poikuehommista.  

Meidän kääpiökuusikko <3 Ylempänä tummiaiset Suppis ja Torvis, boksin alareunassa Kantarelli & Pihlaja sekä Opuntia & Kielo

Otettiin nyt Seitankin kanssa puheeksi se, mistä on puhuttu Saijan kanssa jo aiemmin, eli reissu Houtenin messuille keväällä 2025. Että tulisi sitten nähtyä nekin. Idea olisi yhtäaikaa sekä loistava että pirun vaarallinen: isommalla porukalla reissu tulisi edullisemmaksi, ja automatkoilla riittäisi hyvin juttuseuraa. Samalla kuitenkin samassa autossa kanssani olisi kumpikin niistä ihmisistä, joilta meillä on tällä hetkellä sijoituseläimiä Joten itseni lisäksi mukana olisi kaksi muutakin, joilla on välillä intresseissä kasvattaa minun laumaani. Olkootkin että Seita on tässä suhteessa todennäköisesti turvallisempi, sillä en halua sokrulaumaani lisää standard-värisiä, vaikka ne olisivat kuinka eri sukuisia, ja jos Houtenista löytyisi jotain harvinaisempia värimuotoja, Seita todennäköisesti haluaisi ne omiin kotona oleviin laumoihinsa. Toki koska en itse kasvata mitään, niin jos omaan laumaan tulisi ulkomaan tuonteja, on se aina plussaa, jos ne samalla sopivat jonkun kasvatussuunnitelmiin, niin että tuontien myötä saataisiin uutta verta suomalaisiin linjoihin.

Kääpiörottien häkin uusin järjestys

Freteille löydettiin jauhettua ankkaa, joka herätti välittömän kiinnostuksen

Ei sittenkään sydän

Kun saimme Mallun alustavan ruuminavaustuloksen helmikuussa, itse avaustilanteessa isoimmat muutokset olivat löytyneet sydämestä. Mallusta otettiin kuitenkin näytteet muistakin elimistä, ja lopullinen patologialausunto saapui tänään. Nyt kun kaikki näytteet on saatu analysoitua, patologieläinlääkäri päätyi lopputulokseen, että sydän oli reagoinut paksuuntumalla munuaisten vajaatoiminnan aiheuttamaan korkeaan verenpaineeseen. Varsinainen kuolinsyy oli pitkälle edennyt munuaissairaus ja sen aiheuttama virtsa-aineiden kerääntyminen vereen eli uremia. Tulehdusmuutoksia löytyi myös vatsalaukusta. 

Raportin lukemisesta asti sitä on miettinyt mielessään, että jos olisimme ottaneet Mallusta preaneverikokeet ennen Mallun hammasoperaatiota marraskuussa, olisimme saattaneet saada hieman aikaisemmin tiedon siitä, mitä Mallun elimistössä oli vireillä. Ottaen huomioon, kuinka äkkiä kaikki tällaiset tuntuvat freteillä etenevän, en usko että se olisi kuitenkaan muuttanut mitään. Tai se olisi muuttanut lähinnä sen, että eutanasia olisi osunut todennäköisesti johonkin muuhun päivään kuin jouluaattoon. Koirilla ja kissoilla, joilla näitä on enemmän tutkittu, on havaittu, että munuaisongelmat harvemmin oireilevat mitenkään ennenkuin 80 prosenttia elimestä on käytännössä tuhoutunut. Mallun kohdalla ensimmäiset näkyvät oireet tulivat vasta kun munuaiset lakkasivat toimimasta täysin, jonka jälkeen romahdus olikin sitten nopea.  

Sillekin on kyllä syynsä, miksi emme käy frettien kanssa yhtä usein verikokeissa kuin meidän vanhempien kissojen. Ja siihenkin on syynä se, kuinka äkkiä muutokset freteille yleensä tapahtuvat. Toisella meidän ensimmäisistä freteistä insulinooma diagnoosi viivästyi, sillä Snurre oli käynyt senioriverikokeissa alle kaksi kuukautta ennen ensimmäisiä oireita, ja kaikki veriarvot olivat olleet viitearvojen sisällä. Niinpä sitä oli alkuun vaikea uskoa, että insulinooma olisi voinut kehittyä niin nopeasti. Vasta kun muuta selittävää ei löytynyt, otettiin myös uusi paastoverensokeri, joka olikin sitten jo kaukana normaalista. Siinä kohtaa alkoi sitten kyseenalaistaa sitä, kuinka todennäköisesti voisimme saada frettien kohdalla muutokset ajoissa kiinni edes vuosittaisilla tai puolivuosittaisilla verikokeilla, vaikka koirien ja kissojen kohdalla vuosittaisilla senioriverikokeilla moni vaiva saadaankin napattua kiinni siinä vaiheessa, kun sen kehittymistä on vielä mahdollista hidastaa lääkityksellä ja ruokavaliolla. Mutta kyllähän sitä silti miettii, että entä jos. Koska ne verikokeet kyllä kävivät mielessä silloin marraskuussa. Mutta silloin ajatteli että se olisi ollut lähinnä hyvää varautumista Mallun ikääntymiseen, kun sitten meillä olisi ollut ne Mallun normaaliarvot mihin verrata, jos joskus tulisi jotain. Marraskuussa kun en hetkeäkään ajatellut, että Mallulla voisi olla jotain.

Nyt sitten hengitellään taas hetki ja sulatellaan raporttia. Ja pidetään ihan hemmetin hyvä huoli Rutun verenpainelääkityksestä.

Muutoksia suunnitelmiin

Niinhän siinä taas kävi, ettei homma mennyt sunnuntaina aivan kuten oli suunniteltu. Jussin viikonloppuiset flunssaoireet etenivät hyvin eri tavalla kuin omani. Siinä missä itse on lähinnä viikkoja odottanut, että homma etenisi johonkin suuntaan, Jussilla eteneminen oli erittäin nopeaa, ja sunnuntaina tilanne oli edennyt jo voimakkaisiin keuhko-oireisiin ja korkeaan kuumeeseen. Rottamiitti päädyttiin siten siirtämään, ja sunnuntaina illalla käytiin vielä Jussin kanssa keuhkoröntgenissä ja verikokeissa varmistamassa, ettei tilanne ole etenemässä keuhkokuumeeksi. Tauti ei ollut onneksi ihan siinä pisteessä, mutta sen verran pahana kuitenkin, että Jussi on ollut tämän viikon antibioottikuurilla ja kotona, ja koko lauman hoito on jäänyt luonnollisesti vuorostaan minulle.

Koska uudet kuvat ovat nyt kortilla, tässä kukkais-Itsy muutaman vuoden takaa <3

 

Koska oma jaksaminenkaan ei ole vielä täysissä, se mitä sitä on, jakaantuu nyt hyvin tasan töille ja eläintenhoidolle. Ja pihahommien osalta Jussi on luonnollisesti täysin poissa pelistä toistaiseksi. Samaan aikaan häät lähestyvät koko ajan kovempaa vauhtia, joten itsellä iski pieni stressi siitä, ehdimmekö me laittaa pihaa yhtään ennen häitä. Koska tiedän myös sen, että kipeänä tai puolikuntoisena väkisin vääntäminen ampuisi todennäköisesti aika äkkiä takaisin päin. Onneksi saatiin sitten sovittua pihatalkoot parin viikon päähän, niin nyt pystyy sitten paremmin keskittymään asioihin, jotka ovat akuutteja juuri nyt. Samalla koittaa sitten mantrata itselleen, ettei häähomma kuitenkaan kaadu kukkapenkkien mahdollisiin talventörröttäjiin, vaan kaikki minun ja Jussin, vihkijän ja kahden todistajan lisäksi on kuitenkin vain ekstraa, jonka eteen tehdään se mitä pystytään ja ehditään. 

Jotain tämän hetkisestä moodista kertoo sekin, että vanhalta koululta piti jo kysellä palkanmaksuun tarvittavien lomakkeiden perään, kun olen kokonaan unohtanut laittaa ne, vaikka asiasta on ollut kännykässä muistutus pariinkin otteeseen. Mikä on jo pienoinen ihme siihen nähden, kuinka paljon sitä on viime aikoina pyöritellyt raha-asioita päässään. Mutta näemmä terveysmurheet vetävät sitten raha-asioidenkin ohi. Etenkin kun sitä on sunnuntaista asti vähän jännännyt, että onko Jussilla sitten kuitenkin jokin ihan eri infektio kuin itselläni, että pitääkö sitä varautua itsekin siihen, että nappaan vielä tuon Jussin versionkin. Jussilla oireet kun ovat olleet hyvin erilaiset kuin itselläni, ja Jussin tauti alkoi vasta kuukausi omani jälkeen, eli jos kyseessä olisi sama, Jussi olisi välttynyt tartunnalta hyvin pitkään. Mutta varmuuden vuoksi tälle viikolle on koittanut ottaa mahdollisimman paljon häkkien siivoiluja ja muita, ettei homma räjähdä sitten ihan käsiin, jos olemme molemmat yhtä aikaa kunnolla kipeinä. Toki vielä enemmän toivotaan sitä, että koska Jussin oireet alkoivat rytinällä, kuume myös polttaisi taudin nopeammin loppuun. 

Ja kukkais-Justiina <3

Rottamiitin siirtymisen myötä Suppiksen astutustakin päädyttiin siirtämään, etenkin kun Suppiksen tulevassa miehelässä tällä hetkellä oleva daami ei ollutkaan vielä kantavana. Eli mahdollisia piippailuja saadaan kotona odottaa vielä tovi. Mutta Hanna on kutsunut meitä pentuterapiaan frettipentukasaan, jos saamme tämän infektiokierteen katki ennen pentujen luovutusikää. Olkootkin että pentujen vauhti kasvaa sitä tahtia, etteivät tyypit taatusti tule pysymään enää kasana siinä kohtaa, kun vierailu olisi mahdollinen. Ja voi myös olla, että terapia vaihtuu akupunktioksi, kun ipanoilla voi olla siinä vaiheessa jo kunnon piranjakausi menossa. 

Mutta olkootkin että terveys- ja raha-asiat potuttavat tällä hetkellä hetkittäin kunnolla, päiviin mahtuu paljon myös positiivisia hetkiä. Eilenkin pääsin iloitsemaan siitä, kun asiakkaan lemmikki sai paljon parempia uutisia, kuin asiakas oli pelännyt, ja saatiin sen päälle vielä eläinlääkäriparini kanssa isot kiitokset A-luokan asiakaspalvelusta.   

Kuulumisia vapun molemmin puolin

Kevät tuli sitten rysäyksellä, mutta se ei ole silti onnistunut viemään flunssaa täysin mennessään. Kaikki pakolliset hommat on silti saatu hoidettua siitä huolimatta, mutta energiaa on ollut edelleen hyvin vähänlaisesti mihinkään muuhun. Kaikkein eniten olin jännittänyt sitä, miten ääneni riittää klinikkaeläinhoitajaopiskelijoille suunnatun eksoottisten eläinten päivän, mutta onnekseni ääneni kantoi koko kuusituntisen. Kierrettiin silloin opiskelijoiden kanssa läpi kaikki meidän eläintilat, käytiin läpi yleisempiä syitä miksi eksoottisia eläimiä hoidatetaan klinikoilla, mistä asioista ollaan omien tyyppien kanssa käyty ja missä asioissa ohjeistukset eksojen kanssa poikkeavat tavallisemmista lemmikeistä (esimerkiksi miksi osaa eksoista ei saa ikinä paastottaa ja miksi se ei toisten kohdalla ole kauhean relevanttia) sekä mitkä eri tekijät aiheuttavat sairauksia eksoottisilla (perinnölliset syyt, tartuntataudit ja ympäristötekijät, ja miten esimerkiksi kaneilla perinnölliset ja tarttuvat ovat huomattavasti isompi ongelma, kuin yksittäin terraarioissa pidettävillä matelijoilla, joilla hyvin iso ongelmista on olosuhteista johtuvia). 

Donatella

Vappu otettiin sitten ihan levon kannalta kotona. Startattiin grillikausi. Bongattiin ensimmäinen sisilisko. Tuotiin kilpikonnat ottamaan vähän aurinkokylpyä ja maistelemaan kevään ensimmäisiä voikukanlehtiä. Suunniteltiin vähän mitä laitettaisiin kasvihuoneeseen kasvamaan tänä vuonna. Nukuttiin pitkät päikkärit. Keli olisi houkuttanut kovin puutarhahommiin, mutta kunto ei vielä salli ylimääräisiä huhkimisia. Sitä on vain luotettava, että ehdimme saada kaiken kuntoon ennen häitä. 

Rypsi

Itselläni on riittänyt tälläviikolla töitä joka arkipäivälle ja lauantaillekin. Perjantai oli sikäli vähän poikkeuksellinen työpäivä, että silloin meillä oli osan päivää valokuvaaja paikalla ottamassa kuvia klinikan uudistuville kotisivuille. Sinne kun tarvittiin kuvat kaikista henkilökunnan jäsenistä, klinikan uudistuneista tiloista sekä jonkin verran yleisiä kuvituskuvia. Jokainen työntekijöistä sai halutessaan ottaa omia lemmikkejä mukaan kuviin, joten itsellänikin lähti Sera ja Notte mukaan töihin. Itselläni valinta oli etenkin lajin osalta helppo, sillä tiesin että fretit ottaisivat varmasti kaikkein iisimmin sen, että meillä oli niiden lisäksi takatiloissa parhaimmillaan seitsemän koiraa yhtäaikaa. Toki jos olisin varta vasten halunnut ottaa jonkin aremman eläimen mukaan, sitä olisi pystynyt tarvittaessa hyödyntämään myös klinikan muita tiloja. Esimerkiksi yhden työkaverin kissa vietti päivän toimitusjohtajan toimistossa toimistokissana. Mutta itsekin pystyin keskittymään työntekoon paljon paremmin, kun minun ei tarvinnut stressata miten fretit jaksavat päivän. Ja olen mie kyllä sen verran fretti-ihminen noin muutenkin, että lajivalinta oli sikälikin edustava. Uudet kotisivut julkaistaan joskus touko-kesäkuun vaihteessa, niin sitten pääsee bongailemaan, moneenko kuvaan fretit ja allekirjoittanut ovat eksyneet. Kuvituskuviin kun meitä kuvattiin myös työn touhussa klinikan eri tiloissa. 

Rypsi & Donatella

Donatella

Mauno & Donatella

Tämän päivän osalta kalenterissa luki Lemmikki- ja showkesyrottien juhlanäyttely. Jussin bestman kun pyysi minua varmistamaan, ettei Jussi sovi päivään mitään omaa ohjelmaa. Alunperin minun piti pakata auto aamulla näyttelykuntoon, ja sitten tiputtaakin Jussi matkasta sovitulla kohtaamispaikalla ja palata rottien kanssa kotiin. Pari viikkoa sitten töistä kuitenkin kysyttiin, pystyisinkö ottamaan tälle päivälle lauantaivuoron. Koska näyttelyä ei oikeasti ollut olemassa, en nähnyt syytä kieltäytyäkään, mutta aamukuviot piti sitten miettiä vain hieman uusiksi. Joten ilmoitin Jussille aamulla, että meillä pääosin lauantait tekevä työkaveri on sairastunut ja minun on lähdettävä paikkaamaan. Mutta että Saija lupasi tulla hakemaan tytöt mukanaan näyttelyyn, joten Jussin pitäisi olla kotona valmiina luovuttamaan rotat Saijan matkaan. Jussi uskoi näyttelytarinan niin hyvin, että polttariporukan meinasi kuulemma olla vaikea saada häntä mukaansa, kun hän odotti vielä bestmanin ilmestyttyä pihaankin, että koska Saija tulee hakemaan rotat. Lopulta bestman sai kuitenkin vakuutettua Jussin siitä, että Saija ei ole tulossa tänään, vaikka Jussi kuinka odottaisi.

Notte & Nutella. Nutellakin alkaa pikkuhiljaa päästä pinoihin.

Seralla ja Notella oli vähän kivempi lapsi mukaan töihin -päivä kuin Maunolla

Huominenkin onkin sitten eri juttu, kun silloin meillä on vuorossa pieni rottamiitti täällä meillä. Ilmoittautuneiden määrä on kuitenkin kuulemma laskettavissa hyvin vahvasti yhden käden sormin, vaikka tapahtuma oli avoin kaikille Lemmikki- ja showkesyrotat ry:n jäsenille. Samalla Saija nappaa sitten Suppista treffailemaan, joten hyvällä tuurilla touko-kesäkuun vaihteessa pesässä taas piippaa.

Kuluseuranta 2024: huhtikuu

Huhtikuun osalta näytti pitkään, että selviäisimme tästä kuukaudesta alle kolmellasadalla eurolla. Sokrujen mössössä saatiin hyödynnettyä hyvin tehokkaasti hävikkihevejä, ja kaneille ja kilppareille vihreät on tullut kasvatettua pitkälti itse - ja nyt ulkona alkaa vihdoin näyttää siltä, että eiköhän sieltäkin ala pikkuhiljaa löytyä enemmän mitä hyödyntää. Ruokapuolella isoimmat kustannukset tulivat hyönteisistä, etenkin kun jättijauhomatojakin tuli hankittua kilon satsi. Pelkästään Simo kun vetää jo matoja sitä tahtia, ettei meidän jauhomatoviljelmä tahtonut pysyä perässä. Tilannetta on kyllä nyt helpottanut se, että Simollekin on nyt alkanut maistua paremmin myös torakat ja lokustit. Dogmanista napattiin frettipäivän päätteeksi mukaan nimilaatta Mymskille, kalanruokaa ja raakaruokapakasteita freteille, jotka maksettiin osittain frettipäivästä saadulla lahjakortilla.

 Eläinlääkäristä ja lääkinnästä selvittiin 136,18 eurolla, mikä sisälsi Maunon hammashoidon, joten oli todellakin kannattavaa viettää yksi vapaapäivä työpaikalla työkavereiden kanssa. Kissojen säännöllisen lääkityksen lisäksi täydennettiin myös parafiiniöljy frettien lääkekaappiin. Parafiiniöljyä voidaan käyttää liukasteena epäillyissä suolitukostapauksissa. Siitä on jo pidempi aika, kun sitä on viimeksi tarvittu, mutta se on yksi niistä asioista, mitä tykkään pitää varalla. 

Sitten se summa joka veti kuukauden yli kolmensadan, eli Aluehallintavirastosta tullut seura- ja harraste-eläimien pitämistä koskevan ilmoituksen käsittelymaksu. Mutta nyt sekin on sitten hoidettu, ja on kaikinpuolin virallista ja kirjoissa ja kansissa että meillä on kotona paljon eläimiä. Kehtaapahan ottaa hyvin opiskelijoitakin vastaan, kun nyt meillä on pitopaikkatunnuksetkin ja kaikki.

Bluen, Betan ja Pepin kotiutumisesta huolimatta huhtikuussa ei mennyt yhtään rahaa eläinten hankintaan.

Ruokinta:

raakaruoka: 7,15€ (laskun loppusumma oli isompi, mutta ostokset maksettiin osaksi frettipäivästä saadulla lahjakortilla)

kissanmärkäruoka: -

kokonaiset ruokaeläimet (elävät hyönteiset): 65,00€

hevi-osasto: 2€

heinä (Testudo fibre heinä ja yrttisekoitus kilpikonnille): 10,50€

namit (lohitahna): -

lisäravinteet (Repashy calsium plus 85g): 15,90€

 

Tarpeelliset tarvikkeet:

kissanhiekka:-

akvaariotarvikkeet: -

rottien ja kanien kuivikkeet: -

terraariotornin uusi jalusta: -

rottatarvikkeet: -

matelijatarvikkeet (2 säkkiä luonnonturvetta pohjamateriaaleiksi): 13,00€

Eläinlääkäri ja eläinlääkintä:

terveydenhoito (parafiiniöljy ensiapukaappiin): 6,17€

sairaanhoito (Rutun ja Löllön lääkkeet, Maunon hammashoito): 130,01€

eutanasiat + tuhkaus: -

 

Lelut, pedit & muu ekstra: -

 

Näyttely ja yhdistyskulut:

näyttelyt: -

yhdistysten jäsenmaksut: -

yhdistysten tapahtumat (kaksi kaniaiheista webinaaria): 10€

 

Lemmikkien hankinta: - 

Byrokratia:

Seura- ja harrastuseläinten pitämistä koskevan ilmoituksen käsittelymaksu: 85,00€

Huhtikuun eläinkulut yhteensä: 344,73€

Frettipäivä Raision Dogmanissa

Päivä ennen frettipäivää on loistava hetki huomata, että ääni on kadonnut käytännössä kokonaan. Että hetkittäin saa ulos jonkin pihauksen, mutta kaikkina hetkinä ei edes sitä. Että ääni oli niin totaalisen poissa, että minun ei juurikaan tarvinnut miettiä olevani hiljaa että en rasittaisi äänihuuliani kuiskimalla, sillä puhumisesta ei olisi tullut mitään, vaikka minulla ei olisi ollut mikään tarve koittaa säästellä ääntäni. Samaan aikaan olo oli kuitenkin muuten varsin hyvä, joten edessä oli pienoinen dilemma: pitäisikö näätäpäivä perua vai toivoa, että ääneni palaisi seuraavaan päivään mennessä. Asian lopulta ratkaisi se, että Jussi lupasi hoitaa tarvittaessa kaiken puhumisen, jos minusta ei olisi siihen. Toisena vaihtoehtona olisin alkanut käydä läpi kaikkia lähistöllä asuvia fretti-ihmisiä, olisiko joku päässyt paikkaamaan näin lyhyellä varoitusajalla. 

Team albiino <3

Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei sitä ääntä lähtenyt juuri sen enempää aamullakaan. Enemmän kuin eilen kyllä, mutta silti vain pihisten ja pätkittäin. Se on muuten yllättävän vaikeaa olla hiljaa tilanteessa, jossa on tottunut puhumaan. Joten välillä sitä koitti olla mukana vastailemassa, etenkin silloin kun aitauksen ympärillä oli enemmän porukkaa. Mutta jokaisen pätkän jälkeen sitä piti mennä sitten hetkeksi sivuun istumaan kuuman sitruuna-inkiväärijuoman ja eukalyptuspastillien kanssa, että sai edes sen pihinän takaisin. Eli hommasta ei olisi tullut tänään mitään ilman Jussia. Jussi on ollut mukana kuvioissa jo silloin, kun ajettiin yhdessä Inkooseen katsomaan minun ensimmäisiä frettejäni, ja olemme alusta asti kiertäneet yhdessä niin messut kuin näyttelytkin ja hoitaneet yhdessä niin omat kuin hoitonäädätkin, joten Jussi ei olisi oikeasti tarvinnut minua siinä mihinkään. Mutta olinpahan seuroissa ja tein itsestäni hyödyllisen hakemalla Jussille kylmän energiajuoman viereisestä kaupasta.

Edustustiimissä meillä oli tälläkertaa Notte, Sera, Mymski ja Hattara. Nutellaa ei ole vieläkään otettu täysin porukkaan, joten päätimme että emme ala nyt väkisin sulkea häntä pieneen tilaan junnujen kanssa bondailumielessä, vaan annoimme Nutskulle ennemmin vapaapäivän kakaroista ja koko yläkerran omaan käyttöönsä frettipäivän ajaksi. Mymski puolestaan on onneksi päässyt jo ihan täysin Hattaran porukoihin, ja junnuista on tullut hyvin tiivis nelikko, vaikka Mymskinkin laumaan saamiseen meni useampi kuukausi. Jossain vaiheessa me kyllä tarvitsemme meidän edustustiimiin vielä yhden Eemelin, kun nytkin useampi kyseli, ovatko fretit aina näin pieniä, kun meidän jengissä on taas pelkkiä tyttöjä. 

Loppupäivästä Mymski oli näääin väsy

Vaikka annoinkin Jussin pitkälti vetää showta, niin siinä kohtaa kun Tiiu tuli perheineen paikalle, sitä ei enää malttanut koittaa olla puhumatta. Tiiu on yksi ensimmäisistä frettiharrastajista joihin tutustuimme 2014, kun aloin puhua Jussille freteistä. Nyt Tiiulla on ollut useampi vuosi taukoa freteistä, mutta katsoo kauanko kyseinen olotila vielä jatkuu. Jos nuorempi polvi olisi saanut päättää, tauko olisi päättynyt heti tänään Mymskin kaappaukseen. Tiiun viimeisimmät tyypit olivat meillä muutamaan otteeseen myös hoidossa, ja Tiiun Ruusa oli yksi Jussin ensimmäisiä fretti-ihastuksia, joka osaltaan vaikutti siihen, millaisia frettejä Jussi on itselleen halunnut. Minulla ja Jussilla kun on pohjimmiltaan hyvin erilainen frettimaku, ja vaikka vuosien saatossa kumpikin meistä on välillä harkinnut kasvattajanimen hakemista freteille, emme ole tainneet ikinä edes puhua yhteisestä kasvattajanimestä, sillä kummallakin on kasvatusajatuksia pyöritellessä ollut mielessä täysin eri muunnokset ja tavoitteet. Ei sillä että etten jakaisi Tiiun ihastusta tummiaisiin, mutta ennen Ruusaa Jussi ei ollut tiennyt, että frettejä löytyy myös pitkäkarvaisina.   

Kotimatkalla meillä oli vielä yksi välietappi, kun olin sopinut että käymme hakemassa ruokahyönteisiä yhden nuoremman turkulaisen matelijaharrastajan luota. Laitoin sinnekin sitten pientä ennakkovaroitusta, että en tiedä paljonko minusta ääntä lähtee, mutta että ainakin Jussi pystyy onneksi kyllä puhumaan. Mutta sekin vierailu sitten puolihuomaamatta vähän venähti, kun meitä kysyttiin jäämään kahville, kun aiemmin juhlituilta synttäreiltä olisi vielä jäljellä tarjoomuksia. Fretitkin pääsivät sitten vielä hetkeksi edustamaan, ja me pääsimme puolestamme ihastelemaan liskoja ja käärmestä.

Ja koska olen surkea paparazzi ja unohdin taas kuvailla, tämä kollaasi on pöllitty Dogman Raision somesta.

Loppuilta onkin mennyt sitten hyvin hiljaisissa merkeissä, kun ihan ensimmäiseksi kotiin saavuttua minä ja junnut vetäydyimme päikkäreille, ja Jussi meni kuulokkeet päässä pelailemaan koneelle. Sitten syötiin päivällistä television vastatessa äänen tuottamisesta. Vaikka emme ole nyt illalla juurikaan jutelleet, puheentuottaminen on tuntunut helpottavan iltaa kohden, joten olen astetta optisempi sen suhteen, miten tulen selviämään tiistaille siirtyneestä eksopäivästä. Silloin sitä kun tulee tarvitsemaan ääntä todeteolla, ja silloin minulla ei ole Jussia tarvittaessa paikkaamassa.  

Ja vaikka sitä luulisi, että kun on puhumisen sijaan enempi sivussa seuraamassa, sitä muistaisi ottaa edes kuvia blogia varten. Niin ei sekään sit kuitenkaan mennyt ihan niin. Tai otin minä pari kuvaa meidän blodeista. Joten pöllin sitten törkeästi yhden kuvan Dogman Raision somesta todistaakseni, että tummiaisetkin olivat ihan oikeasti paikalla.

Takatalvi ja flunssan toinen aalto

Kuten otsikosta voi päätellä, täällä ei ole tapahtunut kauheasti mitään. Tiistain täydellinen lumikaaospäivä siirsi myös klinikkaeläinhoitajaopiskelijoiden eksoottisiin eläimiin tutustumisen ensiviikkoon, ja sitä yritetään uudelleen vapunaattona. Sen sijaan ylitin tiistaina itseni lähtemällä ajamaan sinne lumikaaokseen, kun itselläni oli vielä talvirenkaat ja yksi työkavereista oli ehtinyt päivittää jo kesärenkaisiin. Samalla taisin kassavuoroa tehdessä tulla ylittäneeksi sen, mitä äänestäni oli tämän flunssan kakkoskierroksen myötä jäljellä. Nyt sitä onkin sitten koittanut kovasti kasailla sitä, ettei tarvitsisi perua huomista frettipäivää Raision Dogmanissa. Toki jos olo ei tästä huomiseksi kohene, se on pakko siirtää, mutta tällä hetkellä se tarkoittaisi sitä että se hyppäisi heti vähintään useammalla kuukaudella, kun viikonloppuisin on vähän kaikkea ja häätkin lähestyvät koko ajan nopeammin. Vapaa-aika onkin nyt  koostunut pitkälti pakollisimmista eläintenhoitohommista ja kirjojen lukemisesta, jotta saisi tämän flunssan lusittua läpi. Siinä ohella on sitten hoidettu joitain häävalmisteluita, joiden hoitamiseen on riittänyt sähköposti, ja tiputettu Hämeenlinnasta hääpukuoutletista löytynyt morsiuspuku lyhennettäväksi. Mekon lyhennys onnistuu onneksi työpaikan viereisessä liikehuoneistossa.

Keväinen piha tiistaiaamuna

Tiistaina satanut kolmenkymmenen sentin hanki on onneksi alkanut sulaa, ja maanpinta on taas monelta osin paljas. Mutta silti sen myötä otettiin taas jonkin verran takapakkia sen suhteen, että pääsisi laittamaan pihaa häitä varten. Tosin ottaen huomioon tämänhetkisen flunssatilanteen, se voi toisaalta olla ihan hyväkin, ettei mikään pihalla vedä nyt puuhailemaan sinne. Samalla koitan rauhoitella itseäni sen suhteen, että kunhan meillä on vihkijä, minä ja Jussi ja vähintään kaksi todistajaa, kaikki muu on oikeastaan ekstraa. Ja sitä ekstraakin on saatu järjesteltyä jo aika paljon. 

Sohvannurkassa lusiessa olen ilahduttanut itseäni myös frettien pentukuvilla ja videoilla. Se on joka vuosi yhtä ihmeellistä seurata, miten pienistä vain noin kymmenen grammaa painavista nakeista kasvaa upeita näätämyksiä. Tuijotella nakkimusten nenien pigmentöintiä ja arvailla, kuinka tummaa lopputulosta mikäkin nenäkuvio ennustaa. Jussi seuraa aina yhtä huolestuneena, kuinka minun ilmeeni muuttuu ja hengitys melkein salpautuu piippausvideoita katsellessa, kun sen äänen kuullessa voi melkein haistaa pentujen tuoksun ja tuntea sen untuvaisen turkin poskellani. Krooninen pentukuume ei ole siis hävinnyt mihinkään, vaan se elää yhtä vahvana kuin aiemminkin. Etenkin Hanna on myös tehnyt parhaansa ruokkiakseen sitä. Sitä on samalla taas tunnustellut päässään kasvatusajatuksia, kun silloin pääsisi nauttimaan nakeroarjesta ilman että olisi pakko jättää joka vuosi pentuja kotiin. Samalla kuitenkin tiedän, että jos meillä syntyisi ja kasvaisi frettinakeroita, se ei todellakaan ainakaan vähentäisi kotiin jäävää pentumäärää.    

Kevätaurinkokin on kyllä välillä koittanut paistaa

Seuraavia kääpiörottanakkejakin saadaan todennäköisesti odottaa tovi, sillä sijottityttöjen kasvattajan remontti asettaa omat haasteensa astutuskuvioihin. Kääpiörottien kohdalla alkaisin olla taas ihan valmis kasvattamaan jengiä ainakin yhdellä naperolla, sitten kun sopiva tyttö syntyy. 

Jussi voi välillä samaistua minun pentuhuokailuihin, kun Facebookin uutisfeedissä tulee vastaan pyhänbirman pentuja, joista Jussi haaveilee. Se haave ei ole kuitenkaan ajankohtainen vielä useampaan vuoteen. Eilen tuli nimittäin haettua Löllön huhtikuun Solensia ja täydennettyä kissojen lääkekaappiin Löllön gabapentiini ja Rutun Amodip. Kun Löllön nivelrikkoon ja Rutun verenpainejuttuihin yhdistetään vielä Maunon parodontiitti ja hammassyöpymä, sekä kissanhiekkojen ja ruokien nykyhinnat, viidennen tai viidennen ja kuudennen kissan hankkimista ei ole tämän hetkisessä velkatilanteessa realistista edes harkita. Sama koskee kyllä myös frettilauman kasvattamista, sillä frettienkin kohdalla pakolliset ja odotettavissa olevat mahdolliset kulut ovat huomattavasti korkeammat kuin vaikka sillä kääpiörottamuksulla. 

Meidän tämänhetkinen frettiviisikko, Ruttu & Mauno <3

Lemmikkimessuviikonloppuajatuksia kotoa käsin

Tänä viikonloppuna vietetään taas Lemmikkimessuja Helsingissä, ja itsekin olen saanut jonkin verran kyselyitä, kuinka me emme ole paikalla. Tai kuinka tylsää on, kun tapahtumassa ei ole frettejä. Messuille osallistumisen sijaan me vietimme kuitenkin eilen todella kivan extempore-treffipäivän Jussin kanssa ihan täällä Turussa. Itse kun olen tehnyt jo joitain vuosia sitten linjauksen, että en osallistu enää omien lemmikkieni kanssa yhtäaikaa lapsimessujen kanssa järjestettäville messuille. Kyse ei ole niinkään siitä, että kaipaisin eläinmessuista mitään K-18 tapahtumaa, tai että minusta ei olisi hyvä asia, että jos perheeseen mietitään lemmikkiä, lapsetkin ovat ikätasonsa mukaisesti mukana miettimässä, mitä he toivoisivat perheen lemmikiltä. Mutta väsyin lopulta siihen, että yhdistetyillä lapsi-eläinmessuilla on tullut vastaan ehdottomasti eniten perheitä, joissa eläinmessujen ajatellaan olevan ensisijaisesti lapsille suunnattua viihdettä, ja lemmikkimessujen esittelijöiden tärkein tehtävä on tuottaa elämyksiä heidän lapsilleen eikä niuhottaa turhasta ja pahoittaa lapsen mieltä tyhmillä kielloilla, kuten "älä tunke sormia aitaukseen", "eläin nukkuu nyt, eikä sitä saa koskea", "eläimen kantoboksia ei voi ottaa pöydältä ja ravistaa. Ei vaikka olisi kuinka tylsää että eläin ei liiku ja haluaa nähdä sen liikkeellä". Tai olettamuksiin siitä, että ei messuille tietenkään saa tuoda eläimiä, jotka voisivat purra, joten on ihan ok, että lapsi juoksee suoraa ja kysymättä näkemänsä söpön koiran kaulaan ilman että vanhemmilla tulee mitään tarvetta varmistaa, että onko kyseinen koira edes nähnyt ikinä aiemmin lapsia. Enkä edes oleta, että lasten tulisi millään tasolla tietää, miten eläimiä sopii lähestyä, jos niitä ei kotona ole, eikä siihen ole mitenkään opetettu. Mutta lapsimessujen yhteydessä olen tosiaan törmännyt useamman kerran siihen, kuinka se lapsen vanhempi luokkaantuu ja närkästyy siitä, kun sitä lasta koittaa ohjeistaa, kun sille lapselle on kuitenkin hankittu kallis messulippu ja sinne messuille on tultu viettämään kivaa laatuaikaa. Samaten lapsimessujen yhteydessä on tullut törmättyä useamman kerran siihen, kuinka esimerkiksi ne eläinhallissa kielletyt ilmapallot on kielloista huolimatta ihan pakko koittaa ninjailla halliin, ettei sille lapselle tule paha mieli, sen sijaan että mietittäisiin miksi ne on kielletty eläinhallissa. Tai että lasten annetaan juoksennella monen metrin päässä ilman että vanhemmat edes koittavat ohjeistaa lapsiaan siitä, miten eläimiä kannattaa lähestyä, ja miksi se että juokseen kiljuen kohti ja koittaa yltää heti silittämään ei ole paras tapa minkään eläimen kohdalla.

Vaikka toki kaikille messuille mahtuu kävijöitä laidasta laitaan, oman kokemukseni mukaan meno on keskimäärin erilaista silloin, jos liput on ostettu nimenomaan eläintapahtumaan, eikä eläinhalliin tulla lapsimessujen oheistapahtumana. Tuntuu että vanhemmilla on selvästi useammin silloin itselläkin jotain kiinnostusta tai kosketuspintaa eläimiin, mikä näkyy muunmuassa siinä, kuinka lasten annetaan käyttäytyä tai kuinka lapsia ohjeistetaan. Ainakin itse olen puhtaasti eläintapahtumissa törmännyt paljon useammin siihen, kuinka vanhemmat esimerkiksi kehoittavat lastaan ensin kysymään, saako eläintä silittää. Tai myöntävät avoimesti, että he eivät tiedä lajista x mitään, joten he kaipaavat ohjeistuista. Eli vaikka osa on puhtaasti lemmikkitapahtumissakin varmasti ihan vain ihastelemassa eläimiä koko perheen voimin, ilman että lemmikkiä ollaan hankkimassa juuri nyt tai ehkä koskaan, huomioidaan ehkä kuitenkin enemmän se eläinkin eikä ajatella sitä puhtaasti sirkushuvina. 

Vaikka itselläni on hyviä muistoja myös osasta Helsinginmessuja, ja niissäkin on tullut tavattua paljon niin nykyisiä, entisiä kuin tuleviakin harrastuskavereita, olen todennut tämän rajauksen toimivan itselläni parhaiten. Sillä vaikka meidänkin tyyppejä saa useimmiten vähintään silittää ja joskus sylitelläkin, en koe itselleni mielekkääksi pitää ensijaisesti mitään petting zoo -henkistä paijauspistettä, missä lasten on mahdollista päästä koskemaan eläimiin. Etenkin kun frettien kohdalla puhutaan lajista, joka sopii hyvin varauksella perheisiin, joissa on pieniä lapsia. Itselleni kun olisi kuitenkin ensijaisesti tärkeämpää tavoittaa niitä henkilöitä, jotka ovat jo ennestään miettineet frettiä lemmikiksi, mutta joilla ei ole aiempaa kontaktia lajiin. Koska mitä harvinaisemmasta ja vaativammasta eläimestä on kyse, sitä tärkeämpää mielestäni on, että ihmisillä olisi mahdollisimman paljon tilaisuuksia tutustua lajiin jo ennakkoon ja miettiä, onko kyseessä varmasti itselle sopiva lemmikki. Toki messuillakin freteistä pääsee näkemään vain pintaraapaisun, mutta sitä on silti käynyt monien kanssa pitkiäkin keskusteluista ominaishajusta, sisäsiisteydestä ja purukoulutuksesta, ja osien kanssa keskustelut ovat jatkuneet sitten myöhemmin kotikäynneillä, kun henkilö on tullut messujen jälkeen tutustumaan lajiin myös kotiloissa. Itse kun olen ehkä vähän sitä koulukuntaa, että en koe kauheaa tarvetta mainostaa lajin hyviä puolia, sillä koen että facebookin söpöt eläinvideot ja tiktok hoitavat sen puolen turhankin tehokkaasti. Että harvalle oikeasti tarvitsee kertoa, mitä hyviä puolia jossakin lemmikissä on, ja kuinka paljon lemmikin kanssa touhuilu parhaimmillaan tarjoaa. Etenkin kun harva lemmikki päätyy kodinvaihtajaksi siksi, että se on liian söpö ja ihana.

Emme mekään ole silti esittelytouhuista ihan kokonaan jättäytyneet. Ensiviikolla olemme taas pitämässä frettipäivää Raision Dogmanissa ja syksyllä meidät bongaa Lemmikki Tampere -messuilta. Ja kyllä meitä uskaltaa ihan lastenkin kanssa lähestyä, etenkin jos sillä vanhemmallakin on tilanteessa korvat ja silmät mukana, ja aito kiinnostus oppia lisää eläimistä yhdessä sen lapsensa kanssa.   

Kanien muutto ulos

Tänään otettiin taas yksi selkeä askel kevään suuntaan, ja muutettiin Petteri ja Pampula autotallista leikkimökkiin. Tänä vuonna olemme asiassa liikkeellä hieman edellisvuosia myöhemmin, sillä flunssassa ei jaksanut edes ajatella kanilan vuosisiivoukseen ryhtymistä. Tänä vuonna en jaksanut ottaa marjapensaiden karsimista mukaan samaan urakkaan, mutta kevät on edennyt puutarhassa sellaisin harppauksin viimeisten jäiden lähdettyä, että risusavottaan on korkea-aika ryhtyä viimeistään viikonloppuna. Samalla saadaan sitten kaneille kunnolla oksia silputtavaksi. 

Syksy- ja talvi ovat taas pahoinpidelleet kilpikonna-aitauksen yhteydessä olevaa kasvihuonetta, joten senkin kohdalla on pian kevätkunnostuksen paikka. Kilpikonnat joutuvat kuitenkin odottamaan omaa ulos muuttoaan vähän pidemmän tovin, sillä ne ovat muuttamassa ulos sisälämpötiloista. Eli niiden kohdalla odotellaan, että yölämpötilatkin nousevat lähemmäksi kymmentä astetta, vaikka kilpikonnienkin ulkotiloihin on mahdollista viritellä tarvittaessa lämpölamppu. 

Tänä vuonna kanila tuli tyhjennettyä katteeksi marjapensaiden keskelle, josko saataisiin siinä pysymään vähän selkeämpi käytävä.

Aluperin meillä oli suunnitelmissa laittaa marjapensaiden ja kasvihuoneen välissä olevat kasvilavat kokonaan uusiksi tänä keväänä, mutta totesimme sen jäävän aikataulu- ja kustannussyistä johonkin toiseen vuoteen. Tässä kun on kuitenkin enää alle kaksi kuukautta siihen, kun puutarhassa juhlitaan häitä.

Hattaran sydänkontrolli

Tänään oli taas vaikea olla töissä itkemättä. Tällä kertaa se että itku olisi ollut hyvin herkässä tulla johtui kuitenkin helpotuksesta. Hattaralla todettiin helmikuussa toisen asteen av blokki rytmihäiriö sydämessä, ja tänään oli vuorossa kontrolli ekg sen selvittämiseksi onko muutos pysynyt ennallaan vai pahentunut. Vaikka sitä aina pitäisi olla ajattelematta pahinta, olin jo henkisesti varautunut siihen, että Hattaran muutos on nopeasti etenevää sorttia ja tästä eteenpäin jatkettaisiin sitten vähintäänkin sydänlääkityksellä, tiheillä kontrolleilla ja elettäisiin sen pelon kanssa, romahtaako Hattaran tila jossain vaiheessa samalla tavalla kuin Mallulla. 

Mittaus käynnissä

Viimeksi Mimma ei tullut tallentaneeksi ekg:tä videolle, joten tällä kertaa oli tarkoitus tehdä sitten tallennekin Jussille katsottavaksi. Mutta aika pian antureiden kytkemisen jälkeen Mimman oli pakko kysyä, onko minulla varmasti oikea fretti mukana. Että kone piirtää nyt puhdasta käyrää, eikä sydämessä kuulu mitään poikkeavaa. Että ottaen huomioon kuinka selkeä muutos viime kerralla havaittiin, sen täydellinen katoaminen on hyvin poikkeavaa. Että on tietenkin mahdollista, että Hattaralla on ollut viimeksi päällä esimerkiksi jokin infektio, mikä on vaikuttanut myös sydämeen, mutta ei nämä yleensä näin vain katoa. 

Loppupäivä meni sujuvasti riipparissa, kunnes pääsi kotiin riehumaan

Myönnän että minulla pitäisi ehkä olla enemmän akateemista mielenkiintoa sen suhteen, mikä selittäisi erot kahden eri mittauskerran välillä. Mutta tällä hetkellä en pysty ajattelemaan muuta, kuin että Hattara on ehkä sittenkin täysin terve. Että vaikka tilanne on toki hyvä tsekata ainakin vielä kertaalleen noin puolen vuoden päästä, tämä ei ehkä olekaan asia josta joudun stressaamaan jatkossa, vaan se saattaa jäädä selittämättömäksi satunnaislöydökseksi. 

En ollut edes tajunnut, kuinka kipeästi olin ollut hyvien uutisten tarpeessa. Täydellisen Vapaudut vankilasta -kortin, jonka pystyn pelaamaan pöytään heti jättäen yhden kivikuorman rintakehän päältä pois. Hattaran sisko ja isä olivat myös käyneet kasvattajan toimesta sydänultrassa, ja kummankin sydän oli ollut kunnossa. Kevät tuntuu paljon valoisammalta nyt.

Kun pää on töttöröö ja kämpässä pyörremyrsky

Edellinen viikko ja osin tämäkin meni jonkinlaisen kevätflunssan hyppysissä. Iltaisin nenä vähän vuosi ja pikkuisen yskitti, ja parina päivänä meinasi lähteä ääni. Suurimman osan ajasta sitä on kuitenkin ollut lähes oireeton, jos ei lasketa totaalista väsymystä ja aloituskyvyn puutetta. Eli työpäivät on jaksanut suurinpiirtein tsempata, mutta koko lauman hoito on jäänyt käytännössä Jussille ja kaikki mitä ei ole ollut pakko hoitaa heti, on jäänyt hoitamatta. Sitä tuli myös varuiksi googlettua, miten sairaslomat ja nollasoppari yhdistelmä taas toimikaan, mutta flunssa ei sitten kuitenkaan missään kohdassa tuntunut iskevän kunnolla päälle. Käytännössä koko kämppä on kuitenkin näyttänyt viimeiset pari viikkoa siltä, että asunnon läpi on vetänyt hurrikaani ja viskonut tavarat ympäriinsä. Yläkerran sain raivatuksi perjantaiksi, kun olo oli jo sen verran parempi, että en jaksanut lähteä siirtämään alunperin jo viime viikolle sovittua fretteihin tutustujaa uudelleen. Tällä kertaa en kuitenkaan edes kysynyt, olisivatko he olleet kiinnostuneita näkemään myös muita eläimiä, sillä energiatasot eivät todellakaan olisi riittäneet siivota koko asuntoa edes säälliseen vierailukuntoon.  

Mahlan keruu käynnissä

Tänään on sitten Jussin kanssa yhdessä raivattu matelijabunkkeria, jonka lisäksi sain nyt viikonloppuna aikaiseksi preppailla ensiviikon lounaat valmiiksi pakastimeen. Eli ehkä tämä taas tästä pikkuhiljaa. Josko viimeistään huomenna saisi raivattua kodinhoitohuoneestakin puhtaat pyykit paikoilleen, kun vaatehuoltokin on toiminut nyt virransäästömoodissa mallilla, jossa puhtaat pyykit on kipattu kuivurista kodinhoitohuoneen tasolle, josta on voinut sitten penkoa sen mitä on tarvinnut. Mutta sitä huomasi kyllä taas äkkiä, mitä tahtia meillä syntyy pyykkiä, tiskiä ja pestäviä eläintarvikkeita. Molempina viikonloppuina on ollut myös yhdistysten kokouksia, jotka koitti jaksaa edes kuunnella läpi, mutta kun pää oli etenkin viime sunnuntaina jo valmiiksi vähän puuroa, niin hetkellisesti on taas miettinyt, miksi ihmisen pitääkin aina lähteä kaikkeen mukaan. Onneksi nykyään kuitenkin suositaan etäkokouksia, niin kukaan ei huomaa vaikka osallistuminen tapahtuisi pyjamahousuissa sohvannurkasta.

Lupiinin kuolemakin osui kohtaan, jossa Jussi oli käytännössä huolehtinut lähes koko laumasta yksin, ja itse olin hädin tuskin jaksanut hengata eksolassa. Niin sitä joutui oikeasti hetken miettimään, koska itse oli viimeksi nähnyt neidin ja miltä se oli silloin vaikuttanut. Eikä voinut taas välttää sitä tunnetta, kuinka eläinten kanssa ei pitäisi ikinä tuudittua siihen kuvitelmaan, että yhteistä aikaa olisi jotenkin rajattomasti. Meilläkään kun ei ole nyt kotona yhtäkään supervanhaa tai lähes jatkoajalla olevaa lemmikkiä, niin en todellakaan taas ajatellut, että jos lauma on viikon vähän vähemmällä huomiolla, voisin menettää viimeiset päivät jonkun kanssa. Onneksi Jussi on kuitenkin aika ihastunut tuohon kääpiöjengiin, niin hän on ottanut asiakseen käsitellä neidit läpi päivittäin.

Mauno ihmettelemässä lääkeruiskua

Mahlareikä saatiin porattua pihakoivuun onneksi jo aiemmin, niin nyt kun lämpötilat äkkiä pompsahtivat kunnolla keväisiin lukemiin ja mahla alkoi virrata vauhdikkaammin, on tarvinnut vain koittaa jaksaa pussittaa saalista jääpalapusseissa pakastimeen, eikä miettiä, jaksaako aloittaa keruuta. Vuodessa kun on kuitenkin vain muutamia viikkoja aikaa saada mahlavarastot täydennettyä mahlapussikiitäjille loppuvuoden tarpeiksi. Yhdellä laumalla menekki on kuitenkin onneksi suhteellisen pientä, ja nytkin kauden alkajaisiksi tuli lahjoitettua viime vuodelta jäänyt ylijäämä liitureiden kasvattajalle, jolla osuu tänä vuonna muutto keskelle mahlakautta. 

Ensiviikolla sitten toivottavasti jaksaa miettiä taas enemmän hääjuttujakin, sekä klinikkaeläinhoitajaopiskelijoiden eksopäivää, joka sekin lähestyy jo kovaa vauhtia.

Notte & Sera 1 vee

Olen tylysti ignoorannut kaikki meidän alkuvuoden synttärisankarit (Dumble 2v 11.1., Aino 5v 5.2. ja Pihlaja 1v 17.3.), joten hetken mietin, pitäisikö vain jatkaa koko vuosi lopuun samalla linjalla. Minä en tule kuitenkaan taaskaan muistamaan kaikkien synttäreitä, ja sitten osa saa blogionnittelut ja osa ei. Tammikuussa päivitetyn synttärikalenterinkin silmäily vetää jo vähän haikeaksi, kun tammikuun alun jälkeenkin on jo jouduttu hyvästelemään tyyppejä, joiden synttäreitä ei enää tulla juhlistamaan. Mutta ehkä sitä suuremmalla syyllä sitä tulisikin välillä onnittelujen muodossa keskittyä niihin tyyppeihin, jotka ovat täällä, ja joiden kanssa saadaan vanheta tänä vuonna. 

Tämmöisistä nakeista ne lähti <3

Minun on yhtä aikaa vaikea uskoa, että Sera ja Notte ovat jo yksivuotiaita, ja että ne ovat vasta vuoden. Meidän lauma meni niin urakalla uusiksi viime vuonna, että junnut eivät sulahtaneet samaan tapaan vanhaan laumaan kuin aiempina vuosina, vaan junnuista lähestulkoon tuli kokonaan oma uusi porukkansa. Se on herättänyt monenlaisia tunteita. Talvella koko meidän jengi myös tuntui aikuistuvan ihan liian äkkiä, mutta kevät on onneksi osoittanut, että kyse oli vain lepokaudesta, ei siitä että nuo eivät olisi ihan kakaroita vielä. Jussi ei ole tästä havainnoista ihan yhtä innoissaan, kun talven seesteisen kauden jälkeen on jouduttu kertaamaan vähän myös käyttäytymissääntöjä, kun junnujen leikit tahtovat käydä joskus ihmisten kanssakin turhan vauhdikkaiksi - etenkin nyt kun Notte, Sera, Mymski ja Hattara ovat jengiytyneet niin, että yllyttävät toisiaan kierroksille. Seesteisen kauden loppu näkyy valitettavasti myös vähän ikävämmin siinä, että Nutella ei sitten mennytkään junnulaumaan ihan niin heittämällä kuin alkuun näytti, vaan kevään myötä laumassa alkoi uudet väännöt. Nyt tosin Nutella on alkanut löytyä taas aiempaa useammin Seran kainalosta, joten ehkä tämä lauma vielä tästä asettuu. 

Eka tapaaminen tytyjen kanssa <3

Vuodessa Serasta ja Notesta on kasvanut kaksi hyvin erilaista nuorta frettineitiä. Vaikka neitien ulkonäköerot alkoivat näkyä jo ensimmäisten elinpäivien aikana, en olisi voinut vielä tyttöjen tullessa luovutusikäänkään uskoa, kuinka erinäköiset ja muutenkin erilaiset tytöistä tulisivat. Olinhan minä jo vuotta aiemmin toivonut Millalta yhtä tosi tummaa ja sille selkeästi erottuvaa kaveria. Mutta vaikka vauhdin ollessa isoimmillaan voinkin joskus mennä sekaisin kumpi vilahti ja missä, niin välillä on vaikea uskoa, että neidit ovat samasta pentueesta. Toinen on enempi sellainen tasaisempi jätti, ja toinen pienempi pyrkyri. Serasta tulikin aika nopeasti lauman kakkosnainen, joka haastaa Hattaran kanssa kaikki tulijat ja vahtii, ettei meidän laumaan niin vain tulla. Nottea taas voisi ulkonäöltään ja luonteeltaan luulla melkein pojaksi. 

Kotimatka tytyjen kanssa alkoi

Jos oltaisiin päätetty toisin, nuo meidän teinikakarat voisivat kuitenkin olla jo nyt tai hyvin pian itsekin emoja. Huhtikuun ensimmäisenä en kuitenkaan voinut olla kuin tyytyväinen siihen, että päätin että tytöt saavat nyt elää puhtaasti lemmikkieloa alkuperäisen sopimuksen mukaan. Seran ja Noten sisko kun joutui silloin keisarinleikkaukseen. Sisko voi onneksi itse hyvin, mutta pennut eivät selvinneet. En halua edes kuvitella, miten olisin tänä vuonna pystynyt odottamaan leikkauksen lopputulosta, kun jo pelkkä Maunon hammasoperaatio oli vähällä aiheuttaa paniikkikohtauksen. Saa nähdä kauanko tässä vielä menee, että aivot lakkaavat heittämästä kaikesta mahdollisesti ensimmäiseksi ilmoille sen pahimman mahdollisen skenaarion. Voi olla että jonkin aikaa, etenkin kun kääpiörottapuolellakin, missä komplikaatioita ei ole ollut samalla tavalla ollut kuin freteillä viime vuosina, Kantarellin sisko menehtyi synnytykseen vähän Kantarellin minien syntymän jälkeen. Niin sitä tietää taas, missä aivot tulevat seilaamaan, kun seuraavien sijoitustytyjen astutusten aika tulee. 

Notte ja Sera tänään <3

Poseerauspyyntö tuli vaan ikävästi päikkäriaikaan...

...joten oli nääääin raskasta.

Mutta vaikka sitä onkin ollut taas vähän herkillä kaikkien menetysten kanssa, tänä vuonna lähdetään siitä, että meillä on kotona nuori ja aktiivinen frettilauma, jonka kanssa meillä tulee olemaan vuosia yhteistä aikaa. Tänä vuonna rekry ei sitten aukeakaan uusille frettijengiläisille, vaikka tiedän jo nyt, että haluaisin adoptoida suunnilleen kaikki syntyvät pennut. 

Paljon onnea myös Noten ja Seran Dorian-veljelle ja Noki-siskolle!

Lepää rauhassa Lupiini

Olen vasta hiljalleen alkanut orientoitua siihen, että meidän ensimmäiset kääpiörotat eivät ole enää nuoria. En ole kuitenkaan osannut pitää niitä millään tavalla vanhoinakaan, sillä kääpiöt elävät keskimäärin hieman stanttuja pidempään. Niinpä olin pitänyt jotenkin itsestäänselvänä, että syksyllä vietettäisiin 2-vuotissyntymäpäiviä niin Opuntian, Lupiinin kuin Kielonkin kanssa. Lupiinin kanssa sitä rajapyykkiä emme kuitenkaan päässeet juhlimaan. 

Meidän pieni kippurahäntä löytyi tänään kuolleena pesästään hieman yli 1,5-vuoden iässä. Kasvattaja epäili yhtenä mahdollisuutena sydämen pettämistä. Oma sydän on ainakin kovilla taas yhden menetyksen kanssa.

 

Lepää rauhassa Zaya's Tiny Tap "Lupiini"

                                                                    3.9.2022 - 8.4.2024

Tervetuloa kotiin Pepi

Lauma kasvoi tänään jo toiseen otteeseen viikon sisään, kun Bluen ja Betan lisäksi jengiin liittyi Pepi. Pepi muutti meille Herpille Koti -ringin kautta. Vaikka meillä ei ollut tällä hetkellä aktiivisia suunnitelmia kasvattaa laumaa, kuningaskäärmeet ja niistä erityisesti meksikon musta kuningaskäärme ja kalifornian kuningaskäärme ovat kiinnostaneet minua jo pitkään. Edellisen kerran harkitsin aktiivisesti niiden hankintaa, kun Espanja alkoi puhua niitä EU:n vieraslajiluetteloon, ja oli riski, että ne kaikki menisivät lemmikkinä kieltoon, eli käsillä oli mahdollisesti viimeiset hetket toteuttaa haave. Lopulta vieraslajilistalle päätyi kuitenkin vain Lampropeltis getula, jonka alajeiksi meksikon musta kuningaskäärme ja kalifornian kuningaskäärme laskettiin ennenkuin ne erotettiin omiksi lajeikseen. Kun Joonas sitten päivitti, että HeKolle on tullut useita käärmeitä mukaanlukien kuningaskäärmeitä, minun oli pakko kysellä lisää. Kuningaskäärmeiden lisäksi kyselin myös kuningaspytoneista, sillä haluaisin vielä joskus pienen kuningaspyton pojan. Mutta koska kuningaspytonit ovat lemmikkinä huomattavasti yleisempiä, totesin että se haave on helpompi toteuttaa myös myöhemmin.

Tämmöisen paketin kanssa saavuimme kotiin (tässä lämpöpullo on jo otettu pois)

Tarkemmat kyselyt paljastivat, että kuningaskäärmeitä oli joukossa vain yksi, kalifornian kuningaskäärme, joka oletettiin naaraaksi. Ja siinä olikin melkolailla kaikki, mitä tyypistä tiedettiin. Iästä ja alkuperästä ei ollut esittää edes arvauksia muuten, kuin että kyllähän tuo selvästi aikuinen on. Kävin päässäni läpi meiltä jo valmiiksi löytyvät terraariot ja tarvikkeet, ja totesin että pystyisimme majoittamaan Pepin meille ilman että meidän tarvitsisi hankkia hänelle mitään lisää. En tullut edes kysyneeksi, oliko tyypillä jo nimeä, sillä heti kuvan nähtyäni tyypistä tuli minulle Pepi, kun meidän toinen mustavalkoinen on Musti. Juttelin asiasta Jussin kanssa lyhyesti illalla, ja vielä vähän lisää seuraavana aamuna, ja sen jälkeen lähdettiin sopimaan Joonaksen kanssa koska muutto tapahtuisi.

Tämmöinen neiti sieltä sitten paljastui

Koska tunnemme Joonaksen kanssa entuudestaan, uskalsimme sopia treffit puolimatkaan Saloon ja ottaa käärmeen säkissä. Kuningaskäärmeet ovat erittäin nopealiikkeisiä, pienikokoisia ja muiden matelijoiden tapaan vaihtolämpöisiä. Joten sovituilla parkkipaikkatreffeillä en edes koittanut vielä kurkkia, millainen tyyppi meille on muuttamassa, vaan neiti siirrettiin suoraan autosta meillä mukana olleeseen kylmälaukkuun, jossa oli valmiiksi lämpöpullo odottamassa. Mikäli minulla olisi ollut tarve nähdä tyyppi päätökseni tueksi, olisimme ajaneet joko koko matkan Lohjalle tai odottaneet Joonaksen seuraavaa Turun reissua, jotta vaihto oltaisiin voitu tehdä turvallisessa suljetussa sisätilassa. Mutta tiedän että jos käärmeen tämän hetkisessä kunnossa olisi ollut jotain erityistä huomioon otettavaa, Joonas olisi mainninnut siitä, ja koska käärmeet olivat tulleet HeKon haltuun viranomaishuostaanottona, olisin käärmeen hakiessanikin päässyt näkemään vain sen senhetkiset väliaikaistilat. Eli tilanne poikesi siinä hyvin vahvasti siitä, jos olisi esimerkiksi ottamassa poikasta kasvattajalta, ja kasvattajan luona olisi mahdollista nähdä emoeläimet ja eläimen kasvuympäristö.  

Tässä näkyy hyvin, kuinka kropassa on hyvin varaa kerätä vähän lisää massaa

Niinpä tapasin Pepin ensimmäistä kertaa vasta kotiin päästyä. Pepi on hieman hoikassa kunnossa, mutta muuten oikein uteliaan ja virkeän oloinen kaveri. Koska käärmeet olivat olleet HeKon hallussa jo yli kuukauden, päädyin myös tekemään jotain mitä en yleensä tee, ja siirtämään Pepin suoraan matelijahuoneeseen ilman erillistä karanteenia vielä täällä meidän päässä. Sillä vaikka Pepi on pieni, halusin sen heti kunnon kokoiseen terraarioon pienemmän karanteeniboksin sijaan. Pepi sujahtikin heti yhteen uuden terraarionsa luolista, mutta ei mennyt minuuttiakaan, kun pää jo pilkistä luolan suusta ja uuden terraarion tutkiminen alkoi. 

Pepi lähti tutkimaan <3

Minulla on vielä muutamia muitakin lajeja, joita en ole aktiivisesti hankkimassa, mutta joille en todennäköisesti sanoisi ei, jos sellainen tulisi Herpille Koti -ringissä vastaan. Vielä en ole kuitenkaan uskaltanut antaa sitä listaa suoraan Joonakselle. Niilläkään lajeilla kun ei ole kiire, vaan ehdimme mennä hyvin sen ehdoilla, koska sopiva kodintarvitsija tulee vastaan. Sitä ei kuitenkaan edes haluaisi toteuttaa kaikkia niitä haaveita samaan aikaan, tai välttämättä edes samana vuonna tai samalla vuosikymmenellä. Etenkään nyt, kun nuolimyrkyt ja Pepi sattuivat tulemaan samalla viikolla.

Pepin terraario (Pamela muutti tästä pinta-alaltaan isompaan terraarioon)