Olemme vihdoin päässeet tilanteeseen, että kuukauteen kukaan ei ole kuollut. Siihen sen sijaan ei, että kuukauteen kukaan ei olisi sairastunut tai kuollut. Löllön korvatulehdus nimittäin uusi, ja Löllö on nyt pitkällä kortisonikuurilla. Ensin mennään päivittäisellä lääkityksellä viikko, sitten toinen viikko lääkiten joka toinen päivä. Sitten jatketaan vielä lääkitystä 2-4 viikkoa kahtena päivänä viikossa ja toivotaan että tilanne olisi siihen mennessä rauhoittunut. Hattara myös onnistui yhtenä päivänä kaivamaan eteisen kaapista silikonisen avaimenperän, ja sitten saatiin jännätä hyvä tovi, että saimmeko kaikki palaset talteen, vai joudutaanko neidin kanssa suolitukosleikkaukseen. Ei onneksi jouduttu, mutta kyllä sitä hetken ehti jo kirota siitä mahdollisesti koituvaa laskua ja stressin määrää. Rahastressikään kun ei ole vielä täysin väistynyt, vaikka olemme nyt päässeet puolessa vuodessa tilanteeseen, että velkamäärä ei ole kasvanut alkuvuodesta. Valitettavasti se ei ole kuitenkaan myöskään vielä kauheasti lyhentynyt, kun monesta lainasta on pystytty maksamaan vain minimiä ja korot ovat nousseet. 

Eli sitä pallotellaan edelleen jaksamisen ja taloudellisten resurssien kanssa ja koitetaan pitää kaikki pallot ilmassa. Nollasoppari kun periaatteessa mahdollistaisi sen, että sitä ottaisi väliin vähän vähemmän vuoroja, ja keskittyisi tähän omaan laumaan ja omaan päähänsä. Mutta velat pitävät tällä hetkellä aika hyvin huolen siitä, että töitä tulee tehtyä tällä hetkellä melkolailla täyttä työaikaa, nyt kun vuoroja on ollut hyvin tarjolla. Mikä taas sitten helpottaa sitä taloudellista stressiä, kun saa edes sen verran rahaa myös ylimääräisiin lyhennyksiin että velkasummissa alkaa nähdä edes jotain muutosta. 

Eli nyt koitetaan sitten hengitellä ja ottaa päivä ja ongelma kerrallaan. Jussi hoitaa edelleen pitkälti kissojen lääkitykset. Löllö on onneksi korvienkin osalta helppo lääkittävä. Koitan huolehtia siitä, että tulisi myös nukuttua riittävästi. Iltavuoro ja välivuoropäivinä se on helpompaa. Koulupäivinä ja aamuvuropäivinä vähän haastavampaa, vaikka meditatiivisista aikuisten iltasaduista on ollut siinä vähän apua.   

Sokruille ei ole vieläkään löytynyt uutta kotia, joten alkaa näyttää siltä, että ne muuttavat takaisin kasvattajansa luo ja jatkavat kodin etsintää sieltä. Paluupäivää ei ole kuitenkaan vielä lukittu, sillä tuntuu että koko loppuvuoden eläintapahtumat on pakattu lokakuulle, mikä tuo haasteita aikatauluihin ja jännittää jo vähän ennalta. Sillä vaikka yksittäisinä tapahtumina ne kaikki ovat odotettuja ja koen ne tärkeiksi, en ole yhtään innoissani siitä, että tänä vuonna ne kaikki osuivat samaan kuukauteen. Mikä on kanssa yksi iso syy sille, miksi on nyt koittanut parhaansa mukaan hioa uni- ja rentoutumistaitojaan, että selvittäisiin suman läpi - ja toivottavasti vielä niin, että ei vain selvittäisi, vaan että sitä jaksaisi myös hetkittäin heittäytyä hetkeen ja pitää vähän kivaa.  

Eli täällä ollaan hengissä. Vähän väsyneenä. Hetkittäin epävakaana. Mutta hengissä. Ja tällähetkellä se koskee ihan kaikkia matelijat ja kalat mukaanlukien. Kaloista puheenollen niitä on tulossa tänäänkin taas lisää, tällä kertaa merivesipuolelle, kun Jussin tutuntutun pitää päästä tyhjentämään yksi isompi merivesiallas, ja altaassa ollut kalasto tarvitsee uuden sijoituspaikan. Niinpä Jussi lopetti pähkäilyn siitä, mitä kaloja merivesialtaaseen vielä haluaisi, ja antoi tilanteen ratkaista. Sieltä on tulossa nyt paitsi ne Jussin haaveilemat nemot myös kolme sellaista lajia, joita Jussi ei ollut miettinyt, mutta jotka pienen tutustumisen jälkeen vaikuttavat kiinnostavilta ja kooltaan ja elintavoiltaan altaaseen sopivilta. Olisi Turussa ollut nyt uutta kotia etsiviä frettejäkin, mutta niiden kohdalla sain onneksi pidettyä kiinni siitä järkipäätöksestä, että frettien laumakemiat ovat jotain, johon omat energiatasoni eivät tällä hetkellä todellakaan riittäisi - etenkin kun toinen kotia etsivistä on jo seniori-ikäinen, enkä voi sanoa, että olisin vielä päässyt täysin yli meidän edellisestä seniorilaumasta.

Valmistautumista Hyvinkään matelijamessuille

Hyvinkään matelijamessut ovat jo ensiviikon lauantaina, joten viikonloppuna tuli räjäytettyä matelijabunkkerin kaapit ja aloitettua inventaario. Meiltä kun on tulossa myyntiin pääosin käytettyjä matelijatarvikkeita, ja niiden lisäksi vähän ruokahyönteisiä ja siiroja, joten meillä tärkein valmistelutoimi oli kaappien läpikäynti. Samalla tuli siivottua jonkin verran tavaraa myös puhtaasti poistoon ja elektroniikkakeräykseen. Päädyin hävittämään muunmuassa muutamat eri paikoista käytettyinä tulleet akvaariolämmittimet, joiden iästä ja käyttöhistoriasta minulla ei ole mitään tietoa. Totesin että uudet lämmittimet ovat kuitenkin sen verran edullisia, että en halua nyt ottaa niiden kanssa pienintäkään riskiä. Etenkin kun nuokin olivat arviolta vähintään yli kymmenen vuotta vanhoja, elleivät jopa paljon sitä vanhempia. Eipä sillä, että meillä olisi niille heti käyttöäkään, vaikka päädyinkin jättämään kaappiin myös muutamia akvaariosomisteita ja akvaarioon sopivia kiviä ja kantoja, jos sitä joskus miettii jotain pientä miljoonakala-allasta. 

Konnien uniyksiöt

Lauantaina tuli myös aika laittaa Ronja ja Donatella jääkaappiin unille. En olisi ollut tähän vielä henkisesti valmis, mutta Donatellan paino oli jo alkanut laskea heinäkuun alun luvusta, joten konnan elimistö täytyi saada hitaammalle. Huoneenlämmössä nukkuminen kun kuluttaa kilpikonnilla liikaa energiaa, koska lämpimässä niiden elintoiminnot eivät hidastu samaan tapaan kuin horrostaessa. Ja koska kumpikin kilppareista oli lopettanut syömisen ja alkanut kaivautua unille, energian saanti oli jo nollissa. Olin toivonut, että konnien siirto sisälle ja erilaiset herkkuyrtit olisivat riittäneet hämäämään sisäistä kelloa ja ohittaneet unirytmin, mutta selvästi kumpikin oli jo ehtinyt lukita näkemyksensä siitä, mitä kohti tässä mennään.

Talviunia varten on oma jääkaappi autotallissa

Makeavesialtaaseen muutti myös viikonloppuna yksi uusi asukki, kun Salon eläinsuojeluyhdistykselle oli päätynyt juovaokamonni kotia etsimään. Tämä kaunis möllöttäjä sai kotimatkalla nimekseen Ahti. Itse en aktiivisesti seuraa Salon eläinsuojeluyhdistystä, mutta tästä kaverista sain vinkin työkaveriltani. Hetken mietin että olisin tehnyt tyypistä työkaverin lempinimikaiman, mutta en tiedä olisiko hän arvostanut elettä. Ahdin ikä ei ole tiedossa, mutta sen kanssa samassa altaassa asuneet haarniskamonnit olivat arviolta parivuotiaita, joten voi olla, että Ahtikin olisi samaa ikäluokkaa - tai sitten ei. Ainakin hän on jo kohtalaisen komeissa mitoissa.

Ahti <3

Erittäin hyvällä syyllä hommattuja tukiherkkuja (Pikkuveljen paras toffeesekoitus on ihan minun lempparikarkkisekoituksia)

 

Alkuviikko koulun penkillä

Tämän viikon ohjelmassa on kaksi päivää koulua, kolme päivää töitä ja kaksi päivää kotoilua. Viikko alkoi niillä koulupäivillä. Olen saanut nyt aika hyvin järkättyä, että olen tehnyt töissä lähinnä väli- ja iltavuoroa, niin oli pientä tuskaa huomatata, että koulupäivät alkoivat jo klo 9.00 ja 8.15, ja koulun lähipäiville oli vielä pikkuisen pidempi matka kuin työpaikalle. Eli aamuhommiksihan se meni. Etenkin kun tiistaina koululla oli ilmainen aamiainen tarjolla 7.20-8.00, joten koululle piti raahautua vielä vähän aiemmin, kun halusi hyödyntää senkin. En ole ikinä ollut ollut aamuihmisiä, ja nyt kun on saanut pidettyä vähän myöhäisempää rytmiä, se vielä korostui. Mutta selvisin ajoissa paikalle molempina päivinä.

Floristiikkatalolla valmistaudutaan jo joulusesonkiin, ja kaikkialla on kuivumassa kasveja.

Ensimmäiset lähipäivät olivat Tuorlan Floristiikkatalolla, joka olikin yksi niistä Livian pisteistä, jossa en ollut aiemmin käynyt. Paikka oli yllättävänkin kiva, ja luokat tilavia ja valoisia isoilla ikkunoilla. Kaksi ensimmäistä koulupäivää olivat etänä, joten nyt näki ensimmäistä kertaa myös luokkakaverit, kuuli tarkemmin mitä he tekevät, ja syntyi enemmän myös keskustelua. Vaikka sitä oli aamulla hetken harmitellut, että etänä ollessa olisi saanut nukkua vähän pidempään, nautin kyllä lähipäivistä todella. 

Ahkera(hko) koululainen

Tällä viikolla käytiin läpi muunmuassa digitaalista markkinointia, markkinoinnin vuosikelloa, Canvan käyttöä, somestrategioita, eri somealustoja, eri kanavien käyttäjäkuntaa ja ihmisten käyttäytymistä eri somekanavissa. Itse tuli pyöriteltyä asioita päässään sekä työpaikan somet mielessä, että vähän nämä omatkin. Samalla itselläni vahvistui hyvin vahvasti se, ettei meidän jengi ole siirtymässä ainakaan TikTokin puolelle. Sitä voisi silti kyllä miettiä, pitäisikö sitä koittaa vähän aktivoitua videoiden kanssa instan puolella. Voi myös olla, että sitä tulee jatkossa jonkin verran käytettyä Canvaa myös omien somesisältöjen muokkaamiseen, mutta tuskin mitenkään säännönmukaisesti, sillä instaan julkaisen lähes sataprosenttisesti kännykällä räpsäistyjä kuvia lähes heti kuvan ottamisen jälkeen. Niin jos niitä alkaisi isommin muokkailla ja miettiä, niin minun instani kuolisi todennäköisesti siihen. Mutta en minä sinne edes tarvitse mitään visuaalisesti harkittua ja myyvää yhtenäistä ilmettä, kun en ole sielä mitään myymässäkään, enkä koe painetta seuraajamääristä. Se olisi sitten eri asia, jos oma elanto olisi jotenkin kiinni siitä, että tili onnistuu vakuuttamaan ja sitouttamaan. Sen sijaan työpaikan someissa on välillä vähän kaivannut sitä, että osaisi muokata kuvia edes vähän, jotta postauksista kävisi heti selvemmin ilmi, minkä paikan postauksesta on kyse. 

Canva-harjoittelua instan kuvakoossa

 

Silloin kun koulu- tai työpäivä loppuu ennen neljää, sitä aina hetkellisesti aamupäivällä kuvittelee, että sitä ehtii tehdä töiden jälkeen vaikka mitä. Käytännössä kuitenkin jos olen herännyt aamulla ennen kahdeksaa, en saa enää iltapäivästä mitään järkevää aikaiseksi. Niinpä sitä ei ole nytkään tehnyt alkuviikosta koulun lisäksi juuri muuta, kuin pakolliset eläinhommat, ja vasta tänään ennen työvuoroa on saanut sitten touhuiltua muuta. Vähän sitä tuli kyllä eilen koulun jälkeen harjoiteltua Canvan kanssa.

Kausi vaihtuu

Huomasin että pimenevät sateiset illat ja iltaa kohden laskevat lämpötilat alkoivat taas laskea motivaatiotani viettää aikaa kanilalla. Niinpä tuli taas ajankohtaiseksi muuttaa kanit talveksi autotalliin. Autotallissa kanien hoito kun on talvikaudella mukavampaa, kun tilassa on pieni peruslämpö, sähkövalot ja vesipiste. Kuppi on siis helppo pestä ja täyttää samassa tilassa, kanien kanssa näkee touhuilla ilman otsalamppua, eikä myöhemmin talvella tarvitse tehdä ylimääräisiä lumitöitä päästäkseen kanien luo. Ilman omia mukavuustekijöitä kanien muutolla ei olisi ollut vielä mikään kiire, sillä kanilan vesikuppikin olisi mahdollista pitää sulana vielä pakkasillakin, kun vetäisi vain kasvihuoneelta jatkotroikan vesikupin sulanapitokaapeliin. Alunperin kun olimme ajatelleet, että kanit asuisivat ulkona ympäri vuoden, ja esimerkiksi kuppiratkaisu on mietitty sen mukaan. 

Kanien talviasunto autotallissa

Kanit olivat muutosta vähän ihmeissään, tosin vielä muuttoakin enemmän tunteisiin taisi mennä, että leikkasimme molemmilta samalla kynnet. Petteri ja Pampula kun eivät ole kumpikaan mitään sylikaneja, niin ajattelin niputtaa nyt kaikki pakolliset käsittelyt samaan. Pampulan turkkikin katsottiin läpi, mutta tällä kertaa siitä ei onneksi löytynyt takkuja. 

Petteri & Pampula

Donatellakin alkoi vetäytyä ulkona nukkumaan olkiin, joten toin sen sisälle Ronjan seuraan, siinä toivossa että se piristyisi. Rypsin kuoleman jälkeen kun olin ajatellut, että jättäisin kilpikonnien talviunet tänä vuonna väliin, ja ajatus vielä vahvistui, kun Ronja liittyi vasta tässä kohtaa vuotta uutena meidän porukkaan. Tosiasia kuitenkin on, että sekä Ronja että Donatella tuntuvat vain etsivän väliaikaisesta aitauksesta kohtaa, johon pääsisi kunnolla kaivautumaan unille. Niinpä siivosin tänään kaikki ruuat pois aitauksesta ja aloitettiin valmistautuminen siihen, että konnat siirtyvät jääkaappiin kunnon talvilevolle. Ajatus tuntuu yhä hieman stressaavalta, mutta jos konnat ovat joka tapauksessa päättäneet lopettaa syömisen ja käydä unille, on parempi että ne tekevät sen viileämmässä, niin että elintoiminnotkin hidastuvat ja energiankulutus laskee. Ja onhan tässä se käytännön etu, että saamme samalla enemmän aikaa rakentaa Mustin terraariota, kun ei tarvitse miettiä, että kilpikonnat pitäisi saada mahdollisimman nopeasti niiden omaan sisäaitaukseen, jossa Musti nyt väliaikaisesti majailee. 

Pampula

Paniikkisiivous ilman paniikkia

En voi väittää, että olisin ollut ikinä kova siivoamaan. Toki tämän kokoisen lauman kanssa meillä siivotaan kohtalaisen usein ja paljon, lopputuloksena vain on harvemmin siisti koti. Normaali arkitaso on enemmän luokkaa, että kämppä ei ole täysi katastrofi. Joskus nuorempana stressasin kovasti kämpän siivoamista aina ennen vieraiden saapumista, ja siihen kämpän hinkkaamiseen saatettiin varata useampia päiviä. Siivousmotivaatio ei tokikaan pysynyt useampia päiviä, joten sitä vietti usein päiviä tilassa, jossa ei sen enempää siivonnut kuin rentounutkaan, kun sitä kuitenkin pitäisi siivota.  

Matelijahuonetta tänään

Nykyään olen ottanut tietoisemmin käyttöön hyvän vanhan klassikon eli paniikkisiivouksen. Eli en useimmiten edes yritä jaksaa siivota vierailuja edellisinä päivinä, vaan aloitan siivoamisen vierailupäivänä sitten kun herään, ja siivoan sen minkä ehdin kriittisimmistä sotkuista alkaen. Sillä ei todellakaan useimmiten päästä siihen, että kämppä olisi puunattu lattiasta kattoon ja jokainen taso kiiltelisi puhtaana. Mutta lopputulos on useimmiten sen verran siisti, että oven kehtaa hyvin avata. Ja sitten kun ovi on avattu, siivoaminen loppuu siihen, ja sitten keskitytään niihin tärkeämpiin juttuihin, kuten kuulumisten vaihtoon, eläinten esittelyihin ja muihin. 

Junnujen aitauksen sisällä oleva puoli tänään

Olen huomannut, että silloin kun aikaa on rajallisesti käytössä, ja aloittaa niistä kohdista, jotka häiritsevät itseä eniten, sitä saa usein varsin nopeasti näkyviä tuloksia kotona. Ja kaikkein isoimpana plussana sitä tulee yleensä raivaanneeksi ne kohdat, jotka itseä ärsyttävät eniten, joten aamun rutistuksen jälkeen loppupäivästä on sitten muutenkin helpompi rentoutua. Toki vielä hienompi systeemi olisi, jos saisi aikaiseksi säännölliset viikkosiivoukset, mutta kun omassa elämässäni ei ole oikein mitään muutakaan säännöllistä, en oikein osaa nähdä että saisin pidettyä kiinni sellaisista - ellen joskus voita lotossa niin paljoa rahaa, että saisin ulkoistettua siivoukset. 

Yksi pihatyypeistä hävittämässä tippuneita omenoita

Tänään meillä vieraili Hattaran kasvattaja miehensä ja lapsensa kanssa. He kun olivat muutenkin Turussa päin liikkeellä, niin Hattaran kasvattaja ehdotti, että he voisivat käydä samalla tuomassa meille yhden pleksiaitauksen ja frettien agilityradan, ja jos mahdollista, moikata samalla eläimiä. Alunperin meidän kun piti hakea pleksiaitaus ja agilityrata Pukkilassa olleen rottanäyttelyn yhteydessä kasvattajan luota, mutta kyseinen näyttely peruttiin sienialtistusten takia. Pleksiaitaus on tarkoitus ottaa käyttöön kilpikonnille, ja frettiagilityesteet tulivat enempi kotihöntsäilyyn. Voi olla, että niitä intoutuu vielä joskus raahaamaan johonkin messuillekin mukaan (missä käytössä ne ovat alunperin olleet), mutta ainakaan seuraavien messujen ständipaikkaa ei ole mitoitettu agilityrata mielessä.

Autotallin aarteita

Tälläkertaa siivoukseen toi oman lisämausteensa se, että alakerta oli lähtötilanteessa täynnä nokisia tassunjälkiä. Hoitomummu kun sai viettää viimeiset päivänsä aika vapaasti alakerrassa, ja touhuta sen minkä jaksoi. Ja vaikka unikin maistui paljon, onnistui hän myös löytämään tulipesien tyhjennykseen käytetyn peltiämpärin, ja kyllähän nyt fretti on aina sen verran fretti, että tällaista aarretta jaksettiin hetki pyöritellä pitkin alakertaa. Ja koska mummuskalle ei oikein voitu pitää namipiikkiä auki loppuun asti, kun mummuskalle eivät maistuneet edes namitahnat, niin leikkeihin ei menty heti puuttumaan. Kun kyllähän ne sitten siivoaa.  

Seuraavaksi pitäisi sitten siivota autotalli, että saisi kanit taas talvimajoitukseensa. Pakkasiin kun on vielä aikaa, mutta sitä huomaa jo, ettei itse koe niin kovaa hinkua pimeisiin ja sateisiin iltoihin.

Vaikea päätös

Tämä viikko ei taas mennyt ihan kuten suunniteltu. Meille tuli tiistaina illalla hoitonäätä. Tuttu tyyppi, joka on ollut meillä useamman kerran aiemminkin. Tosin sillä erolla, että tällä kertaa omistaja sanoi tuodessaan, ettei fretti ole nyt pariin päivään syönyt kunnolla, ja ulostaminen on vaikuttanut vaikealta. Ei ollut ehtinyt käyttää sitä eläinlääkärillä ennen reissua, joten me mentiin sitten seuraavana päivänä. Kyseessä vanha eläin, joten ei haluttu enää mitään laajempia tutkimuksia eikä leikkauksia. Annettiin kipulääke, pahoinvoinninestolääke ja parafiiniöljyä. Uloste tuli tipottain ja se oli koostumukseltaan poikkeavaa. Ruokahalu edelleen huono. Ennen kipulääkettä fretti ynisi ulostaessaan. Sovittiin että jos ei ole seuraavana päivänä selvästi parempi, päästetään pois.

Kyllä siinä väkisin mietti, oltaisiinko saatu jotenkin pidettyä tyyppi elossa siihen, että omistaja palaa reissustaan. Kun ei se suoli ollut kuitenkaan ihan kokonaan tukossa. Että jos olisi tukiruokkinut, antanut kipulääkettä ja aloittanut vaikka antibiootin, kun haiman ympäristössä näkyi myös jotain muutoksia, jotka olivat mahdollisesti tulehdusperäisiä. Mutta koska olen niin monta kertaa esittänyt itse toiveen, ettei yhdenkään oman eläimen elämää pitkittettäisi, jos jokin niistä sattuisi sairastumaan vakavammin kun olen poissa, en halunnut tehdä sitä myöskään hoitonääpälle. En etenkään kun omistaja oli saatu kiinni, ja hän oli myös sitä mieltä, että ei pitkitetä, jos eläimen vointi huono. 

Hoitonääppä nukahti sitten minun syliini. Vaikka itselläni on ollut kymmeniä hoitoeläimiä, tämä oli ensimmäinen kerta tässä tilanteessa. Jos kyseessä olisi ollut oma näätä, päätös olisi ollut helpompi tehdä. Nukkumaan sekin olisi mennyt. Toisen lemmikin kohdalla vain oli paljon vaikeampi päättää jostain niin lopullisesta. Nyt hoitonääpän boksi on tyhjillään eteisessä. En ole vielä saanut kysytyksi, mitä omistaja sen kanssa haluaa tehdä. Sen kun ehtii reissun jälkeenkin.

Kysymyksiä tekoälylle

Luettuani Naukulan kerhon Kysyin tekoälyltä -postauksen, innostuin kokeilemaan samaa itse.  

Ensimmäiseksi kysyin, millainen on Päärynäeläin blogi.

Päärynäeläin-blogi on suomalainen blogi, joka tarjoaa monenlaista sisältöä, kuten tarinoita, pohdintoja ja henkilökohtaisia kirjoituksia. Blogissa käsitellään usein kulttuuriin, elämään ja henkilökohtaisiin kokemuksiin liittyviä aiheita. Sen nimi viittaa omintakeiseen ja luovaan lähestymistapaan, ja se houkuttelee lukijoita, jotka arvostavat syvällisiä ja ajatuksia herättäviä tekstejä.

Toiseksi kysyin blogin kirjoittajasta, eli kuka on Susanna Hoffren (sukunimeni vaihtui Mäkiläksi vasta kolme kuukautta sitten, joten päätin antaa sen verran armoa tekoälylle, että kysyin ensin nimellä, joka minulla on ollut pisimpään).

Susanna Hoffren on suomalainen kirjailija, toimittaja ja bloggaaja. Hän tunnetaan erityisesti Päärynäeläin-blogin kirjoittajana, jossa hän jakaa henkilökohtaisia pohdintojaan, tarinoitaan ja kirjoituksiaan. Hoffrenin kirjoitukset käsittelevät usein elämän eri osa-alueita, kuten kulttuuria, ihmissuhteita ja henkilökohtaista kehitystä. Hänen tyyliinsä kuuluu syvällinen ja pohdiskeleva lähestymistapa, joka houkuttelee lukijoita miettimään omaa elämäänsä ja kokemuksiaan.

Mielikuvituseläin ja Justiina <3

Kolmanneksi koitin samaa nykyisellä nimellä, eli kuka on Susanna Mäkilä.

Susanna Mäkilä on suomalainen kirjailija ja toimittaja, joka on tunnettu erityisesti kaunokirjallisista teoksistaan ja journalismistaan. Hän on kirjoittanut muun muassa romaaneja, ja hänen teoksensa käsittelevät usein henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia aiheita. Mäkilä on myös toiminut toimittajana, ja hänen kirjoituksensa ovat ilmestyneet eri medioissa. Hänen teoksensa ovat saaneet kiitosta niiden syvällisestä ja ajankohtaisesta sisällöstä.

Tässä ei ollut enää mitään blogiin liittyvää, joten otin askelen taaksepäin ja kysyin, mistä Päärynäeläin-blogi on saanut nimensä.

Päärynäeläin-blogin nimi, "Päärynäeläin", on peräisin blogin kirjoittajan, Susanna Hoffrenin, omasta mielikuvituksesta. Nimi ei viittaa konkreettisesti mihinkään eläimeen tai päärynään, vaan se on symbolinen ja metaforinen. Nimen taustalla on ajatus yhdistää päärynän pehmeä ja pyöreä muoto eläimen luonteeseen ja käytökseen, mikä heijastaa blogin omintakeista ja ajatuksia herättävää tyyliä. Se luo myös ainutlaatuisen ja mieleenpainuvan brändin, joka kuvaa blogin luonteen ja sisällön monimuotoisuutta.

Seuraavaksi kysyin, mistä eläimistä Päärynäeläin-blogi kertoo.

Päärynäeläin-blogi keskittyy erityisesti päärynäeläimiin, jotka ovat mielikuvituksellisia eläimiä, joita ei ole oikeasti olemassa. Nämä eläimet ovat blogin kirjoittajan luomia ja niitä käytetään blogissa symboloimaan erilaisia teemoja ja tunteita. Päärynäeläimet voivat edustaa monenlaisia asioita, ja niiden avulla kirjoittaja käsittelee elämän eri puolia, kuten henkilökohtaisia kokemuksia ja kulttuurisia havaintoja.

Mauno & Aino kakaroina

Nyt setti alkoi mennä jo sen verran taiteelliseksi, että päätin kysyä enää yhden kysymyksen, ja lopettaa leikin sitten siihen. Viimeiseksi kysyin, miten Päärynäeläin-blogista tulisi vieläkin parempi.

Päärynäeläin-blogin parantaminen voisi tapahtua useilla eri tavoilla riippuen blogin nykytilasta ja tavoitteista. Tässä muutamia yleisiä ehdotuksia:

1. Sisällön monipuolistaminen: Lisää vaihtelee sisältöä, kuten vieraskirjoituksia, haastatteluja tai eri aihealueiden käsittelyä, jotta blogi tarjoaa lukijoille uutta ja kiinnostavaa sisältöä säännöllisesti.

2. Visuaalinen ilme: Päivitä blogin ulkoasu ja visuaalinen ilme modernimmaksi ja houkuttelevammaksi. Hyvin suunniteltu graafinen ulkoasu voi parantaa lukukokemusta ja houkutella uusia lukijoita.

3. Interaktiivisuus: Lisää interaktiivisia elementtejä, kuten kyselyitä, keskustelunavauksia tai kommenttiosioita, jotka voivat innostaa lukijoita osallistumaan ja jakamaan omia ajatuksiaan.

4. Sosiaalinen media: Aktiivinen läsnäolo sosiaalisessa mediassa voi lisätä blogin näkyvyyttä ja houkutella uusia lukijoita. Käytä sosiaalisen median kanavia sisällön jakamiseen ja yhteydenpitoon lukijoiden kanssa.

5. Säännöllinen julkaiseminen: Varmista, että blogissa julkaistaan uusia postauksia säännöllisesti. Tämä voi auttaa pitämään lukijat kiinnostuneina ja kannustaa heitä palaamaan takaisin.

6. Lukijapalautteen hyödyntäminen: Kerää ja analysoi lukijapalautetta parantaaksesi sisältöä ja blogin toimintaa. Tämä voi antaa arvokasta tietoa siitä, mitä lukijat arvostavat ja mitä voit kehittää.

7. SEO-optimointi: Paranna blogin hakukoneoptimointia (SEO), jotta se näkyy paremmin hakutuloksissa ja houkuttelee enemmän kävijöitä.

Näiden keinojen avulla Päärynäeläin-blogi voi kehittää itseään ja tarjota entistä enemmän arvoa lukijoilleen. 

Meidän ihan orginaali näätäjängi <3 Mihail, Esteri & Snurre <3

Kiitos ChatGPT kun vahvistit uskoani siihen, että meitä sisällöntuottajadinosauruksia tarvitaan yhä, ja että vaikka tekoäly on kehittynyt paljon ja huimin harppauksin, se ei oikeasti pysty vielä korvaamaan ihmistä tekstintuotannossa. Ei ainakaan näin marginaalisella kielialueella mielikuvituseläinten parissa.  

Voi kyllä olla, että otan jossain vaiheessa vinkistä vaarin, ja pyydän tekoälyltä yhden vieraskynätekstin jostain blogiin liittyvästä aiheesta. Minua alkoi nimittäin itseäni jo vähän kiinnostamaan, miten päärynäeläimiä käytetään symboloimaan erilaisia teemoja ja tunteita käsiteltäessä elämän eri puolia.

Tervetuloa kotiin Naava, Ronja ja namut

Viime päivät on vedetty sellaisella tempolla, että väsymys sai minut todenteolla kiinni vasta tänään töiden jälkeen. Olkootkin että jo aamulla oli vähän sellainen positiivisella tavalla rekan alle jäänyt olo. Viikonloppuna kun tuli oltua sosiaalisempi kuin aikoihin, ja harvinaista kyllä, samaan aikaan vähemmän ahdistunut kuin pitkään aikaan. Lauantaina poikkesimme ensin aamusta hakemassa kotiin Naava-kääpiörotan, ja vietimme samalla pari tuntia keskustellen rotista, chinchilloista ja koirista. Sitten syötiin lounasta omassa rottalassa, samalla kun Naava pääsi tutustumaan uuteen laumaansa. Iltapäivästä minä lähdin kaverin kolmekymppisille, ja Jussi jäi pitämään kämppää pystyssä. Olin etukäteen vähän jännittänyt sitä, että en tuntenut paikalta oikein muita kuin juhlakalun, mutta päädyin silti juttelemaan ihmisten kanssa ja tanssimaan iltapuvussa ja villasukissa kolmeen asti yöllä. Asiaa kyllä helpotti huomattavasti se, että osallistujissa oli hyvin paljon kissaihmisiä. Juhlien jälkeen ehti nukkua kotoa muutamia tunteja, ja sen jälkeen lähdettiin Joonaksen luo hakemaan kotiin meidän uusinta HeKolaista, nelivarvaskilpikonna Ronjaa. Päädyimme siinä samalla juttelemaan viitisen tuntia eläimistä ja elämistä, ja kotimalle meidän kanssa lähti lopulta Ronjan lisäksi kuusi namunuolimyrkkysammakkoa. 

Naava <3

Jotenkin se kaikki - muiden kanssa jutteleminen, toisten eläintilojen näkeminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja tanssiminen sai minut pysähtymään hetkeen ja maadoittumaan. Olemaan uteliaana läsnä nykyhetkessä. Olemaan enemmän oma itseni, kuin se ahdistunut hermokimppu, joka välillä asuu pääni sisällä. Rentoutumaan ja päästämään irti. Olkootkin että tänään taas vähän viiveellä muisti, kuinka sosiaaliset kontaktit syövät introvertin akkua, eikä haukottelusta ole tullut nyt illalla loppua. Etenkin kun tänään olin taas puoli päivää työpaikan uudella puolella, jossa ei ole erikseen aspaa, eli suoria asiakaskontakteja on enemmän. En silti kadu sekuntiakkaan tästä viikonlopusta - vaikkakaan en pystyisi ottamaan sitä kovin äkkiä uusiksi. 

Likkojen hetkellisesti rajatumpi valtakunta

Jo ihan senkään takia, että vaikka meillä on iso lauma, niin se että porukka kasvaa kerralla kahdeksalla tyypillä ei ole meillekään mitenkään normaalia. Olkootkin että kuusi tyypeistä ovat hyvin pieniä. Naavasta blogin puolella on ollut juttua jo aiemminkin, sillä Naava varattiin jo ennen kuin tieto sienialtistuksesta tuli, ja hänen haku kotiin viivästyi, kun jouduimme odottamaan sekä oman että Naavan kasvattajan testituloksen. Poikashäkissä, jossa ensimmäinen kohtaaminen tapahtui, Naava meni jo ihan hyvin meidän porukkaan, mutta isossa häkissä neitiä alkoi selvästi jännittää, ja hän tuntui kyhjöttävän vain yhdessä nurkassa. Joten rajattiin nyt toistaiseksi lauma yhteen neljännekseen tutustumisjakson ajaksi, niin että ei ole sitten heti iso uusi lauma ja iso uusi häkki ja isosti uusia hajuja. 

Ronja <3

Ronjaa taas lähdettiin tietoisesti hakemaan, kun Joonas laittoi viime viikolla viestiä, että HeKolle on tullut joukko kilpikonnia, joista yksi voisi sopia meille. Ronja on 39-vuotias vähän ujompi nelivarvasnaaras, joka on elänyt suurimman osan elämästään lattiakonnana. Meillä koitetaan, josko Ronja menisi uudeksi kämppikseksi Donatellalle. Ronja on ulkoisesti terveemmän näköinen kuin yksikään meidän aiemmista kilpikonnista, ja hänellä on paitsi symmetrisin kilpi, myös siistein häntä ja nokka, joka sulkeutuu siististi ja jonka puolikkaat sopivat yhteen. Näiden kaikkien asioiden soisi olevan itsestäänselvyksiä, mutta monille lemmikkikonnille ne eivät ole. Koska eletään jo syyskuuta, emme viitsineet siirtää Ronjaa enää ulos, joten Ronja tulee tapaamaan Donatellan sitten, kun Donatella siirtyy sisälle.

Namuset <3

Namunuolimyrkkysammakot taas tulivat Joonaksen omasta kasvatuksesta. Olkootkin ettei namuja yleensä tarvitse paljoa kasvattaa, vaan jos ne viihtyvät, jälkikasvua ilmaantuu monesti ihan kiitettävästi. Sen takia namut ovatkin yksiä yleisimpiä lemmikkisammakkoja Suomessa. Samaan aikaan namut ovat myös kivan punavalkoisia ja mukavan äänekkäitä kokoisikseen, joten meitä ei tarvinnut kovin paljoa ympäripuhua, kun Joonas kysyi, haluaisimme muutamia namusia myös mukaan. Etenkin kun Blue ja Beta sinimuolimyrkkysammakkojen myötä meillä oli kärpäsviljelmätkin jo valmiiksi toiminnassa. Nyt tyypeillä on pituutta vasta reilun sentin verran, joten he tulevat asumaan alkuun faunaboksissa, jotta on helpompi varmistaa, että tyypit löytävät riittävästi ruokaa kasvakseen. Isommassa terraariossa ruualla kun olisi enemmän tilaa hajaantua ja piiloutua. 

Nyt sit taas vähän istutaan, ihmetellään ja hengitellään - sekä aletaan tietysti tutustua näihin kotiin muuttaneisiin uusiin tyyppeihin.

Kaikennäköistä

Viikko vaihtui taas aika haipakkaa. Olimme yli 24 tuntia Tampereella. Sinne tuli sekä roudattua tavaraa Turusta, ja sieltä ja matkan varrelta tarttui matkaan pari frettiä Turun suuntaan (ei tosin meille). Suppiksen minit pääsivät vihdoin koteihinsa. Minulla oli synttärit. Töissä oli pientä vajaamiehitystä, joka sattui juuri sellaiseen päivään, kun olisin ollut mielelläni töissä Asiakaspalvelu Suomi -tilillä. Olo on jokseenkin väsynyt, mutta siihen nähden yllättävän kevyt. 

Hoito-ohjearsenaalia, siivousvälineitä ja sirulukija

Heidi kävi ensimmäistä kertaa katsomassa meidän lauman perään, ja itse opettelen taas ohjeistamaan muita ihmisiä meidän lauman hoidossa. Hoito-ohjearsenaali oli kyllä aika melkoinen suhteutettuna poissaolotunteihin, mutta lieventävänä asianhaarana todettakoon, että tästä ajanjaksosta olisi varmasti selvinnyt avaamatta koko kansiota pelkillä A4-ohjeilla. Minun kun kyllä piti tarkistaa ja päivittää kansio ajantasalle ennen viikonloppua, mutta en ehtinyt, joten kirjasin ne mitkä ovat tärkeimpiä ja akuuteimpia juttuja nyt erillisille papereille. Kuten kissojen lääkitykset ja Maunon erikoisruokavalion, jotka eivät löydy vielä kansiosta. Eli kansiokin olisi kyllä oikeasti päivittämisen tarpeessa.   

Matkan varrelta tarttunut toivottavasti tuleva lemmenpari, joka matkasi Sotatanssin-frettilään

Tänään juhlittiin sillain hillitysti. Jussi oli ehdottanut ravintolaa, mutta kun migreeni alkoi nostaa päätään kesken työpäivän, ja alkoi näyttää siltä, että saadaan minit tänään matkaan, suunnitelma vähän eli. Päädyttiin lopulta siihen, että Jussi tähtäsi kotiinpaluun samaan aikaan kanssani, ja toi mukanaan noutoruokaa Delhi Darbarista, kukkia, ilmapalloja ja pullavaa. Eli syötiin hyvin ja katsottiin telkkaa, mikä vastasi hyvin sitä, mihin tänään riitti energiat. 

Jussi sanomassa heippoja minimiehille

Jussi oli aika haikeana, kun lähetettiin minimiehet maailmalle. Jussi kun oli jo kysynytkin, että jos oltaisiin saatu posi sienestä, oltaisiinko me voitu pitää pojat. Etenkin Pahkis kun oli ihan Jussin lemppari. Itse olen kuitenkin enemmän helpottunut siitä, että minit ovat nyt maailmalla. Tuossa iässä minit kun tarvitsevat paljon seuraa, tutkittavaa ja seikkailtavaa, joten kaksi rottalaumaa ei mene "ihan siinä samassa" kuin yksikin. Nyt sekä oma lauma että pikkupojat saavat varmasti enemmän kaikkea tarvitsemaansa. 

Noutoruokaa, cokista ja iso kasa ilmapalloja <3 Tarpeeksi railakasta näin 37-vuotiaalle

Loppuviikosta toivottavasti selviää, koska pääsemme kotiuttamaan meidän Naava-rottasen. Sunnuntaina haetaan meidän jengiin myös toinen uusi tulokas, kun Herpille Koti -ringin kautta tuli tieto 39-vuotiaasta nelivarvasnaaraasta, joka voisi sopia Donatellalle kämppikseksi. Rypsin kuoltua kun päätin, että en lähde aktiivisesti etsimään meille uutta kilpikonnaa, mutta asiaa voidaan harkita, jos sopiva kodinvaihtaja tulisi vastaan.

Kuluseuranta 2024: elokuu

Elokuu oli kallis. Eipä siitä osaa juuri nyt muuta sanoa. Kulujen summaaminenkin jäi tavallista myöhempään sekä eläinkulujen että muiden kulujen osalta, kun en ole jaksanut tehdä sitä pitkin kuukautta kuten yleensä. Kallein yksittäinen paukku oli makeavesialtaan tekniikoiden uusiminen. Nyt ne pelittävät taas toivottavasti useamman vuoden eteenpäin. Mustin tulevaan kämppäänkin ehdittiin hankkia jo materiaaleja, vaikkkei ehdittykään aloittaa sen rakentamista vielä. Hankittiin myös lisää isoja 150*100cm kestopissa-alustoja Milopetiltä.

Muuten kulut olivat sitä aika tavanomaista: ruokia, kissanhiekkkoja, Löllön ja Rutun jatkuvat lääkitykset, Löllön korvatulehdus, kuivikkeita... Sellaista mitä nyt menee aina.

 

Ruokinta:

raakaruoka (kanin sisäelimet): 75,00€

kissanmärkäruoka:-

kissojen kuivaruoka: -

kokonaiset ruokaeläimet (hyönteiset, hiiret ja tiput): 98,68€

hevi-osasto: -

heinä: 20€

namit (lohitahna): 22,41€

lisäravinteet: -

rottien kuivaruoka: -

kalanruoka: 11,29€

 

Tarpeelliset tarvikkeet:

kissanhiekka: 73,98€

akvaariotarvikkeet (uusi suodatin, lämmitin, vesitestejä): 601,37€

kuivikkeet (hamppupaali): 16,99€

rottatarvikkeet:

matelijatarvikkeet (loisteputki, Mustin huoneen rakennusmateriaalit): 280,35€

Eläinlääkäri ja eläinlääkintä:

terveydenhoito: -

sairaanhoito (Rutun ja Löllön lääkkeet, Löllön korvatulehduksen hoitovalmisteet): 177,51€

eutanasiat + tuhkaus: -

 

Lelut, pedit & muu ekstra:

kestopissa-alusta 205,00€ 

lelu 4,19€

 

Näyttely ja yhdistyskulut:

näyttelyt: -

yhdistysten jäsenmaksut:-

yhdistysten tapahtumat: -

 

Lemmikkien hankinta: - 

Byrokratia: -

Elokuun eläinkulut yhteensä: 1586,77€