Tämä viikko ei taas mennyt ihan kuten suunniteltu. Meille tuli tiistaina illalla hoitonäätä. Tuttu tyyppi, joka on ollut meillä useamman kerran aiemminkin. Tosin sillä erolla, että tällä kertaa omistaja sanoi tuodessaan, ettei fretti ole nyt pariin päivään syönyt kunnolla, ja ulostaminen on vaikuttanut vaikealta. Ei ollut ehtinyt käyttää sitä eläinlääkärillä ennen reissua, joten me mentiin sitten seuraavana päivänä. Kyseessä vanha eläin, joten ei haluttu enää mitään laajempia tutkimuksia eikä leikkauksia. Annettiin kipulääke, pahoinvoinninestolääke ja parafiiniöljyä. Uloste tuli tipottain ja se oli koostumukseltaan poikkeavaa. Ruokahalu edelleen huono. Ennen kipulääkettä fretti ynisi ulostaessaan. Sovittiin että jos ei ole seuraavana päivänä selvästi parempi, päästetään pois.
Kyllä siinä väkisin mietti, oltaisiinko saatu jotenkin pidettyä tyyppi elossa siihen, että omistaja palaa reissustaan. Kun ei se suoli ollut kuitenkaan ihan kokonaan tukossa. Että jos olisi tukiruokkinut, antanut kipulääkettä ja aloittanut vaikka antibiootin, kun haiman ympäristössä näkyi myös jotain muutoksia, jotka olivat mahdollisesti tulehdusperäisiä. Mutta koska olen niin monta kertaa esittänyt itse toiveen, ettei yhdenkään oman eläimen elämää pitkittettäisi, jos jokin niistä sattuisi sairastumaan vakavammin kun olen poissa, en halunnut tehdä sitä myöskään hoitonääpälle. En etenkään kun omistaja oli saatu kiinni, ja hän oli myös sitä mieltä, että ei pitkitetä, jos eläimen vointi huono.
Hoitonääppä nukahti sitten minun syliini. Vaikka itselläni on ollut kymmeniä hoitoeläimiä, tämä oli ensimmäinen kerta tässä tilanteessa. Jos kyseessä olisi ollut oma näätä, päätös olisi ollut helpompi tehdä. Nukkumaan sekin olisi mennyt. Toisen lemmikin kohdalla vain oli paljon vaikeampi päättää jostain niin lopullisesta. Nyt hoitonääpän boksi on tyhjillään eteisessä. En ole vielä saanut kysytyksi, mitä omistaja sen kanssa haluaa tehdä. Sen kun ehtii reissun jälkeenkin.
Syrämiä siulle!
VastaaPoista