Löllön korvatulehdus

perjantai 16. elokuuta 2024

Tämä on taas niitä päiviä, kun ei enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Juuri kun pääsin toteamasta, että nyt ei sitten hetkeen hoideta mitään ei-akuutteja, ei ennenkuin sienitilanne selkiytyy ja oma pääkoppakin toivottavasti vähän, niin eikö joku vaiva sitten akutisoidu heti seuraavana aamuna. Siinä joutui kieltämättä hetken ihan vain hengittelemään ja miettimään minkä jumalan, karman, maailmakkaikkeuden tai muun kosmisen olennon olen onnistunut suututtamaan, kun tää käänne on taas niin kuin niistä pullonhenki saduista, että jos muotoilet toiveesi vähänkään väärin, se ampuu itseäsi välittömästi jalkaan.

Mutta siinä sitä sitten oltiin, että Löllö raapi taas korvaansa niin, että ihokin meni jo korvan takaa rikki. Eli töihinhän se oli mukaan otettava, että kutinan syy saataisiin vahvistettua. Hetken hengiteltyäni sain tarkistettua koska Löllöllä oli viimeksi vastaavaa vaivaa ja mitkä silloin olivat löydökset, sillä vaiva näytti nyt ihan samalta kuin mitä Löllöllä on ollut aiemminkin. Edelliskerta oli viime vuoden maaliskuussa, ja silloin korvasta löytyi hiivaa, bakteereja ja tulehdussoluja.

Tältä se korvantaus aamulla näytti

Vaikka mikään Löllön oireilussa ei viitannut sieneen, sovittiin että vien sen kuitenkin varuiksi heräämön sijaan uuden puolen takahuoneeseen omassa boksissa. Että pidetään hänet sielä, kunnes hänet on tutkittu. Oltiin myös sovittu Jussin kanssa, että Jussi käy hakemassa pojan sitten kun pääsee töistä, ettei Löllö joudu olemaan koko iltaa klinikalla, kun itselläni oli iltavuoro.   

Ennen kun siirryin vanhalle puolelle omiin työtehtäviini otin ja värjäsin Löllöstä korvanäytteet ja sovin uudella puolella tänään olleen eläinlääkärin kanssa, että hän tutkii Löllön sitten kun ehtii. Vähän sen jälkeen meillä alkoikin yksi vähän pidempi leikkaus, ja olin hyvän tovin kiinni leikkaussalissa. Iida kävi jossain välissä huikkaamassa, että korvanäytteessä näkyi hiivaa ja bakteereja, mutta hän katsoo Löllön vielä kohta läpi, kun on valmis seuraavan potilaansa kanssa. Jossain välissä myöhemmin joku huikkasi, että Löllöä tultiin hakemaan, ja kysyin ehtiikö joku muu luovuttaa poikaa, kun olin itse vielä kiinni. En ollut ehtinyt vielä jutella Iidan kanssa, oliko korvassa tai revityssä ihoalueessa muita löydöksiä, mutta toivoin että Iida olisi vielä töissä kun vapautuisin, ja oletin että jos hän pääsisi lähtemään sitä ennen, kyllä hän varmasti kirjoittaisi pojan kotiutusohjeisiin, jos jotain huomioitavaa olisi, ja millä lääkityksellä lähdetään liikkeelle.

Kunnes sitten muutamaa minuuttia myöhemmin Iida kysyi, että missä Löllö on, kun hän nyt vasta ehtisi katsoa sen läpi. Ou nou. Ei muuta kuin pikaiset pahoittelut omalle eläinlääkärille, että nyt minun on ihan pakko ottaa yksi hyvin pikainen puhelu, ja käskeä Jussi tekemään välitön u-käännös ja tuomaan Löllö takaisin. Että poikaa ei ollutkaan vielä tutkittu. Onneksi Jussi ei ollut ehtinyt parkkipaikkaa kauemmaksi ja saatiin itse kissakin vielä tutkittavaksi. 

Ja näillä sitä lähdetään hoitamaan

Jussi lähti sitten kissan kanssa ja Iida huikkasi että kirjoittaa lääkkeet ja ohjeet Löllön potilaskortille, että voin sitten itse sekoittaa sille kortisoniliuoksen ja kerätä tarvikkeet kun ehdin. Korvassa oli tulehdussoluja lukuunottamatta sama kombo kuin viimeksi, eli hiivaa ja bakteereja. Tässä vaiheessa hoitona on korvien puhdistaminen, paikallinen kortisonikuuri ja rikki revityn ihoalueen puhdistus Vetericynillä ja hoito hunajavoiteella. Sitten jos vaiva uusii vielä myöhemmin, aletaan miettiä mahdollisesti pitkäkestoisempaa hoitosuunnitelmaa ja mahdollisia altistavia tekijöitä. 

Jussi lupasi jo aamulla, että ottaa vetovastuun Löllön lääkityksistä. Varmaan pelkäsi että viimeaikaisten ahdistuskohtauksieni myötä haluaisin muuten työntää vain pääni visusti pensaaseen, ja kieltäytyä tutkituttamasta poikaa ennenkuin sienijutulle on saatu jonkinlainen piste. Enkä kyllä voi väittää, ettenkö olisi halunnut tehdä juuri niin. Mutta valitettavasti se ei luonnollisesti ollut vaihtoehto, kun korva selvästi poikaa vaivaa. 

Että joo. Eihän se sienialtistus millään tavalla estä, ettei jotain muuta voisi tulla samaan aikaan. Positiivisena puolena kääpiörottien sieniviljely on ollut nyt viljelyssä 12 päivää ilman että olemme saaneet tuloksia, joten positiivisen vastauksen todennäköisyys laskee kaiken aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI