Kesällä tuli vastaan Livian järjestämä eläinalan ihmisille suunnattu Pienyrityksen someosaaja -koulutus. Heitin sitten heti meidän toimitusjohtajalle viestiä, että mitä hän olisi koulutuksesta mieltä, ja saataisiinkohan minun työvuorot sumplittua koulutuksen lähipäivien osalta, jos hakisin koulutukseen ja minut valittaisiin mukaan. Sillä vaikka itsekin olen jo pidempään somea rustaillut, myönnän, että en ole ikinä tehnyt sitä mitenkään tavoitteellisesti, tai isommin seuraillut, miten millaisetkin postaukset keräävät katsomiskertoja tai sitouttavat kävijöitä. Saati sitten juurikaan muokkaillut kuvia tai videoita. Ei sillä, että omien somealustojen suhteen kokisin siihen edelleenkään tarvetta, mutta nyt kun ottaa työpaikan somea ja kotisivuja haltuun, olisi kiva oppia asiasta lisää.
 |
| Nuoriherra Mauno viime kodin parvekkeella |
Viime viikolla oli koulutuksen info ja haastattelu, ja maanantaina tuli tieto opiskelupaikasta. Kun tieto opiskelupaikasta tuli, olo oli yhtäaikaa innostunut ja hieman jännittynyt. Tämä koulutus kun kestää elokuulta marraskuulle, ja päättyy marraskuussa järjestettävään näyttöön. Koulutukseen kuuluu kaksi lähipäivää kuukaudessa, eli koulutusta ei voi tehdä puhtaasti omaan tahtiin silloin kuin itselle sattuu sopimaan. Jos meillä kosahtaisi sienitestistä posi, koulutus olisi käynnissä yhtäaikaa lääkitysrumban kanssa. Eli siinä sai taas hetken miettiä, onko tämä tervetullutta vaihtelua, vai mahdollinen ylimääräinen kuormitustekijä syksyyn.
Päätin kallistua tervetulleen vaihtelun suuntaan, ja otin opiskelupaikan vastaan. Sen verran päätin teemasta innostuneena tehdä omienkin somejen seurantaa jo tässä vaiheessa, että kirjasin ylös instaseuraajieni määrän ennen instan kielenvaihtoa englannista suomeen (ja samalla sisällön muuttuessa lähes pelkistä söpöistä eläinkuvista myös monieläintalouden stressitekijöiden tarkempaan avaamiseen). Tähän mennessä seuraajien määrä on laskenut vasta kahdella, eli muutos ei aiheuttanut ainakaan välitöntä joukkopakoa.
Blogisi vahvuus on nykyään se, että se on pysynyt samanlaisena vuodesta toiseen. Se on raikas tuulahdus menneisyyden somesta, jolloin luettiin kavereiden ja muiden kiinnostavien tyyppien arkikuulumisia. Sittemmin blogit loppuivat ja some muuttui kuvien ja myöhemmin videoiden kautta ilmaistuksi kiiltokuvaelämäksi. Se aiheuttaa seuraajissa kateutta ja ahdistusta, vaikka kiiltokuviin valitut hetket eivät ole kuin osatotuus.
VastaaPoistaTee teille töihin modernia somea, mutta jatka omasi kanssa tällä hyväksi havaitulla linjalla!
Itselleni kirjoittaminen on yksi tärkeimpiä tapoja käsitellä asioita, ja auttaa jäsentämään myös omaa päätäni, joten siitä tuskin on pelkoa, että tämä blogi muuttuisi kiiltokuvaksi. Ellei sitten satuttaisi saamaan sellaista jaksoa, että kaikki eläimet vain kukoistaisivat, saataisiin eläintilojen parannuksia valmiiksi yksi toisensa jälkeen, joku keksikin parantavan hoidon kissojen nivelrikkoon ja kaikki olisi muutenkin pelkkää hattaraa. Jokin sellainen kausi olisi kyllä tällä hetkellä enemmän kuin tervetullut, kunhan se olisi tosiaan muutenkin kuin blogissa.
Poista