Lokakuun eläintapahtumista 3/3 selvitty. Tällä kertaa lähtökuntoa ei tarvinnut enää nielutulehduksen osalta arpoa samalla tavalla kuin messujen osalta, mutta eikö minulle sitten perjantaina käynytkin pieni työtapaturma, johon liittyi kissan kynnet ja oma kämmenselkäni. Kissa pääsi vielä ponnistamaan vauhtia sen verran hyvin, että syvin naarmuista vuosi pidempään kuin yksikään aiemmin saamani kynsäisy. Toki hommaan saattoi vaikuttaa, että käsi tuli laitettua heti kunnon puhdistamisen jälkeen aika visusti pakettiin, sillä vaikka kynsimäjäljissä itsessään haavaan ei yleensä päädy kissan kynsistä tai omalta iholta niin paljoa bakteereja eikä bakteereja päädy niin syvälle kuin puremahaavoissa, mutta työskennellessä kaikki kädessä olevat haavat ovat riskivyöhykkeellä likaantua ja siten tulehtua. Samasta syystä käsi tuli paketoitua vielä lauantaina kunnolla, että pystyi näyttelyssä ottamaan sen suhteen vähän rennommin. Toki haavat tarvitsevat parantuakseen hyvin myös ilmaa, joten samalla sitten sunnuntai vahvistui lepopäiväksi, että saa pidettyä käden puhtaana ilman että haava-alue on peitettynä. Toki lauantai-iltaan mennessä käsi alkoi muutenkin olla niin hyvin rupeutunut, että ei tarvitse enää jännittää, että vaikka käteen osuisi jotain, se olisi riskissä päätyä syvemmälle haavaan. Alanvaihdon myötä sitä on alkanut ottaa omienkin haavojen haavanhoidon aiempaa vakavammin, sillä sitä näkee välillä esimerkkejä siitä, kuinka ikäviä pienistäkin haavoista voi tulla, jos ne pääsevät tulehtumaan. Niin mieluummin sitten panostaa ennaltaehkäisyyn haavanpuhdistuksessa ja hoidossa, kuin jättää sen oman onnensa nojaan, ja miettii asiaa vasta, jos haava tulehtuu.
Näyttelytukikohdat pystytetty. Mummo sai itselleen kissojen näyttelyhäkin. |
Mutta päästiin lähtemään näyttelyyn ja näyttelyssä vointi oli ihan hyvä. Ainoina isompina ärsytyksinä olivat nämä jo kohta viikon jatkuneet, eli aina jos puhun, minun pitää juoda. Ja jos puhun paljon, minun pitää juoda paljon ja sitten ramppaan vessassa. Plus se, että vatsa ei ole arvostanut viimeisen parin viikon aikana nautittuja lääkemääriä, ja Jussi tuli vasta eilen sanoneeksi, että meillä olisi kyllä ollut kaapissa maitohappobakteereitakin. Eli vessassa tuli vietettyä suhteettoman iso osa näyttelypäivästä katsoen miten ikkunan tarroitukset hajoittivat auringonvalon kuvioiksi seinille. Mutta vaikka kropasta oli aika veto pois, niin pää oli jo täysillä ideoimassa ensivuotta. Freteillä näyttely- ja muu toiminta kun ei ole vieläkään täysin elpynyt pandemiasta, sillä samaan aikaan pandemian kanssa osui myös huonoja pentuvuosia ja paljon freteillä esiintyneitä terveysongelmia. Niin kun siihen yhdistää vielä kahden näyttelyitä järjestäneen frettiyhdistyksen kaatumisen, niin freteillä harrastuskenttä hakee vielä uutta muotoaan. Niistä terveysongelmistakin tuli eilen puhuttua aika paljon useamman henkilön kanssa. Sillä en valitettavasti ole todellakaan ainoa, joka on viimeisen parin vuoden aikana menettänyt useamman fretin aivan liian nuorena, vaan jopa reilusti alle 5-vuotiaiden kasvainsairauksia ja muita vakavia terveysongelmia on ollut nyt todella monella sellaisellakin, jolla aiemmat fretit ovat eläneet 7-9 vuotiaiksi.
Notte & Sera <3 |
Mutta mahtui päivään toki myös paljon positiivisempia fiiliksiä ja lukuisia suloisia frettejä. Olkootkin ettei meidän jengi ollut todellakaan ainut, jolla talviturkki oli vielä työn alla, samaan aikaan kun osalla oli jo ihan täydet ja ihanan pehmeät ja pörheät talvilookit. Paikalla oli myös paljon tuttuja, vaikka tänä syksynä tuntuu myös olevan liikkeellä ennätysmäärä kaikenlaisia pöpöjä, mikä näkyi myös poissaoloissa. Pääsin näkemään muunmuassa Mymskin siskoa ja veljeä, ja niitä Hannan tämän vuoden pentuja, mitä kävimme katsomassa kesällä niiden ollessa alle luovutusikäisiä. Se on jotenkin ihan uskomatonta nähdä, kuinka mineiltä omat tyypit näyttävät etenkin tuollaisen "pienen" pikapennun rinnalla.
Jussi antoi vähän noottia, että aitauksessa pitäisi torkkua keskemmällä, ettei Hattara karkaa |
Riikka eteni arvosteluissa todella ripeää tahtia, ja vaikka näyttelyn infokirjeessä oli taas kehoitettu varautumaan että näyttely voi kestää iltaseitsemään asti, re-callit alkoivat jo kolmelta. Meiltä uudelleen katsottavaksi pyydettiin Notte, Sera ja Hattara. Notte ja Sera olivat käyneet jo kerran uudelleen arvioitavina luokkansa jälkeen, joten tässä vaiheessa olin jo kohtalaisen varma, että ainakin toiselle heistä saattaisi olla tiedossa luokkasijoitus. Palkintojen jako alkoi lähes heti re-callien perään neljältä. Meidän jengistä Hattara ja Sera voittivat luokkansa, ja Notte tuli luokassaan toiseksi häviten vain siskolleen eli Seralle. Nutella-mummo voitti tuomarin suosikin. Frettinäyttelyissä on tapana, että palkintoja jaettaessa omistaja hakee palkinnon yhdessä voittaneen eläimen kanssa. Luokkavoittojen kohdalla oli sanomattakin selvää, että Jussi haki Hattaran palkinnon yhdessä Hattaran kanssa, ja minä Noten ja Seran palkinnot. Tuomarin suosikkia minä meinasin jo lähteä hakemaan, mutta siinä vaiheessa Jussi ilmoitti, että Nutella on kyllä jo enemmän hänen frettinsä, ja hän haluaa mennä Nutskun kanssa hakemaan palkintoa. Koska Jussi on ollut omimassa mummoa jo jonkin aikaa ennen näyttelyäkin, astuin sitten sivuun, ja annoin heidän hakea. Paperillahan Nutsku on ollut aina yhteinen, sillä Sariannalla on ollut alusta asti periaatteena, että etenkin sijoitussoppareihin hän haluaa molempien nimet, että Jussikin on varmasti tietoinen mitä mie oon mennyt sopimaan. Nutsku oli kuitenkin nuorempana sen verran menevä tapaus, että sain pitää hänet ensimmäiset vuodet hyvin vahvasti omanani. Mutta nyt mummona hänestä on tullut Jussin tyttö ja silmäterä.
Mymski <3 |
Näyttely olikin sitten paketissa jo viiden aikaan, ja hetken sitä leikki ajatuksella, mitä kaikkea sitä ehtisi illalla vielä kotona tehdä. Todellisuus iski kuitenkin hyvin pian kotiin saavuttua, sillä purettuani käsisiteen ja puhdistettua käden haavat, menin ihan hetkeksi sänkyyn lepäilemään - ja havahduin sieltä seuraavan kerran kunnolla puolen yön kieppeillä. Että lepoa sitten vain. Siinä välissä Jussi oli sitten käynyt jo kaupassa ja hoitanut lauman iltatoimia.
Notte ja Sera kunniakirjoineen (en selvinnyt palkinnot ja näädät yhtäaikaa käsissä -haasteesta) |
Loppuvuodelle olisi tiedossa vielä ainakin yksi frettinäyttely ja yksi rottanäyttely. Rottanäyttely menee valitettavasti päällekkäin yksien pikkujoulujen kanssa, joihin olen jo ehtinyt ilmoittautumaan, joten sinne emme valitettavasti pääse. Frettinäyttelyn osalta päivää ei ole vielä ihan täysin lukittu, eli sen osalta katsotaan sitten, kun päivämäärä- ja paikkatieto vahvistuu. Rottien kanssa koitetaan sitten vähän aktivoitua ensivuonna, kun jatkossa kääpiötkin pääsevät Lemmikki- ja Showkesyrottien näyttelyissä myös viralliseen luokkaan.
Jussi & Hattara |
Jussi palkintojen kanssa ja Nutella Riikan sylissä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti